14.12.2015

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 14.12.2015

Ratkaisu, johon hakemus liittyy

Espoon käräjäoikeus 17.6.2015 nro 126911

Asian käsittely hovioikeudessa

Hakemus

A on vaatinut, että hänelle myönnetään uusi määräaika tyytymättömyyden ilmoittamista varten.

A ei ollut ymmärtänyt tuomiota eikä hänellä ollut ollut käytössä tulkkia. Sakon rahamäärässä ei ollut huomioitu hänen lapsiaan eikä tulojaan. A oli ollut ja oli edelleen työtön.

Välitoimi

Hovioikeudessa on ollut käsillä käräjäoikeuden asiakirjavihko ja esitutkintapöytäkirja. Espoon käräjäoikeudelta on 24.11.2015 saatu selitys.

Hovioikeuden ratkaisu

Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tai hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty sellainen määräaika.

Esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, että A on kansalaisuudeltaan virolainen ja että hänelle on ilmoitettu kielellisistä oikeuksista. Esitutkinnassa kuulustelu on tapahtunut suomen kielellä ja myös esitutkintapöytäkirja on laadittu suomeksi. Vastaaja A:lle on annettu tiedoksi suomenkielinen haastehakemus. A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla, ilmoittanut luopuvansa oikeudesta suulliseen käsittelyyn ja suostunut siihen, että asia käsiteltiin käräjäoikeudessa kirjallisessa menettelyssä. A:n hakemus menetetyn määräajan palauttamisesta on laadittu suomeksi.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 A luvun 3 §:n 1 momentin mukaan muulle kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkieliselle vastaajalle on annettava kohtuullisessa ajassa maksuton kirjallinen käännös haastehakemuksesta ja tuomiosta häntä koskevilta osin. Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että vastaaja saa riittävät tiedot oikeudestaan asiakirjan käännökseen ja tarvittaessa varmistettava, haluaako vastaaja tässä pykälässä tarkoitetusta asiakirjasta käännöksen. Vastaajalle voidaan jättää antamatta käännös asiakirjasta, jos vastaaja luopuu oikeudestaan käännökseen. Sanotun luvun 4 §:ssä säädetään, että jos vastaaja on luopunut oikeudestaan asiakirjan käännökseen, tästä on tehtävä merkintä pöytäkirjaan, tuomioon tai päätökseen.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 A luvun 1.12.2013 voimaan tulleilla uusilla säännöksillä on pantu täytäntöön oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU. Direktiivin 3 artiklan 8 kohdan mukaan edellytyksenä epäillyn tai syytetyn luopumiselle artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen käännöstä koskevasta oikeudesta on, että henkilö on saanut etukäteen oikeudellista neuvontaa tai että hän on muuten täysin selvillä käännöstä koskevasta oikeudesta luopumisen seurauksista, sekä että luopuminen kyseisestä oikeudesta on yksiselitteistä ja vapaaehtoista. Lain esitöiden (HE 63/2013 vp s. 24) mukaan jotta vastaaja voisi luopua oikeudestaan käännökseen, hänen olisi oltava tietoinen 3 §:n mukaisista oikeuksistaan. Sen vuoksi tuomioistuimen olisi huolehdittava siitä, että vastaaja saisi riittävät tiedot oikeudestaan asiakirjan kirjalliseen tai suulliseen käännökseen. Riittävillä tiedoilla tarkoitetaan, että syytetty on täysin selvillä luopumisen seurauksista. Vastaajalle olisi siten ilmoitettava pykälässä säädetystä oikeudesta asiakirjan kirjalliseen tai suulliseen käännökseen sekä käännöksen maksuttomuudesta. Tuomioistuimen olisi tarvittaessa varmistettava vastaajalta tai hänen asiamieheltään asiaa tiedustelemalla, haluaako vastaaja asiakirjasta käännöksen.

Sanotun direktiivin johdantolauseen 32 kohdan mukaan suojan taso ei saisi koskaan olla Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tai perusoikeuskirjassa vahvistettua tasoa heikompi, siten kuin niitä tulkitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tai Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Johdantolauseen 33 kohdassa säädetään, että direktiivin säännöksiä, jotka vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tai perusoikeuskirjassa taattuja oikeuksia, olisi tulkittava ja ne olisi pantava täytäntöön johdonmukaisesti näiden oikeuksien kanssa, siten kuin niitä tulkitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaankuuluvassa oikeuskäytännössä.

Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen a alakohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä ja e alakohdan mukaan oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.

Hovioikeus katsoo, että A:n oma kieli on viron kieli ja että hän on siten muunkielinen kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielinen. Näin ollen käräjäoikeus on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 A luvun 3 §:n 1 momentin mukaan ollut velvollinen antamaan A:lle kirjallisen käännöksen häntä koskevasta tuomiosta tai pykälän 2 momentissa säädetyin edellytyksin huolehtimaan siitä, että hänelle käännettiin suullisesti tuomio, ellei A ole luopunut oikeudestaan käännökseen. Käännösoikeudesta luopumisena ei voida pitää sitä, että A on vastaanottanut suomenkielisen haastehakemuksen tai että hän on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla, luopunut oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostunut asia ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Asiakirjoista ei ilmene, että käräjäoikeus olisi huolehtinut siitä, että A olisi saanut tiedon oikeudestaan tuomion käännökseen, ja että käräjäoikeus olisi asiaa A:lta tiedustelemalla varmistunut siitä, halusiko hän tuomiosta käännöksen. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 A luvun 3 §:n 3 momentissa tuomioistuimelle asetettua velvollisuutta ei poista tai vähennä se, että esitutkinta on suoritettu suomeksi ilman tulkkausta. Hovioikeus katsoo siten, että A on esittänyt hakemuksensa tueksi erittäin painavia syitä määräajan palauttamiselle tyytymättömyyden ilmoittamista varten.

Päätöslauselma

A:n hakemus menetetyn määräajan palauttamisesta hyväksytään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo
Hovioikeudenneuvos Anna-Liisa Hyvärinen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Kari Vesanen

Lainvoimainen.