Kouvolan HO 22.12.2009 1250

Työsuhdetta koskeva riita - Työsopimus - Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus - Määräaikainen työsopimus - Työsuhteen perusteeton päättäminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Kysymys siitä, onko laulajan esiintymistilaisuuksissa orkesterin vakituisena kitaristina noin kahden vuoden ajan toimineen muusikon työsuhdetta pidettävä toistaiseksi voimassaolleena työsopimuksena vai sarjana määräaikaisia työsopimuksia.

KOTKAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 27.3.2009

Kanne

X on vaatinut ensisijaisesti, että T Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavat 10.150 euroa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

X on ammatiltaan muusikko. Hän oli syyskuusta 2005 lukien työskennellyt T Oy:n lukuun kitaristina artisti Y:tä säestäneessä orkesterissa. Joulukuussa 2007 Y ilmoitti T Oy:n edustajana X:lle, että hänen työskentelynsä T Oy:ssä loppuu. X:n työsopimus oli ollut voimassa toistaiseksi. Koska työsopimuksen päättämiselle ei ole ollut työsopimuslain edellyttämää päättämisperustetta, kyse on työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. X:n kuukausipalkka on ollut 1.450 euroa. Palkka on määräytynyt tehtyjen töiden mukaan siten, että X on saanut keskimäärin 159 euron palkan tehdystä esiintymisestä.

Alalla ei ole olemassa mitään T Oy:n väittämää "yleistä 30 päivän purkuehtoa", joka koskisi työnantajan ja työntekijän välistä oikeussuhdetta. X ei ole sopinut siitä, että hänen työsuhteensa sisältää tällaisen purkavan ehdon.

X ei ole ollut tietoinen T Oy:n, S Oy:n ja eri keikkatilaajien välisistä liikesopimuksista ja niiden sisällöstä eikä hän ole näissä sopimuksissa osapuolena millään tavalla. Yhtiöiden välisten sopimussuhteiden ehtoja ei ole oikeudellisesti hyväksyttävää sekoittaa työntekijän ja työnantajan välisen työsuhteen ehtoihin. X on ollut sopimussuhteessa ainoastaan T Oy:öön.

T Oy oli ilmoittanut työskentelyn päättymisestä kirjallisesti 14.12.2007 ja myös suullisesti. Kirjallinen ilmoitus 14.12.2007 on selkeä työntekijälle osoitettu päättämisilmoitus, jonka mukaisesti työsuhde on lopetettu kuukauden irtisanomisajalla. Se, ettei asiakirja ole erikseen nimetty "irtisanomisilmoitukseksi", "irtisanomiseksi" tai "potkuiksi", ei ratkaise sen oikeudellista luonnetta.

X oli toimittanut sairauslomastaan asianmukaiset lääkärintodistukset. T Oy oli ollut tietoinen häntä vaivanneesta välilevyn pullistumasta ja tähän liittyvästä työkyvyttömyydestä. X oli ollut pitkällä sairauslomalla keväällä 2007, jolloin kaularanka ja välilevy leikattiin. Marraskuun 2007 lyhyt poissaolo oli ollut palkatonta ja työnantaja on sen hyväksynyt.

Vastaus

T Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä esittäen kiistämisensä perusteeksi, että X:n ja T Oy:n välillä ei ole ollut toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta.

Y:n esiintymisistä eri tilaajien kanssa on neuvotellut ja sopinut ohjelmatoimisto S Oy. Alan sopimuskäytäntöön sisältyy perinteisesti ohjelman tilaajan ja ohjelmatoimittajan mahdollisuus purkaa ohjelmatilaussopimus viimeistään 30 päivää ennen esityspäivää syytä ilmoittamatta ja ilman minkäänlaista korvausvelvollisuutta. Tämä purkuehto on sisältynyt myös Y:n esiintymisiä koskeviin S Oy:n ja ohjelmatilaajien välisiin sopimuksiin. X:n on katsottava olleen tästä yleisestä sopimuskäytännöstä tietoinen.

Ohjelmatoimisto S Oy:n ja T Oy:n välillä käytäntö esiintymissopimuksiin liittyen on ollut sellainen, että S Oy on laskuttanut esiintymissopimuksiin liittyvät palkkiot, pidättänyt niistä sovitun provisiokorvauksen ja tilittänyt jäljelle jäävän osuuden T Oy:lle. T Oy:stä on maksettu esiintymisten toteuttamiseen liittyvät kulut ja ja palkkiot, kuten esimerkiksi muusikoiden palkkiot.

X:n ja T Oy:n välillä ei ole laadittu esiintymisistä kirjallisia sopimuksia. Tämä on tyypillistä alalle. X:lle on kerrottu esiintymiskohtaisen palkkion määrä ja muilta osin X:n osallistuminen esiintymisiin on tapahtunut alan tavanomaisten rutiinien mukaisesti niin, että ohjelmatoimisto S Oy on laatinut muusikoille alustavia listauksia neuvottelemistaan Y:n esiintymisistä ja kulloinkin 30 päivän peruutusrajan sisään tulleet esiintymissopimukset ovat olleet muusikoille tarjolla varmoina keikkapäivinä. Muusikoiden ei ole tarvinnut sitoutua varmistuneisiinkaan keikkapäiviin, vaan he ovat voineet keskenään sopia sijaisten käytöstä.

T Oy ilmoitti X:lle joulukuun puolivälissä 2007, että tätä käytäntöä ei enää 16.12.2007 jälkeen X:n osalta noudateta. Syyksi tähän T Oy ilmoitti yhtyeen kokoonpanon muuttamisen, jonka taustalla oli sekä tarve musiikkiohjelman laadulliseen kehittämiseen että X:n käyttäytymiseen liittyvät seikat.

T Oy:llä ei ole ollut tarjota X:lle muuta työtä kuin esiintymiset kitaristina niillä keikoilla, jotka ovat varmistuneet 30 päivän määräajan sisälle tultuaan.

Myöskään X:n oma käyttäytyminen ei puolla kanteessa esitettyä käsitystä siitä, että hänen työsopimuksensa oli ollut voimassa toistaiseksi. Vuonna 2007 tammikuun keikkatauon jälkeen 3.2.2007 lähtien 25.3. saakka tarjolla olleita 33 esiintymistilaisuutta X ei ottanut vastaan. Lääkärintodistuksella X on selvittänyt poisjääntinsä syytä ajalta 14.2. - 18.3.2007, johon ajanjaksoon sisältyi 21 esiintymistä. Selityksettä jäi 12 esiintymistä. Marraskuussa 2007 X päätti lyhyellä varoitusajalla esiintyä toisella kiertueella kitaristina 11. - 17.11.2007, jolla aikavälillä T Oy:llä olisi ollut tarjota hänelle kuusi esiintymistä. X on toiminut freelance-taiteilijalle ominaisella tavalla eli hän on katsonut olevansa vapaa itse valitsemaan itselleen sopivat esiintymistehtävät.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Henkilötodistelu

X on kertonut, että hän on työskennellyt ammattimuusikkona eri bändeissä kitaristina vuodesta 1993 lähtien ja Y:n orkesterissa syyskuusta 2005. Orkesterin entinen kitaristi oli saanut potkut ja viikon kestäneen Lapin kiertueen jälkeen X:ää pyydettiin jäämään bändin vakituiseksi kitaristiksi. Kyseessä oli X:n päätyö ja keikkoja oli 10 - 15 kuukaudessa. Soitettavista keikoista muusikoille annettiin etukäteen keikkalistat ja vuosina 2005 ja 2006 X teki kaikki keikat, jotka Y:llä oli tarjota. Vuoden 2007 alkupuolella X oli kaularankaleikkauksen vuoksi kahteen otteeseen sairauslomalla. Sairausloman ajalta T Oy ei maksanut hänelle sairausajan palkkaa. T Oy:n palkanlaskija oli kehottanut häntä hakemaan sairausajalta korvausta Muusikkojen Liitosta, mutta sieltäkään hän ei korvauksia saanut ja sairastaminen meni niin sanotusti omaan piikkiin. Loppuvuodesta 2007 X oli mukana toisen artistin kiertueella. Tästä kiertueesta samoin kuin sairauslomasta X oli ilmoittanut etukäteen vastaajayhtiölle sekä Y:lle. Poissaolo Y:n keikoilta oli mahdollista, jos siitä ilmoitti etukäteen ja hankki bändiin toisen soittajan tuuraajaksi. Näin X oli tehnyt toisen artistin kiertueelle lähtiessään. Muusikot suunnittelivat omat aikataulunsa keikkalistojen mukaan. Keikkalistat olivat työvuorolistoihin verrattavia ja ne olivat sitovia ja velvoittavia. Keikkalistan 8.11.2007 tekstistä "Varaukset ovat alustavia ja muuttuvat 30 vrk:n täyttyessä lopullisiksi sekä sitoviksi työsopimuksiksi" X on kertonut, että teksti oli ilmestynyt keikkalistoihin vuoden 2007 kesällä. Tekstin sisällöstä ja merkityksestä ei ollut ollut puhetta T Oy:n edustajan kanssa. X ei ole koskaan nähnyt S Oy:n ja ohjelmapalvelun tilaajan välisiä sopimuksia. X oli tietoinen siitä, että näitä sopimuksia voitiin purkaa, mutta hänellä ei ollut tietoa purkumekanismista. Soittajien ja työnantajan välillä tällaisia purun mahdollistavia sopimuksia ei ollut. Keikkojen peruuttamisia tapahtui hyvin harvoin. Orkesterin muusikoilla oli sovittuna samansuuruinen keikkakohtainen palkka. Orkesterille saattoi tulla keikkalistaan merkitsemättömiä ylimääräisiäkin keikkoja ja tällöin lähtökohta oli, että vakiokokoonpano hoiti ne. Y ilmoitti keikkareissun jälkeen töiden loppumisesta puhelimitse X:lle todeten, että on helpompi löytää laulava kitaristi kuin laulava rumpali. Kirjallisen, 14.12.2007 päivätyn ilmoituksen töiden loppumisesta X oli saanut T Oy:ltä vasta sitä nimenomaan pyydettyään.

Todistaja A on kertonut toimineensa Suomen Muusikkojen Liitto ry:n lakimiehenä vuodesta 2001. Muusikon työnantaja on yleensä joko ohjelmatoimisto tai artistin yhtiö. Työnantajien ja muusikoiden väliset työsopimukset ovat yleensä suullisia. Soitettavista keikoista muusikoille ilmoitetaan keikkalistoilla. Ohjelmatoimistojen ja artistiyhtiöiden sekä ohjelmatoimistojen ja tilaisuuksien järjestäjien väliset sopimukset ovat yleensä kirjallisia. Yleensä muusikot eivät tiedä näistä sopimuksista mitään. Keikkalistojen katsotaan yleisesti sitovan muusikoita niin, että he eivät ota vastaan muita, keikkalistalla olevien keikkojen kanssa päällekkäisiä keikkoja. Ohjelmatoimiston ja tilaisuuden järjestäjän välillä ei yleensä ole mitään 30 päivän purkuoikeutta. On myös mahdollista sopia, että sopimus ei ole purettavissa. Ohjelmatoimiston ja tilaajan välisten sopimusten ehdot eivät tule osaksi muusikoiden työsopimuksia. Todistaja on mieltänyt asian niin, että artistiyhtiöillä saattaa olla palkkalistoillaan vakituisia muusikoita. Tilanteet vaihtelevat kuitenkin tapauskohtaisesti.

Todistaja B on S Oy:n toimitusjohtaja, joka on toiminut alalla 22 vuoden ajan. S Oy on lukuisten eri artistien, muiden ohella Y:n ohjelmatoimisto, joka huolehtii muun muassa artistien markkinoinnista ja PR:sta. S Oy ei palkkaa muusikoita eikä tee heidän kanssaan sopimuksia. Keikkalistoista todistaja kertoi, että ne ovat yhtäältä ohjelmatoimiston työkaluja. Toisaalta niitä annetaan myös muusikoille heidän oman ajankäyttönsä suunnittelun helpottamiseksi. X:n kirjallisena todisteena esittämästä keikkalistasta 8.11.2007 todistaja kertoi, että varaustyyppi "alustava" tarkoittaa sitä, että ohjelmatoimiston ja tilaajan välillä ei ole vielä tehty sopimusta esiintymisestä. Varaustyyppi "lopullinen" tarkoittaa, että kyseinen sopimus on tehty. Keikkalistoihin on joko 2006 tai 2007 lisätty teksti "Varaukset ovat alustavia ja muuttuvat 30 vrk:n täyttyessä lopullisiksi sekä sitoviksi työsopimuksiksi". T Oy:n kirjallisina todisteina esittämistä S Oy:n ja ohjelman tilaajan välisistä sopimuksista todistaja kertoi, että hänen tietääkseen ei ole olemassa sellaista ohjelmatoimistoa, joka ei käyttäisi sopimuksissaan todisteena esitettyjen sopimusten 4 §:ssä olevaa 30 päivän purkuehtolauseketta. Todistajan käsityksen mukaan jokainen alalla toimiva tietää, kuinka häilyvä ala on, eikä keikkalistoista voida vetää sitä johtopäätöstä, että siinä luetellut keikat ovat varmoja työtilaisuuksia. Keikkalistat antavat vain jonkinlaisen kuvan siitä, mitä töitä voi olla tarjolla.

Todistaja C on ollut ammattimuusikko 20 vuotta ja syksystä 2003 lähtien hän on soittanut Y:n orkesterissa. Nykyisin todistaja on niin sanottu bändileader. Syksyllä 2005 tehdyn Lapin kiertueen jälkeen orkesterin silloinen leader oli pyytänyt X:ää orkesteriin soittajaksi ja X jäi bändiin.

Keikkalistoista todistaja kertoi, että keikkalistoja muusikot ovat saaneet etukäteen. Varmoja keikkoja ei oikeastaan ollut olemassakaan ja keikkalistassa pitäisi kaikkien keikkojen kohdalla lukea "alustava". Keikkoja saattoi peruuntua ja vastaavasti uusia keikkoja tulla. Kolmenkymmenen päivän purkuoikeus liittyi ohjelmatoimiston ja ohjelman tilaajan välisiin sopimuksiin. Kyseinen purkuoikeus on alalla käytäntö ja todistaja uskoo, että X on ollut tästä tietoinen. Y:n orkesterissa kaikki muusikot käyttivät joskus tuuraajaa. X:n ollessa sairauslomalla alkuvuonna 2007 bändissä oli tuuraaja ja oli epätietoista, milloin X tulee takaisin. X:n tuuraaja oli joutunut perumaan omia keikkojaan hoitaakseen X:n tuurauksen. X:n lähdöstä toisen artistin kiertueelle syksyllä 2007 työnantaja oli saanut tiedon vasta viime hetkellä, vaikka todistaja tiesikin siitä jo aikaisemmin, koska hän yleensä asui X:n kanssa kiertueilla samassa hotellihuoneessa. Keikoilta oli mahdollisuus jäädä pois, jos hankki tuuraajan. Bändin leader saa haltuunsa ohjelmatoimiston ja ohjelman tilaajan väliset sopimukset ja niihin tutustuminen on mahdollista kaikille orkesterin jäsenille.

Todistaja D kertoi, että hänellä on ohjelmatoimistojohtokokemusta 20 vuotta. Nykyisin todistaja toimii Suomen ohjelmatoimistot ja agentit ry:n toimitusjohtajana. Yhdistyksessä on noin 50 jäsenyritystä. Ohjelmatoimistojen ja tilaajien välisissä sopimuksissa on ollut 30 päivän purkuehto jo 1970-luvulta lähtien. Tämä on alan sopimuskäytäntö ja purkuehto on yleisesti muusikoiden tiedossa. Todistajan mukaan 30 päivän rajan sisälle tulleet keikat olivat varmempia kuin sen ulkopuolella olevat, jotka olivat enemmänkin suunnitelmaa. Jos keikka peruutetaan 30:n päivän sisällä ennen keikkaa, pyritään ensisijaisesti järjestämään korvaava keikka, toissijaisesti neuvotellaan keikan peruuntumisesta jonkinlainen korvaus ja viimesijaisesti tilaajalta laskutetaan keikasta sovittu hinta. Keikkamuusikon työ on freelance-työtä, jossa keikkalista ja työmääräys eivät ole sama asia.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

X on toiminut Y:n orkesterin kitaristina syyskuusta 2005 lähtien joulukuuhun 2007 saakka lukuunottamatta sairausloma-aikaansa keväällä 2007 ja osallistumistaan toisen artistin kiertueelle marraskuussa 2007. X on ansainnut kuukaudessa 1.450 euroa ja hänen keikkakohtainen palkkionsa on ollut 159 euroa.

Y on ilmoittanut X:lle kirjallisesti 14.12.2007 päivätyllä ilmoituksella, että T Oy:llä ei ole tarjota työtehtäviä X:lle Y:n orkesterissa enää 16.12.2007 jälkeen. Syy kantajan työtehtävien loppumiseen on ollut Y:n pyrkimys lisätä orkesterin lauluvoimaa. Kitaristin tarve orkesterissa sinänsä ei ollut vähentynyt.

Kanne on perustunut siihen, että X:n työsuhde T Oy:öön on ollut toistaiseksi voimassa oleva, että työsuhde on työnantajan puolelta päätetty laittomasti ja että tästä laittomasta työsuhteen päättämisestä on seurannut työnantajan velvollisuus suorittaa vahingonkorvausta työsopimuslain 12 luvun säännösten mukaisesti.

X:n ja T Oy:n välillä ei ole solmittu kirjallista työsopimusta. Asiassa ei ole selvitystä myöskään siitä, että osapuolten välillä olisi suullisesti sovittu työsuhteen tarkemmasta sisällöstä. X:n työskentely Y:n orkesterin kitaristina on käytännössä alkanut orkesterin niin sanotun bändileaderin pyydettyä X:ää jäämään orkesteriin syksyllä 2005 toteutuneen Lapin kiertueen jälkeen. Tästä lähtien X soitti orkesterissa sen vakituisena jäsenenä aina joulukuuhun 2007, jolloin Y ilmoitti hänelle, että 16.12.2007 jälkeen työtehtäviä ei enää ole tarjolla.

Työsopimusten tekemisestä esitetty selvitys osoittaa, että muusikot sopivat soittamisesta tietyn kokoonpanon jäsenenä useimmiten suullisesti. Kirjalliset työsopimukset ovat harvinaisia ja suullisestikin tehdyissä sopimuksissa ehdoista sopiminen lienee varsin pintapuolista.

T Oy on Y:n artistiuraansa liittyvien asioiden hoitamista varten perustama yhtiö. Yhtiön keskeinen tehtävä on hoitaa artistin ja hänen orkesterinsa tarjoaman ohjelman myyntiin liittyvät asiat. Käytännössä myynti on järjestetty niin, että ohjelmatoimisto S Oy neuvottelee tilaajien kanssa sopimukset artistin ja orkesterin esiintymisistä. Ohjelmatoimisto myös laskuttaa tilaajaa toteutuneista esiintymisistä ja tilittää T Oy:lle sen osuuden, josta muusikoiden palkkiot maksetaan. T Oy on esittänyt selvityksen, jonka mukaan ohjelmatoimiston neuvottelemiin esiintymissopimuksiin sisältyy vakiintuneesti niin sanottu 30 vuorokauden purkuoikeus, minkä mukaisesti sopimuksen osapuolilla on oikeus purkaa sopimus kuluitta aina siihen saakka, kunnes sovittuun esiintymiseen on aikaa alle 30 vuorokautta. Vaikkakaan kolmansien osapuolten tekemien sopimusten ehdot eivät sellaisenaan ole työnantajan ja työntekijän välisen työsopimuksen ehtoja, on sanotulla, kyseessä olevalla alalla vallitsevalla sopimuskäytännöllä se vaikutus, että työnantajan mahdollisuudet tarjota työtä jatkuvan säännöllisesti eivät ole erityisen vakaat. Viihdealaa voidaan pitää myös suhdanneherkkänä niin, että työnantajana olevan artistin suosiossa tapahtuvat notkahdukset vaikuttavat mahdollisuuksiin tarjota muusikoille työtä.

Alalle on T Oy:n esittämän selvityksen mukaan ominaista, että muusikoiden ei tarvitse olla eivätkä he välttämättä ole täysin sitoutuneita esiintymään pelkästään siinä orkesterissa, jossa soittamisesta he pääasiallisesti ansionsa hankkivat. Siirrot muihin kokoonpanoihin, ainakin tilapäisesti, eivät ole poikkeuksellisia. Tätä on tapahtunut myös X:n kohdalla. Tällainen käytäntö osoittaa, että muusikot itsekin mieltävät alan jossain määrin freelance-pohjaiseksi, jossa työsuhteet usein ovat yksittäisiä ja lyhytaikaisia. Todistajien kertomuksista on pääteltävissä, että ala on niin työllistymis- kuin työllistämismahdollisuuksienkin kannalta häilyvä ja epävarma.

Edellä todetun perusteella ja alan erityispiirteistä esitetylle näytölle merkittävän painoarvon antaen käräjäoikeus katsoo, että X:n työsuhde T Oy:öön ei ole ollut toistaiseksi voimassa oleva työsuhde eikä sen päättämisestä voi aiheutua T Oy:lle vahingonkorvausvelvollisuutta X:n vaatimin tavoin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
käräjätuomari Seppo Kujala

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 22.12.2009

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

X on vaatinut, että T Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 7 kuukauden palkkaa vastaava määrä 10.150 euroa viivästyskorkoineen 17.6.2008 lukien.

X on perustellut vaatimustaan sillä, että hänen ja T Oy:n välinen suullinen sopimus yhtyeen vakituisena kitaristina työskentelystä on ollut toistaiseksi voimassaoleva työsopimus. Hänen kanssaan ei ole missään vaiheessa sovittu, että sopimus olisi määräaikainen. Hänen sopimukseensa ei ole sisältynyt 30 päivän purkuehtoa, johon T Oy on 14.12.2007 päivätyssä päättämisilmoituksessa viitannut. Kyseistä T Oy:n liikesuhteissa käyttämää ehtoa ei voida soveltaa työsuhteessa. Ehdolla heikennetään työsopimuslain mukaista pakottavaa työntekijän irtisanomissuojaa, joten se on joka tapauksessa mitätön. T Oy:llä ei ole ollut perustetta työsopimuksen päättämiseen.

Vastaus

T Oy on vastustanut X:n muutosvaatimuksia. Yhtiö on perustellut vastaustaan sillä, että X:n vakituista asemaa yhtyeen keikkakokoonpanossa ei voida pitää toistaiseksi voimassaolevana työsopimuksena. X:n aseman perusteella vahvistuneiden tilausten suorittamista kitaristina on tarjottu ensisijaisesti hänelle. Yhtiö ei ole vaatinut X:ltä näiden töiden suorittamista ja X on voinut laittaa jonkun toisen kitaristin sijaansa. Varsinainen sopimus on syntynyt hiljaisesti vasta kun X on ottanut kunkin tarjotun työn vastaan. Kysymys on ollut tilauskohtaisista määräaikaisista työsopimuksista. Keikkalistat eivät ole työmääräyksiä vaan luettelo alustavista sopimuksista koskien Y:n ja yhtyeen esiintymisiä.

PÄÄKÄSITTELY

Hovioikeus on 4.11.2009 toimittanut asiassa pääkäsittelyn. Pääkäsittelyssä on esitetty sama kirjallinen todistelu kuin käräjäoikeudessa. Muuna oikeudenkäyntiaineistona hovioikeudella on ollut käytössään ravintolamuusikkoja koskeva työehtosopimus. Todistelutarkoituksessa on kuultu X:ää ja todistajina A:ta, B:tä, C:tä ja D:tä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Riidattomat taustatiedot

X on toiminut Y:n orkesterin vakituisena kitaristina syyskuusta 2005 lähtien joulukuuhun 2007 saakka. Keväällä 2007 hän on ollut sairauslomalla ja marraskuussa 2007 hän on Y:n orkesterin sijasta soittanut toisen artistin kiertueella. X on ollut T Oy:öön työsuhteessa. Osapuolten välillä ei ole ollut kirjallista sopimusta työsuhteen sisällöstä ja ehdoista. X:n keikkakohtainen palkkio on ollut 159 euroa ja hän on ansainnut kuukaudessa keskimäärin 1.450 euroa.

Y oli ilmoittanut X:lle kirjallisesti 14.12.2007 päivätyllä ilmoituksella, että T Oy:llä ei ole tarjota työtehtäviä X:lle Y:n orkesterissa 16.12.2007 jälkeen. Syy X:n työtehtävien loppumiseen oli ollut Y:n pyrkimys lisätä orkesterinsa lauluvoimaa. Kitaristin tarve sinänsä ei ollut vähentynyt.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko X:n työsopimus ollut hänen katsomallaan tavalla toistaiseksi voimassaoleva vai T Oy:n katsomalla tavalla keikkakohtaisesti määräaikainen. Siinä tapauksessa, että työsuhteen katsotaan olleen toistaiseksi voimassaoleva, asiassa on kysymys siitä, onko T Oy:llä ollut asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen.

Henkilötodistelu

X on kertonut, että hänen asemansa orkesterin vakituisena kitaristina oli tarkoittanut sitoutumista tekemään sovitut keikat. Käytännössä orkesterin jäsenet olivat saaneet ilmoitukset tulevista töistään keikkalistoina ja he olivat suunnitelleet ajankäyttönsä niiden mukaisesti. Listassa lopullisiksi merkityt keikat olivat velvoittaneet olemaan keikkapaikalla ja hoitamaan keikan. Keikkoihin oli myös saattanut tulla peruutuksia tai siirtoja toiselle päivälle jopa viikon varoitusajalla, mutta tästä huolimatta kaikki keikat oli hoidettu. Y:n orkesterin kitaristina soittaminen oli ollut hänen ainoa työnsä ja orkesterissa soittaessaan hän oli tehnyt satoja keikkoja. Matkat keikkapaikalta toiselle olivat vieneet enemmän aikaa kuin itse tilaisuudessa soittaminen. Muusikko oli saattanut laittaa toisen sijaansa, mutta tällöin muusikon oli pitänyt hankkia itselleen sellainen sijainen, jonka myös työnantaja oli hyväksynyt. Orkesterin jäsenet olivat käyttäneet sijaisia harvoin ja tasavertaisesti. Keikkalistoihin kesällä 2007 tulleesta ehdosta ei ollut missään vaiheessa keskusteltu tai sovittu työntekijöiden kanssa. Se oli huomioitu orkesterissa, mutta kukaan ei ollut puuttunut siihen. Hänen aloittaessaan työt vuonna 2005 kyseistä ehtoa ei ollut ollut keikkalistoissa eikä sitä ollut mainittu muutoinkaan. Hänen palkkansa oli ollut keikkakohtainen ja se oli maksettu vain toteutuneista keikoista. Muusikkojen Liiton sairauskassa oli kieltäytynyt maksamasta hänelle sairausajalta päivärahaa, koska sairauskassa oli katsonut hänen olleen vakituisessa työsuhteessa T Oy:öön, minkä vuoksi yhtiön olisi tullut maksaa hänelle sairausajalta palkkaa. Hän oli kuitenkin tiennyt käytäntönä olleen, ettei työnantaja maksa kahdelle kitaristille samasta työstä, joten koska hänellä oli ollut sijainen, hän oli jättänyt asian sikseen työnantajan kanssa.

A on kertonut, että muusikon oikeutta laittaa sijaansa toinen muusikko ei ole katsottu esteeksi pitää työsuhdetta toistaiseksi voimassaolevana. Muusikolla on joka tapauksessa velvollisuus avustaa sijaisen hankkimisessa ja hän on tätä kautta henkilökohtaisessa vastuussa työn suorittamisesta. Tämä alan vakiintunut käytäntö on nyttemmin kirjattu myös ravintolamuusikkoja koskevaan työehtosopimukseen. A on lisäksi kertonut, että Muusikkojen Liiton sairauskassa on perustettu maksamaan sairauspäivärahaa määräaikaisessa työsuhteessa oleville, koska toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa olevan muusikon edut on turvattu siten, että työnantajalla on velvollisuus maksaa hänelle sairausajalta palkka. Ohjelmatoimiston ja tilaisuuden järjestäjän välillä käytetään paljon 30 päivän purkuehtoa, mutta alalla on olemassa myös muita käytäntöjä. Muusikon kannalta on tärkeää voida luottaa hänelle toimitettuihin keikkalistoihin, mutta muuten keikkalistojen merkitys on alalla epäselvä.

B on kertonut, että keikkalistoissa käytetyt varaustyypit ”alustava” ja ”lopullinen” ovat ohjelmatoimiston sisäiseen käyttöön luotuja työkaluja. Keikkalistat lähetetään kuitenkin myös muusikoille kahden tai kolmen kuukauden välein ennakkotietoina mahdollisesti tulossa olevista keikoista, jotta he voivat suunnitella ajankäyttöään. Keikkalistoista ilmenevistä varaustyypeistä ”lopullinen” suurin osa toteutuu. Myös varaustyypeistä ”alustava” suurin osa muuttuu lopullisiksi ja toteutuu. Peruuntuneen keikan tilalle saattaa tulla uusi keikka tai keikka saattaa siirtyä toiseen ajankohtaan.

C on kertonut, että kenelläkään Y:n orkesterin jäsenistä ei ollut kirjallista työsopimusta. Hän ei ollut koskaan saanut sellaista käsitystä, että ohjelmatoimiston ja tilaajan välinen niin sanottu 30 päivän purkuehto olisi koskenut muusikoita. Muusikon erotessa orkesterista hän tavallisesti hoitaa tehtävänsä siihen saakka, kunnes hänen tilalleen löydetään uusi muusikko. Jotkut saattavat myös lähteä mitään ilmoittamatta ja jättävät vain tulematta seuraavalle keikalle. Irtisanomisajasta ei ole ollut mitään puhetta. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa Y:n orkesterista oli lähtenyt laulutaitoinen rumpali, joten lauluvoimaa oli kaivattu lisää. Kun oli löydetty laulava kitaristi, hänet oli otettu X:n tilalle. C ei ole tiennyt, milloin X oli ilmoittanut Y:lle lähdöstään toisen artistin kiertueelle. X oli kuitenkin hankkinut itselleen kiertueen ajaksi sijaisen Y:n orkesteriin.

D on kertonut, että keikkalistojen tarkoitus oli mahdollistaa artistin ja orkesterimuusikoiden ajankäytön suunnittelu. Ohjelmatoimiston ja tilaisuuden järjestäjän välillä voidaan sopia 30 päivää pitemmästäkin purkuajasta. Keikkalistoihin tulee jonkin verran muutoksia, mutta suositulla artistilla keikkojen toteutuminen on suhteellisen vakaata.

Muutoin X ja todistajat ovat kertoneet samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu heidän kertomakseen.

Toistaiseksi voimassaoleva vai määräaikainen työsopimus?

Sovellettavat oikeuslähteet

Työsopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Lain 1 §:stä käy puolestaan ilmi, että työsuhteessa työntekijä sitoutuu suorittamaan työn henkilökohtaisesti.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä ei ole otettu kantaa siihen, milloin niin sanotun keikkamuusikon työsopimusta voidaan pitää toistaiseksi voimassaolevana. Ratkaisussaan 1995:159 korkein oikeus on pitänyt niin sanottujen extratarjoilijoiden työsopimussuhteita määräaikaisina lähinnä sillä perusteella, että työntekijät olivat voineet kieltäytyä heille tarjotuista työvuoroista jopa sen jälkeen, kun he olivat ilmoittaneet halukkuutensa määrättyyn työvuoroon, ja että he olivat valintansa mukaan voineet tehdä samanlaista työtä muidenkin työnantajien palveluksessa. Arvioinnissaan korkein oikeus on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ravintolan toimiminen tilausravintolana epäsäännöllisin ajoin oli olennaisesti vaikeuttanut työnantajan mahdollisuutta järjestää tarjoilua muulla tavoin kuin määräaikaisin työsopimuksin, minkä vuoksi työnantajalla oli osaltaan ollut perusteltu syy uskoa työsopimusten tekemisen määräaikaisina vastaavan myös työntekijöiden etua.

Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että esimerkiksi palvelujen kysynnän vakiintumattomuus voi olla peruste toistuvastikin solmia ja katsoa työsopimus määräaikaiseksi. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tarjottavissa oleva työ saattaa toisinaan olla siten epävarmaa, ettei tarvetta sen tekemiseen tai teettämiseen etukäteen tiedetä, kuten esimerkiksi ennalta vaikeasti arvioitavissa olevien asiakasmäärien vaihdellessa (Kairinen ym. Työoikeus, 2006, s. 176).

Arviointi

X:n työsopimuksen katsomista toistaiseksi voimassaolevaksi puoltavat seuraavat seikat.

X oli C:nkin kertomuksesta ilmenevällä tavalla soittanut syksyllä 2005 kitaristina Y:n orkesterissa ensin määräaikaisena viikon kestäneen Lapin kiertueen ajan. Kiertueen jälkeen X:ää oli pyydetty jäämään orkesteriin sen vakituiseksi kitaristiksi. X oli toiminut orkesterin vakituisena kitaristina joulukuuhun 2007 saakka eli yli kahden vuoden ajan. X oli soittanut kaikilla Y:n keikoilla lukuunottamatta alkuvuoden 2007 kahta sairauslomajaksoa ja loppuvuonna 2007 ollutta viikon kestänyttä toisen artistin kiertuetta. Keikkoja oli ollut 10 - 15 kuukaudessa eli yhteensä satoja. Työmäärään nähden ja keikkamatkoihin kulunut aikakin huomioon ottaen hovioikeus pitää uskottavana, että kysymyksessä oli ollut X:n ainoa työ. Keväällä 2007 pitämiensä kahden sairauslomajakson jälkeen X oli entiseen tapaan jatkanut soittamista orkesterin kitaristina.

X:n ja C:n kertomuksista ilmenevällä tavalla orkesterin jäsenet olivat kokeneet heille muutama kuukausi ennen keikkoja toimitetut keikkalistat sitoviksi ja velvoittaviksi ja he olivat suunnitelleet aikataulunsa sekä muun ajankäyttönsä keikkalistojen mukaisesti. Muusikoille toimitetuista keikkalistoista ilmenevistä keikoista suurin osa oli myös toteutunut. Keikkoihin oli saattanut tulla muutoksia lyhyelläkin varoitusajalla, mutta myös muuttuneet keikat oli hoidettu vastaavalla tavalla.

T Oy on työsopimusten keikkakohtaisen määräaikaisuuden tueksi vedonnut siihen, että X:lle oli keikkalistojen toimittamisella vain tarjottu mahdollisuutta soittaa orkesterissa lopulliseksi vahvistetulla keikalla, koska X oli saanut panna toisen kitaristin sijaansa.

Alalla vakiintuneesti noudatetun, nyttemmin myös ravintolamuusikkoja koskevassa työehtosopimuksessa vahvistetun käytännön mukaan muusikko saa laittaa sijaansa toisen muusikon vain työnantajan nimenomaisen suostumuksen nojalla. Toisen työntekijän ottamisesta on lisäksi ilmoitettava työnantajalle. Sijaisen käyttämisen edellytyksenä on näin ollen alan vakiintuneen käytännön mukaisesti se, että muusikko osaltaan vastaa sijaisen hankkimisesta. X on siten tätä kautta ollut joka tapauksessa henkilökohtaisessa vastuussa työn suorittamisesta eikä hän, toisin kuin niin sanotut extratarjoilijat edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa, ole voinut vapaasti päättää työnsä tekemisestä. Hovioikeus kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että sijaisen käyttäminen ei ollut tavanomaista ja että X oli laittanut orkesteriin sijaisen vain kerran osallistuessaan edellä mainitulle toisen artistin kiertueelle. Silloinkin X oli itse hankkinut sijaisenaan toimineen kitaristin ilmoitettuaan asiasta ensin Y:lle. Näin ollen ravintolamuusikon oikeus panna toinen muusikko sijaansa ei tässä tapauksessa estä katsomasta X:n työsopimusta toistaiseksi voimassa olevaksi.

T Oy on vedonnut myös siihen, että keikkalistat olivat vain luettelo alustavista sopimuksista sen vuoksi, että ohjelmatoimistojen ja tilaisuuksien järjestäjien välisiin esiintymissopimuksiin vakiintuneesti liittyvän purkuehdon mukaan tilaisuuden järjestäjillä on oikeus purkaa esiintymissopimus vapaasti ilman seuraamuksia ilmoittamalla siitä viimeistään 30 päivää ennen esiintymispäivää. X on ollut tästä käytännöstä tietoinen. Lisäksi myös lopullisiksi vahvistuneissa tilaisuuksissa oli tapahtunut muutoksia. Näistä syistä työnantajan mahdollisuudet tarjota työtä olivat epävakaat.

T Oy:n esittämistä kirjallisista ohjelmatoimiston ja tilaisuuksien järjestäjien välisistä sopimuksista sekä B:n kertomuksesta ilmenee, että Y:n esiintymissopimuksiin oli vakiintuneesti sisältynyt niin sanottu 30 päivän purkuoikeus. Y:n orkesterin jäsenille toimitettuihin keikkalistoihin oli kesällä 2007 lisätty lauseke "Varaukset ovat alustavia ja muuttuvat 30 vuorokauden täyttyessä lopullisiksi sekä sitoviksi työsopimuksiksi". X on kuitenkin uskottavasti kertonut, ettei kyseisestä ehdosta ollut ollut mitään keskustelua hänen aloittaessaan orkesterissa eikä myöskään lausekkeen tullessa keikkalistoihin. C:n kertomuksesta on lisäksi ilmennyt, etteivät muusikot olleet käsittäneet, että purkuehto olisi koskaan tullut orkesterin jäsenten työsopimusten ehdoksi. Työntekijöillä ei ollut myöskään ollut oikeutta saada palkkaa niiltä keikoilta, jotka olivat peruuntuneet sen jälkeen, kun tilaisuuteen oli ollut aikaa vähemmän kuin 30 päivää. Näistä syistä hovioikeus katsoo, että purkuehto ei ole tullut keikkalistoihin kesällä 2007 lisätyn lausekkeen perusteella osaksi X:n ja T Oy:n välistä työsopimusta.

Selvää on, että viihdeala on suhdanneherkkää, ja että työnantajana olevan artistin suosiossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat hänen mahdollisuuksiinsa tarjota muusikoille työtä. Vaikka tämän onkin edellä selostetussa oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa katsottu mahdollistavan toistuvien määräaikaisten työsopimusten tekemisen, hovioikeus on X:n työsopimuksen kestoa harkitessaan kiinnittänyt huomiota siihen jo edellä todettuun seikkaan, että X on yli kaksi vuotta ainoana työnään yhtäjaksoisesti ja säännöllisesti soittanut Y:n taustaorkesterissa siten, että keikkoja on ollut 10 - 15 kuukaudessa ja että orkesterin jäsenille etukäteen toimitettujen, heidän sitovina pitämiensä keikkalistojen mukaisista tilaisuuksista suurin osa oli toteutunut. Y:n mahdollisuuksien tarjota työtä orkesterinsa jäsenille ei ole väitettykään olleen heikommat joulukuun 2007 jälkeen eli sitten kun orkesteriin oli X:n tilalle otettu sen lauluvoimaa parantanut kitaristi. Näin ollen myöskään alan suhdanneherkkyys ei tässä tapauksessa ole peruste pitää X:n työsopimussuhdetta toistuvina keikkakohtaisesti määräaikaisina työsopimuksina.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei T Oy ole esittänyt riittäviä perusteita katsoa X:n työsopimusta määräaikaiseksi. Hovioikeus toteaa lisäksi, että A:n kertomuksesta ilmenevällä tavalla työntekijän oikeudella panna toinen sijaansa ei ole alan järjestötoiminnassakaan katsottu tarkoitetun sitä, ettei työntekijä olisi sitoutunut suorittamaan työnsä työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla henkilökohtaisesti. X:n kertomuksesta, jota A:n kertomus osaltaan tukee, ilmenevällä tavalla myös Muusikkojen Liiton sairauskassa oli pitänyt X:n työsopimusta toistaiseksi voimassa olevana. Hovioikeus toteaa vielä, että 14.12.2007 päivätyssä palkkatodistuksessa on työsuhteen alkamispäiväksi merkitty 1.9.2005. Näihin ja edellä selostettuihin perusteisiin nähden arviointia ei muuta pelkästään se, että työsopimuksen päättämisilmoituksessa Y oli ilmoittanut työsopimuksen olleen määräaikainen, eikä se, että palkka oli maksettu vain toteutuneilta keikoilta, koska työsopimuslain mukaan palkka voidaan sopia maksettavaksi myös suoriteperusteisena.

Näin ollen hovioikeus katsoo, että Y:n työsopimusta on pidettävä työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin pääsäännön mukaisena toistaiseksi voimassaolevana työsopimuksena.

Työsuhteen irtisanominen

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. T Oy ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut asiallinen ja painava syy X:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä

T Oy ei ole kiistänyt määrältään X:n työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vaatimaa seitsemän kuukauden palkkaa vastaavaa 10.150 euron korvausta.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla työsuhteen perusteettomasta päättämisestä määrätystä korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi tehdä korvauksesta pienemmän vähennyksen tai jättää vähennyksen kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

Hovioikeus katsoo, että puolet korvauksesta eli 3,5 kuukauden palkkaa vastaava määrä on korvausta ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista. Tältä osin korvauksesta vähennetään työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla 75 prosenttia X:lle 14.12. - 31.3.2008 maksetusta työttömyyspäivärahasta eli 1.275,18 euroa. X:lle itselleen maksettavaksi määräksi jää siten 8.874,82 euroa viivästyskorkoineen.

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

T Oy velvoitetaan suorittamaan X:lle korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 8.874,82 euroa ja asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä Työttömyysvakuutusrahastolle 1.275,18 euroa, kaikki viivästyskorkoineen.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Jukka Ketola, Pirjo Pohjalainen, Lea Nousiainen
Valmistelija Teija Kalliomäki

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.