20.12.2016

ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Helsingin käräjäoikeuden tuomio nro 14/19855

Annettu 15.5.2014

Kantaja

A, Saksan kansalainen

Vastaaja

Baltic SF VIII Ltd. Nicosia, Kypros

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Vireille 8.5.2009

Käräjäoikeuden aikaisemmat ratkaisut

Käräjäoikeus on 10.1.2012 päättänyt, että kanteeseen sovelletaan Suomen lakia, paitsi niiltä osin kuin Saksan lain pakottavat säännökset antavat kantajalle Suomen lakia paremman suojan.

Käräjäoikeus on 13.12.2012 päättänyt, että käräjäoikeus antaa välituomion eräistä kantajan vaatimuksista.

Käräjäoikeus on 26.3.2013 välituomiossaan päättänyt, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain 613a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VIII Ltd.:lle. Kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus on 15.5.2013 päätöksellään hylännyt vastaajan väitteen siitä, että kantajan olisi tullut asetetussa määräajassa esittää selvityksensä ansioistaan suomen kielellä.

Käräjäoikeus on 21.8.2013 hylännyt vastaajan editiovaatimuksen.

Asian tausta

Kantaja on työskennellyt Superfast VIII aluksella, joka purjehti Hangonja Rostockin välillä vuosina 2001-2006. Alus myytiin 21.3.2006 AS Tallink Gruppille, joka otti aluksen käyttöönsä liikennöintiään varten ja perusti sille kyproslaisen alusyhtiön Baltic SF VIII Ltd.:n. Alus oli kaupan j älkeen liputettu Viroon. Kantaja on irtisanottu aluskauppojen johdosta, koska varustamolla ei kaupan jälkeen ollut edellytyksiä tarjota kantajalle työtä.

KANTAJAN VAATIMUKSET

Kantajan jo aikaisemmin ratkaistut vaatimukset on selostettu aikaisemmissa päätöksissä ja välituomiossa.

Kantajalle ei ole maksettu palkkaa heinäkuusta 2006 lukien. Tässä tuomiossa ratkaistaan kysymys kantajan saamatta jääneen palkan määrästä.

Kantaja on pääkäsittelyn aikana ilmoittanut, että hänellä on vuodelta 2006 ollut tuloja 8.657,74 euroa. Hänen palkkatulonsa aluksella olisi samana aikana ollut 14.195,54 euroa, joten ansionmenetys tuolta vuodelta on 5.537,80 euroa, jolle vaaditaan viivästyskorkoa 1.1.2007 lukien.

VASTAUS

Kanne voidaan ratkaista vasta, kun työnantajan viivästys on lakannut. Saksan siviililain 615 §:n mukaan korvausvaatimuksen on perustuttava todelliseen vahinkoon. Sama on voimassa Suomen lain mukaan. Kantajien vaatimuksesta on vähennettävä tulo, jonka kantaja on ansainnut työsuhteen päättymisen jälkeen muun työnantajan palveluksessa ja kantajan on näytettävä toteen vahingon määrä. Kantajan ansiot ylittivät selvästi sen, mitä hän olisi ansainnut aluksella.

Mahdollinen ansionmenetys tulee laskea siihen saakka, kunnes viivästyminen lakkaa, eikä vuosittain.

TODISTELU

Kantaja

Henkilötodistelu

1. Kantaja puhelimitse kuultuna todistelutarkoituksessa

2. LN

Kirjalliset todisteet

1. Selvitys kantajan tuloista irtisanomisen jälkeisenä aikana

2. Landesarbeitsgericht Dusseldorfn ratkaisu 6.5.2010

3. Arbeitsgericht Berlin'n ratkaisu 5.5.2004

Vastaaja

Henkilötodistelu

1. GH

Kirjalliset todisteet

1. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 24.8.1999

2. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 22.11.2005

3. Saksan korkeimman työtuomioistuimen ratkaisu 16.5.2012

4. Arbeitsgaricht Berlin'n ratkaisu 5.5.2004

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Tuomiolauselma

Vastaaja Baltic SF VIII Ltd. velvoitetaan maksamaan kantajalle A:lle ansionmenetystä vuodelta 2006 5.537,80 euroa ja sille viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti 1.1.2007 lukien.

Käräjäoikeus on aikaisemmin 26.3.2013 Saksan lakia soveltaen velvoittanut uuden alusyhtiön maksamaan kantajalle korvausta saamatta jääneestä palkasta. Käräjäoikeus toteaa selvennyksenä, että tämä kantajalle kuuluva oikeus jatkuu edelleen siihen saakka, kunnes vastaaja on palkannut kantajan työsuhteeseen samoin ehdoin kuin ennen hänen irtisanomistaan tai kunnes vastaaja on tarjonnut kantajalle hänen palkkaamistaan työsuhteeseen samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja kantaja on kieltäytynyt tarjouksesta tai kantaja saavuttaa irtisanotussa työsuhteessa laillisesti noudatettavan eläkeiän tai hänen oikeutensa palkkaukseen päättyy lain mukaan muutoin.

----------------------------------------

Perustelut

Kantaja säilyttää työsuhteensa ja saa palkkansa siltä ajalta, jolloin hänen irtisanomisensa on tullut voimaan ja siitä edelleen niin kauan kuin työsuhde jatkuu. Kantajalla on työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin.

Näyttötaakasta

Suomen lain mukaan oikeudella on vapaa todisteiden harkintavalta, mikä pitää sisällään myös harkintavallan näytön riittävyydestä kussakin tapauksessa. Saksan oikeuden osalta asiassa esitetyssä Dusseldorfin osavaltion työoikeuden ratkaisussa 6.5.2010 oikeus on todennut vakiintuneessa oikeuskäytännössä Saksan lain edellyttävän, että oikeuden on oltava vakuuttunut esitettävien tosiasiallisten todisteiden oikeellisuudesta. Oikeuden vakuuttuneisuus ei edellytä ehdottoman pitävää varmuutta eikä "varmuutta lähestyvää todennäköisyyttä", vaan käytännön elämässä tavanomaista varmuusastetta, joka tuntuu hälventävän jäljelle jääneet epäilykset.

Kantajaa on kuultu puhelimitse hänen äidinkielellään saksaksi. Oikeuden puheenjohtaja on kuulemisen aluksi saksan kielellä muistuttanut kantajaa totuudessa pysymisen velvollisuudesta.

Kantaja on kertonut olleensa työtön irtisanomisen jälkeen 1.10.2006 saakka, jolloin hän oli työllistynyt. Kantaja on esittänyt palkkakuitit loppuvuodelta 2006 ja selvityksen työttömyyskorvauksista sitä ennen. Muuta tuloa kyseiseltä vuodelta kantajalla ei ole. Vuodesta 2007 lähtien hänellä oli bruttomääräisesti aluksella saatua palkkaa suuremmat tulot.

Käräjäoikeus toteaa kantajan näyttäneen toteen väitteensä ansiotasostaan irtisanomisen jälkeen.

Kanteen oikea-aikaisuus

Vastaaja on pitänyt kannetta ennenaikaisena, koska työllistämisen viivästyminen ei ole päättynyt.

Käräjäoikeus toteaa, että kanne voidaan nostaa, kun saatava on erääntynyt ja sen maksaminen on viivästynyt. Kanne ei ole ennenaikainen.

Ansiotulon laskentatapa

Asianosaiset ovat eri mieltä, miten irtisanomisen jälkeinen työtulo muulta työnantajalta tai sosiaaliavustus otetaan huomioon vastaajan maksettavaksi mahdollisesti tuomittavan määrän vähennyksenä. Kantajan mukaan muualta saatu tulo on laskettava vuosittain ja vastaajan mukaan koko vaatimuksen ajalta. Kantaja on esittänyt Berliinin työoikeuden 5.5.2004 antaman ratkaisuin ja Dusseldorfin osavaltion työoikeuden 6.5.2010 antaman ratkaisun, joissa on todettu, että vastoin liittotasavallan työoikeuden oikeuskäytäntöä laskelmia on tarkasteltava jaksoittain (pro rata temporis).

Vastaaja on esittänyt Saksan liittovaltion työtuomioistuimen ratkaisuja (BAG 22.11.2005 ja BAG 16.5.2012), joiden mukaan tarkastelussa otetaan huomioon koko viivästymisen aika. Tapauksissa viivästyminen on päättynyt ennen tuomioita. Oikeus on todennut, että muualta saatu ansio lasketaan mukaan (päättyneen) vastaanottamisviiveen koko aikaa koskevaan korvaukseen. Vaikka omaksuttua kantaa on kritisoitu oikeustieteellisessä kirjallisuudessa, tuomioistuin on pitänyt kiinni kannastaan ja erityisesti perustellut sitä ensinnäkin lain sanamuodolla, joka ei anna tukea kummallekaan kannalle. Toiseksi kokonaislaskenta vastaa mukaan laskemista koskevan säännöksen henkeä ja tarkoitusta ja tämä takaa, että työntekijä ei vastaanotto viiveen perusteella pääsääntöisesti saa enempää eikä vähempää kuin mitä sovittu korvaus on. Työntekijän ei tule voida saada vastaanottamisen viivästymisen aikana muualta työpalkkaa ilman, että tämä tulisi täysimääräisesti työnantajan hyväksi. Myös kokonaislaskentaan liittyvät, vielä päättymättömän vastaanottamisviiveen kohdalla ilmenevät laskentavaikeudet kuten myös vero- ja sosiaalivakuutusoikeudelliset ongelmat ovat paremmin ratkaistavissa kuin ne, jotka syntyvät mukaan laskennassa jaksojen mukaan, mikäli tilitysjaksot eivät istu yhteen tai jos ilmenee erilaisia erikoismaksuja.

Vastaajan esittämässä ratkaisussa BAG 24.8.1999 on todettu muun ansion täydellisen laskemisen kokonaisuudessaan mukaan edellyttävän Saksan siviililain 615 §:n 2 lauseen mukaan säännönmukaisesti vastaanottamisen viivästymisen päättymistä. Vasta päättynyt vastaanottamisen viive mahdollistaa työntekijälle työnantajan suhteen kuuluvien palkkavaatimusten ja palvelusten muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan.

Käräjäoikeus toteaa esitettyjen oikeustapausten käsitelleen tapauksia, joissa viivästyminen on päättynyt tavalla tai toisella. Tässä tapauksessa viivästyminen on jatkunut useita vuosia, eikä vastaaja ole päättänyt sitä, vaikka käräjäoikeus on sen siihen välituomiossa velvoittanut. Tällaisessa tapauksessa työntekijällä on oikeus saada tuomio tähänastisen viivästymisen aiheuttamasta vahingosta, vaikka viivästymisen yhä jatkuessa myöhemmistä korvauksista joudutaan mahdollisesti nostamaan uusia kanteita. Työnantajalla on milloin tahansa mahdollisuus lopettaa viivästyminen.

Käräjäoikeus hyväksyy kantajan vaatimuksen, että viivästymistä on tarkasteltava vuosi kerrallaan. Tämä on selkeä vaatimus, koska verotus vahvistetaan lopullisesti vuosittain. Kantajalla on oikeus myös viivästyskorkoon ainakin vuosittain, minkä vuoksi korvaus on joka tapauksessa laskettava vuosittain. Viivästyskoron tuomitseminen vasta vaatimusten viimeisestä ajankohdasta lukien toisi vastaajalle kohtuutonta etua sen pitkittäessä oikeudenkäyntiä.

Kantajan tapa vaatia korvausta jaksottain on yhdenmukainen palkanmaksussa tavanmukaisena käytetyn perioodisuuden kanssa.

Oikeudenkäyntikulut

------------------------------------------------

Lainkohdat

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §

Saksan siviililain (BGB) 613a ja 615 §

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomarit Jouko Räsänen, Björn Hellman ja Tarja Ryhänen-Dahlman. Ratkaisu on yksimielinen.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 20.12.2016

Asia

Merimiehen työsuhteen päättäminen

Valittajat ja vastapuolet

Baltic SF VIII Limited

A

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 17.9.2014 ja 20.3.2015 hylännyt Baltic SF VIII Limited -yhtiön täytäntöönpanokieltoa koskevat pyynnöt.

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään 14.9.2015 päättänyt, että sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooman yleissopimuksen perusteella asiassa työsopimukseen sovellettava laki on lakiviittauksen puuttuessa Saksan laki (I vaihe).

Hovioikeus on pääkäsittelyn pidettyään tuomiollaan 12.2.2016 vahvistanut, että A:n työsuhdetta ei ole pätevästi irtisanottu Superfast Ferries S.A.:n 8.5.2006 päivätyllä irtisanomisilmoituksella tai myöskään Superfast OKTO Maritime Companyn irtisanomisilmoituksella 4.7.2006. Hovioikeus on samoin käräjäoikeuden tuomion hyväksyen vahvistanut, että kantajan työsopimus on Saksan siviililain (BGB) 613 a §:n 1 kohdan 1 virkkeen nojalla siirtynyt vastaajalle Baltic SF VIII Limitedille sekä että kantajalla on oikeus työsuhteen jatkumiseen vastaajan palveluksessa samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista ja työsuhteen alkamisen viivästymisen vuoksi saamatta jääneisiin palkkoihin viivästyskorkoineen (II vaihe).

Hovioikeus on 18.5.2016 oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 10 §:n nojalla korjannut tuomiolauselmassa olleen kirjoitusvirheen (II vaihe).

Hovioikeus on 1., 2., 4., 8., 9. ja 24.3. sekä 14.4.2016 toimittanut tässä asian III vaiheessa pääkäsittelyn.

Valitukset

Baltic SF VIII Limited on vaatinut,

- että kantajan vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta hylätään kokonaan tai ainakin siltä osin kuin yhtiö on velvoitettu maksamaan korvausta ajalta ennen 26.3.2013. Lisäksi yhtiö on vaatinut,

- että A velvoitetaan korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkoineen, tai

- että yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ainakin alennetaan, ja

- että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Kanteen oikea-aikaisuus

Korvauksen määrää ei Saksan korkeimman työtuomioistuimen (Bundesarbeitsgericht, BAG) mukaan voitu laskea ennen kuin työnantajan maksuviivästys oli päättynyt ja näin ollen myöskään korvausta ei voitu ennen tätä määrätä maksettavaksi. Työnantaja voitiin tuomita maksamaan korvausta vasta kun oli lopullisesti tiedossa, oliko työntekijä kärsinyt vahinkoa maksuviivästyksen vuoksi.

Ansiotulon laskentatapa

Korvauksen määrä tuli tässä tilanteessa laskea kokonaisuutena yhtiön koko maksuviivästyksen ajalta (BAG 22.11.2005 1 AZR 407/04). Saksan lain mukaan maksuviivästys päättyi, kun työnantaja otti irtisanotun työntekijän takaisin palvelukseensa tai tarjosi irtisanotulle työntekijälle työtä, mutta työntekijä kieltäytyi työtarjouksesta tai työsuhde muutoin päättyi laillisesti. Jos työntekijä oli irtisanomisen jälkeen ansainnut kokonaisuutena enemmän kuin hän olisi ansainnut ilman irtisanomista, hänellä ei ollut rikastumiskiellon johdosta oikeutta saada työsuhteen irtisanoneelta työnantajalta korvausta menetetyistä palkkatuloista.

Korvauksen määrä

A oli vuosina 2006 - 2013 ansainnut kokonaisuudessaan enemmän kuin hän olisi ansainnut yhtiön palveluksessa ollessaan. Rikastumiskiellon vuoksi hänellä ei ollut oikeutta saada korvausta yhtiöltä.

A:n tuloselvitys oli lisäksi esitetty ainoastaan saksan kielellä, joka ei ollut prosessikieli. Vahingon määrä oli jäänyt näyttämättä toteen.

Kohtuullistaminen

Aluskaupan aikana 21.3.2006 Baltic SF VIII Ltd:llä ei ollut ollut mitään oikeudellista tai muutakaan perustetta arvioida, että yhtiön ja Superfast OKTO Maritime Companyn välisessä aluskaupassa olisi ollut kysymys liikkeenluovutuksesta, joka voisi johtaa A:n ja muiden irtisanottujen merimiesten työllistämisvelvollisuuteen. Tästä johtuen oli kohtuutonta, että yhtiö olisi velvollinen maksamaan korvausta A:lle käräjäoikeuden välituomiota edeltävältä ajalta. Yhtiö saattoi olla korvausvelvollinen vasta välituomion 26.3.2013 antamisen jälkeiseltä ajalta.

A on vaatinut,

- että Baltic SF VIII Limitedin maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korotetaan, ja

- että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Vaadittu oikeudenkäyntikulujen määrä oli oikea ja kohtuullinen.

Vastaukset

A on vaatinut, että yhtiön valitus hylätään.

Kanteen oikea-aikaisuus

Kanne ei ollut ennenaikainen. Korvauskanne voitiin nostaa ja ratkaista, kun saatava oli erääntynyt ja sen maksaminen oli viivästynyt. Yhtiön maksuviivästys ei ollut päättynyt. Yhtiö ei voinut vedota omaan vilpilliseen menettelyynsä perusteena sille, että A:n korvausvaatimusta ei olisi voitu vielä ratkaista.

Ansiotulon laskentatapa

A:n kärsimän ansionmenetyksen määrä laskettiin vertaamalla niitä bruttotuloja, jotka hän oli ansainnut irtisanomisen jälkeen, niihin bruttotuloihin, jotka hän olisi saanut ilman irtisanomista. Saksan laki ei sisältänyt säännöksiä siitä, tuliko vertailu tehdä ajanjaksoittain vai koko työllistymisen viivästymisen ajalta. Saksalaisessa oikeuskäytännössä tuomioistuimet olivat suorittaneet vertailun ajanjaksoittain, kun siihen oli katsottu olleen syytä (Landesarbeitsgericht Düsseldorf 6.5.2010 - 13 Sa 70/10, Berliinin työoikeus 5.5.2004 (7 Ca 32770/03)). Tarkasteleminen vuositasolla oli perusteltua tässä tapauksessa, koska se johtaa kohtuulliseen lopputulokseen.

Korvauksen määrä

A oli ollut irtisanomisen jälkeen työttömänä 1.10.2006 asti, jonka jälkeen hän oli työllistynyt. Vuonna 2006 hänen ansiotulonsa olivat olleet pienemmät kuin jos hän olisi ollut yhtiön palveluksessa koko vuoden. A oli esittänyt vaatimuksia vain vuodelta 2006 ja koska ansionmenetys oli laskettava vuositasolla, oli hän oikeutettu korvaukseen vaaditun mukaisesti.

Baltic SF VIII Limited on lausumillaan perusteilla vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu todistajina LN:aa ja GH:ta.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on velvoittanut yhtiön maksamaan kantajalle tämän vaatimuksen mukaisesti ansionmenetystä vuodelta 2006 5.537,80 euroa korkoineen. Lisäksi yhtiö on velvoitettu suorittamaan kantajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 10.000 euroa korkoineen. Kantajalla on katsottu olevan työn alkamisen viivästymisen vuoksi oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin.

2. Asiassa on yhtiön valituksen perusteella kysymys ensinnäkin siitä, onko kanne ennenaikainen, kun korvausta ansionmenetyksestä on vaadittu ennen työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä. Toiseksi kysymys on siitä, onko A:n vaatima ansionmenetys näytetty toteen, ja tuleeko mahdollisesta korvauksesta vähentää koko vastaanottamisen viivästymisen ajalta se määrä, jonka A oli sinä aikana ansainnut enemmän kuin hän olisi ansainnut yhtiön palveluksessa. Lisäksi kysymys on siitä, onko A:n vaatimusta ansionmenetyksen korvaamisesta kohtuullistettava yhtiön lausumilla perusteilla. Asiassa on kysymys myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

3. Asiassa on sovellettava Saksan lakia. Oikeudenkäyntiaineistoon sisältyy saksalaisten tuomioistuinten kysymyksenasetteluun liittyviä ratkaisuja suomenkielisine käännöksineen. Hovioikeus on perehtynyt lisäksi tarpeellisilta osin Saksan lakiin ja saksalaiseen oikeuskirjallisuuteen.

4. Asiassa on kuultu saksalaisia asianajajia LN:aa ja GH:ta. Todistajat ovat kertoneet hovioikeudessa käsityksiään Saksan oikeuden sisällöstä III vaiheessa ratkaistaviin kysymyksiin. Yleisesti ottaen todistajien kertomuksista ei ole tullut esiin mitään sellaista erityistä, joka ei kävisi ilmi hovioikeuden tiedossa olevasta Saksan laista, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Hovioikeus on ottanut huomioon myös sen, että mainitut todistajat eivät ole ulkopuolisia asiantuntijoita, koska molemmat ovat jollakin tavalla olleet mukana asian oikeudellisissa selvittelyvaiheissa.

5. Hovioikeus huomauttaa jo näin aluksi, ettei se anna merkitystä yhtiön väitteelle siitä, että kantajan esittämä tuloselvitys olisi puutteellinen aineiston saksankielisyyden takia. Asia liittyy laajaan kokonaisuuteen, jossa 38 kantajaa on esittänyt vaatimuksia Saksan lakiin vedoten. Asiaa on käsitelty eri vaiheissa useiden vuosien ajan ja kansainvälisiin asioihin perehtyneillä asianosaisten asiamiehillä on ollut mahdollisuudet ottaa selkoa tästä saksankielisestä aineistosta. Yhtiö on kansainvälistä meriliikennettä harjoittava varustamo, joka on tässä oikeudenkäynnissä tarkoitetulla aluksella harjoittanut matkustajaliikennettä myös Saksasta käsin. Aineisto käsittää pääasiallisesti numerotietoa eikä tekstin ymmärtäminen tai kääntäminen ole voinut olla työlästä. Kysymys on sitä paitsi enemmän saksankielisten oikeudellisten termien merkityssisällön ymmärtämisestä kuin tekstin vieraskielisyydestä. Hovioikeuden pääkäsittelyssä on lisäksi ollut koko ajan saksankielinen tulkki paikalla ja käytettävissä.

Taustaa

6. Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

7. Saksan siviililain (BGB) 615 §:ssä on säädetty, että jos palveluun oikeutettu (työnantaja) viivästyy palvelun vastaanottamisessa, palvelun suorittamiseen velvoitettu (työntekijä) on oikeutettu vaatimaan viivästymisen johdosta suorittamatta jääneestä palveluksesta sovitun vastikkeen. Vastikkeesta on kuitenkin pykälän 2 virkkeen mukaan vähennettävä, mitä velvoitettu on palvelun suorittamatta jäämisen vuoksi säästänyt tai mitä hän on muualla ansainnut tai mitä hän on jättänyt vilpillisesti (böswillig) ansaitsematta.

8. Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:ssä on vastaavasti irtisanomistapauksia silmällä pitäen säädetty, että jos työsuhde tuomioistuimen ratkaisun vuoksi jatkuu, työntekijän on vähennettävä työnantajalta saamatta jääneestä tulosta 1) se määrä, jonka hän on ansainnut muualla, 2) se määrä, jonka hän olisi voinut hankkia, jollei hän olisi vilpillisesti laiminlyönyt vastaanottaa kohtuullista muuta työtä sekä 3) se lainkohdassa tarkoitettu julkisoikeudellinen suoritus, joka hänelle on työttömyyden vuoksi jo maksettu. Irtisanomissuojalain (KschG) säännös syrjäyttää erityissäännöksenä Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen säännöksen. Tähän asiaan vaikuttavaa eroa näillä kahdella lainkohdalla ei ole.

9. Se tulo, jonka kantaja olisi saanut työsuhteen jatkuessa ilman irtisanomista vastaajayhtiön palveluksessa, on riidaton. Kantajan muualta ansaitsemat tulot ovat yhtiön pääkäsittelyssä ilmoittaman mukaisesti määriltään riidattomia. Kantaja on myöntänyt, että hän on saanut kanteessa tarkoitetulta ajanjaksolta muualta enemmän ansiotuloa kuin hän olisi riidattomaksi todetulla tavalla ansainnut samana aikana vastaajayhtiön palveluksessa.

Kanteen ennenaikaisuus

10. Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kantajan maksuvaatimus ennenaikainen. Vastaajayhtiö on väittänyt, että suoritustuomiota ei voida antaa, koska vastaanottamisen viivästyminen ei ole päättynyt. ¹ Vastaajayhtiön mukaan näet vasta vastaanottamisen viivästymisen päättyminen mahdollistaa ansionmenetyksen ja työntekijän palvelujen muusta käytöstä saadun ansion vertailun, jota tarvitaan kokonaislaskentaan. Kantaja puolestaan katsoo, että estettä korvausvaatimuksen ratkaisemiselle ei ole.

11. Kanteen mahdollinen ennenaikaisuus liittyy olennaisesti Saksan aineelliseen irtisanomissuojajärjestelmään. Siten työntekijän oikeutta vaatia kanteella hyvitystä irtisanomisen vuoksi on syytä tarkastella ainakin lähtökohtaisesti Saksan lainsäädännön perusteella. Näin on siitäkin huolimatta, että joitakin yksittäisiä prosessioikeudellisia kysymyksiä esimerkiksi osaratkaisun oikeusvoimasta saatetaan arvioida Suomessa toisella tavalla.

12. Hovioikeus toteaa ensinnäkin, että Saksan siviililaista (BGB) tai irtisanomissuojalaista (KschG) ei ilmene, että ansionmenetyksen korvaamista koskeva kanne voitaisiin ratkaista vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännöstäkään tällaista estettä ei ole pääteltävissä. Saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa on erikseen todettu, että työntekijä voi esittää maksuvaatimuksen myös vireillä olevan irtisanomiskanteen yhteydessä. ² Maksuvaatimuksen esittäminen jo ennen viivästyksen päättymistä saattaa olla tarpeen esimerkiksi palkkasaatavan vanhentumisen estämiseksi.

13. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännössä, johon yhtiö on viitannut, korostetaan sinänsä, että muun ansion täydellinen laskeminen kokonaisuudessaan edellyttää säännönmukaisesti työsuorituksen vastaanottamisen viivästyksen päättymistä. Tämä tuomioistuimen toistama kanta koskee kuitenkin vain mahdollisuutta tehdä kokonaislaskelma työnantajalta saamatta jääneestä vastikkeesta (palkasta) ja muualta saaduista ansioista. Jos kantaja vaatii palkkasaatavaansa ennen vastaanottamisen viivästymisen päättymistä, oikeudenkäynnissä ratkaistaan lopullisesti sen palkkasaatavan määrä kyseiseltä ajanjaksolta. Muualta saadut ansiot voidaan kokonaisuudessaan ottaa huomioon kuitenkin vasta vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä tehtävässä tilityksessä (29.7.1993 2 AZR 110/93, kohta 31). Tässä yhteydessä kokonaislaskelma on tuomioistuimen käyttämän terminologian mukaan siten vasta "väliaikainen".

14. Hovioikeus katsoo, että kanteen ennenaikaisuuskysymyksen kannalta ei sinänsä ole merkitystä sillä, että tässä tapauksessa työnantajan vastaanottoviivästys on kestänyt tavanomaiseen saksalaiseen oikeuskäytäntöön nähden huomattavan pitkän ajan.

15. Estettä maksuvaatimuksen tutkimiselle ja hyväksymiselle ei voida katsoa olevan myöskään Suomen prosessioikeudellisten säännösten perusteella.

16. Vastaajayhtiön väitettä kanteen ennenaikaisuudesta ei siten voida hyväksyä.

Muualta saadun ansion huomioon ottaminen

17. Erimielisyys koskee sitä, miten kantajan muualta saama ansio otetaan ajallisesti huomioon ansionmenetystä korvattaessa. Kantajan mukaan vähennys on tehtävä ajanjaksoittain eli aina vain siltä ajanjaksolta, jona ansio on saatu (pro rata temporis). Kantaja on tässä asiassa vaatinut muualta saadun ansion vähentämistä aina sen kalenterivuoden ansionmenetyksestä, jona ansiota muualta on kertynyt. Jos tiettynä kalenterivuonna muualta saatu ansio ylittää sen määrän, jonka kantaja olisi saanut vastaajayhtiön palveluksessa, ei tätä ylimenevää määrää vähennetä muiden vuosien ansionmenetyksestä.

18. Vastaajayhtiön mukaan muualta saatu ansio on vähennettävä kokonaisuudessaan koko vastaanottamisen viivästymisen ajalta (kokonaislaskentaperiaate, Prinzip der Gesamtberechnung).

19. Käräjäoikeus on kantajan vaatimin tavoin katsonut, että viivästymistä on tarkasteltava ajanjaksoittain. Käräjäoikeus on pitänyt tätä selkeänä kantana, koska verotus vahvistetaan vuosittain. Lisäksi tätä kantaa puoltaa käräjäoikeuden mukaan se, että kantajalla tulee olla oikeus viivästyskorkoon ainakin vuosittain. Viivästyskoron tuomitseminen vasta vaatimusten viimeisestä ajankohdasta toisi vastaajalle kohtuutonta etua. Käräjäoikeus on huomauttanut vielä, että kantajan tapa vaatia korvausta jaksoittain on yhdenmukainen palkanmaksussa tavanmukaisesti noudatetun "perioodisuuden" kanssa.

20. Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) on toistuvasti katsonut, että muualta saatu ansio tulee ottaa huomioon kokonaislaskentaperiaatteen mukaisesti (29.7.1993; 24.8.1999 9 AZR 804/98; 22.11.2005 1 AZR 407/04; 16.5.2012 5 AZR 251/11). Tuomioistuin on vuoden 1993 ratkaisussaan lausunut, että sen kanta voidaan johtaa jo Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen sanamuodosta, joka on tältä osin selvä. Tuomioistuin on tähdentänyt, että tässä lainkohdassa eikä muissakaan rinnasteisissa Saksan siviililain (BGB) huomioon ottamista koskevissa säännöksissä puhuta yksittäisten ajanjaksojen mukaan tehtävästä tarkastelusta. Tuomioistuin on tässä yhteydessä viitannut Saksan irtisanomissuojalain (KschG) 11 §:n sanamuotoon, joka on "yhtä selkeä": huomioon otetaan palkka, jonka työnantaja on velkaa erottamisen jälkeiseltä ajalta ("das Arbeitsengelt, das ihm der Arbetsgeber nach der Entlassung schuldet"). Tuomioistuimen mukaan säännös voi tarkoittaa vain sitä, että korvauksen laskenta ja huomioon ottaminen koskevat kulloinkin kokonaisajanjaksoa (kohta 30).

21. Vuoden 2005 ratkaisussaan Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) aikaisempaa kantaansa lieventäen totesi, että Saksan siviililain (BGB) 615 §:n 2 virkkeen sanamuodosta ei saa ehdottomia perusteita yhden jos toisenkaan laskentamenetelmän puolesta. Tuomioistuimen mukaan kokonaislaskenta kuitenkin vastasi säännöksen henkeä ja tarkoitusta. Työntekijän tulee saada vastaanottoviivästyksen perusteella sovittu korvaus, ei vähempää mutta ei myöskään enempää. Tuomioistuin on samoin tuomioissaan toistuvasti tähdentänyt sitä, että työntekijä ei saa saada voittoa työnantajan kustannuksella. Tämä olisi mahdollista, jos yksittäisinä ajanjaksoina työntekijällä olisi keskimääräisen tason ylittävä korkea "väliansio" ja toisina ajanjaksoina ei lainkaan muuta ansiota. Kokonaislaskennalla vältetään myös manipulointimahdollisuudet työnantajan vahingoksi, mitä voisi syntyä toisen työnantajan kanssa tehtävillä välipuheilla. Tuomioistuin on perustellut kantaansa myös sillä, että vastaanottoviivästyksen vielä jatkuessa kokonaislaskennalla voidaan paremmin ratkaista erilaiset verotukseen tai sosiaalivakuutukseen liittyvät yhteensovittamisongelmat (kohta 22 - 25).

22. Tässä oikeudenkäynnissä on esitetty eräitä yksittäisiä alempien oikeusasteiden ratkaisuja (Arbeitsgericht Berlin 5.5.2004 ja Landesarbeitsgericht Düsseldorf 6.5.2010), joissa on arvosteltu Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) ratkaisukäytäntöä ja päädytty siihen, että muualta saatu ansio tulee ottaa huomioon yksittäisten ajanjaksojen mukaan laskettuna. Nämä tuomioistuimet ovat perustelleet kantaansa muun muassa vedoten kokonaislaskennasta aiheutuviin käytännön laskemis- ja yhteensovittamisongelmiin, työsuhteelle ominaiseen palkanmaksun kausittaisuuteen ja siihen, että sopimuksen vastaisesti toimiva työnantaja voi saada kohtuutonta hyötyä, jos työntekijällä on muualla mahdollisuus käyttää työvoimaansa taloudellisesti tuottavammin kuin vanhassa työsuhteessa.

23. Myös oikeuskirjallisuudessa on esitetty arvostelua Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) tulkintakäytäntöä kohtaan. Niinpä kantajan viittaamassa teoksessa Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht puolletaan muualta saadun ansion vähentämistä yksittäisten ajanjaksojen mukaan (s. 1599). Toisaalta samassa teoksessa yksiselitteisesti todetaan, että "oikeuskäytännön ja vallitsevan opin" mukaan vähennys on tehtävä kokonaislaskentaperiaatteen mukaan (s. 1599 ja 2231).

24. Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) on omissa ratkaisuissaan painokkaasti torjunut arvostelun lausumalla muun muassa, että sen vakiintuneesta tulkintakäytännöstä esitetty arvostelu ei ole "vakuuttavaa" (2005, k 23). Esitetystä arvostelusta huolimatta tuomioistuin on aina uudelleen vahvistanut kokonaislaskentaperiaatteen noudattamisen. Viimeinen tällainen hovioikeuden tiedossa oleva ratkaisu on annettu vuonna 2012, joka on siis tuoreempi kuin ne siitä poikkeavat hovioikeudelle esitetyt alempien oikeuksien ratkaisut.

25. Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) on työoikeudellisissa asioissa Saksan ylin tuomioistuin (Työtuomioistuinlaki, Arbeitsgerichtsgesetz 1, 2 ja 72 §). Tuomioistuimen kokonaislaskentaperiaatetta koskeva tulkintakäytäntö on pitkäaikainen, yksiselitteinen ja täysin vakiintunut, vaikka yksittäisiä poikkeavia alioikeuksien ratkaisuja on. Tämän tulkintakäytännön voidaan katsoa edustavan Saksan voimassa olevaa oikeutta, jonka mukaan asia on ratkaistava. Ei ole ilmennyt perustetta, jonka vuoksi tästä vakiintuneesta kannasta tulisi tässä oikeudenkäynnissä poiketa. Siten kantajan muualta saama ansio on otettava huomioon kokonaislaskentaperiaatteen mukaisesti.

26. Hovioikeus toteaa tässä yhteydessä selvyyden vuoksi, että kantaja olisi voinut kokonaislaskentaperiaatteen noudattamisesta huolimatta vaatia palkkasaatavalleen korkoa työsuhteeseen sovellettavan Suomen lain mukaan saatavan erääntymisestä eli yleensä palkanmaksukauden päättymisestä lukien (työsopimuslaki 2 luku 13 §). Vastaava periaate ilmenee myös Saksan siviililaista (BGB 614 §). Saksan liittotasavallan työtuomioistuin (BAG) on vielä erikseen todennut (BAG 24.8.1999, kohta 44, ks. myös BAG 16.5.2012, kohta 31), että kokonaislaskennassa jaksoittaiset korvausvaatimukset säilyttävät oikeudellisen itsenäisyytensä. Saatavan syntyminen ja erääntyminen määräytyvät sopimuksen mukaan määräävän ajanjakson mukaan (Saksan siviililain BGB 614 §). Hovioikeus toteaa, että kantaja on tässä asiassa päättänyt vaatia korvausta ansionmenetyksestä kuukausittaisen palkanmaksukauden sijasta kalenterivuosittain, jolloin korkoa palkkasaatavalle vaaditaan kunkin kalenterivuoden päättymisestä lukien.

27. Kantaja on tässä asiassa vaatinut korvausta ansionmenetyksestä vain lokakuuhun 2006 asti. Kantaja on selittänyt, että hänen ajalta 2006 - 2013 muualta saamat ansiot ylittävät sen ansionmenetyksen, joka hänelle on tältä ajalta kertynyt vastaanottamisen viivästymisen vuoksi.

28. Saksan liittotasavallan työtuomioistuimen (BAG) oikeuskäytännön perusteella työntekijällä ei ole ilmoitusvelvollisuutta niistä ansioista, jotka hän on hankkinut muualta maksuvaatimuksessa tarkoitetun ajankohdan jälkeen. Tuomioistuin on lausunut myös, että siviiliprosessin disponointiperiaatteen perusteella osapuolet määräävät hakemuksillaan ja väitteillään kokonaislaskennan perusteena olevan ajanjakson (BAG 16.5.2012, kohta 29). Hovioikeuden käsityksen mukaan tämä näyttäisi tarkoittavan sitä, että kokonaislaskenta tehdään vastaanottamisen viivästymisen jatkuessa vain siltä ajanjaksolta, jolta työntekijä on esittänyt vaatimuksen saamatta jääneestä palkasta ja työntekijällä on vain tältä ajalta velvollisuus antaa tietoja muualta saamistaan ansioista.

29. Hovioikeus toteaa, että kantaja on esittänyt tuloselvityksen muualta saaduista ansioistaan aina helmikuuhun 2013 asti, ja nämä ansiot ovat riidattomat. Riidatonta on myös se, että kantaja on irtisanomisensa jälkeen aina lokakuuhun 2013 asti ansainnut kokonaisuudessaan enemmän kuin hän olisi ansainnut, jos hän olisi ollut edelleen yhtiön palveluksessa. Ansionmenetyksen korvausvelvollisuus kokonaislaskentaperiaatteen edellyttämällä tavalla voidaan siten vahvistaa lokakuuhun 2013 asti. Hovioikeus huomauttaa vielä, että jos muualta saatuja ansioita lokakuun 2006 jälkeiseltä ajalta ei nyt otettaisi huomioon, yhtiö voisi vedota niihin joka tapauksessa myöhemmin vastaanottamisen viivästymisen päätyttyä, kun on mahdollista tehdä kokonaislaskelma koko viivästymisen ajalta. Hovioikeus katsoo, että tässä tapauksessa muualta saadut ansiot on otettava kokonaislaskentaperiaatetta noudattaen huomioon lokakuuhun 2013 asti, vaikka vaatimus ansionmenetyksestä on esitetty vain lokakuuhun 2006 asti. Päätelmä tästä on, että lokakuuhun 2013 mennessä korvattavaa ansionmenetystä ei ole. Kantajan maksuvaatimus on siten hylättävä.

30. Koska kantajan maksuvaatimus hylätään, ei ole tarpeen ottaa erikseen kantaa yhtiön vaatimukseen maksuvelvollisuuden kohtuullistamisesta.

Oikeudenkäyntikulut

---------------------------------------------

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Vaatimus ansionmenetyksen korvaamisesta hylätään.

---------------------------------------------

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet presidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko ja hovioikeudenneuvos Åsa Nordlund. Valmistelija Päivi Risikko (30.9.2016 asti) ja Karri Tolttila (1.10.2016 lukien). Ratkaisu on yksimielinen.

_________________________________

1 Vastaajayhtiö on käyttänyt vastaanottamisen viivästymisen ohella ilmaisuja työn tarjoamisen viiveen päättyminen ja työnantajan maksuviivästys. Hovioikeuden näkemyksen mukaan näillä kaikilla ilmaisuilla on kuitenkin tarkoitettu samaa asiaa.

2 Eine Zahlungsklage des Arbeitnehmer ist auch während einer bereits anhängiger Kündigungsschutzklage möglich, Erfurter Kommentar zum Arbeitsrecht, 16. painos, s. 1603 ja 2236.

Lainvoimainen.