5.12.2016

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 22.4.2015

Vastaaja A

Asianomistaja B

Asia Vainoaminen

Syyttäjän rangaistusvaatimus 1. Vainoaminen
5500/R/0008536/15
Rikoslaki 25 luku 7a §

09.02.2015 - 13.02.2015 Helsinki

A on toistuvasti ottamalla yhteyttä ja yrittämällä tavata sekä muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainonnut B:tä siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.

A on odottamatta tullut Suomeen tapaamaan B:tä, joka oli syksyllä 2014 ilmoittanut A:lle, ettei halua olla tähän yhteydessä. Suomessa A on löytänyt työpaikalleen matkalla olleen B:n 9.2.2015, tavoitellut tätä sen jälkeen puhelimella, lähettänyt tälle runsaasti viestejä sähköpostilla ja tekstiviesteinä sekä vienyt kortteja ja ruusuja B:n työpaikalle. A on selvitettyään B:n kotiosoitteen käynyt siellä useasti. B:n kotiosoitteessa A on laittanut postiluukusta asuntoon ja jättänyt asunnon ulkopuolelle B:lle osoitettuja viestejä.

A:n menettelyn johdosta B on joutunut oleskelemaan tuttaviensa luona ja tekemään etätöitä pyrkiessään välttelemään A:ta.

Vastaus

A on kiistänyt syytteen sekä pyytänyt sen hylkäämistä.

A on katsonut, ettei kysymys ole ollut vainoamisesta, vaan suhteen loppumisesta kesällä 2014 tekstiviestillä, minkä johdosta A oli tullut Suomeen tavatakseen B:n. B oli myös estänyt A:n yhteydenotot sähköisessä viestinnässä. A on kertonut, että Suomessa ollessaan hän oli lähettänyt B:lle viestejä sekä ruusuja. Kun A oli selvittänyt B:n osoitteen, oli A käynyt siellä kolme kertaa eikä hänelle oltu avattu ovea.

Todistelu

Henkilötodistelu

1. Asianomistaja B
2. Vastaaja A

Kirjalliset todisteet

Vastaaja
1. B:n vastaajalle sekä poliisille toimitettu sähköpostiviesti 21.8.2014

Tuomion perustelut

Asiassa on ollut lähinnä kysymys siitä, täyttääkö syytteen mukainen teonkuvaus vainoamisen tunnusmerkistön. Tapahtumainkulun osalta asiassa on ollut vain vähäisiltä osin riitaa koskien teonkuvauksessa mainittujen puhelinsoittojen määrää sekä sitä seikkaa, onko A käynyt B:n työpaikalla kerran vai kaksi kertaa eräänä päivänä.

Vainoamisen tekotapatunnusmerkistön täyttyminen

Yksi vainoamisen mahdollinen tekotapa on yhteyden ottaminen (HE 19/2013 vp s. 51).

B ja A ovat molemmat heitä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertoneet, että A on tavannut työpaikalleen matkalla olevan B:n 9.2.2015 ja käynyt B:n kanssa kahvilassa keskustelun, jonka pituus on ollut väliltä 45 minuuttia ja 2 tuntia, ja jonka jälkeen A on saattanut B:n tämän työpaikalle.

Tämän jälkeistä aikaa koskien B on kertonut, että A on tavoitellut B:tä puhelimitse ainakin 10 kertaa, lähettänyt tälle noin kymmenen sähköpostiviestiä ja noin viisi tekstiviestiä. B:n kertoman mukaan A on lisäksi käynyt B:n työpaikalla kaksi kertaa ensimmäisenä päivänä ja kerran molempina seuraavista päivistä jättäen sinne B:lle toimitettavaksi kortteja ja ruusuja. A on B:n kertoman mukaan myös selvittänyt B:n kotiosoitteen ja viettänyt kyseisen kerrostalon edessä kolme iltaa jättäen B:lle lappuja talon etuovessa olevan luukun kautta, joista viesteistä naapuri oli toimittanut osan B:n asuntoon postiluukun kautta.

A on puolestaan kertonut kahvilatapaamisen jälkeistä aikaa koskien, että hän on soittanut B:lle useammin kuin kerran syytteen tarkoittamana aikana, mutta hän ei muista soittojen tarkkaa määrää. A on kertonut muistikuvakseen, että hän on lähettänyt B:lle noin viisi tekstiviestiä ja noin kymmenen sähköpostia, joista sähköpostit hän on lähettänyt suurimmalta osin 9.5.2015 illan aikana. A on lisäksi kertonut, että hän on selvittänyt Fonectasta B:n kotiosoitteen ja käynyt B:n kotitalon luona kolmena iltana jättäen kerrostalon ulkoven luukusta B:lle viestejä. A on edelleen kertonut, että hän on käynyt kolmena päivänä B:n työpaikan aulassa ja jättänyt B:lle vietäväksi kukkia ja kortteja tosin kiistäen, että hän olisi toiminut näin kaksi kertaa ensimmäisen päivän aikana.

Asianomistajana olevan henkilön puheille pyrkiminen, soittaminen, viestin jättäminen, kukkien ja lahjojen toimittaminen sekä soittopyynnöt ovat sellaisia toimia, että voivat täyttää vainoamisen tekotapatunnusmerkistön (HE 19/2013 vp s. 51). A:n teot eli yhteydenotot B:hen ovat siis tekotavaltaan sellaisia, että ne voivat täyttää vainoamisrikoksen tekotapatunnusmerkistön.

Vainoamisen tunnusmerkistö edellyttää lisäksi, että tunnusmerkistöön soveltuvia tekoja on useampi ja että tekoja on tehty toistuvasti. A on pyrkinyt ottamaan yhteyttä B:hen kymmeniä kertoja eri tavoilla syytteen tarkoittamien viiden päivän aikana. A on käynyt B:n kotitalon tai työpaikan luona riidattomasti yhteensä kuusi kertaa jättäen tälle viestejä sekä lähettänyt tälle riidattomasti yhteensä noin 15 teksti- tai sähköpostiviestiä. Lisäksi A on riidattomasti soittanut B:lle. Puhelinsoittojen määrän osalta käräjäoikeus pitää asianomistaja B:n kertomusta sinänsä uskottavampana, koska A on tuonut ilmi, että hän ei muista puhelinsoittojen tarkkaa määrää, ja koska B:llä on ollut asianomistajana totuudessapysymisvelvollisuus.

Yhteydenottojen tekotapa on myös huomioitava arvioitaessa tekojen määrää ja toistuvuutta (HE 19/2013 vp s. 51). A on muun muassa yrittänyt ottaa yhteyttä B:n käymällä tämän kotitalon edessä ja tämän työpaikalla, mistä on seurannut, että B on joutunut asumaan hetkellisesti tuttaviensa luona sekä tekemään etätöitä. Yhteydenottojen tekotapa on ollut sellainen, että asianomistaja B:n elämänlaatu on vakavasti häiriintynyt niiden johdosta, ja tästä seurauksena vähäisempikin määrä tekoja riittää täyttämään vainoamisen tunnusmerkistön (HE 19/2013 vp s. 51). A:n yhteydenotot ovat olleet jo riidattomalta määrältään ja toistuvuudeltaan sellaisia, että näidenkin edellytysten osalta vainoamisen tunnusmerkistö täyttyy.

Vainoamisen osatekojen on tapahduttava vastoin kohteen tahtoa. Kohteen nimenomaista kieltoa ei kuitenkaan edellytetä, vaan vastentahtoisuus voidaan päätellä olosuhteista (HE 19/2013 s. 51).

Sekä A ja B ovat molemmat kertoneet, että heidän vuonna 2008 alkanut suhteensa on päättynyt loppukesästä 2014.

B on kertonut ilmoittaneensa A:lle elo-syyskuussa 2014 sähköpostitse, että ei halua olla tekemisissä hänen kanssaan. B:n kertoman mukaan hän ei ole nimenomaisesti sanonut A:lle, että ei halua tavata tätä enää tai kieltänyt A:ta ottamasta yhteyttä häneen. B on edelleen kertonut, että hän ei ole luvannut tavata A:ta uudestaan tämän saattaessa hänet työpaikalleen 9.2.2015. B:n kertoman mukaan hän ei ole tuolloin myöskään sanonut, että ei enää halua tavata A:ta, johtuen A:n tuolloisesta mielentilasta. B on lisäksi kertonut, että hän on jo aikaisemmassa vaiheessa asettanut A:lle eston monissa sosiaalisen median palveluissa.

A on puolestaan kertonut, että B ei ole koskaan nimenomaisesti kieltänyt häntä tapaamasta tätä tai ilmaissut, että A:n ei tule ottaa yhteyttä B:hen millään tavoin. A on lisäksi kertonut, että B ei ole vastannut hänen B:lle lähettämiinsä viesteihin B:n 21.8.2014 lähettämän sähköpostin jälkeen. A on edelleen kertonut, että B on antanut hänelle epäselviä viestejä 9.2.2015 tapahtuneen kahvilatapaamisen jälkeen siitä, haluaako B olla A:han yhteydessä.

B:n 21.8.2014 A:lle lähettämästä sähköpostista (vastaajan kirjallinen todiste 1) ilmenee, että B on halunnut päättää hänen ja A:n välisen suhteen. B on ilmoittanut viestissä, että ei halua nähdä A:ta enää. Viestistä ei ilmene nimenomaista yhteydenottokieltoa.

Käräjäoikeus katsoo, että kun otetaan huomioon A:n ja B:n päättynyt suhde, B:n 21.8.2014 lähettämä sähköposti ja se seikka, että B ei ole vastannut A:n yhteydenottoihin noin puoleen vuoteen syytteen tarkoittamaan aikaan mennessä, asian olosuhteista on pääteltävä, että B ei ole tahtonut A:n ottavan häneen yhteyttä. A:n on lisäksi täytynyt ymmärtää, että B ei tahdo hänen ottavan yhteyttä, koska B ei ole vastannut hänen viesteihinsä noin puoleen vuoteen. A:n yhteydenotot syytteen tarkoittamana aikana ovat näin ollen tapahtuneet vastoin B:n tahtoa.

Oikeudettomuusedellytys

Vainoamisen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi, että tekotapatunnusmerkistön mukaiset toistuvat teot ovat oikeudettomia (HE 19/2013 vp s. 52).

Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi syytä katsoa, että A:n yhteydenottoihin B:hen olisi ollut perusteltu syy.

Abstraktia vaaraa koskeva edellytys

Vainoamisen tunnusmerkistö edellyttää lopuksi, että tekotapatunnusmerkistön mukaiset toistuvat teot ovat omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Pelon tai ahdistuksen tulee olla kyseisen menettelyn tyypillinen seuraus (HE 19/2013 vp s. 52).

A on oman kertomuksensa ja B:n kertomuksen mukaan käynyt B:n kotitalon edessä ja B:n työpaikalla useampaan kertaan syytteen tarkoittamana aikana. Kyseiset tekotavat voidaan katsoa sellaisiksi, että ne tyypillisesti aiheuttavat asianomistajassa pelkoa tai ahdistusta.

B on kertonut joutuneensa asumaan hetkellisesti tuttaviensa luona sekä tekemään etätöitä A:n yhteydenotoista johtuen, ja olleensa varuillaan liikkuessaan kaupungilla. B on kertonut palanneensa takaisin asuntoonsa vasta viikonlopuksi, kun hänen äitinsä on tullut käymään hänen luonaan. B on kertonut, että hän on kokenut tilanteen ahdistavana ja pelottavana, ja että hän on päätynyt hakemaan lähestymiskieltoa A:lle. B on kertonut lähestymiskieltoasian jääneen sillensä, kun A on palannut Iso-Britanniaan.

B on nuori nainen, jolle A:n teot ovat erityisesti olleet omiaan aiheuttamaan pelkoa tai vähintäänkin ahdistusta, kun otetaan huomioon B:n ja A:n aikaisempi suhde ja sen päättyminen sekä A:n yhteydenottojen tekotapa.

Yllä mainituilla perusteilla vainoamisen tunnusmerkistö täyttyy asiassa.

Syyksilukeminen

Vastaaja A on syyllistynyt siihen vainoamiseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Rangaistusseuraamukset (sakko)

Vastaajan syyksi luetusta teosta on seurauksena sakkorangaistus.

-----------

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luettu rikos

1. Vainoaminen
9.2.2015 - 13.2.2015
Rikoslaki 25 luku 7a §

Rangaistusseuraamukset

Sakko
60 päiväsakkoa á 6 euroa = 360 euroa
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 9 päiväsakkoa.
Vapaudenmenetysaika 13. - 15.2.2015
Suoritettavaksi jää 51 päiväsakkoa á 6 euroa = 306 euroa.

---------

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet:

käräjänotaari Heidi Paananen ja lautamiehet

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 5.12.2016

Asia Vainoaminen

Valittaja A

Vastapuoli Syyttäjä

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on 13.10.2015 myönnetty jatkokäsittelylupa.

Pääkäsittely on toimitettu 24.8.2016.

Valitus

A on vaatinut, että syyte hylätään. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tunnusmerkistöerehdyksen vuoksi tai että rangaistus ainakin alennetaan korkeintaan kymmeneksi päiväsakoksi. Lisäksi A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 1.000 eurolla.

A ei ollut vainonnut B:tä. A oli halunnut tavata B:n keskustellakseen tämän kanssa heidän parisuhteensa päättymisestä ja saadakseen omaisuuttaan takaisin B:ltä. B oli suostunut oma-aloitteisesti kahvilatapaamiseen A:n kanssa, kun A oli tavoittanut hänet. B ei ollut kieltänyt A:n yhteydenottoja eikä A:lla ollut ollut B:n toiminnan vuoksi syytä olettaa, että yhteydenotot olisivat olleet B:n tahdon vastaisia. A:n yhteydenotoissa ei ollut ollut mitään epäasiallista, loukkaavaa tai uhkaavaa. Yhteydenottojen määrä ei ollut ollut suuri, ja kyse oli ollut vain muutaman vuorokauden pituisesta ajanjaksosta. A ei ollut ollut tietoinen siitä, että hänen toimintansa voisi olla rikosoikeudellisesti moitittavaa.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään kirjalliseen todisteeseen. A on vedonnut lisäksi uutena kirjallisena todisteena 13.11.2014 päivättyyn lääkärinlausuntoon. Syyttäjä on vedonnut lisäksi uusina kirjallisina todisteina kuvakaappauksiin B:n matkapuhelimesta ja sähköpostista sekä Thames Valley Policen kirjauksiin liittyen 18.9.2014 ja 16.12.2014 tehtyihin ilmoituksiin.

Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta, todistajana B:tä sekä uutena todistajana C:tä, jota on kuultu puhelimitse.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt syytteen mukaisella menettelyllään 9. - 13.2.2015 Helsingissä B:hen kohdistuneeseen rikoslain 25 luvun 7a §:ssä tarkoitettuun vainoamiseen.

Rangaistussäännös ja sen esityöt

Rikoslain 25 luvun 7a §:n mukaan joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 19/2013 vp s. 50 - 52) todetaan, että vainoamisen tunnusmerkistö koostuu tekotapoja koskevista tunnusmerkeistä, oikeudettomuusedellytyksestä ja abstraktia vaaraa koskevasta edellytyksestä. Tunnusmerkistön mukainen seuraaminen tarkoittaa fyysistä seuraamista. Yhteydenotossa on kyse tekijän kommunikaatiosta kohteen suuntaan. Yhteyden ottaminen voi tapahtua menemällä kohteen luokse, soittamalla tai lähettämällä viestejä. Jos henkilö pääsee puheisiin vainottavan kanssa, kyse on yhteydenotosta. Tekijän näkökulmasta erilaiset huomionosoituksetkin voivat merkitä tunnusmerkin toteuttavaa yhteydenottoa, ja yhteydenotto voi tapahtua myös välikäden kautta.

Vainoamisen osatekojen tulee tapahtua vastoin kohteen tahtoa. Kohdehenkilö voi tehdä selväksi, että yhteydenotot eivät ole toivottuja. Nimenomaista kieltoa ei kuitenkaan edellytetä.

Vainoamisessa on olennaista se, että kyseessä ei ole yksittäinen rikollinen teko, vaan osateoista muodostuva henkilön elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila, joka voi muodostua erittäin pelottavaksi ja ahdistavaksi ja hänen elämäänsä hallitsevaksi. Tekotapatunnusmerkeissä kuvatut teot eivät ainoaksi ja yksittäiseksi jäädessään yleensä aiheuta tällaista tilaa. Merkitystä on sillä, minkä tyyppisistä teoista konkreettisesti on kyse, kuinka monta niitä on ja mikä on niiden ajallinen suhde toisiinsa. Jos teko yksittäisenä on vähämerkityksinen, niitä voidaan edellyttää olevan useampia kuin jos kyse on teoista, jotka yksittäisinäkin ovat omiaan herättämään kohteessa ahdistusta ja varsinkin pelkoa. Muodostaakseen vainoamisen osatekojen täytyy muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Yleistä säännöstä siitä, kuinka etäällä osateot voivat ajallisesti olla, ei voida asettaa.

Toistuvien tekojen on oltava omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Pelon tai ahdistuksen on oltava tuollaisen menettelyn tyypillinen seuraus.

Vainoamisen tunnusmerkistön toteuttavan menettelyn tulee olla oikeudetonta. Vainoaminen edellyttää tahallisuutta. Tahallisuuden sisältö määräytyy sitä koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti.

Asiassa esitetty näyttö

B ja A ovat olennaisilta ja asian ratkaisemiseen vaikuttavilta osin kertoneet kuten käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.

B on lisäksi kertonut, että A oli koko vuoden 2014 syksyn ajan yrittänyt ottaa yhteyttä B:hen. B oli "blokannut" A:n sosiaalisessa mediassa, mutta hän ei ollut pystynyt estämään A:n sähköpostiviestejä. B oli loppuvuodesta 2014 tehnyt Oxfordissa poliisille kaksi ilmoitusta A:sta, ja A oli saanut kaksi varoitusta poliisilta. A ja B olivat kerran useita vuosia aiemmin eronneet ja palanneet suhteeseen A:n "piiritettyä" B:tä. B oli kahvilatapaamisessa 9.2.2015 sanonut, että hän voi ehkä tavata A:n myöhemmin, koska hän oli pelännyt, että A olisi muuten tehnyt jotain itselleen. B oli sanonut myös, että A voisi kirjoittaa hänelle, koska tällä oli ollut vaikea ilmaista itseään.

A on lisäksi kertonut, että B ei ollut vastannut hänen yhteydenottoihinsa 21.8.2014 lähettämänsä sähköpostiviestin jälkeen. A ei ollut tiennyt, että B oli tehnyt hänestä loppuvuodesta 2014 kaksi ilmoitusta Oxfordin poliisille. Hän oli saanut yhden kirjeen poliisilta. Häntä ei oltu missään vaiheessa pidätetty tai kuulusteltu, ja poliisin mukaan A oli itse saattanut olla uhri asiassa. A ja B olivat kerran useita vuosia aiemmin eronneet ja palanneet yhteen A:n "piiritettyä" B:tä. A oli tavoitettuaan B:n Suomessa 9.2.2015 sanonut B:lle haluavansa puhua tämän kanssa siten, että B voisi valita ajan ja paikan. B oli tuolloin ilmoittanut, että he voisivat puhua saman tien, ja he olivat menneet kahvilaan. Kahvilatapaamisen yhteydessä B oli pyytänyt anteeksi Oxfordin tapahtumia ja luvannut tavata A:n myöhemmin sekä antanut suukon A:n poskelle, kun A oli saattanut B:n tämän työpaikalle. A ei ollut ottanut yhteyttä B:hen enää lähdettyään Suomesta 13.2.2015 jälkeen.

C on kertonut, että hänellä tai A:lla ei ollut ollut tietoa siitä, että B oli tehnyt loppuvuodesta 2014 kaksi ilmoitusta Oxfordin poliisille A:sta. B oli yrittänyt lavastaa A:n rikolliseksi Oxfordissa.

Näytön arviointi

Hovioikeus katsoo selvitetyksi, että A on 9.2.2015 Suomeen tultuaan tavoittanut työpaikalleen matkalla olleen B:n. A ja B ovat keskustelleet kahvilassa muutaman tunnin, minkä jälkeen A on saattanut B:n työpaikalleen. A on tämän jälkeen useita kertoja yrittänyt tavoittaa B:n puhelimitse sekä tekstiviestejä ja sähköposteja lähettämällä. A on myös käynyt B:n oven takana jättäen viestejä sekä B:n työpaikan aulassa jättäen kukkia ja kortteja edelleen B:lle toimitettavaksi. A on 13.2.2015 poistunut Suomesta.

Johtopäätökset

Hovioikeus katsoo, että A:n menettely B:n seuraamisineen ja yhteydenottoineen ja yhteydenottoyrityksineen sinänsä täyttää vainoamisen tunnusmerkistön edellyttämän tekotavan.

Vainoamisen osatekojen on kuitenkin tullut tapahtua vastoin kohteen tahtoa. Tämän arvioinnissa on toisaalta otettava huomioon, että B oli jo 21.8.2014 lähettänyt A:lle sähköpostiviestin, jolla hän oli päättänyt heidän noin kuusi vuotta kestäneen suhteensa. A oli tämän jälkeen useita kertoja ottanut B:hen yhteyttä ilman, että B olisi vastannut yhteydenottoihin. B oli edelleen loppuvuonna 2014 tehnyt Oxfordin poliisille kaksi ilmoitusta A:n menettelystä. A oli tullut tietoiseksi ainakin toisesta ilmoituksesta.

Toisaalta on otettava huomioon, että B on suostunut tapaamaan A:n kahvilassa 9.2.2015, ja hän oli tuolloin kertomansa mukaan sanonut A:lle voivansa ehkä tavata tätä myöhemmin. B oli myös sanonut A:n voivan kirjoittaa hänelle. Syytteen teonkuvauksessa mainitut A:n yhteydenotot ovat ajoittuneet suurelta osin heti kahvilatapaamisen jälkeiseen aikaan, jolloin A on perustellusti saattanut olla siinä käsityksessä, että B suostuu keskustelemaan hänen kanssaan. A:n yhteydenottojen taustalla oli ollut pitkäaikaisen parisuhteen päättyminen eikä A:lla ollut ollut mahdollisuutta aiemmin keskustella B:n kanssa asiasta.

Syytteen teonkuvauksessa kuvatut A:n yhteydenotot ovat tapahtuneet lyhyen ajan sisällä, ja ne ovat muodostaneet yhtenäisen kokonaisuuden. Hovioikeus katsoo, ettei A:n menettely syytteessä mainitun tekoajan lyhyt kesto ja A:n tekojen laatu huomioon ottaen ole ollut vainoamisen edellyttämällä tavalla toistuvaa. Edellä mainitusta syystä hovioikeus katsoo, ettei A:n syytteessä kuvattu menettely sellaisenaan ole ollut omiaan aiheuttamaan B:lle sellaista vakavasti häiritsevää tilaa, joka olisi muodostunut erittäin pelottavaksi tai ahdistavaksi ja hänen elämäänsä hallitsevaksi.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei syytteen teonkuvauksessa kuvattu menettely täytä vainoamisen tunnusmerkistöä. Syyte vainoamisesta on hylättävä ja A vapautettava hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Oikeudenkäyntikulut

Koska A:han kohdistettu syyte on hylätty, valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan A:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. A:n esittämä vaatimus on koostunut matka- ja majoituskuluista, joiden määrää hovioikeus pitää kohtuullisena.

----------

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Hylätty syyte

1. Vainoaminen 9.2.2015 - 13.2.2015

A vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta. Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot:

-------------

Valtio velvoitetaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan A:lle hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 1.000 eurolla.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet:

hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Kristiina Harenko
määräaikainen hovioikeudenneuvos Caritha Aspelin

Valmistelija: viskaali Riina Hero

Ratkaisu oli yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.