10.3.2011

HYVINKÄÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.8.2010

Syyttäjän rangaistusvaatimus

Syyttäjä on vaatinut A:lle muun ohella rangaistusta rikoslain 28 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla nuorena henkilönä tehdystä näpistyksestä, koska A oli 12.2.2010 - 5.3.2010 Nurmijärvellä anastanut B:n Habbo.fi -tiliin liittyvästä virtuaalisesta Habbo -hotellista virtuaalisia huonekaluja 465 euron arvosta siirtämällä B:n virtuaalihahmolle kuuluneet tavarat pois hahmolta tuntemattomaksi jääneeseen kohteeseen. Anastetun omaisuuden vähäisen arvon perusteella teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Teon tehdessään A on ollut alle 18-vuotias.

Vastaus

A on kiistänyt syytteen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus on tuomiossaan tarkemmin mainitsemilla perusteilla katsonut A:n syyllistyneen siihen rikokseen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Antti Vuori-Karvia.

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 10.3.2011

Valitus

A on muun ohella vaatinut, että syyte nuorena henkilönä tehdystä näpistyksestä hylätään.

A on perustellut vaatimustaan sillä, että anastuksen kohteena oli ollut aineeton omaisuus. Lainsäätäjän tarkoitus on ollut, ettei aineeton omaisuus voi olla näpistysrikoksen kohteena. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä laillisuusperiaatteen laintulkinnalle asettamana rajana on katsottu olevan säännöksen taustalla vaikuttava lainsäätäjän tarkoitus.

Vastaus

Syyttäjä on vastustanut muutosvaatimuksia.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Kysymyksenasettelu

Asiassa on muun ohella kysymys siitä, ovatko niin sanotut sähköiset tai virtuaaliset huonekalut rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua irtainta omaisuutta tai voidaanko ne siihen rinnastaa.

Johtopäätökset

Rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan varkaudesta on tuomittava se, joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikoksentekijä on tuomittava näpistyksestä, jos varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Lisäksi luvun 13 §:n 2 momentin mukaan, mitä 1-6 §:ssä on irtaimesta omaisuudesta säädetty, sovelletaan myös sähköön tai lämpöön, joka on saatettu taloudellisesti hyväksi käytettävään muotoon.

Säännöksiä koskevien esitöiden (HE 66/1988 vp s. 34) mukaan varkaussäännöstä sovellettaessa irtaimeen omaisuuteen ei luettaisi niin sanottua aineetonta eli henkistä omaisuutta (esim. immateriaalioikeuksia ja yrityssalaisuuksia) eikä myöskään saamisoikeuksia ja niin sanottuja sähköisiä (tilillä olevia) varoja. Tällaisten varojen oikeudeton siirtäminen omalle tilille voisi tulla rangaistavaksi olosuhteista riippuen joko petoksena tai kavalluksena. Varkaus voisi poikkeuksellisesti kohdistua paitsi irtaimiin esineisiin myös sähkö- ja lämpöenergiaan.

Edellä mainituissa esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa irtaimen omaisuuden on katsottu yleisesti tarkoittavan konkreettisia esineitä eli niin sanottua aineellista substanssia. Poikkeuksena tästä aineellisuuden vaatimuksesta on varkausrikoksen kelvolliseksi kohteeksi vanhastaan katsottu myös sähköenergia. Asian selventämiseksi on lakiin otettu tätä koskeva määritelmäsäännös.

Internetissä toimivan Habbo Hotel -palvelun niin sanottuja sähköisiä tai virtuaalisia huonekaluja ei voida pitää esitöissä tarkoitettuna irtaimena omaisuutena. Kysymys on aineettomasta omaisuudesta, jolla on taloudellinen arvo.

Rikosoikeuden keskeinen periaate on laillisuusperiaate. Se on ilmaistu Suomen perustuslain 8 §:ssä ja lisäksi rikoslain 3 luvun 1 §:ssä. Jälkimmäisen lainkohdan 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi, ja 2 momentin mukaan rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 29) perusteella tuomioistuin ei rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Korkeimman oikeuden ratkaisuista (KKO 2007:67 ja 81) ilmenevän oikeusohjeen mukaan käsitteiden tulkinta on kuitenkin välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän, rangaistusuhalla tavoitellun suojan kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennalta arvattavissa.

Rikoslain 28 luvun varkausrikoksia ja näpistystä koskevien säännösten tarkoituksena ei ole turvata kaikkea omaisuutta. Tämä käy ilmi rikoslain 28 luvun 1 §:n 1 momentin sanamuodosta, jossa anastuksen kohteen edellytetään olevan irtainta omaisuutta. Lisäksi lainsäätäjä on edellä mainituissa esitöissä selvästi rajannut säännösten soveltamisalaa. Muun muassa rahavarojen ei ole katsottu olevan irtainta omaisuutta silloin, kun ne ovat sähköisessä muodossa. Lainsäätäjä ei ole myöskään katsonut sähköä ja lämpöä irtaimeksi omaisuudeksi, mutta niiden osalta on säädetty oma säännöksensä, jonka perusteella niihin sovelletaan edellä mainittuja säännöksiä.

Nyt kysymyksessä olevan aineettoman omaisuuden ei voida katsoa olevan rangaistusuhalla tavoitellun suojan piirissä sillä tavoin, mitä edellytetään lainsäädännön selkeydeltä ja ymmärrettävyydeltä. Kun otetaan lisäksi huomioon, että sähköä ja lämpöä ei ole katsottu irtaimeksi omaisuudeksi tai siihen rinnastettu, ja niiden osalta on säädetty oma soveltamissäännöksensä, jollaista nyt kysymyksessä olevan omaisuuden osalta ei ole säädetty, ei kyseisen omaisuuden katsominen irtaimeksi omaisuudeksi tai siihen rinnastaminen ole perusteltua. Rangaistavuuteen johtava tulkinta ei olisi myöskään ollut kohtuudella A:n ennalta arvattavissa.

Lain sanamuodon, laillisuusperiaatteen ja lainsäätäjän tarkoituksen nojalla hovioikeus katsoo, ettei näpistyksen tunnusmerkistö tässä tapauksessa täyty. Näin ollen syyte nuorena henkilönä tehdystä näpistyksestä hylätään.

- - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pertti Nieminen, Pirjo Yli-Kokkila, Kimmo Lähtinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen