1.4.2009

TURUN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 5.9.2008

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä - - -

Vastaaja

A

Asianomistaja

B OY

Asia

VARKAUS

Vireille

14.7.2008

Asia on ratkaistu vastaajan olematta läsnä pääkäsittelyssä.

Vastaaja on haastettu uhalla, että asia voidaan hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista ja tällöin tuomita rangaistukseksi sakkorangaistus.

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. VARKAUS
(6630/R/0001153/08)
Rikoslaki 28 luku 1 § 1

23.1.2008 RAISIO

A on anastanut B Oy:n omaisuutta siten, että hän on asioidessaan C - nimisessä myymälässä ottanut avoimesta kassalaatikosta rahaa 840,00 euroa ja poistunut myymälästä.

Syyttäjän muut vaatimukset

-

Asianomistajan vaatimukset

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 1

A:n on korvattava asianomistaja B Oy:lle / C:lle anastamansa rahat 840,00 euroa korkoineen 23.1.2008 lukien.

Vastaajan vastaus

Vastaaja on esitutkinnassa tunnustanut syyllistyneensä varkauteen.

TODISTELU

Syyttäjä

Kirjalliset todisteet

• Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto RTL 1776/1/08.
• Tutkintailmoitus.

RATKAISU

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Perustelut

A on esitutkinnassa tunnustanut menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla eikä tunnustuksen oikeellisuutta ole syytä epäillä. Syyttäjän kirjallisina todisteina esittämät asiakirjat tukevat vastaajan tunnustusta.

Syyte on näytetty toteen.

MUUT LAUSUNNOT

Rangaistusseuraamus

Rangaistuslajina sakkorangaistusta on pidettävä riittävänä seuraamuksena. Käräjäoikeus katsoo oikeaksi rangaistukseksi 80 päiväsakkoa.

Sakkorangaistuksesta vapaudenmenetyksen perusteella tehtävä mahdollinen vähennys

Haastehakemuksesta käy ilmi, että A on ollut teon johdosta pidätettynä 12.06.2008 kello 14.10 ja 13.06.2008 kello 12.51 välisen ajan. A on siten ollut vapautensa menettäneenä noin 22,5 tuntia. A:n tullessa tuomituksi sakkorangaistukseen, tulee käräjäoikeuden ratkaistavaksi kysymys siitä, tuleeko tämä vapaudenmenetysaika vähentää A:n rangaistuksesta.

Sakkorangaistuksesta tehtävästä vähennyksestä säädetään rikoslain 6 luvun 13 §:n 3 momentissa. Sanotun säännöksen mukaan "vapauden menetys on otettava huomioon kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena, tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi".

Rikoslain saman pykälän 1 momentissa on säännös, joka koskee rangaistuksesta vähennettävää vapaudenmenetysaikaa, kun vastaaja tuomitaan vankeusrangaistukseen. Sen mukaan tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi, jos vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden ajan.

Esillä olevassa asiassa A on ollut pidätettynä noin 22,5 tuntia, eli vähemmän kuin yhden vuorokauden ajan. Käräjäoikeuden on siis ratkaistava kysymys siitä, soveltuuko rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin vankeusrangaistuksesta tehtävää vähennystä koskeva yhden vuorokauden vähimmäisvapaudenmenetysaika myös tilanteisiin, jossa seuraamukseksi määrätään sakkoa.

Vähimmäisvapaudenmenetysajan soveltumista vastaan puhuu se, ettei sellaista mainita sakkorangaistuksesta tehtävää vähennystä koskevassa 3 momentissa. Muutenkin vapaudenmenetyksen vähentämisestä säädetään vankeusrangaistusta koskevassa momentissa ja sakkorangaistusta koskevassa momentissa toisistaan poikkeavasti. Vankeusrangaistuksen osalta 1 momentin sanamuoto kuuluu keskeiseltä osin seuraavasti: "Jos (...) vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika (...)."

Sakkorangaistuksen osalta keskeinen osa säännöstä on kirjoitettu seuraavasti: "(...) vapaudenmenetys on otettava huomioon kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena (...)." (korostus tässä)

Säännösten muotoilussa on selvä ero. Vankeusrangaistuksen kohdalla vähimmäisvapaudenmenetysaika on kirjoitettu auki. Sakkorangaistuksen osalta oikeudelle annetaan valta ottaa vapaudenmenetys huomioon kohtuullisessa määrin. Rangaistusta mitattaessa vapaudenmenetys on otettava huomioon kuitenkin vähintään sen pituisena kuin se todellisuudessa on ollut. Rikoslain 6 luvun 13 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä HE 44/2002 ei myöskään ole mainittu mitään siitä, että sakkorangaistuksesta tehtävään vähennykseen sovellettaisiin vapaudenmenetyksen vähimmäisaikaa.

Käsillä olevaa kysymystä ratkaistaessa on otettava huomioon perustuslain 8 §:ään kirjattu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, jonka mukaan rangaistuksen on perustuttava säädettyyn lakiin. Periaatteen mukaan rangaistuksen määrittäviltä normeilta vaaditaan ennustettavuuden takaavaa yksityiskohtaisuutta ja täsmällisyyttä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että rangaistuksesta tehtävän vapaudenmenetysajan vähennyksen rajoittamisen tulee olla kirjattu täsmällisesti lakiin. Tällainen tulkinta on yhdenmukaisessa linjassa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen 2007:90 kanssa. Sanotussa ratkaisussa todetaan, että vapaudenmenetysajan vähennyksen laskemisen tulee perustua lakiin perustuslain 7 §:n 3 momentti huomioon ottaen.

Tulkintalinja, jossa sakkorangaistuksesta vähennettävällä vapaudenmenetysajalla ei ole vähimmäispituutta, on tässä tapauksessa yhdenmukainen myös rikosoikeudessa ja rikosprosessissa yleisenä sääntönä vallitsevan syytetylle lievemmän kohtelun ensisijaisuuden periaatteen kanssa.

Ottaen edellä kerrotulla tavalla huomioon erityisesti rikoslain 6 luvun 13 §:n 3 momentin sanamuoto ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, käräjäoikeus katsoo, ettei sakkorangaistuksesta tehtävä vapaudenmenetysajan vähentäminen edellytä sitä, että vastaaja olisi ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti yli vuorokauden. A:n 22,5 tunnin pituinen pidätysaika on siten otettava huomioon sakkorangaistuksen määräämisessä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä 2005:35 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti vapaudenmenetysaikaa koskeva vähennys on kirjoitettava auki tuomiossa.

Vapaudenmenetyksen perusteella tehtävän vähennyksen suuruus

Rikoslain 6 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan sakkorangaistuksesta on tehtävä vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituinen vähennys. A:n kohdalla vähennys on oltava vähintään 22,5 tuntia, mikä käytännössä merkitsisi yhden vapaudenmenetyspäivän eli kolmen päiväsakon vähentämistä.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä 2007:90 on esitetty tulkintaohje vapaudenmenetysajan laskemiseksi. Ratkaisussa vapaudenmenetys on alkanut 26.01.2004 kello 17.30 ja päättynyt 28.01.2004 kello 18.45. Korkein oikeus on laskenut vapaudenmenetysaikaan kuuluvaksi pidätyspäivän, vapautuspäivän ja näiden välissä olleen päivän. Korkein oikeus on vähentänyt vastaajan rangaistuksesta kolmen päivän vapaudenmenetyksen, vaikka vastaaja on ollut pidätettynä noin 49 tuntia eli hieman yli kaksi vuorokautta.

Käräjäoikeus katsoo korkeimman oikeuden ratkaisusta 2007:90 ilmenevän oikeusohjeen perusteella oikeaksi ottaa huomioon esillä olevassa asiassa rangaistusta mitattaessa vapaudenmenetysajaksi A:n pidätyspäivän ja vapauttamispäivän. A:lle tuomittavasta sakkorangaistuksesta vähennetään siten kaksi päivää eli kuusi päiväsakkoa.

Korvausvelvollisuus

Korvausvelvollisuus perustuu syyksilukemiseen.

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Varkaus 23.1.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
80 päiväsakkoa a 6 euroa = 480 euroa
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 6 päiväsakkoa.
Vapaudenmenetysaika 12.-13.6.2008
Suoritettavaksi jää 74 päiväsakkoa a 6 euroa = 444 euroa.

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 28 luku 1 § 1

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Notaari Teemu Taxell

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 1.4.2009

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Turun käräjäoikeus 3. os. 5.9.2008 nro 3628
(liitteenä)

ASIA

Rangaistuksesta rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys

VALITTAJA

Kihlakunnansyyttäjä - - -

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A:lle tuomitusta sakkorangaistuksesta vapaudenmenetysajan perusteella tehty vähennys poistetaan, koska A:n vapaudenmenetys on kestänyt alle yhden vuorokauden.

Vastaus

A ei ole vastannut valitukseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko sakkorangaistuksesta tehdä vapaudenmenetysajan perusteella vähennys myös siinä tapauksessa, että vapaudenmenetys on kestänyt yhtäjaksoisesti vähemmän kuin yhden vuorokauden.

A on käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen johdosta ollut vapautensa menettäneenä 12.6.2008 kello 14.10 - 13.6.2008 kello 12.51 eli vähemmän kuin yhden vuorokauden. Käräjäoikeus on tehnyt A:n vapaudenmenetysajan perusteella kuuden päiväsakon suuruisen vähennyksen.

Rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan, jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan jos rangaistukseksi tuomitaan sakko, vapaudenmenetys on otettava huomioon kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena, tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Vapaudenmenetysajan vähentämistä sakkorangaistuksesta koskevaa lainkohtaa on vakiintuneesti sovellettu siten, että vapaudenmenetystä ei oteta vähennyksenä huomioon, mikäli se on kestänyt vähemmän kuin yhden vuorokauden. Käytäntö on yhdenmukainen vankeusrangaistuksesta tehtävän vähennyksen kanssa. Sakosta tehtävää vähennystä koskevassa rikoslain 6 luvun 13 §:n 3 momentissa ei ole kuitenkaan mainintaa siitä, että vapaudenmenetysajan perusteella tulisi tehdä vähennys ainoastaan siinä tapauksessa, että vapaudenmenetysaika on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään vuorokauden.

Rikoslain 6 luvun 13 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen rikoslain 3 luvun 11 §:n (1060/1996) säännöstä. Luettavuuden lisäämiseksi pykälä on kuitenkin jaettu momentteihin (HE 44/2002 vp. s. 213). Lainkohdan esitöistä on siten pääteltävissä, ettei lainmuutoksen yhteydessä ole tarkoitettu tehdä muutoksia aikaisempaan lainsäädäntöön ja vakiintuneeseen käytäntöön.

Aiemmin voimassa olleen rikoslain 3 luvun 11 §:n (577/1973), jota on tarkistettu 12.12.1996 annetulla lailla rikoslain 3 luvun muuttamisesta (1060/1996), esitöistä ilmenee, että lakia säädettäessä on tarkoituksella jätetty vähentämisen ulkopuolelle yhtä vuorokautta lyhyemmät vapaudenmenetykset (HE 237/1972 vp. s. 5 ja LaVM 2/1973 vp. s. 2-3). Selvää on, että yhden vuorokauden eli 24 tunnin vapaudenmenetysaika on aiemmin voimassa olleessa rikoslain 3 luvun 11 §:ssä tarkoitettu asettaa alarajaksi myös sakosta tehtävää vähennystä laskettaessa. Näin ollen vakiintunut rangaistuskäytäntö on tältä osin ollut yhdenmukainen lainsäätäjän tarkoituksen kanssa.

Myös voimassa olevassa rikoslain 6 luvun 13 §:ssä lähdetään siitä, että säännöksen tarkoittamaksi vapaudenmenetykseksi katsotaan vähintään vuorokauden yhtäjaksoinen vapaudenmenetys. Pykälästä tai sen esitöistä ei ole pääteltävissä, että sakkorangaistuksen osalta vapaudenmenetys olisi tarkoitettu määrättäväksi eri tavoin kuin muiden rangaistuslajien osalta. Säännöstä onkin tulkittava siten, että sen 1 momentissa on ilmaistu huomioon otettavan vapaudenmenetyksen määritystapa ja sakkoa koskevassa 3 momentissa ainoastaan se, mikä vaikutus 1 momentin mukaisen vapaudenmenetysajan vähentämisellä voi rangaistusseuraamuksen osalta olla.

Lisäksi käytännön syyt puoltavat sitä, että vapaudenmenetys otetaan huomioon rangaistusseuraamuksessa vain siinä tapauksessa, että vapaudenmenetys on kestänyt vähintään kokonaisen vuorokauden. Rikoslain 6 luvun 13 §:n 3 momentin esitöiden mukaan (HE 44/2002 vp. s. 214) vapaudenmenetyksen ja sakon vaihtosuhde saadaan sakon muuntorangaistusta koskevista säännöksistä. Siinä tapauksessa, että alle vuorokauden vapaudenmenetyksen osalta tehtäisiin vähennys sakosta, vähennykseen oikeuttavan vapaudenmenetyksen alaraja sekä sakosta tehtävän vähennyksen määrä jäisivät tulkinnanvaraisiksi, mitä ei voida pitää lainsäätäjän tarkoituksena.

Perustuslain 8 §:ssä ilmaistu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että rikosoikeudelliset säännökset on kirjattu lakiin riittävän selvästi ja täsmällisesti. Mainittu periaate ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rikosoikeudellisille säännöksille ei voisi jäädä lainkaan tulkinnanvaraa. Hovioikeus katsoo, ettei rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon edellä esitetyt näkökohdat, muodosta estettä rikoslain 6 luvun 13 §:n 3 momentin vakiintuneelle tulkinnalle.

Edellä selostettuun nähden on perusteltua tulkita rikoslain 6 luvun 13 §:n 3 momenttia siten, ettei sakosta tehdä vähennystä, mikäli vapaudenmenetys on yhtäjaksoisesti kestänyt vähemmän kuin yhden vuorokauden.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Muutos käräjäoikeuden tuomiolauselmaan

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
80 päiväsakkoa a 6 euroa = 480 euroa
Käräjäoikeuden lausunto rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävästä vähennyksestä on poistettu.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei ole muutettu.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Pertti Liesivuori
hovioikeudenneuvos Pirkko Mikkola
hovioikeudenneuvos Arto Suomi (eri mieltä)

Esittelijä: viskaali Minnimari Saari

Äänestys

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA R 08/2251

Hovioikeudenneuvos Arto Suomi:

Rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan, jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan jos rangaistukseksi tuomitaan sakko, vapaudenmenetys on otettava huomioon kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena, tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

A on käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen johdosta ollut vapautensa menettäneenä 12.6.2008 kello 14.10 - 13.6.2008 kello 12.51. Sakosta kuten vankeudestakin rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävän vapaudenmenetysajan vähentämisen edellytyksenä on, että vapaudenmenetys on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden eli vähintään 24 tuntia. Koska A:n vapaudenmenetys ei edeltä ilmenevin tavoin ole yhtäjaksoisesti kestänyt tuota vähimmäisaikaa, käräjäoikeuden A:lle tuomitsemasta sakosta voimassa olevan lain ja vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti tekemää vapaudenmenetysajan vähentämistä koskeva lausuma on poistettava.

Edellä mainituilla perusteilla muuttaen käräjäoikeuden tuomiota poistan käräjäoikeuden A:lle tuomitsemasta sakosta tekemän rikoslain 6 luvun 13 §:n mukaisen vähennyksen. A:n on näin ollen maksettava 80 6 euron määräistä päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 480 euroa.

Vakuudeksi: Minnimari Saari

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen