30.12.2008

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 22.4.2008

- - - -

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä Antti Virtanen

Vastaaja(t)

A
B

Asianomistaja(t)

C
D
E
F

Asia

VARKAUS

Vireille

6.2.2008

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. VARKAUS
(6750/R/0025008/07)
Rikoslaki 28 luku 1 § 1

20.12.2007 TAMPERE

A on anastanut F:n henkilöautosta - - - - F:n käsilaukun murtautumalla autoon sivuikkunan rikkomalla.

2. NÄPISTYS
(6750/R/0000669/08)
Rikoslaki 28 luku 3 § 1

10.1.2008 TAMPERE

A on anastanut E:n liikkeestä 157,69 euron arvosta härän sisäfilettä laitamalla tuotteen reppuunsa ja poistumalla liikkeestä kassojen ohitse tuotteita maksamatta.

3. PETOKSEN YRITYS
(6750/R/0000669/08)
Rikoslaki 36 luku 1 § 3

10.1.2008 TAMPERE

A ja B ovat yhdessä ja yksissä tuumin hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä yrittäneet erehdyttää C:n henkilökuntaan kuuluvia myöntämään G:n ajokorttia ja opiskelijakorttia hyväkseen käyttämällä heille 405 euron arvoisen matkapuhelimen ja puhelinlittymän ns. kytkykaupalla, mutta kun tämä ei ole onnistunut, on teko jäänyt yritykseen. C:lle on aiheutunut ainakin taloudellisen vahingon vaara.

4. VARKAUDEN YRITYS
(6750/R/0001113/08)
Rikoslaki 28 luku 1 § 2

17.1.2008 TAMPERE

A on anastustarkoituksessa murtautunut D:n henkilöautoon - - - - ikkunan ruuvimeisselillä rikkomalla, mutta kun ei ole autosta anastettavaa löytänyt tultuaan häirityksi, on teko jäänyt yritykseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaus

1. A on myöntänyt syytteen oikeaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. A on myöntänyt syytteen oikeaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. A on myöntänyt syytteen

B on kiistänyt syytteen.

4. A on myöntänyt syytteen oikeaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt tekoihin, joista hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syyte B:n osalta hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Seuraamukset

A on syyllistynyt aikaisemmin useisiin varkaus- ja petosrikoksiin. A:n aikaisempi rikollisuus edellyttää ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitsemista. A:n aiemmat ehdottomat vankeusrangaistukset ovat este yhdyskuntapalveluun tuomitsemiselle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttömästi vangitulle vapauden menetyksen johdosta maksettavaksi vaadittu korvaus

Vaatimukset

A on pyytänyt, että käräjäoikeus velvoittaa Suomen valtion suorittamaan hänelle vapaudenmenetysaikana 10.1.2008 kello 13.20 - 13.1.2008 kello 9.25 kokemastaan kärsimyksestä 6 euroa tunnilta eli yhteensä 408 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen vaatimuksen tiedoksisaannista lukien.

A on ollut edellä kerrotun ajan, yhteensä 68 tuntia vapautensa menettäneenä kiinniotettuna ja pidätettynä haastehakemuksen R 08/710 tarkoittamassa näpistystä ja petoksen yritystä koskevassa asiassa. A:n mukaan pidättämisen erityiset edellytykset eivät ole asissa täyttynyneet. A on myöntänyt syyllisyytensä omalta osaltaan heti tapahtuman jälkeen C:n liikkeessä ja antanut poliiseille tietoja tapauksesta täysin avoimesti. A:n mukaan hänellä ei ole ollut mitään velvolllisuutta selvittää toisen petoksen yritykseen mahdollisesti liittyneen henkilön nimeä. A:n mukaan pidättäminen on ollut lisäksi kohtuutonta, koska pidättämisen perusteena olevista rikoksista seuraa vain sakkorangaistus.

Vastaus

Syyttäjä on asiassa Suomen valtion edustajana kiistänyt A:n vaatimuksen perusteeltaan että määrältään. Määrän osalta syyttäjä on myöntänyt oikeaksi korvaukseksi enintään päivärahan suureisen määrän vuorokautta kohden.

Syyttäjän mukaan pakkokeinolain 1 luvun 3 §:ssä määritellyt pidättämisen erityiset edellytykset ovat A:n osalta täyttyneet. Pidättämisen erityiset edellytykset ovat täyttyneet, koska A on esitutkinnassa kieltäytynyt antamasta poliisille petoksen yritykseen mahdollisesti liittyneen toisen henkilön nimeä ja näin vaikeuttanut asian selvittämistä esitutkinnassa. Syyttäjän mukaan A:n pidättäminen ei myöskään asiassa ilmenneet seikat huomIoon ottaen ole ollut kohtuutonta. Korvauksen maksaminen ei asiassa myöskään ole kohtuullista, mikäli A:n vapaudenmenetysaika vähennetään hänelle tuomittavasta vankeusrangaistuksesta.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Syyttömästi vangitulle ja tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä on oikeus saada kärsimyksestä korvausta, jos hänen on todettu syyllistyneen rikokseen, mutta on ilmeistä että tämän syyksilukemisen perusteella häntä ei olisi saanut pidättää.

Pidättämisen edellytyksistä säädetään pakkokeinolain 1 luvun 3 §:ssä. Sen 1 momentin 2 kohdan mukaan rikoksesta todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin vuosi vankeutta (pidättämisen yleiset edellytykset) ja on lisäksi olemassa vaara pakenemisesta, asian selvittämisen vaikeuttamisesta tai rikollisen toiminnan jatkamisesta (pidättämisen erityiset edellytykset).

Asiassa on riidatonta, että pidättämisen yleiset edellytykset ovat täyttyneet. Pidättämisen erityisenä edellytyksenä kysymyksessä on A:n osalta ollut asian selvittämisen vaikeuttaminen. Käräjäoikeuden mukaan kanssavastaajan henkilöllisyys ja tapahtumien kulku on kanssavastaajan osalta jäänyt selvittämättä. Koska A on kieltäytynyt esitutkinnassa yksilöimästä petoksen yritykseen liittynyttä kanssavastaajan nimeä, on A:n pidättäminen sinänsä vakavien rikosepäilyjen tutkinnan tavoitteiden ja toteutumisen edellytyksenä ollut oikeutettua. Käräjäoikeus toteaa, että myös pidättämisen erityiset edellytykset ovat olleet olemassa.

Rarkaistavaksi asiassa jää, onko kantajan pidättämistä pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 3 momentin perusteella pidettävä kohtuuttomana. Pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan ketään ei saa pidättää, jos se asian laadun taikka rikoksesta epäillyn iän taikka muiden henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella olisi kohtuutonta.

Käräjäoikeus toteaa, että A olisi tuomittu näpistyksestä ja petoksen yrityksestä sellaisenaan käsiteltynä enintään sakkorangaistukseen. Lisäksi arvioitaessa pidättämisen kohtuullisuutta on otettava huomioon A:n vapaudenmenetyksen pitkä kesto, yhteensä lähes kolme vuorokautta, sekä se seikka, että A on myöntänyt epällyt rikokset osaltaan sekä muutenkin kertonut tapahtumista omalta osaltaan avoimesti. Näistä syistä A:n pidättämistä voidaan pitää jälkikäteen arvioituna ilmeisen kohtuuttomana.

A on kuitenkin tuomittu edellä mainituista ja kahdesta muuta teosta yhteiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. A:n vapaudenmenetysaika on vähennetty rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla täysimääräisesti hänelle tuomitusta vankeusrangaistuksesta. Korvauksen maksaminen A:lle ei olisi asiassa kohtuullista, koska vapaudenemenetysaika on kokonaisuudessaan luettu A:n hyväksi hänelle tuomitussa vankeusrangaistuksessa.

Edellä mainituilla perusteilla A:n vaatimus hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselmat

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Varkaus 20.12.2007
2) Näpistys 10.1.2008
3) Petoksen yritys 10.1.2008
4) Varkauden yritys 17.1.2008

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1-4
60 päivää vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 8 päivää.
Vapaudenmenetysaika 10.-13.1.2008 ja 12.-15.4.2008

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 28 luku 1 § 1
2) Rikoslaki 28 luku 3 § 1
3) Rikoslaki 36 luku 1 § 3
Rikoslaki 6 luku 8 §
4) Rikoslaki 28 luku 1 § 2
Rikoslaki 6 luku 8 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAAJA

B

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

3) Petoksen yritys 10.1.2008

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet

Notaari Heikki Hiltunen
Lautamiehet:

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 30.12.2008

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Tampereen käräjäoikeus 46. os. 22.4.2008 nro 2084
(liitteenä)

ASIA

Varkaus ym.

VALITTAJA

A

VASTAPUOLI

Kihlakunnansyyttäjä Antti Virtanen

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti A on vaatinut, että rangaistus lievennetään sakoksi. Edelleen A on vaatinut, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena aiheettomasta vapaudenmenetyksestä 408 euroa korkoineen.

Perusteina A on lausunut, ettei hän ollut saanut käräjäoikeudessa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Hänen esittämänsä korvausvaatimus valtiota kohtaan oli johtanut siihen, että hänet oli tuomittu oikeuskäytännön mukaisen sakkorangaistuksen sijasta ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Kaikki A:n syyksi luetut teot olivat sekä yksittäisinä että kokonaisuutena arvostellen sakolla sovitettavissa, etenkin kun asiassa ei ollut edes vaadittu koventamisperusteen soveltamista. Myös syyttäjä oli asiaan liittyvissä haastehakemuksissa esittänyt sakkorangaistusta.

A:n pidättämiselle ei ole ollut pakkokeinolaissa säädettyjä erityisiä edellytyksiä. A ei ollut vaikeuttanut asian esitutkintaa siten, että hänen voitaisiin katsoa menettäneen oikeutensa korvaukseen sillä perusteella. Lisäksi pidättäminen oli ollut käräjäoikeuden tuomion perusteluissa lausutuin perustein kohtuutonta.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteina syyttäjä on lausunut, että A oli saanut käräjäoikeudessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Käräjäoikeuden valitsema rangaistuslaji ja mittaama rangaistus oli oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta oikeasuhtainen seuraamus ottaen huomioon rikosten vahingollisuus ja vaarallisuus sekä A:n syyllisyys. Syyttäjän haastehakemuksissa antama rangaistussuositus oli ollut vain suuntaa-antava. Vasta kaikkien rikosten käsittely pääkäsittelyssä oli antanut riittävän kokonaiskuvan A:n teoista ja kaikista rangaistuksen tuomitsemisessa huomioon otettavista seikoista.

A:n pidättämiselle oli ollut pakkokeinolaissa säädetyt edellytykset. A oli vaikeuttanut asian tutkintaa kieltäytymällä kertomasta yhteydenpidostaan toiseen henkilöön sekä antanut ajokortin ja opiskelijakortin haltuunsaamisesta erisisältöisen kertomuksen kuin toinen asiassa syylliseksi epäiltynä kuultu ja syytetty henkilö. Muun selvityksen puuttuessa A:n kertomuksen totuudenmukaisuuteen ei voitu ottaa kantaa. A:n pidättäminen ei täten ole ollut ilmeisen kohtuutonta. A on saanut vapaudenmenetystä koskevan vähennyksen hyväkseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, jotka perustellusti antaisivat aiheen katsoa, ettei A ole saanut käräjäoikeudessa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Näin ollen asiaa ei palauteta käräjäoikeuteen.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen rangaistusseuraamuksen osalta.

Valtiota kohtaan esitetyn korvausvaatimuksen osalta hovioikeus lausuu seuraavaa.

A on ollut 10.1.2008 kello 13.20 - 11.1.2008 kello 13.10 kiinniotettuna ja viimeksi mainitusta ajankohdasta lukien 13.1.2008 kello 9.25 asti pidätettynä. Pakkokeinot ovat liittyneet näpistystä ja petoksen yritystä koskevaan asiaan, joka on nyt käsiteltävässä asiassa syytekohtina 2 ja 3.

Asiassa on riidatonta, että A:n pidättämiselle on ollut pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla yleiset edellytykset. Lainkohdan mukaan pidättämiselle on kuitenkin oltava yleisten edellytysten ohella jokin alakohdissa a-c mainituista erityisistä edellytyksistä. Sellaiseksi tässä asiassa on ilmoitettu asian selvittämisen vaikeuttaminen.

A on katsonut, ettei hän ole vaikeuttanut asian selvittämistä. Hän on välittömästi tunnustanut epäillyt rikokset. Esitutkinnan vaikeuttamista ei ollut se, että hän ei ollut pystynyt esitutkinnassa kertomaan kanssaepäillyn henkilöllisyyttä.

Käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta poliisikonstaapeli R:n kertomuksesta on ilmennyt, että A on aluksi kertonut saaneensa ajokortin ja opiskelijakortin liikkeen ulkopuolella seisoneelta henkilöltä, jonka nimeä hän ei kuitenkaan ollut maininnut. Kun R on kuvaillut tapahtumapaikalla A:lle tässä asiassa käräjäoikeudessa kanssavastaajana ollutta henkilöä, A on ensin kiistänyt ja sitten myöntänyt, että kyseinen henkilö oli sama henkilö, jolta hän oli asiakirjat saanut. Samalla hän oli ilmoittanut tuon henkilön lempinimen. Toisaalta A on kuitenkin tapahtumapaikalla puhunut kolmannestakin henkilöstä. Myöhemmin esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa A on kiistänyt, että käräjäoikeudessa hänen ohellaan vastaajana olleella henkilöllä olisi ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Rikoksesta epäilty ei ole velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisuista 1993:63 ja 1993:156 ilmenee, että asioiden salaaminen tai kertomuksen muuttaminen ei sulje pois oikeutta saada korvausta vapaudenmenetyksestä. Korkeimman oikeuden ratkaisut on kuitenkin annettu tilanteissa, joissa syyte on hylätty ja arvioitavana on ollut se, onko epäilty syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 2 §:n nojalla menettänyt oikeutensa korvauksen saamiseen sen vuoksi, että hän on vaikeuttanut asian selvittämistä. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa käsitellyissä kanteissa ei ole ollut kysymys siitä, että pakkokeinon käyttämisen yleiset tai erityiset edellytykset eivät olisi sinänsä täyttyneet.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa A on tunnustanut viipymättä oman syyllisyytensä. Siitä, keneltä hän on ajokortin ja opiskelijakortin saanut ja kuka asiassa siten voisi joutua hänen ohellaan rikosoikeudelliseen vastuuseen, A on kuitenkin kertonut usealla eri tavalla. Tämän vuoksi asian selvittämiseksi on ollut tarpeellista jatkaa A:n kuulustelemista sekä pyrkiä tavoittamaan se henkilö, jolta A on aluksi myöntänyt kortit saaneensa. A:n päästämisestä vapaaksi tuossa vaiheessa olisi voinut seurata se, että A olisi ollut yhteydessä tähän henkilöön ja yrittänyt vaikuttaa tämän kertomukseen. Koska on ollut syytä epäillä, että A olisi tuolla tavalla vaikeuttanut asian selvittämistä, pidättämiselle on ollut pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 b kohdan mukaiset erityiset edellytykset.

Pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan ketään ei kuitenkaan saa pidättää, jos se asian laadun taikka rikoksesta epäillyn iän tai muiden henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella olisi kohtuutonta. Jos A olisi ollut syytteessä yksinomaan syytekohdissa 2 ja 3 tarkoitetuista näpistyksestä ja petoksen yrityksestä eikä A:ta olisi aikaisemmin rangaistu, hänet olisi ilmeisesti tuomittu sakkorangaistukseen. A on oman syyllisyytensä osalta kertonut tapahtumista alusta alkaen varsin avoimesti. Pidättämisestä on kiinniottamisaika mukaan lukien seurannut lähes kolmen vuorokauden mittainen vapaudenmenetys. Nämä seikat voisivat antaa aiheen katsoa, että pidättäminen on ollut yleisten ja erityisten edellytysten täyttymisestä huolimatta kohtuutonta.

Toisaalta asiassa on kuitenkin myös seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että pidättäminen ei ole ollut kohtuutonta. Ensinnäkin harkinnassa on otettava huomioon A:n esitutkinnassa kanssaepäillystä antamat ristiriitaiset kertomukset. Niiden pohjalta kokonaiskuva tapahtumista ja niihin liittyvistä henkilöistä on A:n tunnustuksesta huolimatta jäänyt epäselväksi. Rikoksen selvittämistä on täytynyt jatkaa ja siinä tarkoituksessa kuulustella A:ta edelleen ja pyrkiä saamaan kuultaviksi muut asiaan mahdollisesti liittyvät henkilöt ennen kuin A on heihin yhteydessä. Toiseksi A:n aikaisempien rikosrekisterimerkintöjen vuoksi ei ole ollut ilmeistä, että A:lle tuomittava rangaistus olisi ollut sakkoa, vaikka syyttäjä onkin haastehakemuksessa sitä esittänyt. Lisäksi voidaan ottaa huomioon se, että A:n vapaudenmenetysaika on voitu rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähentää hänelle tuomitusta vankeusrangaistuksesta. Vähennys on korkeimman oikeuden ratkaisussa 2007:90 ilmaistun oikeusohjeen mukaisesti tehty neljän päivän suuruisena, joten vähennykseksi luettu määrä on ollut suurempi kuin vapaudenmenetysajan tosiasiallinen kesto.

Edellä lausuttuja seikkoja punnittuaan hovioikeus päätyy siihen, että A:n pidättäminen ei ole ollut kohtuutonta. Näin ollen perustetta valtion korvausvelvollisuudelle ei ole.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.

VASTAAJA

A

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Simo Simola
hovioikeudenneuvos Mariitta Lehmus
viskaali Juha Karvinen (asian esittelijä)

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 15.1.2010 : Ei valituslupaa