20.12.2016

ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio nro 14/19840

Annettu 15.5.2014

Kantaja

A, Saksan kansalainen

Vastaaja

Baltic SF VIII Ltd., Nicosia, Kypros

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Vireille 8.5.2009

Käräjäoikeuden aikaisemmat ratkaisut

Käräjäoikeus on 10.1.2012 päättänyt, että kanteeseen sovelletaan Suomen lakia, paitsi niiltä osin kuin Saksan lain pakottavat säännökset antavat kantajalle Suomen lakia paremman suojan.

Käräjäoikeus on 13.12.2012 päättänyt, että käräjäoikeus antaa välituomion eräistä kantajan vaatimuksista.

Käräjäoikeus on 26.3.2013 välituomiossaan päättänyt, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain 613a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VIII Ltd.:lle. Kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus on 15.5.2013 päätöksellään hylännyt vastaajan väitteen siitä, että kantajan olisi tullut asetetussa määräajassa esittää selvityksensä ansioistaan suomen kielellä.

Käräjäoikeus on 21.8.2013 hylännyt vastaajan editio vaatimuksen.

Asian tausta

Kantaja on työskennellyt Superfast VIII aluksella, joka purjehti Hangon ja Rostockin välillä vuosina 2001-2006. Alus myytiin 21.3.2006 AS Tallink Gruppille, joka otti aluksen käyttöönsä liikennöintiään varten ja perusti sille kyproslaisen alusyhtiön Baltic SF VIII Ltd.:n. Alus oli kaupan jälkeen liputettu Viroon.

Kantaja on irtisanottu aluskauppojen johdosta, koska varustamolla ei kaupan jälkeen ollut edellytyksiä tarjota kantajalle työtä.

KANTAJAN VAATIMUKSET

Kantajan jo aikaisemmin ratkaistut vaatimukset on selostettu aikaisemmissa päätöksissä ja välituomiossa.

Kantajalle ei ole maksettu palkkaa heinäkuusta 2006 lukien. Tässä tuomiossa ratkaistaan kysymys kantajan saamatta jääneen palkan määrästä.

Kantaja on vaatinut korvausta ansionmenetyksestä vuodelta 2006 7.464,03 euroa, vuodelta 2007 30.274,29 euroa, vuodelta 2008 35.592,34 euroa, vuodelta 2009 27.579,08 euroa, vuosilta 2010 - 2012 kultakin vuodelta 36.413 euroa ja ajalta tammi-syyskuu 2013 26.217,26 euroa, kaikki määrät viivästyskorkoineen ja oikeudenkäyntikulut korkoineen.

VASTAUS

Kanne voidaan ratkaista vasta, kun työnantajan viivästys on lakannut.

Saksan siviililain 615 §:n mukaan korvausvaatimuksen on perustuttavatodelliseen vahinkoon. Sama on voimassa Suomen lain mukaan. Kantajien vaatimuksesta on vähennettävä tulo, jonka kantaja on ansainnut työsuhteen päättymisen jälkeen muun työnantajan palveluksessa ja kantajan on näytettävä toteen vahingon määrä.

Kantaja on omasta tahdostaan jäänyt vanhempainvapaalle vuonna 2007, eikä ole ollut työmarkkinoiden käytettävissä. Syy-yhteys vahinkoon on katkennut, eikä vastaaja voi olla vastuussa mahdollisesta ansionmenetyksestä.

Mahdollinen ansionmenetys tulee laskea siihen saakka, kunnes viivästyminen lakkaa, eikä vuosittain.

TODISTELU

Kantaja

Henkilötodistelu

1. Kantaja puhelimitse kuultuna todistelutarkoituksessa

2. LN

Kirjalliset todisteet

1. Selvitys kantajan tuloista irtisanomisen jälkeisenä aikana

2. Landesarbeitsgericht Dusseldorf n ratkaisu 6.5.2010

3. Arbeitsgericht Berlin'n ratkaisu 5.5.2004

Vastaaja

Henkilötodistelu

1. GH

Kirjalliset todisteet

1. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 24.8.1999

2. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 22.11.2005

3. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 16.5.2012

4. Arbeitsgaricht Berlin'n ratkaisu 5.5.2004

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Tuomiolauselma

Vastaaja Baltic SF VIII Ltd. velvoitetaan maksamaan kantajalle A:lle korvausta ansionmenestyksestä vuodelta 2006 7.464,03 euroa ja sille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorvausta 1.1.2007 lukien. Muilta ajoilta korvausvaatimus on hylätty.

------------------------------------------

Perustelut

Kantaja säilyttää lähtökohtaisesti työsuhteensa ja saa palkkansa siltä ajalta, jolloin hänen irtisanomisensa on tullut voimaan ja siitä edelleen niin kauan kuin työsuhde jatkuu, mikäli ei ole seikkaa, joka tämän oikeuden estäisi. Kantajalla on työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin.

Näyttötaakasta

Suomen lain mukaan oikeudella on vapaa todisteiden harkintavalta, mikä pitää sisällään myös harkintavallan näytön riittävyydestä kussakin tapauksessa. Saksan oikeuden osalta asiassa esitetyssä Dusseldorfin osavaltion työoikeuden ratkaisussa 6.5.2010 oikeus on todennut vakiintuneessa oikeuskäytännössä Saksan lain edellyttävän, että oikeuden on oltava vakuuttunut esitettävien tosiasiallisten todisteiden oikeellisuudesta. Oikeuden vakuuttuneisuus ei edellytä ehdottoman pitävää varmuutta eikä "varmuutta lähestyvää todennäköisyyttä", vaan käytännön elämässä tavanomaista varmuusastetta, joka tuntuu hälventävän jäljelle jääneet epäilykset.

Tässä asiassa kantaja on esittänyt työvoimaviranomaisen todistuksia ja verotusselvityksiä. Kantajaa on kuultu puhelimitse hänen äidinkielellään saksaksi. Oikeuden puheenjohtaja on kuulemisen aluksi saksan kielellä muistuttanut kantajaa totuudessa pysymisen velvollisuudesta. Käräjäoikeus toteaa kantajan näyttäneen toteen väitteensä ansiotasostaan irtisanomisen jälkeen ottaen huomioon hänen kertomuksensa irtisanomisen jälkeisistä tapahtumista.

Kantaja on kertonut olleensa irtisanomisen jälkeen aluksi työttömänä. Joulukuussa 2006 hän oli saanut työtä, joka oli kestänyt helmikuun loppuun 2007. Tämän jälkeen kantaja on jäänyt vanhempainvapaalle, koska hänen vaimonsa palasi töihin. Kantaja ei ole saanut tältä ajalta valtiolta korvausta. Vaimon jäätyä taas kotiin äitiyslomalle kantaja oli ilmoittautunut 24.11.2008 työvoimatoimistoon. Kantaja on saanut työttömyyskorvausta 18.9.2009 saakka. Kun kantajan vaimo oli taas vuonna 2010 mennyt töihin, kantaja oli jäänyt kotiin lapsia hoitamaan, eikä hän ollut saanut etuuksia valtiolta. Kantaja on kertonut häntä kuultaessa, että jos hän olisi saanut jatkaa aluksella työskentelyä, hän ei olisi jäänyt kotiin lapsia hoitamaan.

Kanteen oikea-aikaisuus

Vastaaja on pitänyt kannetta ennenaikaisena, koska työllistämisen viivästyminen ei ole päättynyt. Käräjäoikeus toteaa, että kanne voidaan nostaa, kun saatava on erääntynyt ja sen maksaminen on viivästynyt. Kanne ei ole ennenaikainen.

Ansiotulon laskentatapa

Asianosaiset ovat eri mieltä, miten irtisanomisen jälkeinen työtulo muulta työnantajalta tai sosiaaliavustus otetaan huomioon vastaajanmaksettavaksi mahdollisesti tuomittavan määrän vähennyksenä. Kantajan mukaan muualta saatu tulo on laskettava vuosittain ja vastaajan mukaan koko vaatimuksen ajalta. Kantaja on esittänyt Berliinin työoikeuden 5.5.2004 antaman ratkaisuin ja Dusseldorfin osavaltion työoikeuden 6.5.2010 antaman ratkaisun, joissa on todettu, että vastoin liittotasavallan työoikeuden oikeuskäytäntöä laskelmia on tarkasteltava jaksoittain (pro rata temporis).

Vastaaja on esittänyt Saksan liittovaltion työtuomioistuimen ratkaisuja (BAG 22.11.2005 ja BAG 16.5.2012), joiden mukaan tarkastelussa otetaan huomioon koko viivästymisen aika. Tapauksissa viivästyminenon päättynyt ennen tuomioita. Oikeus on todennut, että muualta saatu ansio lasketaan mukaan (päättyneen) vastaanottamisviiveen koko aikaa koskevaan korvaukseen. Vaikka omaksuttua kantaa on kritisoitu oikeustieteellisessä kirjallisuudessa, tuomioistuin on pitänyt kiinni kannastaan ja erityisesti perustellut sitä ensinnäkin lain sanamuodolla, joka ei anna tukea kummallekaan kannalle. Toiseksi kokonaislaskenta vastaa mukaan laskemista koskevan säännöksen henkeä ja tarkoitusta ja tämä takaa, että työntekijä ei vastaanotto viiveen perusteella pääsääntöisesti saa enempää eikä vähempää kuin mitä sovittu korvaus on. Työntekijän ei tule voida saada vastaanottamisen viivästymisen aikana muualta työpalkkaa ilman, että tämä tulisi täysimääräisesti työnantajan hyväksi. Myös kokonaislaskentaan liittyvät, vielä päättymättömän vastaanottamisviiveen kohdalla ilmenevät laskentavaikeudet kuten myös vero- ja sosiaalivakuutusoikeudelliset ongelmat ovat paremmin ratkaistavissa kuin ne, jotka syntyvät mukaan laskennassa jaksojen mukaan, mikäli tilitysjaksot eivät istu yhteen tai jos ilmenee erilaisia erikoismaksuja.

Vastaajan esittämässä ratkaisussa BAG 24.8.1999 on todettu muun ansion täydellisen laskemisen kokonaisuudessaan mukaan edellyttävän Saksan siviililain 615 §:n 2 lauseen mukaan säännönmukaisesti vastaanottamisen viivästymisen päättymistä. Vasta päättynyt vastaanottamisen viive mahdollistaa työntekijälle työnantajan suhteen kuuluvien palkkavaatimusten ja palvelusten muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan.

Käräjäoikeus toteaa esitettyjen oikeustapausten käsitelleen tapauksia,

joissa viivästyminen on päättynyt tavalla tai toisella. Tässä tapauksessa viivästyminen on jatkunut useita vuosia, eikä vastaaja ole päättänyt sitä, vaikka käräjäoikeus on sen siihen välituomiossa velvoittanut. Tällaisessa tapauksessa työntekijällä on oikeus saada tuomio tähänastisen viivästymisen aiheuttamasta vahingosta, vaikka viivästymisen yhä jatkuessa myöhemmistä korvauksista joudutaan mahdollisesti nostamaan uusia kanteita. Työnantajalla on milloin tahansa mahdollisuus lopettaa viivästyminen.

Käräjäoikeus hyväksyy kantajan vaatimuksen, että viivästymistä on tarkasteltava vuosi kerrallaan. Tämä on selkeä vaatimus, koska verotus vahvistetaan lopullisesti vuosittain. Kantajalla on oikeus myös viivästyskorkoon ainakin vuosittain, minkä vuoksi korvaus on joka tapauksessa laskettava vuosittain. Viivästyskoron tuomitseminen vasta vaatimusten viimeisestä ajankohdasta lukien toisi vastaajalle kohtuutonta etua sen pitkittäessä oikeudenkäyntiä.

Kantajan tapa vaatia korvausta jaksottain on yhdenmukainen palkanmaksussa tavanmukaisena käytetyn perioodisuuden kanssa.

Oikeus jättäytyä työmarkkinoiden ulkopuolelle perhesyiden vuoksi

Vastaaja on väittänyt kantajan kieltäytyneen ilman hyväksyttävää syytä vastaanottamasta työtä ja tämän vuoksi itse aiheuttaneensa itselleen vahinkoa, jota vastaajan ei tule velvoittaa korvaamaan.

Kantaja on esittänyt Berliinin työoikeuden ratkaisun 5.5.2004, jossa työstä kieltäytymisen vaikutuksia on arvioitu oikeuskäytännön ja oikeustieteellisen kirjallisuuden valossa. Pääsäännön mukaan korvauksesta on vähennettävä työntekijän ansaittavissa ollut ulkopuolinen ansio, jos tämä on vilpillisesti jätetty vastaanottamatta.

Kantaja on kertonut, ettei hän ollut ottanut vastaan muuta työtä, koska hän oli jäänyt kotiin hoitamaan lapsia vaimon ollessa töissä. Todistaja GH:n mukaan työntekijällä on oikeus palkkaukseen tältä ajalta, jos sellaisesta on asianosaisten kesken sovittu, muutoin ei.

Kantaja ei ole tässä tapauksessa näyttänyt, että työsuhteessa olisi sovittu työnantajalla olevan palkanmaksuvelvollisuus vanhempain vapaan ajalta. Kantaja on oikeutettu korvaukseen ansionmenetyksestä vuodelta 2006 vaatimuksen mukaisesti.

Kantaja on saanut aikana 1.1.-28.2.2007 parempaa palkkaa kuin aluksella, joten tuolta ajalta hän ei ole oikeutettu korvaukseen. Kantaja on omasta tahdostaan jäänyt kotiin hoitamaan lapsia maaliskuussa 2007. Kantajan oikeus ansionmenetyksen korvaukseen on tällöin katkennut, eikä hän sen jälkeen ole korvaukseen oikeutettu.

Oikeudenkäyntikulut

------------------------------------------------

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §

Saksan siviililain (BGB) 613a ja 615 §

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Jouko Räsänen, Björn Hellman ja Tarja Ryhänen-Dahlman. Ratkaisu on yksimielinen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 20.12.2016

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Valittajat ja vastapuolet

A

Baltic SF VIII Limited

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 17.9.2014 ja 20.3.2015 hylännyt Baltic SF VIII Limited -yhtiön täytäntöönpanokieltoa koskevat pyynnöt.

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään 14.9.2015 päättänyt, että sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooman yleissopimuksen perusteella asiassa työsopimukseen sovellettava laki on lakiviittauksen puuttuessa Saksan laki (I vaihe).

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään tuomiollaan 12.2.2016 vahvistanut, että A:n työsuhdetta ei ole pätevästi irtisanottu Superfast Ferries S.A.:n 8.5.2006 päivätyllä irtisanomisilmoituksella tai myöskään Superfast OKTO Maritime Companyn irtisanomisilmoituksella 4.7.2006. Hovioikeus on samoin käräjäoikeuden tuomion hyväksyen vahvistanut, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain (BGB) 613 a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VIII Limitedille sekä että kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen (II vaihe).

Hovioikeus on 18.5.2016 oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 10 §:n nojalla korjannut tuomiolauselmassa olleen kirjoitusvirheen (II vaihe).

Hovioikeus on 1., 2., 4., 8., 9. ja 24.3. sekä 14.4.2016 toimittanut tässä asian III vaiheessa pääkäsittelyn.

Valitukset

A on vaatinut, että Baltic SF VIII Limited (yhtiö) velvoitetaan maksamaan korvauksena ansionmenetyksestä vuoden 2007 osalta 30.274,29 euroa, vuoden 2008 osalta 35.592,34 euroa, vuoden 2009 osalta 27.579,08 euroa, vuoden 2010 osalta 36.413 euroa, vuoden 2011 osalta 36.413 euroa, vuoden 2012 osalta 36.413 euroa ja vuoden 2013 osalta 26.217,36 euroa, kaikki määrät korkoineen. Lisäksi A on vaatinut, että hovioikeus vahvistaa yhtiön olevan velvollinen korvaamaan hänelle työsopimuksesta johtuvien velvollisuuksien laiminlyönnistä ja työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta aiheutuneen vahingon viivästyskorkoineen myös 1.10.2013 lukien. Vielä A on vaatinut, että yhtiön maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korotetaan ja että yhtiö velvoitetaan korvaaman hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Korvauksen määrä

A:n oikeus korvaukseen ei ollut katkennut hänen jäätyä vanhempainvapaalle vuonna 2007. Hän ei olisi jäänyt kotiin hoitamaan lapsia, jos häntä ei olisi irtisanottu yhtiön palveluksesta. Vanhempainvapaalle jääminen oli ollut seurausta yhtiön suorittamasta laittomasta irtisanomisesta. A:lla olisi ollut oikeus jäädä vanhempainvapaalle siinäkin tapauksessa, että hän olisi jatkanut työntekoa yhtiön palveluksessa. Vanhempainvapaan jälkeen hänellä olisi ollut oikeus palata töihin yhtiön palvelukseen ja hänen ansiotulonsa olisivat taas nousseet tavalliselle tasolleen.

A oli oikeutettu korvaukseen mahdollisesti kärsimästään ansionmenetyksestä myös 1.10.2013 lukien hänen työsuorituksensa vastaanottamisen viivästymisen päättymiseen saakka.

Baltic SF VIII Limited on vaatinut,

- että A:n (kantajan) vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta myös vuodelta 2006 hylätään. Lisäksi yhtiö on vaatinut,

- että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön asianosais- ja oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkoineen, tai

- että yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan, ja

- että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Kanteen oikea-aikaisuus

Korvauksen määrää ei Saksan korkeimman työtuomioistuimen (Bundesarbeitsgericht, BAG) mukaan voitu laskea ennen kuin työnantajan maksuviivästys oli päättynyt ja näin ollen myöskään korvausta ei voitu ennen tätä määrätä maksettavaksi. Työnantaja voitiin tuomita maksamaan korvausta vasta kun oli lopullisesti tiedossa, oliko työntekijä kärsinyt vahinkoa maksuviivästyksen vuoksi.

Ansiotulon laskentatapa

Korvauksen määrä tuli tässä tilanteessa laskea kokonaisuutena yhtiön koko maksuviivästyksen ajalta (BAG 22.11.2005 1 AZR 407/04). Saksan lain mukaan maksuviivästys päättyi, kun työnantaja otti irtisanotun työntekijän takaisin palvelukseensa tai tarjosi irtisanotulle työntekijälle työtä, mutta työntekijä kieltäytyi työtarjouksesta tai työsuhde muutoin päättyi laillisesti. Jos työntekijä oli irtisanomisen jälkeen ansainnut kokonaisuutena enemmän kuin hän olisi ansainnut ilman irtisanomista, hänellä ei ollut rikastumiskiellon johdosta oikeutta saada työsuhteen irtisanoneelta työnantajalta korvausta menetetyistä palkkatuloista.

Kohtuullistaminen

Aluskaupan aikana 21.3.2006 Baltic SF VIII Limitedillä ei ollut ollut mitään oikeudellista tai muutakaan perustetta arvioida, että yhtiön ja Superfast OKTO Maritime Companyn välisessä aluskaupassa olisi ollut kysymys liikkeenluovutuksesta, joka voisi johtaa A:n ja muiden irtisanottujen merimiesten työllistämisvelvollisuuteen. Tästä johtuen oli kohtuutonta, että yhtiö olisi velvollinen maksamaan korvausta A:lle käräjäoikeuden välituomiota edeltävältä ajalta. Yhtiön korvausvelvollisuuden tuli rajoittua käräjäoikeuden välituomion 26.3.2013 jälkeiseen aikaan päättyen vastaanottamisen viivästymisen päättymiseen.

Vastaukset

Baltic SF VIII Limited on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Korvauksen määrä

A olisi jäänyt vanhempainvapaalle siitä riippumatta, olisiko hän ollut työllistettynä yhtiön palveluksessa vai Apollinaris GmbH:lla tilanteessa, jossa hänen vaimonsa oli saanut hyvätuloisen työpaikan. Ainakaan A ei olisi mitä ilmeisemmin jäänyt vanhempainvapaalle Apollinaris GmbH:lta siksi, että hän olisi ollut tyytymätön ansiotuloihinsa. A oli ansainnut Apollinaris GmbH:n palveluksessa enemmän kuin yhtiön palveluksessa.

A oli omasta aloitteestaan jäänyt pois työelämästä, mikä olettavasti olisi tapahtunut siitä riippumatta, olisiko hän työskennellyt yhtiön palveluksessa vai Apollinaris GmbH:ssa. Tästä aiheutunut taloudellinen menetys ei kuulunut yhtiön korvattavaksi.

Rikastumiskiellon vuoksi A:lla ei joka tapauksessa ollut oikeutta korvaukseen 28.2.2007 jälkeiseltä ajalta, sillä mikäli hän ei olisi jäänyt vanhempainvapaalle, olisi hän ansainnut enemmän kuin yhtiön palveluksessa ollessaan.

A on vaatinut, että yhtiön valitus hylätään.

Kanteen oikea-aikaisuus

Kanne ei ollut ennenaikainen. Korvauskanne voitiin nostaa ja ratkaista, kun saatava oli erääntynyt ja sen maksaminen oli viivästynyt. Yhtiön maksuviivästys ei ollut päättynyt. Yhtiö ei voinut vedota omaan vilpilliseen menettelyynsä perusteena sille, että A:n korvausvaatimusta ei olisi voitu vielä ratkaista.

Ansiotulon laskentatapa

A:n kärsimän ansionmenetyksen määrä laskettiin vertaamalla niitä bruttotuloja, jotka hän oli ansainnut irtisanomisen jälkeen niihin bruttotuloihin, jotka hän olisi saanut ilman irtisanomista. Saksan laki ei sisältänyt säännöksiä siitä, tuliko vertailu tehdä ajanjaksoittain vai koko työllistymisen viivästymisen ajalta. Saksalaisessa oikeuskäytännössä tuomioistuimet olivat suorittaneet vertailun ajanjaksoittain, kun siihen oli katsottu olleen syytä (Landesarbeitsgericht Düsseldorf 6.5.2010 - 13 Sa 70/10, Berliinin työoikeus 5.5.2004 (7 Ca 32770/03)). Tarkasteleminen vuositasolla oli perusteltua tässä tapauksessa, koska se johtaa kohtuulliseen lopputulokseen.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu puhelimitse todistelutarkoituksessa A:ta sekä todistajina LN:aa ja GH:ta.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on velvoittanut yhtiön maksamaan kantajalle korvausta ansionmenetyksestä vuodelta 2006 7.464,03 euroa korkoineen. Kantajan vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta vuosilta 2007 - 2013 on hylätty kokonaisuudessaan. Yhtiö on velvoitettu suorittamaan kantajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 5.000 euroa korkoineen. Kantajalla on katsottu olevan työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut kantajan oikeuden ansionmenetyksen korvaukseen katkenneen maaliskuussa 2007 kantajan jäätyä omasta tahdostaan kotiin hoitamaan lapsia.

2. Asiassa on kantajan valituksen perusteella kysymys siitä, onko kantajan oikeus ansionmenetykseen katkennut maaliskuussa 2007 hänen jäätyä vanhempainvapaalle. Asiassa on yhtiön valituksen perusteella kysymys ensinnäkin siitä, onko kanne ennenaikainen, kun korvausta ansionmenetyksestä on vaadittu ennen työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, onko A:n vaatima ansionmenetys näytetty toteen, ja tuleeko mahdollisesta korvauksesta vähentää koko vastaanottamisen viivästymisen ajalta se määrä, jonka A oli sinä aikana ansainnut enemmän kuin hän olisi ansainnut yhtiön palveluksessa. Lisäksi kysymys on siitä, onko A:n vaatimusta ansionmenetyksen korvaamisesta kohtuullistettava yhtiön lausumilla perusteilla. Asiassa on kysymys myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

3. Asiassa on sovellettava Saksan lakia. Oikeudenkäyntiaineistoon sisältyy saksalaisten tuomioistuinten kysymyksenasetteluun liittyviä ratkaisuja suomenkielisine käännöksineen. Hovioikeus on perehtynyt lisäksi tarpeellisilta osin Saksan lakiin ja saksalaiseen oikeuskirjallisuuteen.

4. Asiassa on kuultu saksalaisia asianajajia LN:aa ja GH:ta. Todistajat ovat kertoneet hovioikeudessa käsityksiään Saksan oikeuden sisällöstä III vaiheessa ratkaistaviin kysymyksiin. Yleisesti ottaen todistajien kertomuksista ei ole tullut esiin mitään sellaista erityistä, joka ei kävisi ilmi hovioikeuden tiedossa olevasta Saksan laista, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Hovioikeus on ottanut huomioon myös sen, että mainitut todistajat eivät ole ulkopuolisia asiantuntijoita, koska molemmat ovat jollakin tavalla olleet mukana asian oikeudellisissa selvittelyvaiheissa.

Taustaa

5. Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

6. Saksan siviililain (BGB) 615 §:ssä on säädetty, että jos palveluun oikeutettu (työnantaja) viivästyy palvelun vastaanottamisessa, palvelun suorittamiseen velvoitettu (työntekijä) on oikeutettu vaatimaan viivästymisen johdosta suorittamatta jääneestä palveluksesta sovitun vastikkeen. Vastikkeesta on kuitenkin pykälän 2 virkkeen mukaan vähennettävä, mitä velvoitettu on palvelun suorittamatta jäämisen vuoksi säästänyt tai mitä hän on muualla ansainnut tai mitä hän on jättänyt vilpillisesti (böswillig) ansaitsematta.

7. Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:ssä on vastaavasti irtisanomistapauksia silmällä pitäen säädetty, että jos työsuhde tuomioistuimen ratkaisun vuoksi jatkuu, työntekijän on vähennettävä työnantajalta saamatta jääneestä tulosta 1) se määrä, jonka hän on ansainnut muualla, 2) se määrä, jonka hän olisi voinut hankkia, jollei hän olisi vilpillisesti laiminlyönyt vastaanottaa kohtuullista muuta työtä sekä 3) se lainkohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen suoritus, joka hänelle on työttömyyden vuoksi jo maksettu. Irtisanomissuojalain (KschG) säännös syrjäyttää erityissäännöksenä Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen säännöksen. Tähän asiaan vaikuttavaa eroa näillä kahdella lainkohdalla ei ole.

Kanteen ennenaikaisuus

8. Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kantajan maksuvaatimus ennenaikainen. Vastaajayhtiö on väittänyt, että suoritustuomiota ei voida antaa, koska vastaanottamisen viivästyminen ei ole päättynyt. ¹ Vastaajayhtiön mukaan näet vasta vastaanottamisen viivästymisen päättyminen mahdollistaa ansionmenetyksen ja työntekijän palvelujen muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan. Kantaja puolestaan katsoo, että estettä korvausvaatimuksen ratkaisemiselle ei ole.

9. Kanteen mahdollinen ennenaikaisuus liittyy olennaisesti Saksan aineelliseen irtisanomissuojajärjestelmään. Siten työntekijän oikeutta vaatia kanteella hyvitystä irtisanomisen vuoksi on syytä tarkastella ainakin lähtökohtaisesti Saksan lainsäädännön perusteella. Näin on siitäkin huolimatta, että joitakin yksittäisiä prosessioikeudellisia kysymyksiä esimerkiksi osaratkaisun oikeusvoimasta saatetaan arvioida Suomessa toisella tavalla.

10. Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että Saksan siviililaista (BGB) tai irtisanomissuojalaista (KschG) ei ilmene, että ansionmenetyksen korvaamista koskeva kanne voitaisiin ratkaista vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännöstäkään tällaista estettä ei ole pääteltävissä. Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on erikseen todettu, että työntekijä voi esittää maksuvaatimuksen myös vireillä olevan irtisanomiskanteen yhteydessä. ² Maksuvaatimuksen esittäminen jo ennen viivästyksen päättymistä saattaa olla tarpeen esimerkiksi jo palkkasaatavan vanhentumisen estämiseksi.

11. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännössä, johon yhtiö on viitannut, korostetaan sinänsä, että muun ansion täydellinen laskeminen kokonaisuudessaan edellyttää säännönmukaisesti työsuorituksen vastaanottamisen viivästyksen päättymistä. Tämä tuomioistuimen toistama kanta koskee kuitenkin vain mahdollisuutta tehdä kokonaislaskelma työnantajalta saamatta jääneestä vastikkeesta (palkasta) ja muualta saaduista ansioista. Jos kantaja vaatii palkkasaatavaansa ennen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä, oikeudenkäynnissä ratkaistaan lopullisesti sen palkkasaatavan määrä kyseiseltä ajanjaksolta. Muualta saadut ansiot voidaan kokonaisuudessaan ottaa huomioon kuitenkin vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä tehtävässä tilityksessä (29.7.1993 2 AZR 110/93, kohta 31). Tässä yhteydessä kokonaislaskelma on tuomioistuimen käyttämän terminologian mukaan siten vasta "väliaikainen".

12. Hovioikeus katsoo, että kanteen ennenaikaisuuskysymyksen kannalta ei sinänsä ole merkitystä sillä, että tässä tapauksessa työnantajan vastaanottoviivästys on kestänyt tavanomaiseen saksalaiseen oikeuskäytäntöön nähden huomattavan pitkän ajan.

13. Estettä maksuvaatimuksen tutkimiselle ja hyväksymiselle ei voida katsoa olevan myöskään Suomen prosessioikeudellisten säännösten perusteella.

14. Vastaajayhtiön väitettä kanteen ennenaikaisuudesta ei siten voida hyväksyä.

Korvauksen määrä

15. Asiassa on riidatonta kantajan yhtiön palveluksessa ennen irtisanomista ansaitsemien tulojen määrä. Kantajan muualta saadut ansiot ovat määrällisesti riidattomia. Riitaa on siitä, onko kantajan oikeus työansionmenetyksen korvaamiseen katkennut, kun hän on ryhtynyt maaliskuussa 2007 hoitamaan kotona lapsiaan ja onko kantajan tammi- ja helmikuulta 2007 muualta saama ansio, joka ylitti sen tulon, jonka hän olisi saanut vastaajayhtiöltä, vähennettävä kokonaislaskentaperiaatteen mukaisesti vastaajayhtiön maksettavaksi tuomitusta ansionmenetyksestä.

16. Käräjäoikeus on käsitellessään kysymystä oikeudesta jättäytyä työmarkkinoiden ulkopuolelle perhesyiden vuoksi katsonut, että kantaja on omasta tahdostaan jäänyt kotiin hoitamaan lapsiaan maaliskuusta 2007, eikä hän ole enää sen jälkeen oikeutettu korvaukseen.

17. Kantajaa on kuultu puhelimitse hovioikeuden pääkäsittelyssä.

18. Kantaja on kertonut työskennelleensä irtisanomisen jälkeen kolmen kuukauden ajan Apollinaris Gmbh -yrityksessä, jossa hänen bruttopalkkansa oli ollut parempi kuin yhtiön palveluksessa. Hän oli kuitenkin irtisanoutunut tehtävästä, koska hän oli huomannut, että kyseinen työ ei ollut häntä varten. Myös perheen taloudellinen tilanne oli vaikuttanut irtisanoutumiseen. Kantajan vaimo työskenteli apteekkarina ja ansaitsi paremmin kuin kantaja. Irtisanoutumisen jälkeen kantaja oli ollut pitkiä ajanjaksoja kotona ja oli edelleenkin. Tämä oli ollut mahdollista, koska perheen elatus oli turvattu vaimon tuloilla ja kantaja oli halunnut tässä tilanteessa jäädä hoitamaan lapsia kotiin.

19. Kantajan mukaan hän ei olisi jäänyt kotiin, mikäli hänen työsuhteensa olisi jatkunut yhtiön palveluksessa. Tällöin kantajan vaimo olisi hoitanut omaa työtään osa-aikaisesti. Kantaja ei tiennyt, olisiko hänellä ollut oikeus jäädä vanhempainvapaalle yhtiön palveluksesta ja palata sinne myöhemmin.

20. Kantaja on siis maaliskuusta 2007 jäänyt kotiin hoitamaan lapsiaan kantajan puolison palatessa äitiysloman jälkeen työelämään. Vanhemmat ovat tällä tavoin keskenään sopineet siitä, miten elatukseen hankkimiseen ja lasten hoitoon liittyvä velvoitteet jaetaan heidän kesken. Tilanne on rinnastettavissa vanhempainvapaalle jäämiseen, johon vanhemmalla on Saksan lain mukaan oikeus laissa säädetyin edellytyksin (Laki vanhempainrahasta ja -vapaasta, Gesetz zum Elterngeld und zur Elternzeit, Bundeselterngeld unde Elternzeitgesetz 2006 - BEEG).

21. Tässä tilanteessa kantajan jäätyä hoitamaan lapsiaan hänen ei voida katsoa enää olleen työnantajan käytettävissä eikä yhtiön voida myöskään katsoa viivästyneen kantajan työsuorituksen vastaanottamisessa. Merkitystä tässä vaiheessa ei voida antaa enää sille, olisiko kantaja tehnyt saman valinnan ilman irtisanomista. Hovioikeus katsoo siten käräjäoikeuden tavoin, että kantajalla ei ole oikeutta vaatia kanteessa tarkoitettua korvausta ansionmenetyksestä maaliskuusta 2007 alkaen.

22. Hovioikeus toteaa, että edellä lausuttu ei vaikuta kantajan oikeuteen vaatia korvausta ansionmenetyksestä myöhemmin kanteessa tarkoitetun ajanjakson jälkeen, kun kantaja on jälleen markkinoiden käytettävissä, ja jos yhtiö viivästyy silloin kantajan työsuorituksen vastaanottamisessa.

23. Hovioikeus on tähän samaan asiakokonaisuuteen kuuluvissa asioissa S 14/2380, S 14/2384-85, S 14/2387, S 14/2401, S 14/2406, S 14/2407 ja S 14/2411 omaksunut Saksan liittotasavallan vakiintuneen ja johdonmukaisen oikeuskäytännön perusteella sen kannan, että kantajien muualta saamat ansiot on otettava huomioon koko vastaanottamisen viivästyksen ajalta (kokonaislaskentaperiaate). Hovioikeus ei siten ole hyväksynyt käräjäoikeuden kantaa, jonka mukaan muualta saatu ansio otetaan huomioon vain kalenterivuosittain.

24. Kantaja on 1.1. - 28.2.2007 ansainnut 312,63 euroa enemmän kuin hän olisi ansainnut yhtiön palveluksessa. Edellä lausutun mukaisesti yhtiö ei ole enää tämän jälkeen viivästynyt kantajan työsuorituksen vastaanottamisessa. Mainittu 312,63 euroa on siten vähennettävä siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on kertynyt vuodelta 2006.

Korvausmäärien kohtuullistaminen

25. Yhtiö on vaatinut, että ansionmenetyksen korvausvelvollisuutta olisi kohtuullistettava. Yhtiö vetoaa erityisesti oikeudenkäynnin kestoon ja poikkeuksellisuuteen sekä yhtiön odottamattomaan vastuuseen sekä vilpittömyyteen aluskaupassa. Yhtiö esittää sovittelun toteuttamista varten useita vaihtoehtoja siitä, mitä ajankohtaa edeltävältä ajalta vaatimukset tulisi hylätä: hovioikeuden II vaiheen tuomio 12.2.2016, käräjäoikeuden vastaavan vaiheen välituomio 26.3.2013, Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen yleistoimivaltaa koskeva ratkaisu 24.9.2009 taikka kanteiden nostaminen Suomessa 8.5.2009.

26. Hovioikeus toteaa, että se on soveltanut asiassa sopimussuhteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooman yleissopimuksen perusteella Saksan pakottavaa lakia työntekijän irtisanomissuojasta. Hovioikeus tähdentää, että yhtiön vaatimus ei tarkoita oikeustoimen tai sen ehdon kohtuullistamista vaan laissa säädetyn oikeusseuraamuksen lieventämistä työnantajan hyväksi kohtuussyistä. Yhtiö ei ole osoittanut mitään perustetta, jolla Saksan lain mukaisesti tehottoman irtisanomisen laissa säädetyistä oikeusseuraamuksista voitaisiin tämän lain mukaan poiketa yhtiön esittämistä syistä. Hovioikeuden tiedossakaan ei ole sellaista perustetta.

27. Yhtiön vaatimus korvausmäärän kohtuullistamisesta on siten hylättävä.

Uuden työsuhteen merkitys

28. Saksan irtisanomissuojalain 12 §:ssä säädetään, että jos työsuhde tuomioistuimen ratkaisun johdosta jatkuu, mutta työntekijä on aloittanut välissä uuden työsuhteen, hän voi viikon kuluessa ratkaisun lainvoimaiseksi tulosta työnantajalle tekemällään ilmoituksella kieltäytyä jatkamasta aikaisempaa työsuhdetta. Työsuhde päättyy tämän ilmoituksen vastaanottamisella. Jos työntekijä käyttää tätä kieltäytymisoikeuttaan, hänellä on oikeus vaatia ansionmenetyksen korvaamista vain siihen asti, kun hän on aloittanut uuden työsuhteen. Lain 11 §:ää on vastaavasti sovellettava.

29. Erityisen irtisanomisoikeuden tarkoituksena on ratkaista normikollisio, joka johtuu siitä, että Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:n perusteella työntekijän on otettava vastaan muuta työtä, mutta välttyäkseen sopimusrikkomukselta palattava vanhan työnantajan palvelukseen, jos tuomioistuin katsoo työsuhteen jatkuvan. Lainkohta koskee vain uutta työsuhdetta mutta ei sitä, että työntekijä on ryhtynyt harjoittamaan yritystoimintaa.

30. Hovioikeus on ottanut pääkäsittelyssä keskusteltavaksi sen, mikä merkitys Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 12 §:llä voi olla tässä asiassa.

31. Hovioikeus toteaa, että Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 12 §:n soveltaminen tulee ajankohtaiseksi vasta, kun selviää, käyttääkö kantaja erityistä irtisanomisoikeuttaan sen jälkeen, kun ratkaisu irtisanomisen tehottomuudesta on tullut lainvoimaiseksi. Jos kantaja tätä irtisanomisoikeuttaan käyttää, ja hänen työsuhteensa on alkanut jo ennen tässä kanteessa tarkoitettua ajankohtaa, yhtiö voi tällöin tämän tuomion estämättä vedota mainitun pykälän 3 virkkeen säännökseen siitä, miltä ajalta ansionmenetystä voidaan tässä tilanteessa vaatia.

Oikeudenkäyntikulut

------------------------------------------

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Baltic SF VIII Limitedin velvollisuus suorittaa A:lle korvausta ansionmenetyksestä vuodelta 2006 alennetaan 7.151,38 euroon korkoineen 1.1.2007 lukien.

------------------------------------------

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko ja hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund. Valmistelija Päivi Risikko (30.9.2016 asti) ja Karri Tolttila (1.10.2016 lukien). Ratkaisu on yksimielinen.

______________________________

1 Vastaajayhtiö on käyttänyt vastaanottamisen viivästymisen ohella ilmaisuja työn tarjoamisen viiveen päättyminen ja työnantajan maksuviivästys. Hovioikeuden näkemyksen mukaan näillä kaikilla ilmaisuilla on kuitenkin tarkoitettu samaa asiaa.

2 Eine Zahlungsklage des Arbeitnehmer ist auch während einer bereits anhängiger Kündigungsschutzklage möglich, Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht, 16. painos, s. 1603 ja 2236.

Lainvoimainen.