31.1.2013

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asianosaisten sopimalla tavalla tuomiolla ratkaistuun asiaan voitiin hakea muutosta yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ja säännösten nojalla sekä oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n oikeusohjeet huomioon ottaen.

POHJOIS-SAVON KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 6.9.2012

SOVINTO

A ja B ovat päässeet valmisteluistunnossa jäljempänä tuomiolauselmasta ilmenevään sovintoon.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Tuomiolauselma

B velvoitetaan maksamaan elatusapua alaikäiselle lapselleen C:lle 150 euroa kuukaudessa ajalla 1.4.2012 - 30.9.2012 ja 1.10.2012 lukien 175 euroa kuukaudessa kunkin kuukauden 2. päivään mennessä siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta tai asiasta toisin määrätään. Erääntyneet erät on maksettava heti.

Perustelut

Asia on ratkaistu asiaan osallisten sopimalla tavalla. Sopimusta ei ole pidettävä lapsen edun vastaisena.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Katriina Rapo

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 31.1.2013

Vaatimukset hovioikeudessa

B on valituksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että hänen C:lle maksettavaksi sovittua elatusavun määrää alennetaan ja että elatusapua määrätään maksettavaksi sovittua lyhyemmältä ajalta. B:ltä puuttuvan elatuskyvyn vuoksi oli kohtuutonta sopia elatusavun määräksi 175 euroa kuukaudessa siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

A on C:n edustajana vastustanut muutosvaatimuksia perusteettomina. C:tä avustanut julkinen oikeusavustaja on vaatinut B:n velvoittamista korvaamaan valtiolle C:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneina kustannuksina 200 euroa korkoineen.

B on vastustanut oikeudenkäyntikuluvaatimusta perusteettomana ja kohtuuttomana.

Hovioikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus on ratkaissut asian asianosaisten sopimalla tavalla tuomiolla, koska asianosaisten tekemää sopimusta ei ole ollut pidettävä lapsen edun vastaisena.

Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 5 §:n mukaan tuomioistuimen ratkaisuun sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta noudattaen, mitä muutoksen hakemisesta asianomaisen tuomioistuimen tuomioon säädetään. Lainkohdan säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan muutoksenhaku kohdistuu nimenomaan sovinnon vahvistamiseen ja sen edellytyksiin eikä itse saavutetun sovinnon sisältöön (LaVM 4/2005 vp s. 8). Lisäksi muutosta voitaisiin hakea samoin edellytyksin kuin asianosaisella on oikeus peruuttaa kanteen myöntäminen (HE 114/2004 vp s. 55 - 57). Ratkaisusta KKO 1999:6 ilmenevän oikeusohjeen mukaan myöntämisen peruuttaminen edellyttää hyväksyttävää syytä, kuten erehtymistä myönnetyn velvoitteen laajuudesta. Oikeudenkäymiskaaren 20 luvun 3 §:n toisen virkkeen mukaan sovintoa ei saa vahvistaa, jos se on lain vastainen tai selvästi kohtuuton taikka jos se loukkaa sivullisen oikeutta.

Asianosaisten tekemän sopimuksen pätevyyttä on arvioitava yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ja säännösten nojalla ja edellisessä kappaleessa mainitut oikeusohjeet huomioon ottaen. Lähtökohtana on sopimuksen sitovuuden periaate. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että asianosaisten tekemä sopimus olisi pätemätön sopimuksen tekemisessä tai sopimuksen edellytyksissä olevan puutteen vuoksi tai että B olisi sopimusta tehtäessä erehtynyt myöntämänsä velvoitteen laajuudesta. B ei ole esittänyt hyväksyttävää syytä hänellä sopimusedellytyksistä olleen käsityksen muuttumiselle. Asianosaisten tekemä sopimus ei ole myöskään kohtuuton. Tämän vuoksi ja käräjäoikeuden mainitsemat perusteet huomioon ottaen asiassa ei ole ollut sellaisia esteitä, joiden vuoksi käräjäoikeuden ei olisi tullut ratkaista asiaa asianosaisten sopimalla tavalla.

Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO:2003:104 ja 105 ilmenevän oikeusohjeen mukaan lapsen elatusta koskevassa asiassa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus määräytyy elatusvelvollisen osalta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan. Tämän lainkohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Oikeusapulain 22 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun tai hallintolainkäyttölain 13 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain, hänet on velvoitettava korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista tämän lain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset ja julkisen oikeusavustajan palkkio korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona maksuvelvollisuutta koskeva tuomioistuimen päätös on ollut asianosaisen saatavissa.

B on hävinnyt muutoksenhakemuksensa hovioikeudessa. Tämän vuoksi B on velvollinen korvaamaan valtiolle C:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneet kustannukset.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomio jää noudatettavaksi.

B velvoitetaan korvaamaan valtiolle C:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneina kohtuullisina kustannuksina 200 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä alkaen kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pekka Pärnänen, Jukka Soininen ja Tuulikki Räsänen
Esittelijä Eeva Kaisa Kääriäinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen