7.10.2010

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 13.7.2010

Syyttäjä

Vastaajat
A Oy
B
C
D
E
F

Asianomistajat
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asia
Pyyntö syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta

Vireille
29.6.2010

Selostus asiasta
Syyttäjä on 28.6.2010 jättämänsä haastehakemuksen yhteydessä pyytänyt, että vanhentumisaikaa B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n osalta jatketaan niin, että ajalla 1.1.2007 -23.7.2009 tehdyksi epäillyn markkinointirikoksen vanhentumisajaksi katsotaan kolme vuotta kahden vuoden sijaan.

Pyyntöään syyttäjä on perustellut sillä, että jutun esitutkinta on vaatinut erityisiä aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä ja tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään ja koska erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.

TUOMION PERUSTELUT

Ratkaisu
Käräjäoikeus hylkää pyynnön.

Perustelut
Kun syyte on nostettu, eikä pakoiluvaaraa ole, ei ole tarvetta syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiseen.

Mikäli hakemuksessa tarkoitetaan uuden syytteen nostamista, ei lain tarkoittamia perusteita vanhentumisajan jatkamiseen ole.

Rikosilmoitus on jätetty 27.6.2008 ja esitutkinta on valmistunut 23.7.2009. Esitutkinta on siis kestänyt kolmetoista kuukautta. Kun asia on tullut esitutklntaan väitetyn rikoksen tekoaikana, ei asia ole tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään.

Markkinointirikoksen enimmäisrangaistus on vuosi vankeutta. Kyse ei ole vakavasta rikoksesta, eikä asianomistajien ole väitetty kärsineen poikkeuksellisen suuria vahinkoja.

Perusteita pyyntöön suostumiselle ei ole.

Lainkohta
Rikoslaki 8 luku 4 §
Hallituksen esitys HE 45/2001 vp.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Liisa Paul

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 7.12.2010

Asia
Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen

Kantelija
Syyttäjä

Kuultavat
A Oy
B
C
D
E
F

Kantelu
Syyttäjä on vaatinut, että - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - syyteoikeuden vanhentumisaikaa jatketaan asiassa markkinointirikoksen osalta yhdellä vuodella.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Syyteharkintaa saatetaan joutua tekemään muidenkin kuin nyt vastaajina olevien henkilöiden osalta sekä myös muista mahdollisista teoista vielä käräjäoikeusvaiheessa. Asian lopullinen laajuus ilmenee kyseessä olevan vaativan rikosasian syytteen kehittelyssä käräjäoikeudessa. Tämän vuoksi vanhentumisaikaa tuli jatkaa koko asiassa. Markkinointirikoksen vanhentumisajaksi tuli vahvistaa kolme vuotta kahden vuoden sijasta.

Rikoksen esitutkinta oli vaatinut erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi vastaajien vastausten ja valmisteluistunnon jälkeen voidaan joutua pyytämään esitutkintaan verrattavaa lisätutkintaa. Rikos oli tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään. Erittäin tärkeä yleinen etu vaati vanhentumisajan jatkamista. Esitutkinta-aineistoa oli kertynyt noin 30.000 sivua ja esitutkintaviranomaisten hallussa oli lisäksi aineistoa tuhansia sivuja. Käräjäoikeus ei ollut jatkanut syyteoikeuden vanhentumisaikaa aiemmin 10.3.2010 antamallaan päätöksellä. Yhden rikoksesta epäillyn avustaja oli toimittanut syyteharkintaa varten erittäin laajan materiaalin käräjäoikeuden sanotun päätöksen jälkeen.

Epäillyt rikokset olivat tulleet esitutkintaan kesällä 2008. Tarkka vanhentumisajan alkamisajankohta saattaa kehittyä riidanalaiseksi käräjäoikeudessa. Silloin käräjäoikeuden onnistuneella välittömällä haastamisella saattaa olla olennainen merkitys.

Asianomistajat olivat saaneet niin sanotun hakuosumalaskun yli vuoden kuluttua markkinointitilanteesta. Epäilty rikos oli sen ominaispiirteen vuoksi tullut vuoden viiveellä ilmi, mistä oli aiheutunut esitutkinnan myöhästyminen. Epäillyt vaativat lisäksi todennäköisesti lisätutkintaa. Syyttäjä saattaa joutua tämän vuoksi kehittämään syytettään rikosprosessilain suoman mahdollisuuden puitteissa. Kehittäminen, joka jäisi oikeusvoimakäsitteen ulkopuolelle, tulisi mitä ilmeisimmin riidanalaiseksi. Käräjäoikeuden olisi tullut ottaa huomioon myös asianomistajien syyteoikeuden turvaava mahdollinen vanhentumisajan jatkaminen.

Lausumat
A Oy, B, C, D ja F ovat yhteisessä lausumassaan vaatineet, että vaatimus - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - syyteoikeuden vanhentumisajan pidentämisestä hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Laissa asetetut edellytykset syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiselle eivät täyttyneet. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkaminen oli rikoslain 8 luvun 4 §:n ja siihen liittyvien esitöiden mukaan tarkoitettu poikkeukselliseksi toimenpiteeksi. Syyttäjän esittämiä perusteluja rikoksen ominaispiirteestä sekä esitutkinnan myöhästymisestä siitä johtuen ei voitu pitää hyväksyttävinä. Mikäli syyttäjä oli tarkoittanut, että markkinointiin liittyvien rikosten ominaispiirre oli niiden myöhäinen ilmitulo, tällainen väite ei voinut olla perusteena syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiselle, koska ominaispiirre oli jo huomioitu säädettäessä syyteoikeuden vanhentumisaikaa. Mikäli syyttäjä oli tarkoittanut, että juuri markkinointirikokselle oli ominaista sen myöhäinen ilmitulo, syyttäjä ei ollut esittänyt mitään uskottavia perusteita, joiden nojalla vanhentumisaikaa tulisi jatkaa. Syyttäjä ei ollut esittänyt lainkaan perusteita erittäin tärkeän yleisen edun vaatimukselle.

A Oy:lle aiheutuisi asian pitkittymisen johdosta merkittävää taloudellista vahinkoa. Tällaisen vahingon aiheuttaminen ei ollut sallittua syyteoikeuden vanhentumisaikaa jatkamalla, kun lain asettamat vanhentumisajan jatkamista koskevat edellytykset eivät täyttyneet.

E on vaatinut, että kantelu hylätään tai jätetään tutkimatta eikä sen johdosta ryhdytä mihinkään jatkotoimenpiteisiin.

Käräjäoikeuden ratkaisu oli oikea ja hyvin perusteltu. Kantelu oli ainakin E:n osalta aiheeton. Se oli lisäksi tehty hänen osaltaan syyteoikeuden vanhentumisajan päättymisen jälkeen. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

E:tä oli kuultu esitutkinnassa ensimmäisen kerran 3.7.2008. Esitutkinta oli suoritettu hänen osaltaan loppuun tammikuun alussa 2010. E oli kiistänyt kaikki teot, joista häntä oli epäilty. Hän oli saattanut teoriassakin syyllistyä syytteessä kuvattujen tekojen osalta vain markkinointirikokseen ja lieviin petoksiin. E:n osalta ei tarvittu lisätutkimuksia eikä niitä vaadittu. Esitutkintaan ja syyteharkintaan kulunut aika oli ollut kohtuuttoman pitkä, mistä oli aiheutunut hänelle kohtuuttomia ongelmia.

Syytteen nostamisen vanhentumisajat oli rikoslaissa säädetty erityisesti syytetyn suojaksi. Hänen tuli voida luottaa siihen, että syytettä ei nostettu tietyn ajan jälkeen. Mikäli syytteen nostamisen vanhentumisaikaa jatkettaisiin, E ei saisi asiassa enää oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Syyttäjän esittämät perusteet määräajan jatkamiselle eivät täyttäneet laissa säädettyjä edellytyksiä. Esitutkinta ei ollut ollut E:n osalta selvästi keskeneräinen vanhentumisajan päättyessä. Syytteet oli lisäksi nostettu jo ennen kantelukirjelmän tekemistä. Asia oli E:n osalta tullut esitutkintaan heinäkuussa 2008 eli aivan mahdollisen kahden vuoden vanhentumisajan alussa. Syyttäjä ei ollut edes väittänyt, että E pakoilisi haastetta. Väitetty markkinointirikos tai lievä petos ei voinut olla laissa ja sen esitöissä tarkoitettu vakava rikos eikä erittäin tärkeä yleinen etu vaatinut syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen edellytykset

Rikoslain 8 luvun 4 §:n mukaan syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan hakemuksesta jatkaa kerran yhdellä vuodella, jos
1) rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen,
2) rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään tai
3) rikoksesta vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä
ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista. Syyttäjän hakemus perustuu pykälän 1 ja 2 kohdan mukaisiin perusteisiin.

Lain esitöiden mukaan kohdan 1 mukainen jatkamisperuste soveltuisi esimerkiksi silloin, kun rikoksen esitutkinta on edennyt jo varsin pitkälle, mutta jokin syytteen nostamisen kannalta olennainen selvitys vielä puuttuu ja lisäksi voidaan arvioida, että tuota selvitystä ei tulla saamaan ennen vanhentumisajan päättymistä. Peruste soveltuisi esimerkiksi sellaisiin rikoksiin, joiden tutkinta edellyttää teknistä, lääketieteellistä tai muuta vastaavaa erityisasiantuntemusta, minkä vuoksi joudutaan käyttämään poliisin omia taikka ulkopuolisia asiantuntijoita. Peruste soveltuisi vain, kun tutkintaviranomaisen omat selvitykset, hankittavat asiantuntijalausunnot tai muut vastaavat toimet ovat erityisiä ja aikaa vieviä tutkintatoimenpiteitä. Jos tutkinta on sinänsä tavanmukainen ja sen keskeneräisyyden syynä on etupäässä tutkintaviranomaisen tai asiantuntijan yleinen työruuhka, peruste ei soveltuisi (HE 45/2001 vp. s. 23).

Kohdan 2 mukaista perustetta voitaisiin lain esitöiden mukaan soveltaa, kun rikos on tullut poliisin tutkittavaksi niin myöhään, että sitä ei ehditä tutkia kunnolla ennen syyteoikeuden vanhentumista, vaikka tarvittavat tutkintatoimenpiteet eivät sinänsä olekaan momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla erityisiä ja aikaa vieviä. Esitöissä on lausuttu, että vanhentumisajan jatkaminen tulisi tällä perusteella kysymykseen vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, koska usein kohtuullisuusnäkökohdat edellyttävät syyttämättä jättämistä, jos rikoksen pitkähkö vanhentumisaika on kulunut miltei loppuun ja rikos on sattumanvaraisesti vasta tässä vaiheessa tullut poliisin tietoon (HE s. 23).

Kaikkia syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista koskevia perusteita koskee lisäksi vaatimus siitä, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista. Lain esitöiden mukaan erittäin tärkeän yleisen edun voidaan katsoa vaativan vanhentumisajan jatkamista lähinnä silloin, kun kysymys on vakavasta rikoksesta. Jonkin verran vähäisempään rikokseen säännös voisi soveltua esimerkiksi silloin, kun syyteoikeus suurta huomiota herättäneestä rikoksesta vanhentuisi ja tämä heikentäisi huomattavasti rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta. Joissain tapauksissa asianomistajan kärsimät poikkeuksellisen suuret vahingot voisivat vaikuttaa niin, että myös yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista (HE s. 24).

Asiassa ei ole ilmennyt, että rikoksen esitutkinta olisi vaatinut sellaisia rikoslain 8 luvun 4 §:n ja kyseisen lainkohdan esitöiden tarkoittamia erityisiä ja aikaa vieviä toimenpiteitä, joiden vuoksi esitutkinta olisi ollut vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen. Asia on lisäksi tullut esitutkintaan väitetyn rikoksen tekoaikana eikä rikos siten ole tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään. Hakemuksen perusteella käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys markkinointirikoksesta, jota ei voida pitää vakavana rikoksena, vaikka rikoksessa onkin paljon asianomistajia. Yksittäisten asianomistajien kärsimien vahinkojen ei ole myöskään väitetty olleen poikkeuksellisen suuria. Hovioikeus katsoo, ettei erittäin tärkeä yleinen etukaan tässä tapauksessa edellytä syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista.

Hovioikeudella ei ole kantelun perusteella aihetta arvioida asiaa toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt. Näillä ja käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Päätöslauselma Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: Hovioikeudenneuvos Juha Paimela
Hovioikeudenneuvos Marjatta Möller
Hovioikeudenneuvos Pertti Lattunen

Asian esittelijä: Viskaali Arto Perälä

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot: Lainvoimainen.