15.1.2019

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, voitiinko opinnäytetyötä maisterin tutkinnon suorittamiseksi yliopistossa pitää sellaisena tieteellisenä tutkimuksena, että lupa tietojen saamiseen salassa pidettävästä asiakirjasta voitiin myöntää.

TURUN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 15.1.2019

Asia

Tiedon antaminen hovioikeudessa säilytettävistä asiakirjoista

Hakija

A

Hakemus

A on pyytänyt lupaa saada Turun hovioikeuden vuosina 2013-2018 antamat noin 40 tuoreinta tuomiota asioissa, joissa syyte on koskenut törkeää pahoinpitelyä ja asioissa, joissa syyte on koskenut törkeää raiskausta, myös siltä osin kuin tuomiot ovat salassa pidettäviä lukuun ottamatta asianosaisten henkilötietoja.

Perusteinaan A on lausunut, että hän tekee Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa pro gradu -tutkielmaa törkeisiin pahoinpitelyihin ja törkeisiin raiskauksiin liittyen ja tarkoituksin tarkastella ankaroittamisperusteiden soveltamiskäytäntöä.

A on pyytänyt tuomiot sähköisesti. Hän on liittänyt hakemukseensa B:n todistuksen siitä, että A tekee hänen ohjauksessaan mainittua tutkielmaa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Törkeää pahoinpitelyä koskevat tuomiot

Siltä osin kuin hakemus koskee hovioikeuden antamia ratkaisuja törkeää pahoinpitelyä koskevissa asioissa hovioikeus toteaa, että tieto tuomioiden julkisesta sisällöstä voidaan antaa pyydetyllä tavalla.

Törkeää raiskausta koskevat tuomiot

Pyynnön kohteena olevat törkeää raiskausta koskevat tuomiot ovat kokonaan tai osittain salassa pidettäviä.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 2 §:n 3 momentin nojalla siltä osin kuin tässä laissa ei toisin säädetä, tuomioistuimessa sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (julkisuuslaki) säädetään. Mainitun lain nojalla tietojen antamiseen salassa pidettävästä tuomiosta sovelletaan julkisuuslain 28 §:ää, jonka 1 momentista ilmenee, että viranomainen voi, jollei lailla toisin säädetä, antaa yksittäistapauksessa luvan tietojen saamiseen salassa pidettävästä asiakirjastaan tieteellistä tutkimusta, tilastointia taikka viranomaisen suunnittelu- tai selvitystyötä varten, jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Lupaa harkittaessa on huolehdittava siitä, että tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu lupa voidaan antaa määräajaksi, ja siihen on liitettävä yleisen ja yksityisen edun suojaamiseksi tarpeelliset määräykset. Lupa voidaan peruuttaa, milloin siihen harkitaan olevan syytä.

Julkisuuslain esitöistä ilmenee, että lupaharkinta on kaksijakoista sisältäen osaksi oikeusharkintaa ja osaksi tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Kysymys siitä, onko ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty, on ratkaistava oikeusharkinnalla. Oikeudellisiin edellytyksiin kuuluu myös sen selvittäminen, onko kysymys tieteellisestä tutkimuksesta. Oikeudelliset edellytykset puuttuvat esimerkiksi silloin, kun hakijan kykyä suojata saamansa tiedot voidaan perustellusti epäillä. Lupaharkinnassa on otettava huomioon myös lupaan liitettävissä olevien ehtojen ja määräysten vaikutus. Tarkoituksenmukaisuusharkintaan liittyen yleisenä sääntönä voidaan pitää sitä, että tiedot annetaan, jos pyynnön tueksi on esitetty varteen otettavat syyt ja kaikki luovuttamiseen liittyvät kysymykset, erityisesti tietosuoja, on järjestettävissä siten, ettei luovuttamisesta objektiivisesti asiaa arvostellen voi aiheutua salassa pidettävän edun loukkausta. (HE 30/1998 vp, s.104-105).

Hovioikeus toteaa, että tieteellistä tutkimusta ei ole määritelty julkisuuslaissa tai sen esitöissä eikä tutkimuksen tieteellisyydelle ole muutoinkaan esitettävissä yleispäteviä kriteereitä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tieteellisyyden vähimmäisedellytyksenä on, että tutkimus perustuu asianmukaiseen tutkimussuunnitelmaan ja että tutkimuksen tekijällä on riittävä tieteellinen pätevyys (Mäenpää, Julkisuusperiaate, 2016, 3. painos, s. 218).

Käsillä olevassa tapauksessa A on pyytänyt suuren määrän törkeää raiskausta koskevia tuomioita, jotka koskevat erittäin arkaluonteisia tietoja lukuisten, vakavien rikosten uhreiksi joutuneiden henkilöiden elämästä. Jo tästä syystä tietojen luovuttamiseen tulee lähtökohtaisesti suhtautua varovasti. Pyydettyjen tietojen käsitteleminen tavalla, joka ei loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty, on tietojen luonne ja määrä huomioon ottaen erityisen haasteellista. Tietojen käyttötarkoitus on opinnäytetyö maisterin tutkinnon suorittamiseksi yliopistossa. Vaikka yliopisto-opiskelija mainitunlaisessa tutkimuksessaan pyrkii osoittamaan, että hän tuntee työnsä aihepiiriä ja kykenee käsittelemään sitä tieteellisiä menetelmiä käyttäen, hän ei ennen tutkielman valmistumista ja hyväksymistä ole osoittanut riittävää tieteellistä pätevyyttä. A:lla ei siten voida katsoa vielä olevan vaadittavaa tieteellistä pätevyyttä. Ei ole myöskään ilmeistä, että hänellä vielä tässä vaiheessa opintojaan on kykyä käsitellä ja suojata erittäin arkaluonteisia tietoja asianmukaisella tavalla. Tämän vuoksi pyyntö on törkeää raiskausta koskevien salassa pidettävien tuomioiden osalta hylättävä.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee päätöslauselmasta.

Päätöslauselma

A:n pyyntö hyväksytään siltä osin kuin se koskee hovioikeuden julkisia tuomioita törkeää pahoinpitelyä koskevissa asioissa vuosilta 2013-2018. A:lle toimitetaan pyydetyt 40 tuoreinta ratkaisua, joissa syyte koskee törkeää pahoinpitelyä siltä osin kuin ratkaisut ovat julkisia. Muilta osin pyyntö hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Lea Rosa Pohjola
Hovioikeudenneuvos Erkki Reijonen
Hovioikeudenneuvos Camilla Mäkinen

Hovioikeuden esittelijä Anna-Kaisa Byman

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen