4.12.2019

Asia Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
09.01.2017 - 01.06.2018 Hyvinkää

A ja B ovat yhdessä toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittäneet C:n yksityiselämästä tiedon ja kuvan siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

A on esimiehensä B suostumuksella julkaissut erään huoltoaseman Facebook -sivulla kuvan C:stä tilanteessa, jossa C ilmoituksen mukaan anastaa polttoainetta. Kuva on huoltoaseman viralliselle Facebook-sivulle ja kirjoituksessa on mainittu C nimeltä. Kirjoitusta on myös pyydetty jakamaan eteenpäin.

Julkaisu on jaettu eteenpäin ainakin 2331 kertaa.

……

Vastaus

Vastaajat ovat myöntäneet syytteen teonkuvauksen oikeaksi kiistäen syyllistyneensä asiassa rikokseen. Perusteeksi vastaajat ovat katsoneet, että toteamus siitä, että C on anastanut polttoainetta, on riidaton. Koska Facebook-ilmoitus koskee rikosta, se ei ole koskaan yksityisasia. Kertomalla rikoksesta, vastaajat eivät ole syyllistyneet rikokseen. Lisäksi vastaajat ovat katsoneet, että C on anastamalla bensaa antanut suostumuksensa Facebook-sivustolla julkaisemiseen. Ilmoituksessa on selkeästi mainittu, että varastamalla annat suostumuksen julkaisuun Facebook-sivustolla. Mikäli vastaajien katsotaan syyllistyneen tekoon, se on niin vähäinen, että heidät tulee jättää rangaistukseen tuomitsematta.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus katsoi, että A:n ja B:n tunnustamat tosiseikat osoittivat, että he olivat menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla.

Käräjäoikeus katsoi, että teko oli loukannut C:n yksityisyyden suojaa ja ollut omiaan aiheuttamaan tähän kohdistuvaa halveksuntaa. Rikosepäilyä koskevan tiedon julkaiseminen ei ollut ollut tarpeen teon yleisen merkityksen vuoksi.

Edelleen käräjäoikeus katsoi, ettei suostumus kuvan julkaisemiseen ollut voinut perustua polttoainemittareihin kiinnitettyihin teksteihin ja että A:n ja B:n erehdyksellä teon rangaistavuuden suhteen ei ollut asian arvioinnissa merkitystä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n ja B:n sakkorangaistuksiin.

------

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Jussi Huuskonen

Valitus

A ja Bovat vaatineet, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että heidät jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

A ja B olivat menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla, mutta he eivät olleet syyllistyneet rikokseen. Tieto C:n syyllistymisestä rikokseen ei kuulunut ainakaan hänen yksityisyyden suojansa keskiöön. Polttoainemittarissa olleen ilmoituksen perusteella C oli antanut suostumuksensa kuvansa julkaisemiseen anastamalla polttoainetta.

Valittajat olivat erehtyneet pitämään tekoaan sallittuna. A oli tiedustellut Teboilin aluemyyntipäälliköltä, voiko polttoainetta anastaneen henkilön tiedot julkaista Facebookissa. Lisäksi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikoskomisario oli todennut ennen tekoajan päättymistä, että menettelystä ei koidu seuraamuksia.

Syyttäjä ja C ovat vaatineet, että valitus hylätään.

Hovioikeuden ratkaisu

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

C oli 9.1.2017 tankannut Hyvinkäällä Kehäkujan Teboil-huoltoasemalla maksamatta. Polttoaineautomittarissa olleen ilmoituksen mukaan anastamalla polttoainetta hyväksyi kuvansa julkaisemisen Facebookissa. Huoltoaseman myymäläpäällikkö B oli esimiehensä A:n suostumuksella julkaissut huoltoaseman Facebook-sivulla valvontakameran kuvan C:stä tankkaamassa autoaan. Kuvan yhteydessä oli ollut teksti: "HUOMIO!! Tunnistaako kukaan? Rekkarin perusteella C Hyvinkäältä. Käynyt meillä lainaamassa polttoainetta viime lauantaina 7.1. ja tänään maanantaina 9.1. Henkilö ei ilmeisesti tiedä, että polttoaineet tulisi myös maksaa tankkauksen jälkeen!! TÄTÄ SAA JAKAA ETEENPÄIN!!" Julkaisua oli jaettu edelleen ainakin 2.331 kertaa. Ennen julkaisua B oli tiedustellut huoltoaseman aluemyyntipäälliköltä, voiko kuvan julkaista.

C:n avustaja oli ollut yhteydessä A:han julkaisun poistamiseksi. Julkaisu oli kuitenkin poistettu vasta kesällä 2018.

Aamupostin verkkojulkaisussa 10.1.2017 julkaistussa uutisessa haastateltu Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikoskomisario oli todennut, että jos epäily kohdistuu oikeaan henkilöön, tekijälle ei ole tiedossa seuraamuksia.

Asiassa on kysymys siitä, ovatko A ja B syyllistyneet menettelyllään yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen sekä tuomittavasta rangaistuksesta ja vahingonkorvauksista.

Arviointi ja johtopäätökset

Onko julkaisu loukannut C:n yksityiselämää?

Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuomitaan se, joka oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Saman pykälän 3 momentin rajoitussäännöksen mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kysymys rikoksesta epäillyn tai tuomitun henkilötietojen julkaisemisesta on arvioitava tapauskohtaisesti. Jos tietty rikos on senlaatuinen, ettei sillä voida katsoa olevan yhteiskunnallista merkitystä, sitä koskeva tieto kuuluu tekijänsä yksityiselämän suojattaviin seikkoihin (HE 19/2013 vp s. 39).

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2018:51 todennut muun muassa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on huomiota kiinnitetty kohteen asemaan julkisuuden henkilönä, julkaistujen tietojen oikeellisuuteen, syyttömyysolettaman noudattamiseen sekä julkaisun tyyliin ja otsikointiin (Sciacca v. Italia 11.1.2005, Lappalainen v. Suomi 20.1.2009,

Axel Springer AG v. Saksa 7.2.2012 ja Egill Einarsson v. Islanti 7.11.2017). Korkein oikeus on katsonut, että törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun henkilön kuvan julkaiseminen Facebook-sivulla yhdessä sanottua tekoa koskevan uutisen kanssa täytti yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön.

Julkaisussa on kerrottu C:n lainanneen kahdesti polttoainetta ja jättäneen sen maksamatta. On kuitenkin selvää, että julkaisulla on tarkoitettu saattaa laajempaan tietoon se, että C on anastanut polttoainetta. Näin julkaisun lukijat ovat sen myös ymmärtäneet.

Julkaisussa ei ole kommentoitu polttoainevarkauksia tai muutakaan rikollisuutta yleisellä tasolla. Julkaisun sisältö, esittämistapa tai muutkaan seikat eivät tue valittajien väitettä siitä, että heidän tarkoituksenaan olisi ollut käsitellä pienten sakkorangaistuksilla sovitettavien tekojen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Julkaisuhetkellä kysymys on ollut vasta rikosepäilystä, tosin vahvasta sellaisesta, mutta selvästi vähäisemmästä teosta, kuin mistä edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa on ollut kysymys. Vaikka valittajilla olisikin ollut tarkoituksena käsitellä mainittuja, kokemiaan yhteiskunnallisia epäkohtia, ei tämä olisi edellyttänyt C:n nimen julkaisemista. Hovioikeus siten käräjäoikeuden tavoin katsoo, että julkaisu on merkinnyt puuttumista C:n yksityisyyden suojaan ja selvästi ylittänyt sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Valittajat ovat näin ollen rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla saattaneet lukuisten ihmisten saataville tiedon ja kuvan C:n yksityiselämästä. Julkaisun asiayhteys sekä kehotus jakaa sitä edelleen ovat olleet omiaan aiheuttamaan C:hen kohdistuvaa halveksuntaa.

Onko C antanut suostumuksen kuvan ja tiedon levittämiseen?

Rikoslain 24 luvun 8 §:n esitöiden mukaan teko ei ole oikeudeton, jos tiedonlevittämiseen on ollut kyseisen henkilön suostumus. Suostumus voidaan antaa nimenomaisesti tai hiljaisesti. Paljon julkisuudessa olevien henkilöiden yksityisasioista kertomista on voitu pitää sallittuna hiljaisen suostumuksen perusteella. Tällaisen suostumuksen olettaminen on kuitenkin ongelmallista, koska yksityisyyden suoja on perusoikeutena suojattu oikeushyvä. Ilman nimenomaista lupaa ei ole yleensä perusteltua olettaa, että henkilö olisi suostunut ainakaan yksityiselämään syvälle käyvien tietojen julkistamiseen. Lisäksi suostumus on aina peruutettavissa (HE 19/2013 vp s. 41).

Kirjallisena todisteena esitetyn polttoainemittarista otetun kuvan perusteella ilmoitus kuvan julkaisemisesta Facebookissa on ollut selvästi näkyvillä. Asiassa ei ole aihetta epäillä, että C ei olisi nähnyt ilmoitusta. Oikeuskäytännössä on hyväksytty yksityisoikeudellisen sopimuksen syntyminen toimimalla selkeän pysäköintikieltoa koskevan merkin vastaisesti, kun kieltoon oli liitetty ilmoitus kiellon rikkomisesta perittävästä valvontamaksusta (KKO 2010:23). Perusoikeuksia kaventavan suostumuksen antamiseen mainitulla tavalla tulee kuitenkin edellä mainittu lain esitöiden

kannanotto huomioon ottaen suhtautua pidättyväisemmin kuin yksityisoikeudellisen sopimuksen synnyttävään tahdonilmaisuun. Sen vuoksi hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoo, ettei suostumusta kuvan julkaisuun ole pätevästi voinut perustaa polttoainemittarissa olleeseen ilmoitukseen. Ilmoitus on lisäksi koskenut vain kuvan julkaisemista, joten C:n nimi on joka tapauksessa julkaistu ilman hänen suostumustaan. Julkaisua ei ole myöskään poistettu C:n avustajan yhteydenotosta huolimatta. C:n yksityiselämää koskevan tiedon ja kuvan levittämiselle ei siten ole

ollut pätevää suostumusta.

Tunnusmerkistöerehdys ja kieltoerehdys

Rikoslain 4 luvun 1 §:ssä säädetyn tunnusmerkistönerehdyksen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset.

Rikoslain 4 luvun 2 §:ssä säädetyn kieltoerehdyksen perusteella, jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana lain puutteellisen tai virheellisen julkistamisen, lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muun näihin rinnastettavan seikan vuoksi.

Lain sisällön vaikeaselkoisuus voi olla rangaistusvastuusta vapauttava seikka yleensä vain, jos lain sisällön selvittäminen on kohtuuttoman vaikeaa tai ylivoimaista. Viranomaisen virheellisen neuvon perusteella vastuusta voi vapauta tilanteissa, joissa tekijä on kääntynyt viranomaisen puoleen tulkinnallisesti epäselvässä tilanteessa. Erehdys voi olla anteeksiannettava erityisesti, jos neuvoa kysyneellä on ollut perusteet pitää neuvoa auktoritatiivisena päätöksenä asiassa. Neuvon tulee lisäksi olla selvä ja yksiselitteinen ja perustua täydelliseen ja totuudenmukaiseen selontekoon (HE

44 2002 vp s. 106 - 107).

Valittajat eivät ole yrittäneet selvittää lain sisältöä tai tekonsa sallittavuutta etukäteen muulla tavoin kuin tiedustelemalla asiasta aluemyyntipäälliköltä. Lain sisällön tarkempi selvittäminen ennen tekoa ei olisi ollut kohtuuttoman vaikeaa tai ylivoimaista. Verkkojulkaisun uutisessa oleva rikoskomisarion kannanotto ei myöskään ole sellainen viranomaisen päätökseen verrattavissa

oleva neuvo, joka poistaisi rangaistusvastuun. Lisäksi valittajat eivät ole poistaneet julkaisua silloinkaan, kun he ovat tulleet tietoisiksi heihin kohdistuvasta rikosepäilystä. Edellä mainituilla ja muuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla kysymykseen ei tule kieltoerehdykseen

perustuva rangaistusvaatimuksesta vapautuminen.

----

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta

----

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Jarmo Kilpelä
Hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen
Hovioikeudenneuvos Satu Saarensola

Esittelijä:

Hovioikeuden esittelijä Antti Ignatius

Äänestys.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa

Hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen:

Rikoslain 24 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan, joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkoon. Pykälän 3 momentin mukaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Rikoksentekijän yksityisyyden suoja on sitä vahvempi, mitä lievemmästä teosta on kysymys. Silti selkeä lähtökohta on, että rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia (KKO 2005:136 ja KKO 2018:51).

Syytteessä mainitussa ilmoituksessa on ollut kysymys polttoaineen anastamisesta. Rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on tuomittava varkaudesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava näpistyksestä sakkoon. Hallituksen esityksen mukaan irtaimen omaisuuden anastamista ei välttämättä ole pidettävä näpistyksenä, vaikka anastetun omaisuuden arvo on vähäinen (HE 66/1988, s. 38). Oikeuskäytännössä on puolestaan katsottu, että jos anastussarjan kukin teko on osa tekijän etukäteen tekemästä anastusten suorittamista koskevasta suunnitelmasta, mikään anastuksista ei ole kokonaisuutena arvioiden vähäinen omaisuuden arvosta riippumatta (KKO 2002:33). Rikoksia, joiden toteuttamiseen sisältyy laissa rikoksen paheksuttavuutta lisäävinä pidettyjä piirteitä, ei yleensä voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä (KKO 2011:66). Tapauksessa Helsingin HO 25.1.2012 tuomio nro 180, R 11/1452, A oli anastanut polttoainetta eri

huoltoasemilta siten, että hän oli tankannut polttoainetta autoonsa ja poistunut maksamatta. A tuomittiin varkauksista vankeusrangaistukseen. Tapauksessa Helsingin HO 23.3.2018 tuomio nro 18/112670, R 17/1752, B oli anastanut polttoainetta eri huoltoasemilta siten, että hän oli tankannut polttoainetta autoonsa ja poistunut maksamatta. B tuomittiin varkauksista vankeusrangaistukseen.

Puolustuksen mukaan valittajien tarkoitus oli anastajan kuvan julkaisulla näpistelyn lopettaminen ja huomion kiinnittäminen merkittävään yhteiskunnalliseen ja lainsäädännölliseen ongelmaan. Mielestäni tälle perustelulle voidaan antaa jonkin verran merkitystä, koska on yleisesti tunnettua, että syytteessä mainitun teon aikaan ja sitä ennen julkisuudessa oli ollut keskustelua polttoainevarkauksista (Tässä tankkaa bensavaras, Iltalehti 10.6.2010, Suomi on polttoainevarkaiden paratiisi, Yle.fi 27.1.2012, Liiketoimintaa turvallisesti – kansallinen strategia yritystoiminnan turvallisuuden parantamiseksi, Sisäasiainministeriön julkaisusarja 30/2012, Bensavarkaudet rasittavat polttoainealaa, Kauppalehti 15.6.2015, Netissä levinnyt kuva tehosi – Bensavaras ilmoittautui itse poliisille, Aamuposti 1.4.2016, Polttoainevarkauksia tapahtuu lähes päivittäin – vahingossa tai tahallaan , Yle.fi 25.7.2016, Huoltamo kyllästyi jokaviikkoisiin bensiininäpistyksiin – VS: Ovela keino pysäytti varkaat, Verkkouutiset.fi 25.3.2017 ja Huppu päässä ja väärät rekisterikilvet autossa – huoltamoyrittäjä kyllästyi bensavarkaisiin ja turvautui sosiaaliseen mediaan, Yle.fi 11.4.2018).

Syytteessä mainittu kuva ja tieto on laitettu huoltoaseman Facebook-sivulle 9.1.2017. Seuraavana päivänä on julkaistu julkiseen keskusteluun liittyvä lehtihaastattelu, jossa poliisin edustaja on ilmoittanut kantanaan, ettei syytteessä tarkoitetusta julkaisemisesta ole tulossa seuraamuksia.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että joissakin tapauksissa tarve ehkäistä ennalta uusia rikoksia voi puoltaa sitä, että rikoksentekijän nimeä ja henkilöllisyyttä koskeva tieto julkaistaan (KKO 2005:136).

Puolustus on vedonnut myös siihen, että kysymyksessä olevaan bensiiniautomaattiin on ollut liimattuna teksti "Varastamalla polttoainetta, hyväksyt kuvasi julkaisun Facebookissa." Asianomistaja on puolestaan ilmoittanut, että hän ei ollut nähnyt lappua.

Tapauksessa KKO 2010:23 yksityiselle alueelle oli asetettu opastetauluja, joiden mukaan pysäköinti oli sallittu merkityille paikoille pysäköintiluvan saaneille. Tauluissa oli lisäksi ilmoitettu, että "Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 40 euroa" ja että "Pysäköimällä hyväksyt ehdot". Korkein oikeus katsoi, että ajoneuvon kuljettajan oli katsottava tulleen tietoiseksi siitä, että kysymyksessä oli yksityinen alue, jolla pysäköinti oli kielletty ja että kiellon vastaiseen pysäköintiin liittyi 40 euron suuruinen valvontamaksu. Kuljettajalle, joka oli kiellon vastaisesti halunnut pysäköidä ajoneuvonsa alueelle, voitiin näissä olosuhteissa asettaa sopimukseen perustuva velvollisuus valvontamaksun suorittamiseen.

Katson, että bensiiniautomaatissa ollut teksti "Varastamalla polttoainetta, hyväksyt kuvasi julkaisun Facebookissa." on ollut näkyvällä paikalla ja selkeästi esillä. Katson, että polttoainetta varastava antaa tällaisessa tilanteessa luvan kuvansa julkaisuun.

Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskeva rikos on vain tahallisena rangaistava.

Suomen perustuslain 8 §:ssä säädetystä rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta seuraa, ettei ketään saa tuomita rangaistukseen ilman lain tukea. Laillisuusperiaatteeseen sisältyy myös täsmällisyysvaatimus eli laissa pitää täsmällisesti osoittaa, mitkä teot säädetään rangaistaviksi eli laki ei saa olla epämääräinen (ks. Frände, Dan: Yleinen rikosoikeus, Helsinki 2012, s. 37-41, Melander, Sakari: Rikosvastuun yleiset edellytykset, Helsinki 2016, s. 186, KKO 2013:12, KKO 2015:22, KKO 2016:42 ja KKO 2016:53. Ks. myös Itä-Suomen HO 27.6.2014 tuomio nro 14/128184, R 14/428: metsästysrikosta koskeva rikoslain 48 a luvun 1 § ei täyttänyt laillisuusvaatimuksen rikoslainsäädännölle asettamaa täsmällisyysvaatimusta ja Itä-Suomen HO 25.11.2014 tuomio nro 14/150398, R 14/953: Rikoslain 41 luvun 1 §:n 1 momentti ja ampuma-aselain muutettu 2 § eivät täyttäneet laillisuusvaatimuksen rikoslainsäädännölle asettamaa täsmällisyysvaatimusta).

Hallituksen esityksen mukaan ongelmallisen tapausryhmän yksityiselämän suojan laajuuden kannalta muodostaa tavallisten ihmisten virallisten normien vastainen käyttäytyminen eli käyttäytyminen, joka tullessaan ilmi voi johtaa virallisiin seuraamuksiin (HE 19/2013, s. 39).

Katson, että joka tapauksessa rikoksentekijän kuvan ja nimen levittämiseen tulisi suhtautua vähemmän ankarasti silloin, kun levittämiseen syyllistyy rikoksesta vahinkoa kärsinyt asianomistaja tai sellaisen edustaja verrattuna siihen, että levittäjä on joku täysin ulkopuolinen taho.

Katson, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen tässä tapauksessa syytteessä mainitun kuvan ja tiedon ilmaiseminen ei ole selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Sen vuoksi hylkään syytteen ja muut vaatimukset ja velvoitan valtion korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut asiassa.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Lainvoimainen