Turun HO 6.6.2019 430

Yksityishenkilön velkajärjestely - Maksuohjelman raukeaminen

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Velallinen oli hovioikeudessa vedonnut uutena seikkana siihen, että velkoja ei ollut hakenut maksuohjelman raukeamista ilman aiheetonta viivytystä. Kysymys siitä, oliko tämä seikka tutkittava viran puolesta.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 4.12.2018

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden päätös 4.12.2018 nro 50386

Selostus asiasta käräjäoikeudessa olennaisilta osilta

Velkoja A on vaatinut, että B:n velkajärjestely määrätään raukeamaan.

B on vaatinut, että A:n hakemus hylätään.

Velkoja C on antanut pyydetyn lausuman.

Vahvistetun maksuohjelman mukaan velallisen on maksuohjelman raukeamista koskevan hakemuksen vireilletuloon 25.5.2018 mennessä tullut suorittaa hakijalle 24 kuukausierää. Asiassa on ollut riidatonta, että velallinen B oli elokuussa 2016 suorittanut maksuohjelman mukaiset kolme ensimmäistä maksuerää hakijalle. Tämän jälkeen B ei ollut tehnyt maksuohjelman mukaisia suorituksia.

Näillä ja mainitsemillaan muilla perusteilla käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että B on olennaisesti laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen ilman hyväksyttävää syytä.

Käräjäoikeus on määrännyt B:n maksuohjelman raukeamaan.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Susanna Leppänen

TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 6.6.2019

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Varsinais-Suomen käräjäoikeus 4.12.2018 nro 50386

Asia

Velkajärjestelyn raukeaminen

Valittaja

B

Vastapuolet

A

C

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

B on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja vaatimus maksuohjelman raukeamisesta hylätään.

Perusteinaan B on lausunut, että A ei ollut tehnyt velkajärjestelyn raukeamista koskevaa hakemusta ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun peruste siihen oli tullut velkojan tietoon. - - -

Vastaukset

A on käräjäoikeuden päätöksen perusteluihin viitaten vaatinut, että valitus hylätään. - - -

C on vaatinut, että valitus hylätään. - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

B on vedonnut uutena seikkana siihen, että velkoja ei ollut hakenut maksuohjelman raukeamista ilman aiheetonta viivytystä. Asiassa on arvioitava sitä, onko vedottu seikka hakemuksen muodollinen edellytys ja onko se siten tutkittava viran puolesta.

Maksuohjelman raukeamisen aineellisista edellytyksistä säädetään yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 42 §:ssä.

Lain 61 §:n 1 momentin mukaan maksuohjelman raukeamista tai muuttamista koskeva hakemus on tehtävä tuomioistuimelle kirjallisesti. Hakemus on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun peruste siihen on tullut velallisen tai velkojan tietoon. Hakemusta maksuohjelman muuttamiseksi ei voida tehdä sen jälkeen, kun maksuohjelman kesto on päättynyt. Velallisen hakemus maksuohjelman raukeamisesta on tehtävä maksuohjelman aikana ja velkojan hakemus viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä, kun maksuohjelmassa määrätty suoritusvelvollisuus on täytetty. Jos hakemuksen perusteena on rikoslain 39 luvun 2 tai 3 §:ssä tarkoitettu velallisen menettely, velkojan hakemus voidaan kuitenkin tehdä ennen kuin syyteoikeus rikoksesta on vanhentunut.

Säännös tai sen esityöt (HE 183/1992 vp ja LaVM 14/92) eivät anna nimenomaista vastausta siihen, onko viran puolesta tutkittava se, että hakemus on tehty ilman aiheetonta viivytystä. Viran puolesta tutkimista puoltaa se, että säännös on velkajärjestelylain 8 luvussa, joka koskee menettelyä tuomioistuimessa. Lisäksi muut säännöksessä luetellut hakemuksen edellytykset ovat ehdottomia ja siten viran puolesta tutkittavia seikkoja. Vastakkaista näkemystä puoltaa se, että edellytys hakemuksen tekemisestä ilman aiheetonta viivytystä vaatii tapauskohtaista harkintaa.

Tapauksessa KKO 2002:50 korkein oikeus on todennut, että maksuohjelman raukeaminen on velallisen kannalta ankara, koko maksuohjelmaan kohdistuva ja myös kaikkien muiden velkojien asemaan vaikuttava seuraamus. Tämä seikka edelleen puoltaa sitä näkemystä, että hakemuksen tekeminen ilman aiheetonta viivytystä on viran puolesta tutkittava seikka. Merkittävää tapauksessa on se, että korkein oikeus on ratkaissut asian, vaikka velallista ei ollut kuultu käräjäoikeudessa. Eri mieltä olevat jäsenet olisivat palauttaneet asian käräjäoikeuteen velallisen kuulemista varten. Hovioikeus tekee edellä todetusta johtopäätöksen, että tuomioistuimen tulee viran puolesta tutkia, onko maksuohjelman raukeamista koskeva hakemus tehty ilman aiheetonta viivytystä.

Koska B:n vetoama seikka on tutkittava jo viran puolesta, B saa vedota kyseiseen seikkaan hovioikeudessa oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n estämättä.

Pääasiaratkaisun perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käsittelyratkaisussa mainitussa tapauksessa KKO 2002:50 velallinen oli jättänyt maksuohjelman mukaiset kuukausittaiset maksuerät maksamatta velkojapankille huhtikuusta 1998 lukien. Pankki huomautti velalliselle siitä kirjeellään 4.9.1999 ja pani maksuohjelman raukeamista koskevan hakemuksensa vireille käräjäoikeudessa 10.7.2000. Pankin ei katsottu ilman aiheetonta viivytystä tehneen hakemustaan tai ryhtyneen muihin sellaisiin toimiin, jotka olisivat oikeuttaneet hakemuksen lykkäämiseen.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa B on jättänyt maksuohjelman mukaiset kuukausittaiset maksuerät maksamatta velkojalle elokuun 2016 jälkeen. Velkoja ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin ennen velkajärjestelyn raukeamista koskevaa hakemusta 25.5.2018. Velkoja ei siten ole tehnyt hakemusta ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen kun peruste siihen oli tullut velkojan tietoon. Tämän vuoksi maksuohjelman raukeamista koskeva hakemus on hylättävä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan ja vaatimus maksuohjelman raukeamisesta hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Kai Kokko
Hovioikeudenneuvos Anne Laine
Hovioikeudenneuvos Pekka Varjus

Hovioikeuden esittelijä Elli Vainio

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.