4.11.2009

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 15.8.2008

Kantaja

A:n konkurssipesä

Vastaaja

Asianajotoimisto B Oy

Asia

Tietojensaantioikeutta koskeva riita-asia

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan luovuttamaan hallussaan olevat, konkurssiin asetettua A:ta koskevien toimeksiantojen osalta, seuraavat tiedot:

1. tiedon A:n maksettavaksi tehdyistä laskuista (luettelo reskontrasta ilmenevistä A:lle osoitetuista laskuista),

2. tiedon reskontraluettelon mukaisten A:lle osoitettujen laskujen maksuista asianajotoimistolle (tiliotteelta ilmenevä tieto maksun saapumisesta asianajotoimiston tilille),

3. tiedon tiliotteelta ilmenevästä laskun maksajasta ja

4. tiedon tiliotteelta ilmenevästä maksun arkistointitunnuksesta, sekä

5. mikäli laskun maksu on tapahtunut käteisellä, kopion A:n vastattavana olleen laskun maksamisesta annetusta käteiskuitista.

Perusteet

Konkurssiin asetetun velallisen olinpaikka on tällä hetkellä tuntematon. Konkurssivelallisen taloudellista asemaa ja pesäluetteloa varten ei sen vuoksi voida selvittää kaikkia pesänhoidon kannalta tarpeellisia tietoja.

Asianajotoimisto B Oy:n, aiemmalta nimeltään Asianajotoimisto - - - Oy, asianajajat C ja D ovat aiemmin toimineet A:n asiamiehenä tai avustajana. Toimeksiantosuhteen perusteella asianajotoimisto on saanut haltuunsa asiakirjoja, joista saatavalla tiedolla on merkitystä asianajotoimiston toimeksiantajana olleen A:n konkurssipesän selvitykseen liittyen. Toimeksiantosuhteeseen liittyvän päämiehen maksuvelvoitteen osalta asianajotoimistolla on tiedot maksusuorituksista, joiden yksilöintitiedoilla on merkitystä konkurssipesän selvittämisessä.

Pesänhoitajalla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tiedot konkurssivelallisen taloudellisista asioista, kuten velallisella itsellään olisi oikeus. Asianajotoimisto on kieltäytynyt luovuttamasta asiakirjoja tai tietoja pesänhoitajalle asianajajaa koskeviin salassapitomääräyksiin vedoten.

Perustelut

Konkurssista ja pesänhoitajan tietoja koskevasta pyynnöstä

Konkurssin alkamisen jälkeen pesänhoitaja on kirjallisesti pyytänyt muiden ohella asianajotoimistoa luovuttamaan aiemmin A:n avustamisen yhteydessä mahdollisesti saamiaan asiakirjoja ja muita selvityksiä pesänhoitajalle.

Ensiksikin pesänhoitaja on pyytänyt asianajajaa ja asianajotoimistoa ilmoittamaan siitä, onko näiden hallussa sellaisia asiakirjoja, jotka liittyvät A:n asianajajalle tai asianajotoimistolle antamiin toimeksiantoihin ja pyytänyt samalla vastaajia ilmoittamaan, mitä asiakirjoja näiden hallussa mahdollisesti on.

Toiseksi pesänhoitaja on pyytänyt asianajajaa ja asianajotoimistoa ilmoittamaan, onko näiden hallussa velallisen heille uskomia arvopapereita tai muuta omaisuutta.

Kolmanneksi pesänhoitaja on pyytänyt asianajotoimistoa ilmoittamaan pesänhoitajalle, onko velallinen itse maksanut toimeksiantojen perusteella kertyneet asianajolaskut ja mikäli näin olisi tapahtunut, miltä tililtä velallinen olisi maksut suorittanut.

Neljänneksi pesänhoitaja on pyytänyt saada tiedon siitä, mikäli joku muu olisi maksanut velallisen puolesta suorituksia asianajolaskuihin samoin kuin tiedon siitä, mikäli maksuja on tapahtunut, kuka on maksut suorittanut ja miltä tileiltä tällaiset suoritukset ovat tulleet.

Erimielisyyden koskiessa asianajajan salassapitovelvoitetta ja sen laajuutta pesänhoitaja on pyytänyt asiasta Suomen Asianajajaliiton lausunnon. Liitto on todennut, että sivullisen tiedonantovelvollisuus täytäntöönpanossa on tullut Suomen oikeuteen vuonna 1997 ulosottolain uudistuksen yhteydessä. Ulosottolain 34 e §:n perusteella asianajaja on salassapitosäännösten estämättä velvollinen ilmoittamaan vain, jos asianajajalla on hallussaan tai määräysvallassaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai jos asianajaja itse on osallisena velalliselle kuuluvaa omaisuutta koskevassa sopimussuhteessa velalliseen.

Liiton käsityksen mukaisesti konkurssilain 8 luvun 9 §:n tiedonsaantisäännöstä tulkittaessa lähtökohtana on se, mitä ulosottolain uudistusten yhteydessä on todettu. Konkurssilain uudistuksella ei voida katsoa annetun pesänhoitajalle laajempaa oikeutta saada sivulliselta velallista koskevia tietoja kuin virkavastuulla toimivalla ulosottomiehellä on.

Liiton mielestä asianajajalla on velvollisuus ilmoittaa, onko hänen hallussaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai onko hän itse ollut sopimussuhteessa velalliseen tämän omaisuutta koskevissa järjestelyissä ja että kaikki muut kuin edellä mainitut tiedot, jotka asianajaja on toimeksiantonsa perusteella saanut velalliselta tietää, kuuluvat asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin.

Vielä liitto on katsonut, että mikäli asianajajaa kuullaan todistajana esitutkinnassa tai oikeudessa, hänen salassapitovelvollisuutensa rajoittuu niihin tietoihin, jotka päämies on jo antanut käyttämälleen asiamiehelle tehtävänä ajaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa vireillä olevaa tai vireille tulevaa asiaa. Mainitun rajanvedon osalta tulisi vielä huomioida Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 27.9.2005 antama ratkaisu, jossa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n säännöstä pidettiin epäselvänä.

Vastaajan näkemystä tukevassa kannanotossaan liiton hallitus rinnasti konkurssilain 8 luvun 9 §:n mukaisen pesänhoitajan tiedonsaantioikeuden ulosottolain 3 luvun 66 §:n tarkoittamaan sivullisen velvollisuuteen antaa tietoja ulosottomiehelle. Näitä rinnastettuja säännöksiä liiton hallitus vertaili asianajajista annetun lain 5 c §:n salassapitovelvoitteeseen ja tämän osalta kertyneeseen oikeuskäytäntöön.

Vastaaja tai liiton hallituskaan eivät ole huomioineet eri säännösten säätämisen perusteena olleita lainvalmisteluasiakirjoista ilmeneviä lain perusteita.

Lainsäädäntö ja esityöt

Laki asianajajista

Asianajajien salassapitoa koskevan asianajajista annetun lain 5 c §:n mukaisesti asianajaja ei luvatta saa ilmaista mitään yksityistä tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta. Mainitun lain esitöiden mukaisesti yksityinen tai perhesalaisuus voi olla lähes mikä tahansa yksityisen henkilön tai hänen perheensä taloutta, terveydentilaa, ihmissuhteita tai muuta sellaista asiaa koskeva seikka, joka ei ole yleisesti tiedossa. Asianajajan salassapito koskee hänen toimeksiantonsa yhteydessä tietoonsa saamiaan seikkoja. Muussa tehtävässä tietoonsa saadut seikat eivät kuulu salassapitovelvollisuuden piiriin.

Ulosottolaki 34 e §:n 1 momentin 1 kohta (21.2.1997/171)
3 luvun 66 § (27.6.2003/679)

Ulosottolain tehostamiseksi annetut säännökset (ulosottolain 34 e §:n 1 momentin 1 kohta) syrjäyttävät asianajajan salassapitovelvollisuuden jos:

• asianajajalla on hallussaan tai määräysvallassaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai
• asianajaja on itse osallisena velalliselle kuuluvaa omaisuutta koskevassa sopimussuhteessa.

Ulosottolain 34 §:n 1 momentin 1 kohta on siirretty voimassa olevan lain 3 luvun 66 §:ksi säännöstä samalla täsmentäen ja laajentaen sivullisen tietojenantovelvollisuutta.

Ulosottolain säätämisen jälkeen säädetyssä konkurssilaissa tai sitä koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa ei ole viittausta ulosottolakiin.

Tässä tapauksessa ei kysymys ole asianajajan tai asianajotoimiston oikeudesta antaa tietoja ulosottomenettelyssä eikä ulosottolaki tai sen periaatteet ole sovellettavissa arvioitaessa pesänhoitajan konkurssilakiin perustuvaa oikeutta tietojen saantiin.

Konkurssilain 8 luvun 9 §:n 1 momentti

Konkurssilain 8 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitajalla on, salassapitoa koskevien säännösten estämättä, sama oikeus kuin velallisella saada konkurssipesän selvittämiseksi tarpeelliset tiedot (mm.) velallisen pankkitileistä ja maksuliikenteestä sekä muista velallisen taloudellista asemaa koskevista seikoista. Konkurssilakia koskevan hallituksen esityksen mukaisesti pesänhoitajalle luovutettavat tiedot voivat koskea velallisen pankkitilejä, maksuliikennettä, rahoitusta koskevia sopimuksia ja sitoumuksia velallisen varallisuutta, verotusta ja muita velallisen taloudellista asemaa tai velallisen harjoittamaa toimintaa koskevia seikkoja, mutta ei esimerkiksi velallisen terveydentilaa koskevia tai muita arkaluonteisia tietoja.

Pesänhoitajan tietojensaantioikeus on edellä ilmenevin rajoituksin yhtä laaja kuin velallisella itsellään olisi ollut. Toisin sanoen pesänhoitaja saisi samat tiedot, jotka olisi voitu luovuttaa velalliselle. Pesänhoitajan tietojensaantioikeus ei kuitenkaan koske oikeutta saada esimerkiksi velallisen sopimuskumppanin taloudellista asemaa koskevia tietoja silloinkaan, kun näillä tiedoilla olisi yhteys konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen (kolmannen tietoja koskeva suoja).

Konkurssilakia säädettäessä sen enempää hallituksen esityksessä, lakivaliokunnan mietinnössä kuin perustuslakivaliokunnan mietinnössäkään ei ole pesänhoitajan tietojen saantioikeutta salassapitosäännökset ohittaen asetettu kyseenalaiseksi lukuun ottamatta luottamuksellisten viestien avaamisen rajoittamista silloin, jos on syytä olettaa, että viesti ei liity taloudelliseen toimintaan tai konkurssipesän selvittämiseen.

Lainvalmisteluasiakirjojen perusteella onkin pääteltävissä, että ainoastaan tietoliikenteen salassapitosäännösten ohittaminen on arvioitava erikseen silloin, jos on syytä olettaa, että viesti ei liity velallisen taloudelliseen toimintaan tai konkurssipesän selvittämiseen. Sen sijaan asianajajan salassapitovelvoitetta ei lain esitöissä ole rajattu pesänhoitajan tiedoksisaannin edelle. Esimerkiksi Suomen Asianajajaliitto ei konkurssilain säätämiseen 25.3.2002 antamassaan lausunnossa ole ottanut kantaa pesänhoitajan tietojensaantioikeutta koskevaan sääntelyyn.

Konkurssilakia säädettäessä ainoastaan tietoliikenteen salassapitosäännösten osalta on kiinnitetty huomiota siihen, että kaikki velallisen luottamukselliset viestit eivät ole pesänhoitajan avattavissa ja siten niiden sisältämät tiedot pesänhoitajan saatavissa. Konkurssilakia koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että pesänhoitajalla ei ole velallisen terveydentilaan tai muihin arkaluonteisiin tietoihin oikeutta, joten pesänhoitajan tiedonsaantioikeus ei ohita lääkärin salassapitovelvoitetta.

Kun muusta ei ole konkurssilaissa säädetty eikä sen esitöissäkään muiden mahdollisten salassapitorajoitusten osalta pesänhoitajan tietojensaannin rajoitusta edes käsitelty, tämä osoittaa, että muutoin pesänhoitajan tiedonsaantioikeus ohittaa laissa säädetyt salassapitosäännökset, ja siten myös asianajajista annetun lain 5 c §:n.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §

Arvioitaessa asianajajan velvollisuutta antaa tietoja pesänhoitajalle voisi rajoituksena tulla kysymykseen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §, jonka tarkoittama henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä.

Lain säännöksen mukaisesti asiamies tai oikeudenkäyntiavustaja ei saa todistaa siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies todistamiseen suostu. Edellä mainittu oikeudenkäymiskaaren todistamista rajoittava säännös ei tässä tapauksessa rajoita konkurssipesänhoitajan tiedoksisaantioikeutta, koska pesänhoitajan pyytämät tiedot liittyvät velallisen varallisuutta tai taloudellista asemaa koskeviin, asianajolaskun maksamisen perusteella asianajajan tai asianajotoimiston tietoon tulleisiin seikkoihin.

Nämäkään tiedot eivät voi olla asianajajan salassapitovelvollisuuden piirissä eivätkä rajattuna konkurssilain tarkoittaman tiedonsaantioikeuden ulkopuolelle, koska muun ulkopuolisen maksajan yksilöiminen ei vielä selvitä velallisen sopimuskumppanin (velallisen velkoja maksaneen) taloudellista asemaa koskevia tietoja, joita pesänhoitaja ei olisi tiedonsaantioikeutensa perusteella oikeutettu saamaan.

Muut ristiriitatilanteen ratkaisuperusteet

Asianajajista annetun lain ja oikeudenkäymiskaaren sisältämät asianajajan salassapitosäännökset ovat ristiriidassa konkurssilain pesänhoitajalle antaman tietojensaantioikeuden kanssa. Mitkään mainitut velvoitteet tai oikeudet sisältävät säännökset eivät sisälly perustuslain tasoiseen säännökseen. Kysymyksessä on siten samantasoisten säännösten ristiriitatilanne.

Säännösten ristiriitatilannetta voidaan ratkaista arvioimalla, mikä säännöksistä on yleissäännös (lex generali) ja mikä erityissäännös (lex specialis), ja todeta sen jälkeen erityissäännöksen ohittavan yleissäännöksen. Kun kaikkien asianajajien asiakkaiden suojaksi on säädetty asianajajan salassapitovelvoite, joka siis koskee myös lähtökohtaisesti konkurssivelallisia, on konkurssi sekä asianajajan että asianajajan asiakkaan näkökulmasta poikkeustapaus ja siten konkurssilaki erityissäännös, joka ohittaa asianajajaa koskevan lain yleissäännöksenä.

Lainsäädännöllisesti on myös arvioitava, että aiemmin säädettyyn oikeuteen / velvoitteeseen (tässä: salassapitovelvollisuus) myöhemmin säädettävässä laissa aiemman lain kanssa ristiriidassa oleva muutos tai lisäys (tässä: ainoastaan konkurssitilannetta koskeva tietojensaantioikeus) on säädetty aiemman lainsäädännön tarkentamiseksi ja siten aiemman säännöksen poikkeukseksi (lex specialis).

VASTAUS

Vaatimukset

Vastaaja on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Yleistä

Viimeinen A:n toimeksiannoista päättyi vastaajan osalta 29.10.2004 eli melkein kolme vuotta sitten eivätkä asianajajat C tai D ole enää vastaajan palveluksessa. Vastaajan käsityksen mukaan A:n olinpaikka on tällä hetkellä tuntematon, joten vastaaja ei pystyisi hankkimaan entisen päämiehensä lupaa tietojen luovuttamiseen. Koska asianajajan salassapito- ja lojaliteettivelvoitteet myös entistä päämiestä kohtaan ovat erittäin vahvat, vastaaja ei katso pystyvänsä luovuttamaan pyydettyjä tietoja ilman A:n nimenomaista lupaa.

Pyydetyt tiedot koskevat asianajolaskujen maksutapoja, joten on teoreettisesti mahdollista, että joku muu kuin A on suorittanut kyseisiä laskuja ja että laskujen suorittamiseen on käytetty muita kuin A:n omia varoja. Teoreettisesti on siten mahdollista, että kysymyksessä ei ole A:n pankkitilit tai maksuliikenne ja siten kysymyksessä olisi pesänhoitajan tietojensaantioikeuden ulkopuolella oleva asia.

A on tuomittu eräiden varojen kavaltamisesta ja vastaajan käsityksen mukaan on mahdollista, että kyseisen asian asianomistajat pesänhoitajan kautta yrittävät saada tietoja kyseisten varojen jäljittämiseksi. Jos tämä pitää paikkansa, olisi kyseessä muiden kuin konkurssivelallisen varojen jäljittäminen ja siten pesänhoitajan tiedonsaantioikeuden ulkopuolella oleva asia.

Vastaaja ei voi myöskään pitää täysin poissuljettuna sitä, että A:lla ei olisi velvollisuutta itsekään toimittaa pyydettyjä tietoja, jos se saattaisi hänet alttiiksi uusille rikosoikeudellisille epäilyille tai toimille.

Koska vastaajan tiedonanto-oikeus ja -velvollisuus ovat lainsäädännöllisesti epäselviä, vastaaja on kieltäytynyt toimittamasta pyydettyjä tietoja.

Asianajaja salassapito- ja lojaliteettivelvollisuus

Asianajajista annetun lain 5 c §:n mukaan "Asianajaja tai hänen apulaisena ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon." Asianajajan salassapitovelvollisuus sisältyy myös Asianajajaliiton sääntöjen 38 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan asianajaja "on velvollinen, milloin laki ja hyvä asianajajatapa niin vaatii, vaikenemaan siitä, mitä hän toimissaan on saanut tietoonsa." Asianajajan salassapitovelvollisuudesta säädetään myös Hyvää asianajajatapaa koskevien oheiden 19 §:ssä: "Sen lisäksi, mitä laissa säädetystä vaitiolovelvollisuudesta johtuu, asianajaja on velvollinen pitämään omana tietonaan kaiken, mitä hän asiakassuhteensa nojalla on saanut tietää päämiehestä ja tämän oloista." Euroopan Unionin Asianajajien Tapaohjeitten 2.3.2 määräys ulottaa asianajajan vaitiolovelvollisuuden koskemaan kaikkia tietoja, jotka asianajaja on saanut asianajotehtäviä hoitaessaan.

Päämiehen ja asianajajan suhde perustuu luottamukseen ja luottamuksellisten tietojen salassa pysymiseen. Asianajajan edellä mainitut salassapitovelvollisuudet turvaavat osaltaan päämiehen yksityisyyden suojaa. Asianajajalla ei sen vuoksi ole oikeutta ilmaista päämiehen hänelle asianajotoimeksiannon hoitamiseksi kertomia seikkoja.

Päämies voi vapauttaa asianajajan salassapitovelvollisuudesta. Hän voi antaa asianajajalle luvan ilmaista sellaisiakin seikkoja, jotka on tälle asian ajamista varten uskotut. Koska A:n olinpaikka on vastaajan käsityksen mukaan tällä hetkellä tuntematon, vastaaja ei pysty hankkimaan A:n lupaa vaadittujen tietojen luovuttamiseen. Oikeuskirjallisuudessa päämiehen luvan hankkimisesta konkurssiasioiden osalta on todettu, että suostumuksen kannalta ongelmallisia saattavat olla konkurssiasiat, joissa velallisen omaisuutta koskeva määräysvalta siirtyy velalliselta velkojalle. Tämän tarkemmin ei asiaan ole otettu kantaa.

Pesänhoitaja on pyytänyt asiassa Suomen Asianajajaliiton lausunnon. Liitto on lausunnossaan ottanut kantaa siihen, onko konkurssipesän pesänhoitajalla konkurssilain 8 luvun 9 §:n perusteella oikeus asianajajan salassapitovelvollisuudesta huolimatta saada velallisen entiseltä avustajalta/ asiamieheltä velalliseen liittyviä tietoja.

Lausunnossa todetaan, että konkurssilakia koskevassa hallituksen esityksessä ei ole otettu kantaa säännöksen suhteesta asianajajista annetun lain 5 c §:ään. Esityksessä todetaan, että pesänhoitajan tietojensaantioikeus olisi yhtä laaja kuin velallisella olisi ollut, eli toisin sanoen pesänhoitaja saisi samat tiedot, jotka olisi voitu luovuttaa velalliselle. Toisaalta hallituksen esityksessä todetaan, ettei tietojensaantioikeus koske velallisen terveydentilaa koskevia tai muista arkaluonteisia tietoja.

Liiton lausunnon mukaan konkurssilain 8 luvun 9 §:n säännöstä tulkittaessa voidaan lähtökohdaksi ottaa se, mitä ulosottolain uudistusten yhteydessä on todettu. Ulosottolain 34 e §:n on katsottu syrjäyttäneen asianajajan salassapitovelvollisuuden vain, jos asianajajalla on hallussaan tai määräysvallassaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai jos asianajaja on itse osallisena velalliselle kuuluvaa omaisuutta koskevassa sopimussuhteessa velalliseen.

Hallituksen esityksessä uudeksi ulosottolain 3 luvun 66 §:ksi todetaan ehdotetun pykälän rakentuvan keskeisesti olemassa olevalle sääntelylle. Uusikin säännös syrjäyttää asianajan salassapitovelvollisuuden vain, jos asianajajalla on hallussaan tai määräysvallassaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai jos asianajaja on itse osallisena velalliselle kuuluvaa omaisuutta koskevassa sopimussuhteessa velalliseen. Säännöksen soveltamisala rajautuu kuitenkin tilanteisiin, joissa omaisuus on asianajajan hallinnassa tai määräysvallassa: pelkästään tietoisuus omaisuuden olemassaolosta tai muu vastaava yhteys omaisuuteen ei kuulu ilmoitusvelvollisuuden alaisiin tietoihin. Säännöksen tarkoituksena on nimenomaan ollut, ettei velallinen voi siirtää omaisuuttaan toisen hallintaan pelkästään ulosmittauksen kiertämiseksi.

Liiton lausunnon mukaan konkurssilain uudistuksella ei voida katsoa annetun pesänhoitajalle laajempaa oikeutta saada sivulliselta velallista koskevia tietoja kuin virkavastuulla toimivalla ulosottomiehellä on. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että tietojen antovelvollisuus koskee vain velalliseen sopimussuhteessa olleita sivullisia. Tällaisia ovat tahot, joilla on hallussaan tai määräysvallassaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai jotka ovat osallistuneet velallisen omaisuutta koskeviin järjestelyihin velallisen sopimuskumppaneina.

Vastaaja jakaa liiton käsityksen siitä, että konkurssilain 8 luvun 9 §:n säännöstä tulkittaessa voidaan lähtökohdaksi ottaa se, mitä ulosottolain uudistusten yhteydessä on todettu. Asianajajalla on velallisen konkurssissa velvollisuus ilmoittaa, onko hänellä hallussaan velalliselle kuuluvaa omaisuutta tai onko hän itse ollut sopimussuhteessa velalliseen tämän omaisuutta koskevissa järjestelyissä. Sen sijaan muut tiedot, jotka asianajaja on toimeksiantoa hoitaessaan saanut velallisesta tietää, kuuluvat asianajajan salassapitovelvollisuuden piiriin.

Kuten vastaaja on jo kantajalle aiemmin ilmoittanut, vastaajan hallussa ei ole A:lle kuuluvaa omaisuutta eikä vastaaja ole eikä ole ollut sopimussuhteessa A:n kanssa tämän omaisuutta koskevissa järjestelyissä.

Asianajajalle asetettuja salassapitovelvoitteita sisältyy muun muassa asianajajalain 5 c §:ään sekä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 17 §:ään ja 17 luvun 23 §:ään. Nämä salassapitovelvoitteet ovat rikosoikeudellisesti sanktioituja. Vastaaja katsookin, että kantajan pyytämien A:ta koskevien tietojen antaminen vastoin Suomen Asianajajaliiton lausunnossaan esittämää saattaa vastaajan rikosoikeudelliseen vastuuseen asianajajalle asetettujen salassapitosäännösten rikkomisesta.

Pesänhoitajan tietojensaantioikeus

Hallituksen esityksen mukaan pesänhoitajalla on oikeus saada sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen konkurssipesän selvittämiseksi ja hoitamiseksi. Pesänhoitajalle luovutettavat tiedot voivat koskea velallisen pankkitilejä, maksuliikennettä, rahoitusta koskevia sopimuksia ja sitoumuksia, velallisen varallisuutta, verotusta ja muita velallisen taloudellista asemaa tai velallisen harjoittamaa toimintaa koskevia seikkoja, mutta ei esimerkiksi velallisen terveydentilaa koskevia tai muista arkaluonteisia tietoja.

Pesänhoitajan tietojensaantioikeus on edellä ilmenevin rajoituksin yhtä laaja kuin velallisella olisi ollut eli toisin sanoen pesänhoitaja saisi samat tiedot, jotka olisi voitu luovuttaa velalliselle. Pesänhoitajan tietojensaantioikeus ei siten koske oikeutta saada esimerkiksi velallisen sopimuskumppanin taloudellista asemaa koskevia tietoja silloinkaan, kun näillä tiedoilla olisi yhteys konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen.

Kantajan pyytämät tiedot koskevat asianajolaskujen maksutapoja. Kantaja vaatii vastaajaa ilmoittamaan kenen toimesta maksusuorituksia on vastaajalle tehty, miltä tililtä suoritukset ovat vastaajalle saapuneet ja kuka on maksanut ja miltä tililtä mahdollisesti A:n puolesta maksetut asianajolaskut. Kantaja väittää, että kyseiset tiedot liittyvät velallisen varallisuutta tai taloudellista asemaa koskeviin, asianajolaskun maksamisen perusteella asianajajan tai asianajotoimiston tietoon tulleisiin seikkoihin.

On vaikea nähdä, kuinka kantajan pyytämät tiedot liittyvät A:n konkurssipesän selvittämiseen. Ainoa tieto, joka asianajolaskujen maksusta yleisesti löytyy, on sen tilin tilinhaltijan nimi, jonka tililtä lasku on maksettu. Pankkitilin tilinumeroa maksuista ei löydy. Toisaalta, laskun perusteella ei voida varmasti tietää, ovatko maksuun käytetyt varat tilinhaltijan vai jonkun kolmannen tahon varoja.

Konkurssipesän pesänhoitajan on selvitettävä pesän varat ja velat sekä mahdolliset perusteet takaisinsaanteihin, joten vanhoja asianajolaskuja maksaneiden henkilöiden nimien ei voitane katsoa edesauttavan tätä tehtävää. Kysymyksessä ei myöskään ole välttämättä A:n pankkitilit tai maksuliikenne, vaan pyydetyt tiedot koskevat kolmannen tahon mahdollisesti suorittamia laskuja ja näihin laskuihin on mahdollisesti käytetty kolmannen tahon varoja. Kyseessä on pesänhoitajan tietojensaantioikeuden ulkopuolella oleva asia eivätkä kyseessä olevat tiedot ole relevantteja pesän selvittämisen kannalta.

Koska A on tuomittu eräiden varojen kavaltamisesta, vastaaja pitää mahdollisena, että kyseisen asian asianomistajat pesänhoitajan kautta yrittävät saada tietoja näiden kavallettujen varojen jäljittämiseksi. Mikäli asia pitää paikkansa, olisi kysymys edelleen kolmannen tahon varojen jäljittämisestä ja siten luonnollisesti pesänhoitajan tiedonsaantioikeuden ulkopuolella olevasta asiasta.

Lausumat

Kantaja ja vastaaja ovat vielä antaneet molemmat lausuman asiassa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

PERUSTELUT

Pesänhoitajan on konkurssilain 8 luvun 10 §:ssä säädettyjen pakkokeinojen uhalla täytettävä hänelle konkurssilain mukaan kuuluvat tehtävät ja velvollisuudet. Konkurssipesän selvityksen kannalta olennaisimmat tehtävät ovat pesäluettelon laatiminen ja velallisselvitys. Voidakseen suoriutua konkurssilain edellyttämistä pesänselvitykseen liittyvistä tehtävistä on pesänhoitajalla 8 luvun 9 §:n mukainen tietojensaantioikeus. Mainitussa lainkohdassa on säädetty, että pesänhoitajalla on salassapitosäännösten estämättä sama oikeus kuin velallisella saada konkurssipesän selvittämistä ja hoitamista varten tarpeelliset tiedot muun ohella velallisen pankkitileistä, maksuliikenteestä ja muista velallisen taloudellista asemaa koskevista seikoista.

Pesänhoitajan tietojensaantioikeus on yllä mainituin tavoin rinnastettu velallisen oikeuteen saada itseään koskevia edellä mainittuja tietoja. Hallituksen esityksen 26/2003 perusteluissa todetaan, että 8 luvun 9 §:n mukaisen tietojensaantioikeuden voitaisiin katsoa olevan pesänhoitajalla ilman nimenomaista säännöstäkin sillä perusteella, että määräysvalta konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteen siirtyy velkojille konkurssiin asettamisella ja tähän määräysvaltaan sisältyy vastaava tietojensaantioikeus. Esityksessä on todettu nimenomaisen säännöksen tietojensaannista kuitenkin olevan erityisesti tietojen luovuttajan kannalta tarpeellinen. Mainitun lainkohdan osalta ei ole tehty viittauksia muuhun lainsäädäntöön, esimerkiksi tuolloin voimassa olleen ulosottolain säännöksiin. Konkurssilaki on erityislaki ja tietojen saantioikeutta koskevaa säännöstä on tulkittava, kun tarkempia soveltamisohjeita ei ole olemassa, sen sanamuodon mukaisesti. Ulosottolain, nyttemmin voimassa olevan ulosottokaaren, 3 luvun 66 §:ssä säädettyjä sivullisen tiedonantovelvollisuuden rajoituksia ei siten ole tarkoitettu otettavaksi tulkinnallisesti huomioon sovellettaessa konkurssilain 8 luvun 9 §:ää. Lainkohdan tarkoituksena on nimenomaan mahdollistaa kaikkien sellaisten lainkohdassa tarkoitettujen tietojen saaminen, joiden saamisen salassapitosäännökset muutoin estävät. Kun lainkohdassa ei ole tarkemmin yksilöity näitä salassapitosäännöksiä, on katsottava, että laki tarkoittaa kaikkia salassapitoon velvoittavia, saman- ja alemmanasteisia yleisluontoisia säännöksiä. Siten pesänhoitajan tietojensaantioikeus syrjäyttää esimerkiksi asianajajista annetun lain 5 c §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuutta koskevan määräyksen kuin myös alemmanasteiset asianajajan salassapitovelvollisuutta koskevat määräykset.

Kantajan vaatimus koskee tiedon saamista velallisen maksettavaksi tehdyistä laskuista, tiedon vastaajalle saapuneista maksuista, tiedon tiliotteelta ilmenevästä maksun arkistointitunnuksesta ynnä vielä kopion mahdollisesta käteiskuitista. Kysymys on nimenomaan sellaisten tietojen hankkimisesta, jotka auttavat selvittämään velallisen pankkitilejä. Koska mainitut tiedot liittyvät kaikki velallisen tai mahdollisesti jonkun muun velallisen puolesta suorittamien maksujen selvittämiseen, on kysymyksessä myös velallisen maksuliikenteen selvittäminen. Velallisella itsellään on oikeus saada pyytäessään mainitut tiedot. Näin ollen vastaaja on salassapitosäännösten estämättä velvollinen luovuttamaan pesänhoitajan pyytämät tiedot. Kun pesänhoitajalla ei voi olla pyydettyjen tietojen tarkemmasta sisällöstä selvyyttä ennen tietojen saamista on mahdollista, että asiakirjoihin sisältyy sellaista tietoa, joka ei kuulu tietojensaantioikeuden piiriin ja joka ei ole välttämätöntä pesän selvittämisessä. Pesänselvittäjä on kuitenkin toimessaan oikeutettu hyödyntämään vain ne tiedot, jotka ovat tarpeellisia pesän selvittämistyössä.

TUOMIOLAUSELMA

Vastaaja velvoitetaan tämän tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen luovuttamaan A:n konkurssipesän pesänhoitajalle hallussaan olevat A:ta koskevat seuraavat tiedot:

1) tiedon A:n maksettavaksi asetetuista laskuista (luettelo reskontrasta ilmenevistä A:lle osoitetuista laskuista)

2) tiedon reskontraluettelon mukaisten A:lle osoitettujen laskujen maksuista asianajotoimistolle (tiliotteelta ilmenevä tieto maksun saapumisesta asianajotoimiston tilille),

3) tiedon tiliotteelta ilmenevästä laskun maksajasta, ja

4) tiedon tiliotteelta ilmenevästä maksun arkistointitunnuksesta sekä

5) mikäli lasku on maksettu käteisellä, kopio A:n vastattavana olleen laskun maksamisesta annetusta käteiskuitista.

Turvaamistoimi

Käräjäoikeus on 27.6.2007 antanut asiassa väliaikaisen turvaamistoimen.

Vastaaja ei ole antanut turvaamistointa koskevalta osalta vastausta.

Perustelut

Hakija on saattanut todennäköiseksi, että sillä on oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu oikeus. Aikaisemmin mainituin perustein pesänhoitajalla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä kanteessa tarkoitetut tiedot. On olemassa mahdollisuus, että asiakirjat esimerkiksi kirjanpitolain asiakirjojen säilyttämisestä koskevien määräysten nojalla jo ovat hävitettävissä.

Päätöslauselma turvaamistoimiasiassa

Asianajotoimisto B Oy määrätään 5.000 euron sakon uhalla säilyttämään hallussaan olevat, konkurssiin asetettua A:ta koskevat, tiedot ja niitä sisältävät asiakirjat A:n toimeksiantojen osalta siitä
1. mitä maksusuorituksia ja kenen toimesta niitä asianajotoimistolle on tehty,
2. miltä tililtä kyseiset suoritukset ovat asianajotoimistolle saapuneet ja
3. onko joku muu maksanut konkurssiin asetetun A:n puolesta suorituksia asianajolaskuihin, ja mikäli näin on, kuka maksut on suorittanut samoin kuin tiedon siitä, miltä tililtä suoritukset ovat asianajotoimistolle saapuneet.

Vakuus

Hakijan on ennen määräyksen täytäntöönpanoa asetettava ulosottomiehelle asianmukainen vakuus. Vastaajan mahdollisuudesta asettaa torjuntavakuus säädetään ulosottolain 7 luvussa.

Voimassaolo

Turvaamistoimipäätöksen voimassaolo päättyy kahden kuukauden kuluttua siitä lukien, kun tätä asiaa koskeva pääasiaratkaisu on tullut lainvoimaiseksi.

Määräys väliaikaisesta turvaamistoimesta

Edellä mainittu väliaikainen turvaamistoimipäätös ja sen mukaisesti täytäntöönpantu turvaamistoimi ovat voimassa 15.9.2008 saakka. Tässä määräajassa kantajan on annettava tämä päätös asianomaiselle ulosottomiehelle, jos turvaamistoimen halutaan olevan keskeytyksettä voimassa siihen asti, kunnes ulosottomies on täytäntöönpannut tämä lopullisen päätöksen.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Käräjätuomari Olli Hakala

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 4.11.2009

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Tampereen käräjäoikeus 13. os. 15.8.2008 nro 13687
(liitteenä)

ASIA

Tietojensaantioikeutta koskeva riita-asia

VALITTAJA

Asianajotoimisto B Oy

VASTAPUOLI

A:n konkurssipesä

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Asianajotoimisto B Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A:n konkurssipesän kanne hylätään kokonaisuudessaan ja toissijaisesti, että se hylätään osittain.

Yhtiö on lausunut perusteinaan, että konkurssipesä ei ole riittävällä tavalla perustellut millä tavalla pyydetyt tiedot ovat tarpeellisia konkurssipesän selvittämistä ja hoitamista varten. Käräjäoikeuden ratkaisu kaventaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja joka tapauksessa kunkin pyydetyn tiedon tarpeellisuutta tulee arvioida toisaalta konkurssipesän selvittämiseen ja hoitamiseen liittyvien tehtävien näkökulmasta ja toisaalta siitä näkökulmasta, miten laajalti A:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on perusteltua kaventaa mainittujen etujen turvaamiseksi. Konkurssilain 8 luvun 9 §:n laaja tulkinta merkitsee ristiriitaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan kanssa ja erikseen myös 8 artiklan kanssa. Konkurssipesän vaatimista tiedoista yksikään ei ole sellainen, jota tarvitaan pesäluettelon tai velallisselvityksen laatimisessa eikä niillä ole yhteyttä pesänhoitajan tehtävien hoitamiseen. Konkurssilain 8 luvun 9 §:ää ei voida tulkita tavalla, joka avaa mahdollisuuden siihen, että asianajajalta saatuja tietoja käytetään joko suoraan tai välillisesti päämiestä vastaan. Hovioikeuden tulee joka tapauksessa rajata tarkasti mitä tietoja luovuttamisvelvollisuus koskee ja sitoa luovuttamisvelvollisuuden ajankohta tuomion lainvoimaiseksi tulemisen ajankohtaan.

Vastaus

A:n konkurssipesä on vaatinut, että valitus hylätään.

Konkurssipesä on lausunut perusteinaan, että pesäluettelon laatimista varten pesänhoitajan pitää tietää velallisen varat ja omaisuus. Pesänhoitajan on saatava tietää velallisella olevat tilit, jotta hän voi täyttää velvollisuutensa konkurssilain mukaisesti ja jotta hän voi välttää konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain mukaiset sanktiot. Kaikki konkurssipesän pyytämät velallista koskevat tiedot ovat tarpeellisia konkurssipesän selvittämistä varten. Pesänhoitajana toimivaa asianajajaa koskevat samat salassapitosäännökset.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden. Käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole ilmennyt aihetta.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Simo Simola
hovioikeudenneuvos Riitta Sandholm
hovioikeudenneuvos Nina Porkka

Esittelijä: viskaali Anna-Liisa Autio

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 30.4.2010

Korkeimman oikeuden ratkaisu 28.2.2011 KKO:2011:19