23.3.2010

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 29.5.2009

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä Kaisa Ahva

Vastaaja(t)

A

Asianomistaja(t)

B

Asia

KUNNIANLOUKKAUS ym

- - -

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. KUNNIANLOUKKAUS (6510/R/0000563/08)
Rikoslaki 24 luku 9 §

7.11.2007 - 25.3.2008 LEMPÄÄLÄ

A on esittänyt lukuisissa B:lle kirjoittamissaan ja muille henkilöille ja viranomaisille tiedoksi lähettämissään kirjeissä B:stä valheellisia tietoja ja vihjauksia siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä B:lle taikka tähän kohdistuvaa halveksuntaa. Lisäksi A on muulla tavalla halventanut B:tä. A on ainakin väittänyt B:n teettäneen heidän poikansa huostaanoton perusteettomasti, halventaneen häntä ja vahingoittaneen, häirinneen ja halventaneen heidän poikaansa, tekeytyneen uhriksi saadakseen viranomaisilta itseään kohtaan suojelua ja paapomista toteuttaakseen vihamielisyyttään A:ta vastaan sekä pyrkineen harhauttamaan Turun hovioikeutta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. KOTIRAUHAN HÄIRINTÄ Rikoslaki 24 luku 1 § 1

17.11.2007 - 25.3.2008 Lempäälä

A on oikeudettomasti rikkonut B:n kotirauhaa lähettämällä tälle kotiosoitteeseen kolmen kuukauden aikana kahdeksan loukkaavaa kirjettä.

Kirjeet on kirjoitettu ja lähetetty tietoisena siitä, että Tampereen käräjäoikeus on 30.10.2007 antamassaan tuomiossa - - - katsonut kirjeiden lähettämisen rangaistavaksi kotirauhan rikkomisena, mikä seikka on ollut omiaan korostamaan toiminnan häiritsevää luonnetta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

Vastaaja on syyllistynyt niihin rikoksiin, kunnianloukkaukseen ja kotirauhan rikkomiseen, joista hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syyksilukemisen perusteet

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syytekohta 2

Rikoslain 24 luvun 1 §:n mukaan joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla, on tuomittava kotirauhan rikkomisesta.

A on - - - lähettänyt syytteessä tarkoitetut kirjeet B:lle. Kysymys on ollut samantyyppisten kirjeiden lähettämisestä, joiden osalta Tampereen käräjäoikeus on 30.10.2007 antamassaan tuomiossa katsonut A:n syyllistyneen kotirauhan rikkomiseen 1.10.2000 -11.10.2006 välisenä aikana. Kysymys on ollut samanlaisen menettelyn jatkamisesta, vaikka kirjeiden lukumäärä ei olekaan ollut yhtä suuri kuin aikaisemmassa tuomiossa on ollut kysymys.

B on oikeudessa kertonut ahdistuneensa näiden kirjeiden saamisesta ja sisällöstä erittäin voimakkaasti. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käräjäoikeus katsoo, että A on kirjeiden lähettämisellä häirinnyt B:n kotirauhaa ja on siten syyllistynyt kotirauhan rikkomiseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käräjäoikeus määräsi A:lle aikaisemmin tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen pantavaksi täytäntöön ja tuomitsi A:n 4 kuukauden vankeusrangaistusta vastaavaan 120 tunnin yhdyskuntapalveluun.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Jorma Huuhtanen

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 23.3.2010

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Tampereen käräjäoikeus 28. os. 29.5.2009 nro 2689
(liitteenä)

ASIA

Kunnianloukkaus ym.

VALITTAJA

A

VASTAPUOLET

Kihlakunnansyyttäjä Kaisa Ahva
B

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että syytteet ja korvausvaatimukset hylätään ja että rangaistusta ainakin lievennetään. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaukset

Syyttäjä ja B ovat vaatineet, että valitus hylätään perusteettomana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perustelut

Kunnianloukkaus ( kohta 1 )

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.

Kotirauhan rikkominen ( kohta 2 )

Tältä osin asiassa on kysymys siitä, täyttääkö henkilön kunniaa loukkaavien kirjeiden lähettäminen postitse kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön. Asiassa on sovellettava rikoslain 24 luvun 1 §:n 2 kohtaa sellaisena kuin se oli 9.6.2000 annetussa laissa. Lainkohdan mukaan kotirauhan rikkomiseen syyllistyi se, joka oikeudettomasti metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla rikkoi toisen kotirauhaa.

Hovioikeus on 19.12.2008 antamassaan ratkaisussa tuominnut vastaajan edellä sanotun lainkohdan perusteella kotirauhan rikkomisesta sen johdosta, että hän oli lähettänyt asianomistajalle kirjeitä. Tuomiotaan hovioikeus on perustellut viittaamalla pykälää koskeviin lainvalmisteluasiakirjoihin. Niiden mukaan kotirauhan rikkominen voi toteutua lainkohdassa tarkoitetulla muulla vastaavalla tavalla myös siten, että asianomistajan postiluukusta työnnetään sisään vastenmielisiä esineitä. Hovioikeus katsoi asiassa kysymyksessä olleiden kirjeiden lähettämisen rinnastuvan äsken sanottuun menettelyyn.

Hovioikeuden mielestä henkilö voi kokea kunniaansa loukkaavien kirjeiden saamisen häiritsevän hänen kotirauhaansa. Hovioikeuden käsityksen mukaan kirjeen lähettäminen on eräs viestintätapa. Huomiota on näin ollen kiinnitettävä siihen, miten viestien lähettämisellä on katsottu voitavan syyllistyä kotirauhan rikkomiseen.

Edellä tarkoitettua säännöstä koskevassa lakivaliokunnan mietinnössä ( LaVM 6/2000 vp s. 4 ) todetaan, että rikoslain tieto- ja viestintärikoksia koskevan 38 luvun 5 - 7 § suojaavat tietoliikennettä. Näiden lainkohtien tunnusmerkistöt edellyttävät teleliikenteen häiritsemistä tai estämistä. Pykälien tarkoituksena ei ole suojata häiriösoitoilta tai muulta kiusalliselta tai ei-toivotulta viestinnältä, kuten tekstiviesteiltä, sähköposteilta tai telekopioilta. Valiokunta piti perusteltuna, että tämänkaltaisen häirinnän merkittävyys selvitetään sopivassa asiayhteydessä ja arvioidaan, onko lainsäädännöllistä suojaa tältä osin tarpeen laajentaa.

Eduskunnassa on lakia säädettäessä ollut harkittavana myös häiritsevän viestinnän rangaistavuus. Lakivaliokunnan edellä sanottua lausuntoa voidaan hovioikeuden mielestä tulkita siten, että häiritsevä teksti- sähköposti-, telekopio- tai muu viestintä ei ole edellä sanotussa lainkohdassa edellytetyllä tavalla rinnastettavissa metelöimällä, esineitä heittelemällä tai puhelinsoitolla tapahtuvaan kotirauhan rikkomiseen. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2008:86 tulkinnut lakivaliokunnan mietinnössä todettua samoin kuin hovioikeus. Tässä ratkaisussa korkein oikeus päätyi siihen, ettei asiattomien tekstiviestien lähettäminen henkilön matkapuhelimeen ollut sanotun lainkohdan perusteella rangaistavaa.

Rikoslain 24 luvun 1 §:ää on korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen muutettu 11.9.2009 annetulla ja 1.11.2009 voimaan tulleella lailla. Häiritsevien tekstiviestien lähettäminen asianomistajan matkapuhelimeen säädettiin rangaistavaksi. Tämä toteutettiin pykälän 2 kohtaa muuttamalla ja lisäämällä siihen uusi 3 kohta. Nykyisen rikoslain 24 luvun 1 §:n mukaan kotirauhan rikkomisesta tuomitaan rangaistukseen muun ohella se, joka oikeudettomasti rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla ( kohta 2 ) taikka häiritsee toisen kotirauhaa soittamalla puheluita tai lähettämällä matkapuhelimeen viestejä ( 3 kohta ).

Vaikka voimassa olevaa rikoslain 24 luvun 1 §:ää ei voida soveltaa nyt tutkittavana olevaan menettelyyn, saatetaan sitä koskevista lainvalmisteluasiakirjoista ja sen rakenteesta hovioikeuden käsityksen mukaan saada johtoa ratkaistaessa nyt esillä olevaa laintulkintakysymystä.

Voimassa olevaa lakia koskevassa hallituksen esityksessä lausutaan muun muassa, että kriminalisointi ei kata sähköpostihäirintää ( HE 232/2008 vp s. 3 ). Tähän esitykseen liittyvässä lakivaliokunnan mietinnössä todetaan samoin, ettei matkapuhelimeen lähetetyillä viesteillä tarkoiteta sähköpostiviestejä ( LaVM 10 /2009 vp s. 4 ). Lakivaliokunnan mietinnössä sanotaan lisäksi, ettei valiokunta pidä ehdotettua sääntelyä riittävänä viestintäteknologiaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Valiokunnan mietinnössä viitataan edellä kerrottuun lakivaliokunnan aikaisempaan kannanottoon. Lakivaliokunnan mielestä yksityisyyteen kohdistuvaa oikeudetonta viestintää on tarpeen arvioida laajemminkin kuin kotirauhan rikkomisen näkökulmasta. Mietinnössä on edellytetty ryhdyttävän kokonaisvaltaiseen selvitykseen oikeussuojakeinoista modernilla viestintäteknologialla toteutettavaa yksityisyyteen kohdistuvaa häirintää ja ilkivaltaa vastaan ( LaVM 10/2009 vp s. 4 ).

Voimassa olevaa rikoslain 24 luvun 1 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä esitettiin pykälän 2 kohdan tunnusmerkistö muutettavaksi muotoon "rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita, lähettämällä tekstiviestejä tai muulla vastaavalla tavalla". Nykyisen sanamuotonsa ja rakenteensa pykälä sai lakivaliokunnassa. Lakivaliokunnan mietinnössä lausutaan: "sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vuoksi on tarpeellista erottaa puheluiden soittaminen ja tekstiviestien lähettäminen puheena olevan pykälän uudeksi 3 kohdaksi." ( LaVM 10/2009 vp s. 4 ).

Johtopäätöksenä kahdessa edellisessä kappaleessa selostetusta hovioikeus katsoo, ettei voimassa olevaa lakia säädettäessä ole ollut tarkoitus muuttaa rikoslain 24 luvun 1 §:ssä rangaistavaksi säädetyn kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä muulla tavoin kuin lisäämällä häiritsevien tekstiviestien lähettäminen matkapuhelimeen kotirauhan rikkomisen tekotavaksi. Muulla tavoin kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä ei viestien lähettämisen osalta ole aikaisemmasta laajennettu.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa ilmaistun laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistussäännöksen sanamuotoa on siten epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja vastaajan eduksi.

Edellä sanotuilla perusteilla hovioikeus on päätynyt siihen, ettei A ole syytteessä tarkoitettuja kirjeitä lähettämällä syyllistynyt kotirauhan rikkomiseen.

Rangaistus

A on aiemmin vuonna 2007 tuomittu kunnianloukkauksesta sakkorangaistukseen ja kunnianloukkauksesta sekä kotirauhan rikkomisesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on edellä mainituin perustein hylännyt syytteen kohdassa 2 ja A:n syyksi luetaan vain kunnianloukkaus kohdassa 1.

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Mainitun luvun 5 §:n 5 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste on muun muassa tekijän aikaisempi rikollisuus, jos sen ja uuden rikoksen suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta tai muuten osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Rikoslain 2 b luvun 5 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Kaikissa teoissa on ollut kysymys samankaltaisesta menettelystä. A on syyllistynyt kunnianloukkaukseen aikaisemman ehdollisen rangaistuksen koeajalla. Nyt kysymyksessä oleva teko on aloitettu jo noin viikon kuluttua siitä, kun A 30.10.2007 on toisen kerran tuomittu kunnianloukkauksesta. Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että koventamisperustetta tulee soveltaa rangaistusta määrättäessä ja A tulee tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

A:n syyksi on hovioikeudessa kuitenkin luettu vain syytteen kohdassa yksi kerrottu teko. Aikaisemman ehdollisen rangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi johtaisi kohtuuttoman pitkään vankeusrangaistukseen. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, ettei aiempaa ehdollista vankeusrangaistusta ole määrättävä täytäntöönpantavaksi. Hovioikeus on päätynyt siihen, että oikeudenmukainen rangaistus A:lle hänen syykseen jäävän menettelyn perusteella on 45 päivää vankeutta vastaavat 45 tuntia yhdyskuntapalvelua.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomiolauselmaan.

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Kunnianloukkaus 7.11.2007 - 25.3.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

VANKEUS
45 päivää vankeutta
Vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 45 tuntia.
Lausunto aikaisemmin tuomitun rangaistuksen määräämisestä täytäntöönpantavaksi poistetaan.

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 24 luku 9 § 1
Rikoslaki 6 luku 5 §

HYLÄTYT SYYTTEET

Kohta 2. Syyte kotirauhan rikkomisesta
17.11.2007-25.3.2008 hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeuden presidentti Antero Palaja (eri mieltä)
hovioikeudenneuvos Peter Sandholm
hovioikeudenneuvos Maile Åkerberg
hovioikeudenneuvos Ahti Ikola
hovioikeudenneuvos Sirpa Saarnilehto
hovioikeudenneuvos Kaarlo Mikkola (eri mieltä)
hovioikeudenneuvos Mika Herhi

Esittelijä:

viskaali Jenny Antila

Äänestys

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT R 09/1650

Hovioikeudenneuvos Mikkola:

Olen eri mieltä A:lle tuomittavasta rangaistuksesta.

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin ja rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

A:n syyksi jää kohdassa 1 kysymyksessä oleva kunnianloukkaus. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan rangaistukseksi yleensä sakkoa. Hovioikeuden enemmistön ratkaisussa kerrotuin tavoin A on kolmannen kerran syyllistynyt kunnianloukkaukseen. A:n syyksi nyt luettu teko ei kuitenkaan ole luonteeltaan vakava. Näillä perusteilla katson, että oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi jäävästä rikoksesta on sakkorangaistus. Sanotun A:n aikaisemman menettelyn johdosta on perusteltua tuomita A:lle tuntuva sakkorangaistus.

Tuomitsen A:lle rangaistukseksi 80 päiväsakkoa. A:n päiväsakon rahamäärä on 6 euroa, joten hänen on maksettava sakkoa 480 euroa.

Hovioikeuden presidentti Palaja:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Mikkola.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 29.6.2010 : Ei valituslupaa