Finlex ®

Huoneenvuokrasaatava - Oikeudenkäyntikulut

	Rovaniemen HO
Diaarinumero:	S 11/257
Antopäivä:	28.10.2011
Ratkaisunumero:	958
Asianumero:	RHO:2011:4

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanne

Yhtiö A on vaatinut, että B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan vuoden 2009 heinä- ja elokuun vuokrasaatavat korkoineen. A on lisäksi vaatinut, että B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 1 817,80 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

A on lausunut, että sopimus oli syntynyt, koska B ja C olivat 3.7.2009 allekirjoittaneet vuokrasopimuksen. B:n ja C:n kirjallinen irtisanomisilmoitus oli saapunut R:lle 16.7.2009.

Vastaus

B ja C ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.

B ja C ovat lausuneet, että heidän 3.7.2009 allekirjoittamansa asiakirja oli ollut asunnon kuntoa koskeva hyväksymisilmoitus. Sopimuksen voimaantulo oli joka tapauksessa edellyttänyt vakuuden maksamista sekä tulo- ja varallisuustietojen toimittamista A:lle. B ja C eivät olleet maksaneet vakuutta eivätkä toimittaneet mainittuja tietoja A:lle. He eivät olleet myöskään saaneet asuntoa hallintaansa. B ja C ovat myös vedonneet oikeustoimilain 32 ja 33 §:iin, ja katsoneet, että vuokrasopimukseen vetoaminen oli kunnianvastaista ja arvotonta. B ja C ovat myös katsoneet toimittaneensa irtisanomisen niin, että heiltä voitaisiin korkeintaan periä kuukauden vuokra.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että osapuolten välille oli 3.7.2009 syntynyt vuokrasopimus. Käräjäoikeus lausui, että oikeus vuokrasopimuksen purkamiseen vakuuden maksamatta jättämisen nojalla oli vain sillä osapuolella, jonka hyväksi vakuus oli sovittu asetettavaksi eli A:lla. Käräjäoikeus katsoi, että tulotietojen toimittamatta jättämisellä ja sillä, että B ja C eivät olleet saaneet avaimia hallintaansa, ei ollut asian ratkaisun kannalta merkitystä. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että vuokrasopimuksen tekeminen oli vastannut molempien osapuolten tarkoitusta, joten oikeustoimilain 32 ja 33 §:t eivät soveltuneet tähän tapaukseen. Ottaen huomioon, että kirjallinen irtisanomisilmoitus oli saapunut A:lle 16.7.2009, A:n vaatimus vuokrasta oli määrällisesti perusteltu.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus velvoitti B:n ja C:n maksamaan yhteisvastuullisesti A:lle heinä- ja elokuun vuokrat korkoineen. Oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus lausui B:n ja C:n pääosin hävinneen juttunsa ja että he ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n mukaan velvollisia korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus velvoitti B:n ja C:n suorittamaan yhteisvastuullisesti vaaditut oikeudenkäyntikulut 1 817,80 euroa. Käräjäoikeus viittasi lainkohdissa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c ja 8 d §:ään.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Vaatimukset

B ja C ovat vaatineet, että A:n kanne hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa laillisine viivästyskorkoineen. B ja C ovat toistaneet käräjäoikeudessa esittämänsä perusteet.

A on vaatinut, että valitus hylätään ja että B ja C velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. A on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä perusteet.

Hovioikeus on pyytänyt A:lta lausuman sen oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. A on lausunut, että sen oikeudenkäyntikulujen määrä oli käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ollut kohtuullinen. B ja C olivat ennen käräjäoikeuden valmistelua aiheuttaneet ylimääräisiä oikeudenkäyntikuluja. Osapuolet olivat tehneet asiassa suullisen sovinnon, mutta A:n lukuisista muistutuksista huolimatta kirjallista sovintosopimusta ei ollut saatu aikaiseksi.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Pääasia

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun siltä osin kuin asia on saatettu hovioikeuden käsiteltäväksi. Ratkaisun muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Asiassa on kysymys oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 d §:ssä tarkoitetusta asuinhuoneistoa koskevasta huoneenvuokra-asiasta, jossa oikeudenkäyntikulut tuomitaan saman luvun 8 c §:n mukaisesti. Jos siihen on painavia syitä eikä asiaa ratkaista 5 luvun 13 tai 14 §:n nojalla valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla, asianosainen voidaan velvoittaa suorittamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja 8 c §:ssä säädettyä enemmän. Lain esitöiden (HE 31/2001) mukaan oikeudenkäyntikuluja koskevasta pääsäännöstä voidaan poiketa muun muassa sellaisissa tapauksissa, joissa asianosainen on ilmeisen aiheettomasti pannut jutun vireille tai pitkittänyt sitä tai jos oikeudenkäynti on ollut tarpeen toisen osapuolen moitittavan käyttäytymisen kuten vuokrarästien, häiritsevän elämän viettämisen tai huoneiston vahingoittamisen takia. Oikeusministeriö on antanut asetuksen (1311/2001) vastapuolen maksettavaksi tuomittavista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä tarkoitetuissa asioissa.

Käräjäoikeus on tässä asiassa velvoittanut B:n ja C:n maksamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 1 817,80 euroa eli enemmän kuin edellä mainitun 8 c §:n nojalla annettu oikeusministeriön asetus edellyttäisi.

A on lausunut, että B ja C olivat käräjäoikeudessa aiheuttaneet sille ylimääräisiä oikeudenkäyntikuluja, koska he eivät olleet vastanneet sovintoa koskeviin tiedusteluihin, vaikka asianosaiset olivat sopineet asian suullisesti. Käräjäoikeuden asiakirjoista ilmenee, että käräjäoikeuden 10.9.2010 pidettäväksi sovittu istunto on peruuntunut, koska osapuolet ovat olleet pääsemässä sovintoon. A on 17.11.2010 pyytänyt uuden käsittelyn järjestämistä asiassa.

Hovioikeus katsoo, että A:n lausumassaan ilmoittamat seikat eivät ole sellaisia laissa taikka sen esitöissä tarkoitettuja painavia syitä, joiden perusteella B ja C voitaisiin velvoittaa suorittamaan A:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c §:ssä säädettyä enemmän, vaan oikeudenkäyntikulut on tuomittava edellä mainitun asetuksen perusteella sellaisena kuin sitä on muutettu asetuksella 12.12.2008/836. Asian hoitaminen on vaatinut oikeudellista asiantuntemusta. Tämä seikka ja A:n vetoamat seikat huomioon ottaen oikeudenkäyntikulut tuomitaan asetuksen 2 §:n nojalla korkean taksan mukaisena, jolloin sovintoneuvotteluista aiheutuneet kulut sisältyvät taksaan. Taksan mukaan määrättyihin oikeudenkäyntikuluihin sisältyy asetuksen 4 §:n nojalla myös oikeudenkäyntikulumaksu.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

B ja C ovat hävinneet valituksensa pääasian osalta ja voittaneet valituksensa oikeudenkäyntikulujen osalta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että B:n ja C:n A:lle oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa
maksettavaksi tuomittu korvaus alennetaan 330 euroksi. Korvaukselle on maksettava käräjäoikeuden määräämää viivästyskorkoa.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet

Hovioikeudenneuvos Marianne Wagner-Prenner
Hovioikeudenneuvos Sakari Laukkanen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Anu Mäki, joka on myös esitellyt asian

LAINVOIMAISUUSTIEDOT

Lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 2.1.2012