15.12.2015

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, oliko peruskoulun opettajan näytetty syyllistyneen pahoinpitelyyn ja virkavelvollisuuden rikkomiseen käyttämällä voimakeinoja 12-vuotiasta oppilastaan kohtaan.

Asian aikaisempi käsittely

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 18.9.2013 nro 117151

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kohdassa 1 ensisijaisesti pahoinpitelystä ja toissijaisesti lievästä pahoinpitelystä sekä kohdassa 2 virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytekohdan 1 mukaan A oli 25.8.2010-5.9.2010 koulussa opettajana oppitunnin aikana tehnyt ruumiillista väkivaltaa oppilaalle, 12-vuotiaalle B:lle ottamalla häntä rinnuksista kiinni ja painamalla häntä höyläpenkkiä vasten. A oli menettelyllään aiheuttanut B:lle ainakin lyhytaikaista kipua. Ottaen huomioon rikokseen liittyvät seikat pahoinpitely ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Syytekohdan 2 mukaan A oli kaupunkiin virkasuhteessa olevana opettajana/rehtorina virkaansa toimittaessaan syytekohdassa 1 mainitulla tavalla rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen. A oli käyttämällä väkivaltaa oppilasta kohtaan toiminut vastoin oppilaan koskemattomuuden periaatetta. Asianomistaja B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen. A kiisti syytteen.

Käräjäoikeus piti selvitettynä, että A oli tarttunut B:hen yhdellä kädellä ja tuossa tilanteessa B oli saattanut horjahtaa höyläpenkkiä vasten tai osua höyläpenkkiin. Käräjäoikeus ei pitänyt uskottavana, että A olisi painanut B:n selälleen höyläpenkkiä vasten. Käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä voisi olla lievä pahoinpitely. Kuitenkin käräjäoikeus katsoi, että B:stä kiinnitarttuminen oli ollut tarpeen tämän pysäyttämiseksi ja vahinkojen välttämiseksi. B oli kyseisessä tilanteessa menetellyt tilanteen edellyttämällä tavalla. Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Liisa Männikkö ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden päätös 24.1.2014 nro 103016

Syyttäjän sekä B:n huoltajineen valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus tutki jatkokäsittelyluvan myöntämisen edellytykset ja katsoi, että aihetta jatkokäsittelyluvan myöntämiseen ei ollut. Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. Käräjäoikeuden ratkaisu jätettiin pysyväksi.

Korkeimman oikeuden päätös 27.5.2015 nro 1025

Korkein oikeus on kumonnut hovioikeuden edellä mainitun päätöksen ja myöntänyt siihen muutosta hakeneelle B:lle huoltajineen jatkokäsittelyluvan. Korkein oikeus on palauttanut asian hovioikeuteen ja määrännyt, että hovioikeuden on omasta aloitteestaan jatkettava valituksen käsittelyä.

Vaasan hovioikeuden tuomio 15.12.2015 nro 154061

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Valitus

B huoltajineen on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän syytteen mukaisesti kohdassa 1 pahoinpitelystä tai toissijaisesti lievästä pahoinpitelystä ja kohdassa 2 virkavelvollisuuden rikkomisesta siten täsmennettynä, että molempien rikosten tekoaika on 1.9.2010.

--------------------------------------------------------------------

Käräjäoikeus on soveltanut lakia virheellisesti katsoessaan, ettei 12-vuotiaan B:n opettajana toiminut A ole syyllistynyt rikoksiin tarttuessaan kiinni B:stä. Perusopetuslain 36 b §:ssä säädetään tarkkarajaisesti opettajan voimakeinojen käytöstä tietyissä tilanteissa, jollaisesta ei tässä tapauksessa ole ollut kysymys. Käräjäoikeus on myös arvioinut esitetyn näytön virheellisesti. B ja todistajana kuulusteltu B:n koulutoveri ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että A oli kiinnipitämisen lisäksi painanut B:tä höyläpenkkiä vasten.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään ---.

------------------------------------------------

Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea. A ei ole menetellyt siten, että hänen menettelynsä täyttäisi minkään rikoksen tunnusmerkistön ---.

--------------------------------------------

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

---------------------------------------------

Tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

Perusopetuslain 29 §:n 1 momentin (628/1998) mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Rikoslain 4 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeudesta käyttää voimakeinoja virkatehtävän hoitamiseksi tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi sekä oikeudesta avustaa järjestystä ylläpitämään asetettuja henkilöitä säädetään erikseen lailla. Voimakeinojen käyttäminen merkitsee puuttumista perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (PeVL 70/2002 vp s. 4). Tähän oikeuteen ei saman pykälän 3 momentin mukaan saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Kuten korkein oikeus on tämän asian palauttamista hovioikeuteen koskevassa päätöksessään 27.5.2015 nro 1025 todennut, opettajan oikeudesta voimakeinojen käyttöön säädettiin syytteen mukaisena tekoaikana perusopetuslain 36 b §:ssä. Pykälän perusteella voimakeinojen käyttö voi olla oikeutettua vain tietyissä luokasta tai koulun alueelta poistamistilanteissa. Sittemmin voimaan tulleessa perusopetuslain 36 d §:ssä (1267/2013) on säädetty opettajan oikeudesta voimakeinojen käyttöön myös esineiden tai aineiden haltuun ottamisen yhteydessä. Lisäksi joissakin tilanteissa myös opettajana toimineen henkilön oikeutta voidaan arvioida rikoslain 4 luvun yleisten oikeuttamisperusteiden nojalla. Ruotsin korkein oikeus (ks. NJA 1988 s. 586 ja NJA 2009 s. 776) on pitänyt mahdollisena vielä sitäkin, että opettaja voi valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi olla eräissä tapauksissa oikeutettu puuttumaan oppilaan ruumiilliseen koskemattomuuteen myös ilman kirjoitetun lain tukea. Kyse on tällöin niin sanotusta sosiaaliadekvaatista menettelystä (ks. myös Asp - Ulväng - Jareborg: Kriminalrättens grunder. Uppsala 2010, s. 282-283).

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n peruskoulun rehtorina ja opettajana näytetty syyllistyneen pahoinpitelyyn ja virkavelvollisuuden rikkomiseen syytteen teonkuvauksissa esitetyin tavoin käyttämällä voimakeinoja oppilastaan B:tä kohtaan.

Selvitetty tapahtumainkulku

- - -

Hovioikeus katsoo A:n oman sekä B:n ja koulutoverin samansisältöisten kertomusten perusteella näytetyksi, että A on ottanut kädellään kiinni B:n paidan rinnuksista.

Syytteen teonkuvauksen mukaan A on lisäksi painanut B:tä höyläpenkkiä vasten, kuten B on hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kertonut. A on mainitunlaisen painamisen kiistänyt. B:n kertomusta ei voida pitää A:n kertomusta uskottavampana yksin siitä syystä, että B:llä, toisin kuin A:lla, on velvollisuus pysyä totuudessa. Vaikka koulutoveri on kertonut nähneensä B:n selällään höyläpenkin päällä, hänen kertomuksensa perusteella ei voida tehdä luotettavaa johtopäätöstä siitä, onko mainittuun asentoon päätyminen johtunut ennemminkin B:n rimpuilusta häntä vaatteista kiinni ottanutta A:ta vastaan kuin A:n menettelystä. Joka tapauksessa koulutoveri ei ole kertonut nähneensä, että A olisi kädellään nimenomaisesti painanut B:tä höyläpenkkiä vasten. Näin ollen hovioikeus päätyy samaan johtopäätökseen kuin käräjäoikeus siltä osin kuin se ei ole pitänyt uskottavana, että A olisi painanut B:n selälleen höyläpenkkiä vasten. Se seikka, että A on virkamiesoikeudellisessa menettelyssä myöntänyt tekonsa ja saanut siitä varoituksen, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. A:n ja todistaja C:n kertomukset huomioon ottaen on selvää, ettei A:n tarkoituksena ole ollut kyseisessä yhteydessä tunnustaa tehneensä B:lle ruumiillista väkivaltaa tai syyllistyneensä virkarikokseen. A oli kertomansa mukaan silloinkin vain myöntänyt tarttuneensa kiinni B:hen.

Asiassa jää näin ollen ratkaistavaksi kysymys siitä, onko A syyllistynyt rikoksiin tarttumalla B:stä kiinni tämän paidan rinnuksista.

A:n tahallisuuden arviointi ja johtopäätökset

Rehtori ja opettaja A:n voidaan perustellusti katsoa ainakin jossain määrin puuttuneen oppilaansa B:n perusoikeutena suojattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, kun hän on tarttunut kiinni tämän vaatteista rinnusten kohdalta. Vaikka kirjoitetussa laissa ei olekaan säännöstä, johon kiinnipitämisen oikeuttamisen voitaisiin katsoa tässä tapauksessa nimenomaisesti perustuvan, ei se merkitse sitä, että A olisi ilman muuta menetellyt rikosoikeudellisen vastuun synnyttävällä tavalla.

Pahoinpitelyyn syyllistyy rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan muun muassa se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä aiheuttaa toiselle kipua. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt sen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää, että opettaja on arvioitavana olevassa tilanteessa tarkoittanut rikkoa virkatoiminnassa noudatettavia säännöksiä tai määräyksiä tai että hänen on ainakin täytynyt mieltää menettelevänsä niin.

Kysymys on ollut A:n kannalta yllättävästä ja nopeasti edenneestä takaa-ajotilanteesta kiusatun oppilaan ja tämän kiusaajaksi tiedetyn oppilaan välillä. A:n virkavelvollisuuksiin peruskoulun rehtorina ja opettajana on kuulunut osaltaan huolehtia muun muassa turvallisuuden säilymisestä opiskeluympäristössä ja siitä, etteivät oppilaat joudu väkivallan tai muun kiusaamisen kohteiksi koulussa. A:n harkinta-aika reagoida käsillä olleeseen välikohtaukseen on ollut erittäin lyhyt. Tarttuessaan kiinni B:n vaatteista yhdellä kädellä ja säilyttäessään otteensa enintään puolen minuutin ajan A:n ei ole täytynyt mieltää tekevänsä hänelle syytteessä mainittua ruumiillista väkivaltaa. Vaikka vaatteista kiinnipitäminen olisikin aiheuttanut B:lle jostakin syystä lyhytaikaista kipua, A:n ei ole täytynyt pitää sitä menettelynsä varmana tai edes varsin todennäköisenä seurauksena. Tapahtumaolosuhteita kokonaisuutena arvioiden ei voida katsoa, että A olisi tarkoittanut toimia tilanteessa virkavelvollisuutensa vastaisesti tai ymmärtänyt siten menettelevänsä. Hovioikeus katsoo, ettei A:n ole näytetty tahallaan pahoinpidelleen B:tä tai rikkoneen virkavelvollisuuttaan.

Edellä lausumillaan perusteilla hovioikeus katsoo, että B:n huoltajineen ajama syyte ja siihen perustuvat vaatimukset on hylättävä.

---

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

- - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Kaija Suvilehto-Nieminen, Pasi Vihla ja Kirsi Häkkinen. Valmistelijana on toiminut viskaali Aleksi Rantanen.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

+