11.9.2015

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 11.8.2015

HAKIJAT B
A
C

SELOSTUS ASIASTA

Vantaan käräjäoikeus on 3.7.2015 määrännyt pakkokeinoasiassa B:n puolustajaksi asianajaja C:n.

A on 29.7.2015 ilmoittanut toimivansa B:n lakimiehenä. Käräjäoikeus on pyytänyt lisäselvitystä B:n toimeksiannosta ja A:n kelpoisuudesta toimia puolustajana sekä syystä puolustajan vaihtamiseksi. A on toimittanut lisäselvityksenä Tarton yliopiston diplomin oikeustieteellisestä koulutuksestaan ja sukunimen vaihtoa osoittavan selvityksen. C on 31.7.2015 pyytänyt, että hänet vapautetaan luottamuspulan vuoksi B:n puolustajan tehtävästä ja esittänyt samalla palkkavaatimuksensa tehdyistä toimenpiteistä. B:n 3.8.2015 antama valtakirja toimeksiannosta A:lle on saapunut käräjäoikeudelle 7.8.2015.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Puolustajalle on laissa asetettu varsin tiukat kelpoisuusvaatimukset. Milloin epäilty on itse ehdottanut puolustajakseen kelpoisuusvaatimuksen täyttävän henkilön, tämä on määrättävä, jolleivät erityiset syyt toisin vaadi.

Puolustajaksi on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 §:n nojalla määrättävä julkinen oikeusavustaja tai asianajaja. Erityisestä syystä puolustajaksi voidaan määrätä luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Näitä edellytyksiä on perusteltu päämiehen oikeusturvalla ja oikeudenkäyntiavustajien valvontaan liittyvillä syillä.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 8 §:n mukaan puolustajasta on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäyntiasiamiehestä ja -avustajasta säädetään oikeudenkäymiskaaren 15 luvussa.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 5 momentin mukaan asianajajan oikeudesta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana, sovelletaan myös henkilöön, joka saa harjoittaa asianajajan tointa jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

B:n esittämä lakimies A ei ole asianajaja, julkinen oikeusavustaja eikä lupalakimies. Saadun selvityksen mukaan A:lla on lakimiehen tutkinto ja hän harjoittaa lakimiehen tointa Virossa, mutta hän ei ole siellä asianajaja. A ei täytä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain ja oikeudenkäymiskaaren puolustajalle asettamia kelpoisuusvaatimuksia eikä oikeuta häntä toimimaan puolustajana Suomessa.

Kun epäillyn valitsema puolustaja ei täytä puolustajalle asetettavia vaatimuksia, käräjäoikeuden on määrättävä hänelle viran puolesta puolustaja. Koska B:lle on jo aiemmin määrätty puolustajaksi asianajaja C, käräjäoikeus ei vapauta asianajaja C:tä tehtävästään ennenkuin B esittää kelpoisuusvaatimukset täyttävän puolustajan itselleen.

Päätöslauselma

Puolustajan vaihtamista koskeva pyyntö hylätään. Asianajaja C:tä ei vapauteta vielä puolustajan tehtävästä.

Lainkohdat:
Oikeudenkäymiskaari 15 luku 2 § 5
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 2 luku 2 ja 8 §

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Nina Hotti

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 11.9.2015

Asia Puolustajan vaihtaminen vangitsemisasiassa

ValittajaA

Asiaan osallisetBC

Valitus

A on vaatinut, että hänet määrätään B:n puolustajaksi Vantaan käräjäoikeudessa käsiteltävässä pakkokeinoasiassa.

Käräjäoikeuden ratkaisu oli loukannut B:n suojaoikeuksia ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 c-kohdan mukaista oikeutta puolustautua itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä.

Virossa puolustajalta edellytettiin oikeustieteen kandidaatin tutkintoa. Puolustajalta ei edellytetty Viron Asianajajaliiton jäsenyyttä. A oli oikeustieteen kandidaatti ja täytti Virossa puolustajalle säädetyt kelpoisuusvaatimukset. Hän oli oikeutettu puolustamaan Viron kansalaista tuomioistuimessa muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa.

Hovioikeuden ratkaisu

Asiassa on ensiksi ratkaistava, edellyttääkö Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 c-kohta, että B:lle on määrättävä puolustajaksi henkilö, joka ei täytä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 2 §:n mukaisia kelpoisuusvaatimuksia.

Suomea sitovat vuoden 1966 Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus) sekä vuonna 1950 Euroopan neuvoston piirissä laadittu yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta (Euroopan ihmisoikeussopimus) takaavat rikoksesta syytetylle oikeuden puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiasiamiehen välityksellä. Euroopan ihmisoikeussopimusta koskevassa oikeuskäytännössä tätä oikeutta ei kuitenkaan ole pidetty absoluuttisena (esimerkiksi tapaukset Croissant v. Saksa 25.9.1992, Lagerblom v. Ruotsi 14.1.2003 ja Mayzit v. Venäjä 20.1.2005). Valtion sisäisessä lainsäädännössä olevat määräykset, jotka koskevat oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusvaatimuksia, ovat sallittuja samoin kuin säännökset, jotka koskevat ulkomaalaisen oikeutta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä (Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 318/2010 vp, s. 14). Näin ollen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 c- kohdasta ei seuraa, että B:llä olisi oikeus valita muu kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 2 §:ssä säädetyt kelpoisuusehdot omaava puolustaja.

Asiassa on lisäksi ratkaistava, ovatko oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 2 §:ssä säädetyt puolustajan kelpoisuusvaatimukset Euroopan unionin oikeudessa turvatun palveluiden vapaan liikkuvuuden vastaisia ja edellyttävätkö palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevat säädökset, että virolaisen oikeustieteen kandidaatin tutkinnon omaava ja palveluita Virossa pääasiallisesti tarjoava A tulisi määrätä B:n puolustajaksi kansallisista puolustajan kelpoisuusvaatimuksista riippumatta.

Oikeudellisten asiantuntijapalveluiden tarjoaminen on Euroopan unionissa harmonisoitu ainoastaan asianajajien harjoittaman toiminnan osalta (Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi asianajajien palveluiden tarjoamisen vapauden tehokkaan toteuttamisen helpottamiseksi 77/249/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu). Jäsenvaltion oikeutta rajoittaa muiden oikeudellisia asiantuntijapalveluita tarjoavien lakimiesten oikeutta toimia tuomioistuimessa on siten arvioitava palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevien säännösten perusteella.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 56 artiklassa on kielletty rajoitukset, jotka koskevat muuhun jäsenvaltioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja unionissa. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sanottu säännös edellyttää kaikkien sellaisten rajoitusten poistamista, jotka koskevat samalla tavalla jäsenvaltion omia kansalaisia ja muista jäsenvaltioista tulevia palvelujen tarjoajia, jos näillä rajoituksilla estetään toisesta jäsenvaltiosta tulevan, siellä vastaavanlaisia palveluja lainmukaisesti suorittavan henkilön toiminta, haitataan tätä toimintaa tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi (asia C-3/95, Reisebüro Broede vastaan Gerd Sandker, tuomio 12.12.1996, kohta 25).

Palveluiden vapaata liikkuvuutta turvaava kielto ei ole kuitenkaan poikkeukseton. SEUT 51 ja 52 artikloissa säädettyjen poikkeusperusteiden lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että palveluiden vapaata liikkuvuutta koskeva rajoitus ei ole 56 artiklan vastainen, mikäli sitä sovelletaan ilman syrjintää, se voidaan perustella yleistä etua koskevilla pakottavilla perusteilla, se on sovelias sillä tavoiteltavan päämäärän toteuttamiseen ja sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi (asia C-3/95, kohta 28). Oikeudellisten asiantuntijapalveluiden osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa tapauksessa Reisebüro Broede vastaan Gerd Sandker, joka koski perintäyrityksen oikeutta toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä, katsonut, ettei silloin voimassa olleen Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 59 artiklan (nykyisen SEUT 56 artiklan) vastaisena ollut pidettävä sellaista kansallista sääntelyä, jonka mukaan ainoastaan asianajajat saivat ajaa toisten velkomusasioita ammattimaisesti tuomioistuimessa. Sanotussa tapauksessa palveluiden tarjoamista rajoittavan lainsäädännön katsottiin olevan perusteltu yleistä etua koskevista syistä, eli velkojien suojaamiseksi ja oikeudenhoidon asianmukaisuuden turvaamiseksi (asia C-3/95, kohdat 36 ja 39-40).

Koska oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 2 §:ssä (719/2011) vaaditaan sitä, että puolustajaksi määrättävä henkilö on julkinen oikeusavustaja, asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, puolustajalle asetetut kelpoisuusvaatimukset ovat esteenä sille, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut muu kuin asianajajana toimiva lakimies voitaisiin määrätä puolustajaksi Suomessa tutkittavana olevassa rikosasiassa. Asiassa on siten tutkittava, onko mainitun säännöksen rajoitus SEUT 56 artiklan vastainen.

Puolustajalle asetettuja kelpoisuusvaatimuksia sovelletaan erotuksetta kotimaisiin ja muista jäsenvaltioista tuleviin henkilöihin eivätkä ne siksi ole syrjiviä. Kelpoisuusvaatimusten säätämistä on perusteltu käräjäoikeuden mainitsemien päämiehen oikeusturvan ja oikeudenkäyntiavustajien valvontaan liittyvien syiden ohella myös oikeudenkäyntiasiamiesten työn laatutason parantamisella, heidän ammattitaitonsa turvaamisella sekä oikeudenhoidon nopeuttamisella ja sujuvoittamisella (HE 318/2010 vp, s. 16). Nämä perusteet liittyvät oikeudenhoidon asianmukaisuuden turvaamiseen, mikä on Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä hyväksytty yleistä etua koskevaksi pakottavaksi perusteeksi (asia C-3/95). Ottaen huomioon rikosasian epäillyn oikeusturvan ja asianmukaisen oikeudenhoidon turvaamisen merkitys, on puolustajalle asetettujen kelpoisuusvaatimusten myös katsottava olevan soveliaita näiden tavoitteiden turvaamiseksi sekä suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Rajoituksen on näistä syistä katsottava olevan yhdenmukainen SEUT 56 artiklan kanssa. Näin ollen Virossa lakimiehen toimintaa harjoittavalla A:lla ei ole SEUT 56 artiklaan perustuvaa oikeutta tulla määrätyksi B:n puolustajaksi.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Harri Katara
hovioikeudenneuvos Jukka Lindstedt
Esittelijä: viskaali Maria Sundberg

Lainvoimainen