6.10.2010

HYVINKÄÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 18.3.2010

Syyttäjän rangaistusvaatimus

Kihlakunnansyyttäjä Erkki Koivusilta on käräjäoikeudessa vaatinut N:lle rangaistusta ensisijaisesti törkeästä pahoinpitelystä sillä perusteella, että N oli 4.10.2008 Hyvinkäällä ruumiillista väkivaltaa käyttäen pahoinpidellyt M:ää erään ravintolan edessä siten, että hän oli äkkiä arvaamatta potkaissut voimakkaasti seisomassa ollutta M:ää päähän, jolloin tämä oli kaatunut tajuntansa menettäneenä maahan. M oli saanut pahoinpitelystä vaikea-asteisen aivovamman, joka oli aiheuttanut pitkäaikaisen työkyvyttömyyden. N oli aiheuttanut M:lle vaikean ruumiinvamman tai ainakin vakavan sairauden. Lisäksi voidaan katsoa, että pahoinpitely oli tehty erityisen raa'alla tavalla, kun potku oli suoritettu raskaalla ulkokengällä päähän ja suunnattu sattumanvaraisesti ulkopuoliseen henkilöön, joka ei ollut potkua edes havainnut. N:n rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut N:lle rangaistusta pahoinpitelystä ja vammantuottamuksesta, koska N oli syyllistynyt edellä kerrotulla menettelyllään pahoinpitelyyn ja vamman tuottamukseen.

Asianomistajan vaatimukset

M on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut N:n velvoittamista korvaamaan hänelle muun muassa tilapäisestä haitasta kivun ja säryn osalta 5.000 euroa, tilapäisestä haitasta psyykkisen haitan osalta 3.000 euroa sekä henkisestä kärsimyksestä 2.000 euroa viivästyskorkoineen.

Vastaus

N on myöntänyt syyllistyneensä törkeän pahoinpitelyn asemesta hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn ja vammantuottamukseen. Tilapäisen haitan osalta N on myöntänyt M:n korvausvaatimuksen perusteeltaan, mutta määrällisesti paljoksunut sitä 3.000 euroa ylittäviltä osin. N on kiistänyt henkisestä kärsimyksestä vaaditun korvauksen perusteettomana katsoen, että teko ei ollut loukannut M:n vapautta. Teko ei ollut myöskään ollut asianomistajan ihmisarvoa alentava. M:n koskemattomuutta ei ollut myöskään loukattu vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Tavallista pahoinpitelyä ei voida muutenkaan pitää lainkohdan tarkoittamana tekona. Määrällisesti N on paljoksunut korvausvaatimusta 500 euroa ylittäviltä osin.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Oliko kysymyksessä ollut hätävarjelutilanne?

Käräjäoikeus on tuomiossaan tarkemmin mainitsemillaan perusteilla katsonut, että käsillä ei ole ollut hätävarjelutilanne tai tai tilanne, jossa N olisi virheellisesti voinut tulkita hätävarjelutilanteen olevan käsillä.

N:n tahallisuuden ulottumisesta

M on kertonut olevansa yli 180 cm pitkä ja N 169 cm. Ulkoiselta olemukseltaan N on antanut huomattavasti vantteramman ja voimakkaamman vaikutelman kuin hyvin hoikka M. M ei ollut lyönyt päätään maahan. Näin ollen hänen päähänsä saamansa vammat ovat aiheutuneet N:n potkusta. Ottaen huomioon M:n ja N:n välisen pituuseron, N ei käräjäoikeuden käsityksen mukaan ole voinut vahingossa tai huolimattomuuttaan osua potkullaan pystyasennossa ollutta M:ää päähän. Potkun on siten täytynyt olla päähän kohdistettu. Vaikka M ei ole kaatunut potkun voimasta, on sen täytynyt olla voimakas ottaen huomioon M:lle aiheutuneet vammat.

Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen tai pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Edelleen rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, tai erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen.

Yleisesti tiedossa on, että päähän kohdistuneet iskut ovat hyvin vaarallisia. Päähän kohdistetulla väkivallalla tekijä tietää mitä erilaisimmat ja - asteisimmat vammat ja myös pysyvän haitan vaaran ilmeisiksi. Kun potku tässä tapauksessa on ollut voimakas, ei M:lle aiheutuneita vammoja voida käräjäoikeuden käsityksen mukaan pitää ennalta-arvaamattomina. Kun N:n on täytynyt tietää M:n aivovamma varsin todennäköiseksi seuraukseksi potkustaan, ulottuu hänen tahallisuutensa myös aiheutettuun seuraukseen.

- - - - - - - - - -

Syyksilukeminen

N on syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta kuitenkin siten, ettei pahoinpitelyä ole selvitetty tehdyn erityisen raa'alla tavalla.

- - - - - - - - - -

Korvausvelvollisuudesta

M:n ei ole selvitetty myötävaikuttaneen hänelle aiheutuneeseen vahinkoon. Sen vuoksi perustetta alentaa korvausvelvollisuuden määrää M:n myötävaikutuksen perusteella ei ole.

- - - - - - - - - - Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaan yleinen korvaustaso tilapäisestä haitasta on noin 1.500-5.000 euroa, kun vammasta aiheutuu vakavaa haitta 3-6 kuukauden ajan ja vammasta voi jäädä myös pysyvää haittaa. Kun vammasta aiheutuu hyvin vakavaa haittaa 6 kuukaudesta 2 vuoden ajan ja vammasta todennäköisesti jää jonkin tasoinen pysyvä haitta, yleinen korvaustaso on noin 5.000-15.000 euroa. Suosituksen mukaan tilapäisenä haittana korvattava aivovamman korvaustaso on 3.000-7.000 euroa (19.3). Traumaperäisen stressihäiriön korvaustaso on suosituksen mukaan 1.500 -7.500 euroa. Suosituksen mukaan korvaus on tarkoitettu määrättäväksi pääasiallisen, vakavinta haittaa aiheuttavan vamman perusteella. - - - - - - - - - -

M oli ollut sairaslomalla 4.10.2008-31.3.2009 välisen ajan eli lähes päivälleen kuusi kuukautta. M:n kertomuksesta on ilmennyt, että hän oli kärsinyt kovasta päänsärystä parin kuukauden ajan. Edelleen hän oli kärsinyt myös unettomuudesta ja nähnyt painajaisia. Tapauksen jälkeen M ei enää ollut viihtynyt seurassa ja oli mieluummin vetäytynyt omiin oloihinsa. Kirjallisena todisteena esitetystä lääketieteellisestä selvityksestä ilmenee, että M:llä oli todettu 26.3.2009 selviä ahdistuneisuuskohtauksia.

M:lle aiheutunut vamma ja edellä kerrottu selvitys huomioon ottaen käräjäoikeus on arvioinut kohtuulliseksi korvauksen määräksi tilapäisestä haitasta kivun ja säryn osalta 4.000 euroa ja psyykkisen haitan osalta 1.500 euroa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu.

Lain esitöissä (HE 167/2003 s. 58) on todettu, että loukkauksen vakavuutta olisi tässä yhteydessä arvioitava ennen muuta siltä kannalta, kuinka olennaisella tavalla teko loukkaa uhrin ihmisarvoa. Henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkausta voitaisiin esitöiden mukaan pitää vakavana esimerkiksi silloin, kun se on tehty erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla. Loukkauksen vakavuutta arvioitaessa voitaisiin ottaa huomioon myös teon vaikuttimet. Edelleen esitöissä on todettu, että henkilökohtaisen loukkauksen vakavuuden arvioiminen ei välttämättä ole suoranaisesti sidoksissa loukkaavan teon rikosoikeudelliseen luonnehdintaan ja että viime kädessä vahingonkorvausvelvollisuutta koskeva arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti silmällä pitäen teon sisältämän ihmisarvon loukkauksen olennaisuutta eikä teon rikosoikeudellista luonnehdintaa. Törkeä pahoinpitely voidaan yleensä katsoa vakavaksi henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaukseksi.

Törkeän pahoinpitelyn ollessa käsillä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että kysymys on lain tarkoittamasta vakavasta loukkauksesta. Kuten edellä aiemmin on todettu, ei rikosoikeudellinen luonnehdinta ole kuitenkaan ratkaiseva. Käsillä olevaa rikosta ei ole tehty erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla. Myöskään fyysisten vammojen vakavuusaste ei sellaisenaan ratkaise oikeutta kärsimyskorvaukseen. Toisaalta vakavia vammoja aiheuttava väkivalta osoittaa sellaisenaan tietynlaista piittaamattomuutta uhrin ihmisarvosta. Tässä tapauksessa teon loukkaavuutta lisää osaltaan se, että teko on ollut arvaamaton ja sattumanvarainen. Käräjäoikeus on arvioinut, että edellä kerrottujen seikkojen perusteella M:n henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus on ollut vakava. Sen vuoksi hänellä on oikeus vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen kärsimyksestä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Kärsimyksen korvaamisen perusteena ja tavoitteena on loukatun ihmisarvolle ja itsetunnolle aiheutuneen loukkauksen hyvittäminen. Korvauksen määrä on arvioitava suhteessa tähän tavoitteeseen (KKO 2009:82).

Aiemmin viitattujen, henkilöasian neuvottelukunnan vuonna 2008 julkaistujen suositusten mukaan normaalitapauksessa suositeltavana korvauksena ruumiillisen henkilökohtaisen koskemattomuuden vakavasta loukkauksesta voidaan pitää 500-3.000 euroa. Loukkaus on ollut omiaan aiheuttamaan M:lle vakavaa pelkoa terveyden vaarantumisesta. Toisaalta tekoon ei ole liittynyt erityisiä nöyryyttäviä tai raakoja piirteitä. Edellä kerrottuun nähden käräjäoikeus on arvioinut kohtuulliseksi korvauksen määräksi 500 euroa.

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä pahoinpitely 4.10.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

1 vuosi 4 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 30.9.2011

KORVAUSVELVOLLISUUS

N velvoitetaan korvaamaan M:lle tilapäisestä haitasta kivun ja säryn osalta 4.000 euroa ja psyykkisen haitan osalta 1.500 euroa sekä henkisestä kärsimyksestä 500 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 4.10.2008 lukien.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Pauliina Hermunen ja lautamiehet.

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 6.10.2010

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

N on katsonut syyllistyneensä törkeän pahoinpitelyn asemesta hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn ja vammantuottamukseen ja vaatinut, että syyte enemmälti hylätään. Lisäksi hän on vaatinut, että M:lle tuomittu korvaus tilapäisestä haitasta alennetaan 3.000 euroon ja että korvausvaatimus kärsimyksestä hylätään tai että korvauksia ainakin sovitellaan M:n myötävaikutuksen perusteella.

N on perustellut vaatimuksiaan sillä, että M oli tullut häntä kohti uhkaavasti tilanteessa, jossa tämän kanssa samaan seurueeseen kuulunut henkilö oli samaan aikaan hakannut häntä kainalosauvalla. Hänellä oli ollut näin ollen perusteltu syy pelätä M:n käyvän hänen kimppuunsa pahoinpitelytarkoituksessa. Hän oli potkaissut M:ää kohti kerran suojellakseen itseään. Hänen tarkoituksenaan ei ollut ollut vahingoittaa M:ää tai potkaista tätä nimenomaisesti päähän. Potku ei ollut voinut olla kovin voimakas, koska M ei ollut kaatunut sen voimasta maahan. N ei ollut näissä olosuhteissa voinut ennalta arvata, että M:ää kohti suunnatusta potkusta aiheutuisi tälle lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevä vamma. Selvityksen mukaan kyse ei ole vaikea-asteisesta aivovammasta. Teko ei ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Sitä ei voida pitää myöskään arvaamattomana ja sattumanvaraisena, joten perustetta kärsimyskorvaukselle ei ole.

Vastaukset

Kihlakunnansyyttäjä Ari Silvennoinen on hovioikeuden pääkäsittelyssä vastustanut muutosvaatimuksia ja ilmoittanut, ettei hän toista kihlakunnansyyttäjä Koivusillan käräjäoikeudessa esittämää toissijaista rangaistusvaatimusta. Syyttäjä on katsonut, että jos N:n ei katsota aiheuttaneen vaikeaa ruumiinvammaa tai vakavaa sairautta tahallaan, kysymyksessä on perusmuotoinen pahoinpitely, josta on seurannut syytteessä mainittu vamma. Vamman aiheuttaminen voidaan riittävästi ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa.

M on vastustanut muutosvaatimuksia. Lisäksi M on esittänyt toissijaisen syytteen pahoinpitelystä ja törkeästä vammantuottamuksesta. N on käräjäoikeudessa esitetyssä syytteessä kerrotuin tavoin M:ää pahoinpidellessään vähintään törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut hänelle ruumiinvamman, joka ei ole vähäinen. Vammantuottamusta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

N on kiistänyt M:n toissijaisen syytteen törkeästä vammantuottamuksesta, koska tekoa ei ole kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että N on tehnyt M:lle ruumiillista väkivaltaa potkaisemalla tätä kerran niin, että potku on osunut M:n päähän ja potkun seurauksena M:lle on aiheutunut jonkinasteinen aivovamma. N on siten syyllistynyt ainakin pahoinpitelyyn, ellei käsillä ole ollut hätävarjelutilanne.

Asiassa on kysymys siitä, onko N aiheuttanut M:lle aivovamman tahallisesti eli onko hän ymmärtänyt, että se on ollut hänen tekonsa varma tai ainakin varsin todennäköinen seuraus. Mikäli N on aiheuttanut vamman tahallisesti, on tarkasteltava sitä, onko M:lle aiheutunut aivovamma rikoslain 21 luvun 6 §:ssä tarkoitettu vaikea ruumiinvamma tai vakava sairaus ja onko pahoinpitely myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Jos N:n syyksi ei ole luettava törkeää pahoinpitelyä, hovioikeuden on ratkaistava, onko hän menettelyllään syyllistynyt M:n esittämän toissijaisen syytteen mukaisesti törkeään vammantuottamukseen ja onko hänet tuomittava pahoinpitelyn ohella myös törkeästä vammantuottamuksesta vai sisältyykö vammantuottamus pahoinpitelyyn.

Lisäksi asiassa on kysymys M:lle kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta tuomitun korvauksen määrästä ja hänen oikeudestaan korvaukseen kärsimyksestä ja siitä, onko M myötävaikuttanut hänelle aiheutuneeseen vahinkoon ja onko korvauksia tällä perusteella syytä sovitella.

Näyttö

Hovioikeudessa esitetty näyttö on ollut olennaisilta osin samansisältöinen kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.

Johtopäätökset ja syyksilukeminen

Hätävarjeluväite

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun.

Törkeän pahoinpitelyn tahallisuus

Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt sen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

Lain esitöiden (HE 44/2002 vp, s. 87) mukaan tahallisuusvastuu on tarkoitettu alkavaksi pisteestä, jossa tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Jos molemmat vaihtoehdot ovat tekijälle yhtä uskottavia, tekoa ei voida pitää tahallisena. Arvio tehdään tekijän näkökulmasta tekohetken tilanteessa. Tekijällä tulee myös olla asiasta todellinen käsitys. Ei siis riitä, että tekijän olisi pitänyt tietää tunnusmerkistön täyttymisen todennäköisyydestä, jos hän ei kuitenkaan ole tästä ollut riittävässä määrin selvillä. Humalaisen tahallisuus arvioidaan periaatteessa samojen lähtökohtien mukaan kuin muidenkin. Näyttöä koskevissa ratkaisuissa joudutaan tosin nojaamaan varsin pitkälle yleisiin kokemussääntöihin. Tuomitseminen tahallisena rangaistavasta rikoksesta edellyttää, että tekijän tahallisuus käsittää rikoksen koko tunnusmerkistön (HE 44/2002 vp, s. 72 ja 87).

Tässä tapauksessa N:n tuomitseminen törkeästä pahoinpitelystä edellyttää, että hän on aiheuttanut tunnusmerkistöön kuuluvan seurauksen eli vaikean ruumiinvamman tai vakavan sairauden tahallaan.

On yleisesti tunnettua, että päähän kohdistuvasta iskusta saattaa aiheutua jonkinasteinen aivovamma. N:n potku on osunut M:n kasvoihin voimakkaasti. On mahdollista, että N on nimenomaisesti tarkoittanut potkaista M:ää päähän. M:lle aiheutuneen vamman vakavuuteen on kuitenkin osaltaan saattanut vaikuttaa M:n kumartuminen tai muu oma liikehtiminen tai se, että potku on osunut hänen päähänsä hänen ollessaan siihen täysin valmistautumaton.

Hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että N olisi pitänyt vaikean ruumiinvamman tai vakavan sairauden aiheutumista todennäköisenä seurauksena todistajien kertoman mukaan lähes paikaltaan lähteneestä potkustaan. Koska N:n tahallisuus ei näin ollen ulotu vaikean ruumiinvamman tai vakavan sairauden aiheuttamiseen, hänen syykseen luettava pahoinpitely ei täytä törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistöä.

Törkeää vammantuottamusta koskeva toissijainen syyte

Rikoslain 3 luvun 7 §:n mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus). Mainitun pykälän 2 momentin mukaan se, pidetäänkö huolimattomuutta törkeänä (törkeä tuottamus), ratkaistaan kokonaisarvostelun perusteella. Arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet.

Lain esitöiden (HE 44/2002 vp, s. 90) mukaan tietoinen tuottamus viittaa tietoiseen riskinottoon, jolloin tekijä mieltää seurauksen mahdolliseksi. Tiedoton tuottamus puolestaan tarkoittaa sitä, että tekijän olisi pitänyt ymmärtää seurauksen sattumisen riski. Tuottamuksen törkeysarviointi tehdään kokonaisarvostelun perusteella. Tietoinen tai toisaalta tiedotonkin tuottamus voi olla törkeää. Törkeää tuottamusta on muuan muassa tietoinen riskinotto, joka ei ole kuitenkaan tahallisuutta.

N on potkaissut M:ää joko tarkoituksellisesti päähän tai ainakin sillä tavoin, että hän on ymmärtänyt korkealle suunnatun potkun saattavan osua liikkumassa ollutta M:ää päähän. Hovioikeus katsoo, että N on ymmärtänyt tai hänen ainakin olisi pitänyt ymmärtää, että hänen potkustaan aiheutui vaara jonkinasteisen aivovamman syntymiselle. Näin ollen N on huolimattomuudellaan aiheuttanut M:lle aivovamman, joka vamma ei ole vähäinen. Tuottamusta on pidettävä törkeänä huomioon ottaen rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannetun edun tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. Huomioon ottaen vamman vakavuusaste ja se, että vamma on aiheutettu tahallisen pahoinpitelyn yhteydessä, vammantuottamus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Kysymys lainkonkurrenssista

Oikeuskäytännössä on aikaisemmin voimassa olleiden rikoslain 21 luvun 5 ja 10 §:ien (491/69) osalta katsottu, että syytetty oli tuomittava yksin teoin tehdyistä pahoinpitelystä ja ruumiinvamman tuottamuksesta, kun hän ei ollut aiheuttanut vaikeaa ruumiinvammaa tahallaan, mutta hänen olisi pitänyt varoa sellaista seurausta (KKO 1970 II 69). Ruumiinvamman tuottamusta ei kuitenkaan pidetty pahoinpitelyn lisäksi erikseen rangaistavana tekona, kun tuon vamman tahallinen aiheuttaminen olisi sisältynyt syytteessä kuvattuun pahoinpitelyyn (Kouvolan hovioikeuden päätös 1399/83).

Nykyisten rikoslain 21 luvun 5 ja 10 §:ien (578/95) osalta hallituksen esityksessä (HE 94/1993 vp, s. 96) on todettu, että pahoinpitelyn pitää olla tahallista. Toisen terveyttä vahingoittava teko, joka ei ole tahallinen, ei ole pahoinpitely vaan vammantuottamus. Vammantuottamusta ja törkeää vammantuottamusta koskevissa rikoslain 21 luvun 9 ja 10 §:ssä ei ole vastaavaa toissijaisuuslauseketta kuin samalla kerralla muutetussa vaaran aiheuttamista koskevassa 13 §:ssä.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tahallinen rikos syrjäyttää vastaavan tuottamuksellisen rikoksen, koska tahallisuus on kvalifioitu suhteessa huolimattomuuteen. Pahoinpitelytapauksissa ei yleensä tuomita erikseen rikoslain 21 luvun 10 §:n mukaisesta vammantuottamuksesta (Frände: Yleinen rikosoikeus, 2005, s. 309, Tapani-Tolvanen: Rikosoikeuden yleinen osa - Vastuuoppi, 2008, s. 428).

Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on myös katsottu, että jos tahallisen pahoinpitelyn seurauksena on ollut vammoja, joita tahallisuus ei kata, mutta joiden aiheutumista pahoinpitelijän olisi pitänyt varoa, tuomio sekä pahoinpitelystä että vammantuottamuksesta on mahdollinen (Lappi-Seppälä ym: Rikosoikeus, WSOY 2008, s. 538).

Voimassa olevan rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan pahoinpitelystä tuomitseminen ei edellytä, että teolla olisi tahallisesti aiheutettu vammoja. On tavallista, että pahoinpitelystä aiheutuu sellainen vamma, jota tekijä ei ole nimenomaisesti tarkoittanut aiheuttaa eikä ole tekohetkellä myöskään ymmärtänyt tekonsa varmaksi tai edes todennäköiseksi seuraukseksi. Jos tekijä on kuitenkin ymmärtänyt vaaran, että teosta saattaa seurata vamma, tai hänen olisi pitänyt se ymmärtää, hän on aiheuttanut vamman tuottamuksellisesti.

Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaisen pahoinpitelyn rangaistusasteikko on selvästi ankarampi kuin saman luvun 10 §:n mukaisen vammantuottamuksen rangaistusasteikko. Vammojen aiheuttamisen syyksiluettavuus vain tuottamuksellisena voidaan ottaa yleensä asianmukaisesti huomioon rangaistuksen mittaamisessa arvioitaessa teon vaarallisuutta ja tekijän syyllisyyttä. Näistä syistä ei useimmiten ole tarvetta selvittää, onko kaikki vammat aiheutettu tahallisesti, ellei jokin vamma ole tekijän syyksi luettavaan menettelyyn nähden vaikeasti ennakoitavissa tai poikkeuksellisen vakava. Sen vuoksi on käytännössä harvinaista, että pahoinpitelystä syytetylle vaaditaan rangaistusta myös samalla teolla tehdystä vammantuottamuksesta, ja on perusteltua katsoa, että rikoslain 21 luvun 10 §:n mukainen vammantuottamus yleensä sisältyy saman luvun 5 ja 6 §:n mukaisiin pahoinpitelyrikoksiin, ellei tuottamuksellisesti aiheutettu vamma ole kovin vakava.

Sekä rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaisesta pahoinpitelystä että saman luvun 11 §:n mukaisesta törkeästä vammantuottamuksesta on kummastakin säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Jos henkilö on syyllistynyt sekä pahoinpitelyn että törkeään vammantuottamukseen, rikoslain 7 luvun 2 §:n mukaan yhteisen vankeusrangaistuksen enimmäisaika on neljä vuotta.

Jos tekijä on tahallisen pahoinpitelyn yhteydessä aiheuttanut törkeällä huolimattomuudellaan vakavahkon vamman, teon vahingollisuus ja muu moitittavuus saattaa perustua yhtä suuressa tai suuremmassa määrin vamman tuottamukselliseen aiheuttamiseen kuin tekijän syyksi tahallisena luettavaan väkivaltaan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkaukseen tai terveyden vahingoittamiseen. Tällaisessa tapauksessa on perusteltua arvioida tekoa rikosoikeudellisesti sekä pahoinpitelynä että törkeänä vammantuottamuksena ja määrätä tekijälle mainituista rikoksista yhteinen rangaistus.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että törkeä vammantuottamus ei sisälly rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaiseen pahoinpitelyyn, jos pahoinpitelyn yhteydessä törkeällä huolimattomuudella aiheutettu vamma on vakava suhteessa tekijän syyksi tahallisena luettavaan tekoon.

Syyksi luetut rikokset

1.1. Pahoinpitely 4.10.2008: N on tehnyt M:lle ruumiillista väkivaltaa siten, että hän on äkkiarvaamatta potkaissut voimakkaasti M:ää niin, että tämä on päähän osuneesta potkusta menettänyt tajuntansa. Näyttämättä on jäänyt, että N olisi tahallaan aiheuttanut M:lle vaikean ruumiinvamman tai vakavan sairauden.

1.2. Törkeä vammantuottamus 4.10.2008: N on edellä mainituin tavoin M:ää potkaisemalla törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut M:lle primaarisesti vaikea-asteisen diffuusin aivovamman eli ruumiinvam- man, joka ei ole vähäinen. Huomioon ottaen vamman vakavuusaste ja se, että N on aiheuttanut vamman tahallisen pahoinpitelyn yhteydessä, vammantuottamus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rangaistusseuraamus

Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus N:n syyksi luetuista pahoinpitelystä ja törkeästä vammantuottamuksesta on rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksista ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen nähden yksi vuosi vankeutta. Vankeusrangaistus on käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla ehdollinen.

Korvausvelvollisuus

Korvausten sovittelu ja tilapäinen haitta

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen.

Kärsimys

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu.

N on loukannut vakavasti M:n henkilökohtaista koskemattomuutta. Teko on rikosnimikkeistä riippumatta ollut omiaan aiheuttamaan kärsimystä. Näin ollen M:lla on vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan oikeus korvaukseen kärsimyksestä. Käräjäoikeuden tuomitsema korvaus on henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten 97 §:n mukaisen korvausasteikon alarajalla.

- - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1.1) Pahoinpitely 4.10.2008
1.2) Törkeä vammantuottamus 4.10.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

1 vuosi vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika on alkanut 18.3.2010 ja päättyy 30.9.2011.

LAINKOHDAT

1.1) Rikoslaki 21 luku 5 § 1
1.2) Rikoslaki 21 luku 11 §

Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet: Jukka Ketola, Timo Palmgren, Lolita Tuomainen
Valmistelija Kimmo Lähtinen

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Hovioikeudenneuvos Timo Palmgren:

Olen muuten samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö, mutta otsikon "Kysymys lainkonkurrenssista" alla lausun seuraavaa:

N on tahallisen pahoinpitelyn seurauksena tuottamuksellaan aiheuttanut M:lle aivovamman, jota ei ole pidettävä vähäisenä. N on siten pahoinpitelyn lisäksi syyllistynyt vammantuottamukseen, joka hovioikeuden tuomion perusteluista ilmenevin tavoin on törkeä.

Lainvoimaisuustiedot: Lainvoimainen