Rovaniemen HO 10.06.2008 507

Oikeusapu - erityinen syy, Ratkaisupyyntö, Todistaja, Laittoman maahantulon järjestäminen, Ihmiskauppa

Antopäivä 10.6.2008
Diaarinumero H 08/88
Ratkaisunumero 507
Esittely: 14.4.2008

OIKEUSAPUHAKEMUS

OIKEUSAPUPÄÄTÖS 28.12.2007

RATKAISUPYYNTÖ

KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 11.1.2008

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

OIKEUSAPUHAKEMUS

A on pyytänyt, että hänelle myönnetään oikeusapua esitutkintaa varten 16.11.2007 lukien ja hänen avustajakseen määrätään varatuomari NN.

A:ta oli kuultu laittoman maahantulon järjestämistä koskeneessa esitutkinnassa todistajana. Hakemuksen mukaan A:ta epäiltiin ihmiskaupan uhriksi. Hän tarvitsi prosessiasemastaan huolimatta avustajan valvomaan etuaan ja oikeuttaan kuulusteluissa.

OIKEUSAPUPÄÄTÖS 28.12.2007

Oikeusaputoimisto hylkäsi A:n oikeusapuhakemuksen.

Tutkintailmoituksesta ilmeni, että A:ta oli kuultu asiassa todistajana. Käräjäoikeus oli myös 13.11.2007 määrännyt A:lle vastaanottokeskuksen hakemuksesta maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa tarkoitetun edustajan, jonka tehtävänä oli valvoa lapsen etua viranomaisessa. A:lla ei siten ollut asiassa oikeudellisen asiantuntijan avun tarvetta.

RATKAISUPYYNTÖ

Ratkaisupyynnössään käräjäoikeudelle A on pyytänyt, että hänelle myönnetään oikeusapua hakemuksensa mukaisesti ja hänen avustajakseen määrätään varatuomari NN.

A on ratkaisupyynnön perusteluiksi viitannut vielä työministeriön julkaisuun 377 ulkomaalaiselle annettavasta oikeudellisesta neuvonnasta ja oikeusavusta sekä hallintovaliokunnan mietintöön (23/2006 vp). Vaikka A:n prosessiasema oli ollut aluksi todistaja se saattoi tutkinnan jälkeen muuttua asianomistajaksi. Hänen todellinen prosessisuhteensa oli siten asianomistajaan rinnastettava tilanteen arkaluontoisuuden ja siihen liittyvien inhimillisten pelkojen perusteella, minkä vuoksi avustajan määräys tässä tapauksessa oikeusapulain mukaisesti oli perusteltua.

KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 11.1.2008

Käräjäoikeus ei muuttanut oikeusaputoimiston päätöstä oikeusaputoimiston päätöksestä ilmenevillä perusteilla.

Käräjäoikeus totesi lisäksi, että mikäli A:n asema asiassa muuttuisi asianomistajaksi, niin hänellä on mahdollisuus hakea oikeusapua myöhemmin muuttuneen tilanteen perusteella.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A on vaatinut, että oikeusapu myönnetään hakemuksen mukaisesti.

A tarvitsi avustajaa laittoman maahantulon järjestämistä koskeneessa esitutkinnassa. Häntä oli kuulusteltu asiassa todistajana, mutta ihmiskaupan uhrina hänen asemansa oli rinnastettavissa asianomistajaan. Ihmiskaupan uhri oli yleensä pakotettu puhumaan ihmiskauppiaiden haluamalla tavalla. Sen vuoksi uhrin prosessiasema oli aluksi todistaja, mutta se saattoi muuttua hyvinkin nopeasti asianomistajaksi.

Viranomaisluottamuksen puutteen vuoksi ihmiskaupan uhri ei välttämättä kuulustelutilanteessa tunne oloaan turvatuksi ja kerro kaikkia asiaan liittyviä tosiasioita ilman häneen luottamuksellisen suhteen luoneen avustajan apua. Jälkikäteen voitiin todeta, että A:lle oli hyötyä siitä, että hän ja hänen edustajansa olivat voineet kuulusteluissa kysyä prosessiin vaikuttaneista merkityksellisistä asioista. Siten avustajan käyttö oli omalta osaltaan edesauttanut A:n asemaan liittyneiden seikkojen selvittämistä ja hänen asemansa turvaamista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Selostus asiasta

Tutkintailmoituksen 21.11.2007 mukaan useaa venäläistä henkilöä on epäilty 15-vuotiaan venäläisen A:n ja kahden muun alaikäisen lapsen laittoman maahantulon järjestämisestä 4.11.2007. A:ta on kuultu esitutkinnassa todistajana. A on pyytänyt, että hänelle myönnetään esitutkinnan vuoksi oikeusapua ja hänen oikeudenkäyntiavustajakseen määrätään varatuomari NN.

Säännökset

Oikeusapulain 1 §:n mukaan oikeusapua annetaan valtion varoista henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja.

Oikeusapulain 2 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan henkilölle, jolla on kotikunta Suomessa taikka koti- tai asuinpaikka toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Lisäksi oikeusapua annetaan edellä 1 momentissa mainituista edellytyksistä riippumatta, jos henkilön asia käsitellään Suomen tuomioistuimessa tai jos oikeusapuun on erityistä syytä.

Oikeusapulain valmistelutöiden (HE 82/2001 vp. s. 74) mukaan erityinen syy on olemassa, kun Suomessa oleva ulkomaalainen tarvitsee oleskeluunsa liittyvässä asiassa oikeudellisia neuvoja tai muuta oikeudellista apua.

A:n mukaan hän on ihmiskaupan uhri. Ihmiskaupan uhrille annettavaa oikeudellista neuvontaa koskee oikeusapulain lisäksi Suomessa 7.10.2006 voimaan tullut Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta tehty lisäpöytäkirja (Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirja). Sen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan kukin sopimusvaltio varmistaa, että sen kansallinen oikeus- ja hallintojärjestelmä sisältää toimenpiteitä, joiden avulla ihmiskaupan uhreille voidaan soveltuvissa tapauksissa antaa:

a) tietoa asiaan liittyvistä oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyistä

b) apua heidän näkemystensä ja heille tärkeiden asioiden esittämiseksi ja käsittelemiseksi rikoksentekijöitä vastaan rikosoikeudenkäynnin soveltuvissa vaiheissa sellaisella tavalla, joka ei rajoita puolustuksen oikeuksia.

Saman artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusvaltio harkitsee sellaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joilla autetaan ihmiskaupan uhria toipumaan fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti mukaan lukien erityisesti seuraavat toimenpiteet:

b) neuvojen ja tietojen antaminen erityisesti ihmiskaupan uhrien lakiin perustuvista oikeuksista sellaisella kielellä, jota uhrit ymmärtävät.

Saman artiklan 4 kappaleen mukaan sovellettaessa tämän artiklan määräyksiä kukin sopimusvaltio ottaa huomioon muun muassa ihmiskaupan uhrien iän, sukupuolen ja erityistarpeet ja erityisesti lasten erityistarpeet.

Saman artiklan 5 kappaleen mukaan kukin sopimusvaltio pyrkii varmistamaan ihmiskaupan uhrien fyysisen turvallisuuden, kun he ovat sen alueella.

Saman artiklan 6 kappaleen mukaan kukin sopimusvaltio varmistaa, että sen kansallinen oikeusjärjestelmä sisältää toimenpiteitä, joiden avulla ihmiskaupan uhrilla on mahdollisuus saada vahingonkorvaus.

Lisäpöytäkirjassa ei määritellä ihmiskaupan uhria. Edellä mainitun lisäpöytäkirjan voimaansaattamista koskevan hallituksen esityksen (HE 221/2005 vp s. 27) mukaan lähtökohtana lisäpöytäkirjaa tulkittaessa voidaan kuitenkin pitää sitä, että ihmiskaupan uhrilla tarkoitetaan ihmiskaupparikoksen asianomistajaa tai esitutkinnan aikana henkilöä, jonka voidaan perustellusti arvioida olevan sellaisen rikoksen asianomistaja.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (s. 35) todetaan 5 kappaleeseen liittyvän todistajien ja asianomistajien suojelun osalta, että ihmiskauppaa harjoitetaan usein järjestäytyneen rikollisuuden puitteissa. Sille on usein ominaista keinoja kaihtamaton toiminta rikollisella toiminnalla saavutettujen voittojen maksimoimiseksi ja sellaisen toiminnan paljastumisen estämiseksi. Myös ihmiskaupparikosten paljastumisen ja selvittämisen kannalta mahdollisuudella todistelutarkoituksessa kuultavan uhrin tehokkaaseen suojeluun voi olla tärkeä merkitys.

Säännösten soveltaminen tapaukseen

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko A:n asemaa asiassa esiin tuotujen seikkojen valossa riittävän perustellusti pitää sellaisena, että hän on saattanut olla ihmiskaupan uhri tai vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi ja tulisiko hänelle siitä huolimatta, että häntä on esitutkinnassa kuultu todistajana, myöntää oikeusapu ja määrätä avustaja jo esitutkinnan alussa hänen oikeuksiensa ja etujensa valvomiseksi.

Tutkintailmoituksen 21.11.2007 mukaan 15-vuotias A on kotoisin Grosnysta Venäjältä. Hän on 4.11.2007 saapunut Suomeen junalla yhdessä samasta kaupungista kotoisin olevien tuolloin 16-vuotiaiden B:n ja C:n sekä erään saattajana toimineen venäläisen naisen kanssa. Lasten saattaja on kertonut lasten olleen menossa Saariselälle ja olleen osan siellä jo lomailevaa lapsiryhmää. Toisen venäläisen naisen on ollut tarkoitus hakea lapset Saariselälle Helsingistä. Seuruetta on ollut Helsingissä vastassa useita venäläisiä henkilöitä, joiden mukaan seurue on lähtenyt. Myöhemmin lapset ja saattajana ollut nainen ovat kuitenkin nousseet Helsingistä Tukholmaan menossa olleeseen laivaan, josta heidät on poistettu Ahvenanmaalla käännyttämisen valmistelua varten. Rajavalvontaviranomaisten soittaessa naiselle, jonka on pitänyt viedä lapset Saariselälle, tämä on kertonut lentäneensä lasten kanssa Saariselälle ja kaiken olleen kunnossa. Edellä mainittuja lasten kanssa tekemisissä olleita henkilöitä on epäilty laittoman maahantulon järjestämisestä.

A on esitutkinnassa todistajana kuultuna kertonut lähteneensä kyseiselle matkalle vanhempiensa tahdosta. Hän on tiennyt, minne hän on ollut menossa, mutta ei ole halunnut sitä kertoa. Ruotsissa heitä on pitänyt olla vastaanottamassa joku mies.

Esitutkinnassa myös todistajana kuullun B:n mukaan matkalle lähtö on ollut hänen äitinsä idea. Hänen vanhempansa ovat sopineet heidän saattajansa kanssa lasten Helsinkiin saattamisesta 200 euron korvausta vastaan. Lapset ovat olleet menossa Ruotsiin turistimatkalle. Heillä on ollut paluuaika tiedossa, mutta hän ei ole halunnut yksilöidä sitä.

Esitutkinnassa myös todistajana kuullun C:n mukaan hänellä ei ole ollut tarkkaa tietoa, minne heidän matkansa suuntautuisi, mutta eräs heitä Helsingin rautatieasemalla vastaanottamassa ollut mies on kertonut heidän olleen menossa Ruotsiin, jossa heitä on pitänyt olla vastassa Ilja-niminen mies.

A ei ole esitutkinnassa ilmoittanut olevansa ihmiskaupan uhri eikä tutkintailmoituksesta tai muustakaan asiassa esitetystä ilmene, että asiaa olisi tutkittu ihmiskauppana. A ei ole myöskään oikeusapuhakemuksessaan eikä valituksissaan käräjäoikeudelle ja hovioikeudelle perustellut, miksi hän katsoo olevansa ihmiskaupan uhri.

Ihmiskaupan luonteeseen kuitenkin kuuluu, että laittomasti maahan pyrkivä henkilö ja varsinkaan lapsi ei vielä kohdemaahan vapaaehtoisesti matkustaessaan välttämättä edes tiedä joutuvansa kohdemaassa ihmiskaupan uhriksi. Koska ihmiskaupalla ja laittoman maahantulon järjestämisellä on luonteva yhteys toisiinsa, maahantuotujen henkilöiden mahdollisen uhrin aseman selvittäminen tulee ajankohtaiseksi myös laittoman maahantulon järjestämistä koskevassa esitutkinnassa. Tutkinnalle on tyypillistä, että sen edetessä käytetyt rikosnimikkeet ja henkilön asema rikosprosessissa voi vaihdella. Järjestäytynyttä rikollisuutta olevan ihmiskaupan luonteeseen myös kuuluu, että uhri ei tuntiessaan turvallisuutensa uhatuksi välttämättä halua tehdä yhteistyötä rikosten selvittämisessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Tutkintailmoituksen perusteella A ja muut lapset eivät ole kuulusteluissa halunneet kertoa kaikkea matkasta tietämäänsä. Matkan toteutustapa ja lasten kertomusten perusteella hyvin epämääräiseksi jäänyt matkan tarkoitus ja määränpää sekä ainakin C:n epätietoisuus kohdemaastakin antavat viitteitä tarpeesta tutkia, ovatko lapset jo heidän tietensä olleet Palermon yleissopimuksen lisäpöytäkirjassa ja rikoslain 25 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja ihmiskaupan uhreja tai ovatko he mahdollisesti olleet vasta kohdemaassa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Sen vuoksi A:n oikeusapuhakemukseen, jossa hän ilmoittaa olevansa ihmiskaupan uhri, on jo esitutkintavaiheessa lähtökohtaisesti syytä suhtautua myönteisesti, vaikka hän ei ole tätä seikkaa tuonut esitutkinnassa esille, eikä asiaa ole ihmiskauppana tutkittu. Avustajan määräämisellä yhdessä ajan kulumisen ja tilanteen rauhoittumisen kanssa voi olla merkitystä myös A:n yhteistyöhalukkuuteen asiaa selvittävien viranomaisten kanssa. Näin se voi auttaa hänen turvallisuutensa takaamisessa ja sitä kautta hänen oikeuksiensa toteutumista tutkittavana olevassa asiassa.

Kyse on siten rikosasiasta, jonka esitutkinnassa A on ollut kuultavana. A on ollut epäillyssä rikoksessa siinä asemassa, että hän on saattanut olla ihmiskaupan uhri tai vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi. A on ollut alaikäinen ja on ulkomaalainen. A on ollut tutkinnan käynnistyessä myös kiinniotettuna. A on siten ollut esitutkinnassa oikeusapulain 1 §:n tarkoittamalla tavalla oikeudellisen avun tarpeessa ja oikeusapuun on ollut myös lain 2 §:n edellyttämät erityiset syyt. A:lla ei ole kuukausittaista käyttövaraa. Perusteet oikeusavun myöntämiselle ja avustajan määräämiselle ovat olemassa.

A:lle on Oulun käräjäoikeuden päätöksellä 13.11.2007 maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain nojalla määrätty edustaja. Kun otetaan huomioon kyseisen edustajan saman lain 26 §:ssä säädetty tehtävä käyttää huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa lapsen henkilöä ja varallisuutta koskevissa asioissa, edustajan määräämisellä ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko A ollut oikeudellisen avun tarpeessa.

Päätöslauselma

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja myönsi A:lle korvauksetta oikeusapua 16.11.2007 lukien ja määräsi hänen yksityiseksi avustajakseen varatuomari NN.

Samassa yhteydessä hovioikeus teki vastaavanlaiset ratkaisut myös B:n ja C:n valituksista.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet

Hovioikeudenneuvos Marianne Wagner-Prenner
Hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Petri Nykänen

Esittelijä Timo-Juhani Laurila

Lainvoimaisuustiedot

Lainvoimainen

etusivulle

Päivitetty 14.8.2008

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.