24.9.2015

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A oli luovuttanut ampuma-aseen ja patruunoita tuntemalleen E:lle, joka oli niitä käyttäen tahallaan ampunut aviopuolisonsa D:n. A:lle vaadittiin rangaistusta muun ohessa törkeästä kuolemantuottamuksesta. Kysymys syy-yhteydestä ja siitä, oliko A menetellyt syytteessä tarkoitetulla tavalla huolimattomasti ottaen huomioon sen, että D:n kuolema oli E:n tahallisen rikoksen seuraamus.

POHJOIS-KARJALAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 5.2.2015

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Ampuma-aserikos
Rikoslaki 41 luku 1 § 1
Ampuma-aselaki 84 §, 86 § ja 87 §
22.07.2014 Kitee

A on ampuma-aselain vastaisesti lainannut haulikkoa ja viittä patruunaa tuntemalleen E:lle tiedostaen, ettei E:llä ole oikeutta niiden hallussapitoon tai ainakaan varmistamatta luvan olemassa oloa.

2. Törkeä kuolemantuottamus
Rikoslaki 21 luku 9 §
22.07.2014 Kitee

A on syytekohdassa 1 kuvatulla törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut D:n kuoleman.

E on, lainattuaan syytekohdassa 1 mainittua ampuma-asetta ja patruunoita surmannut aviopuolisonsa D:n ampumalla häntä kaksi kertaa haulikolla, jonka jälkeen hän on surmannut itsensä kyseessä olevalla aseella. A:n olisi pitänyt aseen luovuttamishetkellä mieltää kuoleman mahdollisuus.

Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska A on luovuttaessaan aseen suhtautunut välinpitämättömästi siihen, ettei E:llä ole ollut lupaa ampuma-aseen hallussapitoon ja luonut menettelyllään vaaratilanteen.

- - - - - - - - - - -

Asianomistajien vaatimukset

- - - - - - - - - - -

B ja C ovat yhtyneet syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.

- - - - - - - - - - -

A on toiminut syyttäjän teonkuvauksessa kuvaamalla tavalla ja aiheuttanut törkeällä huolimattomuudellaan asianomistajien äidin D:n kuoleman. A on toiminut ampuma-aselain sekä rikoslain vastaisesti ja luovuttanut aseen ja patruunoita henkilölle, jolla ei ole ollut aseenkantolupaa. A:n on täytynyt ymmärtää rikollinen menettelynsä tässä tapauksessa sekä mahdolliset seuraamukset.

A:n toiminta on ollut törkeän huolimatonta. Ampuma-aseella voidaan aiheuttaa toisen henkilön kuolema. A on toiminnallaan suhtautunut välinpitämättömästi toisten ihmisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen. A olisi huolellisesti toimimalla eli tässä tapauksessa olemalla luovuttamatta ampuma-asetta sekä patruunoita, voinut välttää syntyneen vahinkoseuraamuksen eli D:n kuoleman. A:n toiminta on selvässä syy-yhteydessä D:n kuolemaan - - - - - - - - - - -.

Vastaus

Kohta 1
A on myöntänyt syyllistyneensä ampuma-aserikokseen.

Kohta 2
A on kiistänyt syyllistyneensä törkeään kuolemantuottamukseen.

A on lainannut haulikkoa ja patruunoita E:lle, joka on surmannut D:n. A:n toiminnan ja seurauksen eli D:n kuoleman välillä ei ole riittävää syy-yhteyttä. Kuolema on aiheutunut E:n tahallisen toiminnan seurauksena. D:n kuolema ei ole ollut A:n kannalta ennalta arvattavissa.

A:n toimintaa ei voida pitää törkeän huolimattomana. E on lainannut haulikkoa lopettaakseen kotinsa lähellä liikkuvan kissan. E oli esittänyt haulikon lainaamiselle uskottavan selityksen.

A on tuntenut E:n lähes 20 vuoden ajan. A on ennen haulikon lainaamista keskustellut E:n kanssa sekä puhelimitse että kasvotusten. E oli keskustelujen ajan käyttäytynyt asiallisesti ja rauhallisesti. A:lla ei ole ollut tiedossaan seikkoja, joiden perusteella hän olisi voinut olettaa E:n käyttävän asetta muuhun tarkoitukseen kuin kissan lopettamiseen. A ei ole voinut mieltää mahdolliseksi, että E tulisi käyttämään haulikkoa henkirikoksen tekemiseen eikä A täten ole ottanut tietoista riskiä.

- - - - - - - - - - -

Tuomion perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Tunnusmerkistö

Rikoslain 21 luvun 8 §:n mukaan joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman, on tuomittava kuolemantuottamuksesta. Mainitun lain 21 luvun 9 §:n mukaan jos kuolemantuottamuksessa kuolema aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Syy-yhteys

Kuolemantuottamuksen rankaiseminen edellyttää, että teolla on aiheutettu toisen kuolema ja että kuolemalla ja vastaajan menettelyllä on syy-yhteys. On kysyttävä, olisiko uhri kuollut samalla tavalla, jos tekijä olisi toiminut huolellisesti (Olavi Heinonen ym. : Rikosoikeus, 2002, s. 786).

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työturvallisuusmääräysten rikkomiseen syyllistyneet uittotyömaan vastuuhenkilöt, jotka olivat laiminlyöneet asianmukaisten pelastusliivien antamisen uittotyöntekijöiden käyttöön, eivät olleet menettelyllään syyllistyneet kuolemantuottamukseen, koska voitiin pitää sangen epätodennäköisenä, että pelastusliivit olisivat estäneet uittotyöntekijän kuoleman (KKO:1984-II-224).

Ennakoitavuus

Kuolemantuottamuksen rangaistavuus edellyttää, että toisen kuolema oli teon tai laiminlyönnin ennakoitava seuraus (Olavi Heinonen ym. : Rikosoikeus, 2002, s. 787).

Oikeuskäytännössä on katsottu, että itse vuosia subutexia yksin tai muiden aineiden kanssa käyttäneen henkilön, joka oli valmistanut käyttöön tottumattomalle subutex-annoksen, jonka yhteisvaikutuksesta muiden aineiden kanssa tämä oli sittemmin kuollut, ei katsottu tosiasiassa mieltäneen henkilön voivan kuolla hänen tarjoamansa subutexin vuoksi (KKO 2006:25).

Toisaalta ratkaisussa KKO 1993:50 katsottiin, että panttivankitilanteessa saarrostuksen purkamatta jättäminen on olennaisesti lisännyt panttivangin henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa, mikä poliiseja johtaneen komisarion oli täytynyt ymmärtää. Vaarantaminen oli ollut oikeudetonta ja siihen sisältynyt riski oli toteutunut auton räjähtäessä. Räjähtäminen oli voinut johtua kaappaajan toiminnasta, hänen hallitsemattomasta liikkeestään tai välittömästi luodeista. Koska komisarion oli tullut havaita kaikki mahdollisuudet, oli ollut yhdentekevää, mikä tapahtumainkulku oli tapahtunut. Komisario oli laiminlyönyt hoitaa virkatehtäviään asianmukaisella tavalla ja varomattomuudellaan aiheuttanut panttivangin kuoleman.

Laiminlyönti

Rikoslain 3 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan laiminlyönti on rangaistava, jos tekijä on jättänyt estämättä tunnusmerkistön mukaisen seurauksen syntymisen, vaikka hänellä on ollut erityisen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen. Tällainen velvollisuus voi perustua 4) tekijän vaaraa aiheuttaneeseen toimintaan tai 5) muuhun niihin rinnastettavaan syyhyn.

Hallituksen esityksen mukaan, joka omalla toiminnallaan saa aikaan vaaratilanteen, on usein vastuussa sen myötä syntyneistä seurauksista. Vastuun perustava toiminta voi olla joko oikeudenvastaista tai oikeudenmukaista (HE 44/2002 s. 45).

Muuna pykälässä mainittuihin rinnastettavana tilanteena hallituksen esityksen mukaan voisi tulla kysymykseen ennen kaikkea vastuu vaaran lähteestä. Henkilö, jonka vallittavana ja valvottavana oleva omaisuus aiheuttaa vaaraa ympäristölleen, saattaa joutua vastuuseen syntyneistä vahingoista (HE 44/2002 s. 45).

Vastuuseen epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta voi joutua vain se, jolta on perusteltu syy odottaa toimia seurauksen ehkäisemiseksi. Tekijän on täytynyt olla tilanteeseen nähden vastuuasemassa (Olavi Heinonen ym. : Rikosoikeus, 2002, s. 126).

Ampuma-aseita ja niiden luovuttamista koskevat säännökset

Rikoslain 41 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan joka ampuma-aselain (1/1998) vastaisesti siirtää tai tuo Suomeen, siirtää Suomesta, kaupallisessa tarkoituksessa vie, kauttakuljettaa tai valmistaa taikka pitää kaupan, hankkii, pitää hallussaan tai luovuttaa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia, on tuomittava ampuma-aserikoksesta.

Ampuma-aselain 2 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan jollei laissa toisin säädetä, lain mukaan luvanvaraista on ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten siirto ja tuonti Suomeen, siirto ja vienti Suomesta, kauttakuljetus kaupallisessa tarkoituksessa, kauppa, hankkiminen, hallussapito ja valmistaminen.

Mainitun lain 7 luvun 84 §:n mukaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia ei saa luovuttaa toiselle, ellei laissa toisin säädetä.

Ampuma-aselain 87 §:n 1 kohdan mukaan haulikon saa lainata vain sille, jolla on oikeus haulikon, kiväärin tai yhdistelmäaseen hallussapitoon.

Hallituksen esityksen mukaan muun muassa ampuma-aselain keskeisenä tavoitteena on ampuma-aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden ylläpitäminen ja parantaminen sekä yksilöön kohdistuvan väkivallanteon ja tapaturman vaaran vähentäminen (HE 183/1997).

Huolimattomuus ja törkeä huolimattomuus

Rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan tekijän menettely on ollut huolimatonta , jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Lainkohdan 2 momentin mukaan, se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä, ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. Pykälän 3 momentin mukaan pikemmin tapaturmaan kuin tuottamukseen perustuvasta teosta ei rangaista.

Kuolemaan johtaneen menettelyn huolimattomuus arvioidaan ensisijassa lainsäädännön normein. Pelkkä normin rikkominen ei kuitenkaan riitä siihen, että menettelyä pidettäisiin huolimattomana (Olavi Heinonen ym. : Rikosoikeus, 2002, s. 789).

Huolimaton menettely voi olla merkityksetöntä sellaisissa tapauksissa, joissa toisen kuolema olisi seurannut samanlaisena riippumatta siitä, toimittiinko huolellisesti vai huolimattomasti. Sille seikalle, että myös sallitulla tavalla toimittaessa kuolema olisi todennäköisesti aiheutunut samalla tavalla, annetaan vastuusta vapauttava merkitys. (Olavi Heinonen ym. : Rikosoikeus, 2002, s. 789).

Oikeuskäytännössä huolimattomaksi menettelyksi on muun muassa arvioitu koiravaljakkoajeluita järjestäneen yhtiön vastuuhenkilöiden menettely tilanteessa, jossa he olivat laiminlyöneet noudattaa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain säännöksiä ja järjestäneet koiravaljakkoajelureitin siten, että valjakko ylitti junaraiteen vartioimattoman tasoristeyksen kohdalla kaksi kertaa, missä yhteydessä kaksi reessä matkannutta henkilöä oli kuollut (Rovaniemen HO 2.6.2010 nro 460).

Esitetty näyttö

Kohta 1

A on tunnustanut menetelleensä syytteessä esitetyin tavoin ja myöntänyt syytteen.

Kohta 2

A on tunnustanut menetelleensä syytteen 1 kohdassa kuvatuin tavoin lainaten haulikon ja patruunoita E:lle, joka on surmannut kysymyksessä olevalla haulikolla B:n ja C:n äidin D:n.

A on uskottavasti kertonut lainanneensa haulikon E:lle kissan tappamista varten. A on tuntenut E:n vastauksestaan ilmenevin tavoin pitkän ajan. E on ollut A:n kertoman mukaan normaali ihminen, jolla A:n tieten ei ole ollut aseenkantolupaa ja jolla ei A:n tieten ole ollut myöskään erityisiä riitoja kenenkään kanssa. A:n tieten E:llä ei ole ollut väkivaltataustaa.

Jutussa ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, joista voisi olettaa tai päätellä, että A olisi voinut havaita luovuttaessaan aseen E:lle, että E:llä olisi tarkoitus käyttää asetta toisten ihmisen surmaamiseen tai toisia ihmisiä kohtaan. Jutussa ei ole siten näyttöä siitä, että A olisi voinut ennakolta mieltää E:n surmaavan D:n.

Syyte kuolemantuottamuksesta on siten jäänyt näyttämättä toteen.

Syyksilukeminen ja hylätyt syytteet

A on syyllistynyt siihen ampuma-aserikokseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylätään.

- - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Hylätty syyte
2. Törkeä kuolemantuottamus 22.07.2014

Syyksi luettu rikos
1. Ampuma-aserikos 22.07.2014

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Kalevi Julkunen, Laura Muona ja Juha Määttä

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 24.9.2015

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitukset

Syyttäjä on muun ohessa vaatinut, että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen 2 kohdan osalta rangaistukseen törkeästä kuolemantuottamuksesta.

B ja C ovat muun ohessa vaatineet, että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen 2 kohdan osalta rangaistukseen törkeästä kuolemantuottamuksesta.

- - - - - - - - - - -

Vastaus

A on vastustanut muutosvaatimuksia käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta vastauksestaan ilmenevillä perusteilla - - - - - - - - - - -.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 31.8.2015. Hovioikeudessa on esitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevä todistelu.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kohta 2

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko rangaistusvaatimuksessa tarkoitettu A:n menettely rikoslain 21 luvun 8 §:n tarkoittamin tavoin ollut syy-yhteydessä D:n kuolemaan, ja jos on ollut, onko D:n kuolema aiheutunut A:n huolimattomuudesta.

- - - - - - - - - - -

Henkilötodistelu

A on hovioikeudessa kertonut asiaan vaikuttavilta osin pääpiirteittäin kuten hänen kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon merkitty jäljempänä ilmenevin lisäyksin ja tarkennuksin.

A on kertonut tunteneensa E:n ainakin kymmenen vuoden ajan. Hän oli oppinut tuntemaan jo entuudestaan tietämänsä E:n enonsa ja D:n sisaren avioliiton kautta. Sanotun avioliiton aikana A oli tavannut E:tä sukulaisten tapaamisten yhteydessä ja he olivat vaihtaneet kuulumisia aina kohdatessaan myös avioliiton päättymisen jälkeen. Syytteessä tarkoitettujen tapahtumien aikaan A:n koti oli sijainnut 25 kilometrin etäisyydellä D:n ja E:n kodista. Ennen syytteessä tarkoitettuja tapahtumia A oli pitänyt E:tä rauhallisena ja normaalisti käyttäytyvänä henkilönä.

Tapahtumapäivän osalta A on kertonut, että E oli soittanut hänelle ja kertonut, että pihapiirissä oleskeleva kissa häiritsi D:n ja E:n yöunia, ja pyytänyt kissan lopettamiseksi lainaksi pistoolia. A oli kieltäytynyt lainaamasta pistoolia ja kertonut E:lle, ettei kissan lopettaminen pistoolilla onnistuisi. A oli kertonut E:lle omistavansa myös haulikon ja että sillä olisi helpompaa ja turvallisempaa ampua kuin pistoolilla. Noin tunnin kuluttua puhelinkeskustelun päättymisestä E oli saapunut A:n asunnon pihaan ja kertonut tapaamisen yhteydessä yrittäneensä lopettaa kissan edellisenä yönä lapiolla siinä kuitenkaan onnistumatta. Lisäksi E oli kertonut, että kissan omisti naapuri, minkä vuoksi hän ei halunnut pyytää D:n isän tai veljen apua kissan lopettamiseksi. Samasta syystä E oli ollut huolissaan haulikon aiheuttaman äänen kantautumisesta naapuriin. E oli käyttäytynyt rauhallisesti ja asiallisesti sekä puhelinkeskustelun aikana että myöhemmin samana päivänä A:n luona.

Syytteessä tarkoitettujen tapahtumien jälkeen A oli kuullut veljeltään, että E oli pyytänyt myös tältä asetta lainaksi kissan lopettaakseen ja ettei hänen veljensäkään ollut epäillyt E:n ilmoittamaa aseen käyttötarkoitusta. A oli vasta kuolemantapausten jälkeen kuullut, että E oli yrittänyt lainata ampuma-asetta myös työtovereiltaan, että E ja D:n välillä oli ollut avioero vireillä ja että E:llä oli ollut alkoholiongelma.

C on hovioikeudessa kertonut, että E:llä oli ollut alkoholiongelma viimeisten kahdeksan tai yhdeksän vuoden ajan ennen syytteessä tarkoitettuja tapahtumia ja että E ja D olivat riidelleet paljon. Naapurustossa ei ollut liikkunut kissaa tapahtumia edeltäneinä vuosina.

- - - - - - - - - - -

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Syy-yhteys

D ei olisi kuollut syytteessä kuvatulla tavalla, jos A ei olisi lainannut E:lle ampuma-asetta ja patruunoita. D:n kuolema on tässä mielessä ollut A:n menettelyn seuraus. Sen vuoksi hovioikeus katsoo, että A:n menettely on ollut syy-yhteydessä D:n kuolemaan.

Huolimattomuus

Tuottamusta koskevan rikoslain 3 luvun 7 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 44/2002 vp, s. 89 ja 96) mukaan tuottamus jakautuu objektiiviseen ja subjektiiviseen puoleen. Tuottamuksen objektiivinen, tunnusmerkistönmukaisuuteen kuuluva puoli koskee teon kiellettyä tai sallittua luonnetta. Tuottamuksen subjektiivinen puoli taas koskee syyllisyysmoitetta. Tekijällä on täytynyt olla tosiasialliset mahdollisuudet riskien havaitsemiseen viimeistään tekoon tai toimintaan ryhtyessään, jotta häntä voitaisiin rangaista.

A on ampuma-aseen ja patruunat E:lle luovuttaessaan tiennyt, ettei tällä ole ollut lupaa pitää niitä hallussaan. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon käräjäoikeuden tuomion sivulla 6 lausuttu ampuma-aselain säätämisen keskeinen tavoite hovioikeus katsoo, että A:n teko on ollut objektiivisesti huolimaton.

Tämän jälkeen on vielä ratkaistava kysymys A:n subjektiivisesta huolimattomuudesta.

A:n kertomuksesta ilmenee, että A ja E ovat tunteneet toisensa pitkään ja että E on onnistunut erehdyttämään A:ta aseen käyttötarkoituksesta. A on tullut tietoiseksi E:n ja D:n välillä vireillä olleesta avioerosta sekä C:n kertomista perheen sisäisistä ongelmista vasta kuolemantapausten jälkeen. Edellä mainitut seikat ja olosuhteet huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A:lla ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta ennakoida, että häneltä lainattua ampuma-asetta ja patruunoita käytetään toisen henkilön tahalliseen surmaamiseen. Tuottamuksen subjektiivinen puoli ei siten täyty. Sen vuoksi A:n menettely ei ole ollut rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla huolimatonta. Näin täydennettynä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen 2 kohdan osalta.

- - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Riitta-Liisa Hietala
Hovioikeudenneuvos Eero Antikainen
Hovioikeudenneuvos Sirpa Pulkkinen

Esittelijä:
Viskaali Harri Tuhkanen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen