Finlex ®

Oikeudenkäyntikulut

	Itä-Suomen HO
Diaarinumero:	S 08/567
Antopäivä:	31.12.2009
Ratkaisunumero:	1260
Esittelypäivä:	--
Asianumero:	I-SHO:2009:11

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

IISALMEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 29.4.2008

KANNE

Vaatimukset

B Oy on velvoitettava suorittamaan kantaja A:lle:

1. ensisijaisesti työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena 55.504,08 euroa (24 kk x 2.312,67 euroa/kk) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haastehakemuksen tiedoksiantopäivästä lukien ja

2. toissijaisesti takaisinottovelvoitteen rikkomisesta johtuvana työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaisena vahingonkorvauksena enintään 6.131,65 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haastehakemuksen tiedoksiantopäivästä lukien

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAUS

Vaatimukset

Kanne on hylättävä ja kantaja velvoitettava korvaamaan vastaajan oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut, joille on suoritettava viivästyskorkoa siitä lukien kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi:

• työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 8.763,12 euroa (5 kk x 2.312/kk vähennettynä Työttömyysvakuutusrahastosta saaduilla 2.800,23 eurolla) viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 12.7.2007 lukien ja
• korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 8.410,47 euroa, jolle on suoritettava viivästyskorkoa siitä lukien kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä.

B Oy velvoitetaan suorittamaan Työttömyysvakuutusrahastolle kantajalle suoritettavasta korvauksesta vähennetty määrä 2.800,23 euroa, jolle on suoritettava viivästyskorkoa siitä lukien kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden tuomion antopäivästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Heikki Pulkka

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 31.12.2009

KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Hovioikeudessa on toimitettu pääkäsittely valituksen ja vastavalituksen osalta. Oikeudenkäyntikulukysymys on ratkaistu kirjallisessa menettelyssä vahvennetussa kokoonpanossa.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDEN PÄÄKÄSITTELYSSÄ

B Oy on käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta vastauksestaan ilmenevillä perusteilla vaatinut, että kanne hylättäisiin ja että A velvoitettaisiin korvaamaan yhtiön oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut käräjäoikeudessa 5.128,42 eurolla ja hovioikeudessa 2.720 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

A on vastavalittajana vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavat 27.752,04 euroa korkoineen 12.7.2007 lukien. Toissijaisesti A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota muutettaisiin siten, ettei hänelle maksettavaksi tuomitusta viiden kuukauden palkasta vähennettäisi työttömyyspäivärahoja, koska hän ei ollut työsuhteensa päättymisen jälkeisinä viitenä kuukautena saanut työttömyyskassasta päivärahaa. Lisäksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 4.453,80 eurolla korkoineen. Vielä A on vaatinut, että siinä tapauksessa, että yhtiön valitus hyväksyttäisiin, häntä ei määrättäisi korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikäyntikuluja tai että oikeudenkäyntikuluja joka tapauksessa kohtuullistettaisiin.

Yhtiö ja A ovat vastustaneet toistensa muutosvaatimuksia perusteettomina.

Työttömyysvakuutusrahasto on antanut hovioikeudelle kirjallisen lausuman.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Hovioikeuden pääkäsittelyssä ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, ettei A:n työ ole yhtiössä suoritetusta puunhankinnan muutoksesta huolimatta vähentynyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin olennaisesti ja pysyvästi ja ettei yhtiöllä ole ollut laillista perustetta työsopimuksen irtisanomiseen. Hovioikeus niin ikään hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut yhtiön A:lle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavaksi tuomitun korvauksen osalta ja katsoo, ettei korvausta ole aihetta muuttaa.

Työttömyysvakuutusrahaston kirjallisesta lausumasta ilmenee, että työttömyyskassa on maksanut A:lle käräjäoikeuden tuomiossa mainittua työttömyyspäivärahaa ajalta 10.5.-5.8.2007, eli lähes vuoden kuluttua hänen työsuhteensa päättymisestä. Koska A:lle maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus ei osaksikaan kohdistu aikaan, jolta hänelle on maksettu työttömyyspäivärahaa, korvauksesta ei ole tehtävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentissa säädettyä vähennystä Työttömyysvakuutusrahastolle.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan.

B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä käräjäoikeuden tuomitseman määrän asemesta 11.563,35 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen. B Oy vapautetaan käräjäoikeuden tuomitsemasta maksuvelvollisuudesta Työttömyysvakuutusrahastolle.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

B Oy on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta ja A on tehnyt vastavalituksen. Hovioikeudessa yhtiön valitus hylätään. A:n vastavalitus hylätään perusteettomasta irtisanomisesta tuomitun korvauksen korottamisen osalta, mutta hyväksytään siltä osin kuin A on vaatinut, ettei korvauksesta ole vähennettävä työttömyyspäivärahoja.

Työttömyysvakuutusrahasto on antanut hovioikeudelle kirjallisen lausuman. Tämän lausuman perusteella olisi A:lle tulevan vahingonkorvauksen määrään vaikuttava päivärahojen vähentämistä koskeva ratkaisu ollut sinänsä tehtävissä kirjallisessakin menettelyssä. Yhtiön maksuvelvollisuus ei ole tämän ratkaisun myötä myöskään kokonaisuudessaan lisääntynyt. Näin ollen sillä, minkä yhtiö tältä osin häviää, on oikeudenkäyntikuluja arvioitaessa vain vähäinen merkitys asiassa.

Muilta kuin edellä mainituilta osin molempien asianosaisten vaatimukset hovioikeudessa hylätään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentista ilmenevän tällaisia tilanteita koskevan pääsäännön mukaan asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tätä voidaan pitää lähtökohtana tässäkin asiassa, jossa yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja A puolestaan yhtiön korvausvelvollisuuden nostamista vastaamaan viiden kuukauden palkan asemesta kahdentoista kuukauden palkkaa.

Asianosaisten oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa suurin osa on liittynyt pääkäsittelyyn. Käräjäoikeuden selostamasta näytöstä, jota hovioikeus ei ole arvioinut toisin kuin mitä käräjäoikeus on tehnyt, on havaittavissa, että asiassa pääkäsittelyn painopiste on ollut muussa kuin A:lle mahdollisesti tulevan korvauksen määrässä eli siis irtisanomisen perusteessa ja siihen liittyvissä seikoissa. Tämän osan yhtiö häviää hovioikeudessa.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että pääsäännöstä poiketen yhtiö on syytä velvoittaa korvaamaan vastapuolelle eli A:lle osa A:n oikeudenkäyntikuluista. A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ovat olleet 4.453,80 euroa. Tästä määrästä B Oy velvoitetaan korvaamaan A:lle kolmasosa eli 1.484,60 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Kysymys oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa on ratkaistu vahvennetussa kokoonpanossa, johon ovat osallistuneet: Hovioikeuden presidentti Mikael Krogerus sekä hovioikeudenneuvokset Markku Ukkola, Paavo Eestilä, Matti Hakkarainen, Helena Lindgren, Kaarina Heino ja Juha Halijoki
Esittelijä: Viskaali Jukka Ahonen

Muilta osin asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeudenneuvokset Markku Ukkola, Helena Lindgren ja Kaarina Heino
Valmistelija: Viskaali Jukka Ahonen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Äänestys

ESITTELIJÄN MIETINTÖ ASIASSA S 08/567 OIKEUDENKÄYNTIKULUJEN OSALTA

Viskaali Jukka Ahonen:

Oikeudenkäynnin painopiste hovioikeudessa on ollut työsopimuksen päättämisen laillisuuden ja vahingonkorvauksen määrän ratkaisemisessa. Niiltä osin molempien asianosaisten muutoksenhakemukset on hylätty. A saanee oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT

Hovioikeudenneuvos Juha Halijoki:

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin säännös koskee oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tilanteessa, jossa samassa oikeudenkäynnissä esitetään useita vaatimuksia. Hallituksen esityksen (HE 191/1993 vp s. 12) mukaan lainkohdan pääsääntö oikeudenkäyntikulujen kuittaamisesta perustuu siihen, että oikeudenkäyntikulujen kohdentaminen eri vaatimuksiin on usein äärimmäisen vaikeata. Säännös tulee kuitenkin sovellettavaksi myös tapauksissa, joissa on nostettu vastakanne. Tällöin oikeudenkäyntikulujen kohdentaminen kanteesta ja vastakanteesta aiheutuneisiin kuluihin on mahdollista. Tällaisessa tilanteessa ei tulisikaan poiketa siitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaisesta pääsäännöstä, jonka mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Kumulaation tarkoituksena on saada prosessiekonomista hyötyä sitä kautta, että kokonaiskustannukset silloin jäävät yleensä pienemmiksi kuin mitä olisi aiheutunut erillisistä käsittelyistä. Sen sijaan kumulaation tarkoituksena ei ole sysätä oikeudenkäyntikulujen kustannusvastuuta asianosaiselta toiselle eri asioiden osalta.

B Oy on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta ja A on tehnyt asiassa vastavalituksen. B Oy:n valitus hylätään ja yhtiö häviää tältä osin asian hovioikeudessa. A:n vastavalitus hylätään perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen korottamisen osalta, mutta hyväksytään siltä osin kuin vastavalituksessa on vaadittu, ettei A:lle maksettavasta korvauksesta vähennetä suoritettuja työttömyyspäivärahoja. Näin ollen A osaksi voittaa ja osaksi häviää asian vastavalituksensa osalta. Katson, ettei työttömyyspäivärahojen vähentämistä koskevalla vaatimuksella ole oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta harkittaessa ratkaisevaa merkitystä, koska vaatimuksen hyväksymisellä tai hylkäämisellä ei sellaisenaan ole vaikutusta B Oy:n maksuvelvollisuuden määrään. Tämän vuoksi katson, ettei A:lla ole oikeutta saada B Oy:ltä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan vastavalituksen osalta. Vastavalituksesta aiheutuneiden kulujen määräksi arvioin arvonlisäveroineen 1.453,80 euroa. Näin ollen velvoitan B Oy:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 3.000 eurolla.

Hovioikeudenneuvos Kaarina Heino:

Hyväksyn mietinnön.

Hovioikeudenneuvos Helena Lindgren:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Heino.

Hovioikeudenneuvos Matti Hakkarainen:

Olen hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla paitsi, että pidän tuomittua oikeudenkäyntikulujen määrää liian alhaisena. Pääkysymys hovioikeudessa on ollut, onko A:n irtisanomiselle ollut lailliset perusteet. Tämän kysymyksen selvittämiseen on myös pääosa oikeudenkäyntikuluista kohdentunut. Tämän kysymyksen osalta A voittaa jutun myös hovioikeudessa. Sen vuoksi velvoitan B Oy:n suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 3.000 euroa hovioikeuden tuomiosta ilmenevine korkoineen.

Hovioikeudenneuvos Markku Ukkola:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Heino.

Hovioikeuden presidentti Mikael Krogerus:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Hakkarainen.

ÄÄNESTYKSEN TULOS

Äänestyksen tulos huomioon ottaen hovioikeuden ratkaisu oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta hovioikeudessa koskevilta osin on annettava hovioikeudenneuvos Eestilän mielipiteen mukaisesti.

Vakuudeksi: Jukka Ahonen