Helsingin HO 15.08.2008 2228
Turvaamistoimi - oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
| Helsingin HO | |
| Diaarinumero: | S 08/242 |
| Antopäivä: | 15.08.2008 |
| Ratkaisunumero: | 2228 |
| Esittelypäivä: | -- |
| Asianumero: | HelHO:2008:20 |
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS 20.11.2007
Kantaja
Altia Oyj
Vastaaja
Novozymes A/S
Asia
Turvaamistoimiasian oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva kanne
Vireille 26.10.2006
Selostus asiasta
Riidattomat tapahtumatiedot
Primalco ja Novozymes A/S (jäljempänä Novo) ovat 20. ja 24.4.1995 allekirjoittaneet alilisenssisopimuksen, jolla Primalco on antanut Novolle alilisenssin Primalcon käytössä oleviin Altian omistamiin trikhoderma-patentteihin (jäljempänä patentit). Yhtiöt ovat sittemmin yhdistyneet.
Alilisenssisopimuksen mukaan Altialla on säilynyt kaikki oikeudet patenttien hyödyntämiseen omassa liiketoiminnassaan. Sopimuksessa Altia on sitoutunut siihen, ettei se myönnä kolmansille osapuolille alilisenssejä patenttien hyödyntämiseen.
Altia on sittemmin siirtänyt alilisenssisopimuksen Roal Oy:lle (jäljempänä Roal).
Roal on tämän jälkeen tehnyt Ab Enzymes Oy:n ja Ab Enzymes GmbH -nimisten yhtiöiden (jäljempänä yhdessä: Enzymes) kanssa sopimuksen koskien kyseisten patenttien käyttämistä.
Novo on vuonna 2002 käynnistänyt Tukholmassa välimiesmenettelyn, jossa se on vaatinut, että välimiesoikeus vahvistaisi Altian antaneen lisenssin patentteihin kolmannelle osapuolelle siirtämällä alilisenssisopimuksen Roalille ja Roalin tehtyä tämän jälkeen sopimuksen kolmannen osapuolen, Enzymesin kanssa. Välimiesoikeuden 14.12.2004 antaman välipäätöksen mukaan alilisenssisopimuksen siirto Roalille oli sallittua ja Roalilla oli oikeus käyttää alilisenssisopimuksen mukaisia patentteja omassa liiketoiminnassaan. Sen sijaan Roal ei ollut saanut luopua oikeuksistaan Enzymesin hyväksi, ja toimiessaan näin, se synnytti sopimusrikkomuksen. Välirniesoikeus katsoi Altian olevan vahingonkorvausvastuussa tästä sopimusrikkomuksesta ja siten myös Novolle aiheutetusta vahingosta.
Välimiesoikeus on lopullisessa päätöksessään 7.10.2005 katsonut, ettei Altia ole sopimusrikkomuksessa 30.4.2005 jälkeen, koska osapuolten (Roal ja Enzymes) välisten sopimusten ehtoja on muutettu siten, että sopimusrikkomuksesta Novolle aiheutuneet negatiiviset seuraamukset ovat joko vähentyneet tai poistuneet. Altian menettelyn katsottiin kuitenkin 30.4.2005 mennessä aiheuttaneen Novolle kahdeksan miljoonan tanskan kruunun arvioidut vahingot.
Novo on 17.1.2005 hakenut Helsingin käräjäoikeudessa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaista turvaamistointa, jossa vastaajina ovat olleet Altia, Roal ja Enzymes, perustein, jotka ilmenevät Helsingin käräjäoikeuden asiassa 9.5.2005 antamasta päätöksestä, jolla hakemus on hylätty. Päätös on tämän tuomion liitteenä. Novo on valittanut päätöksestä Helsingin hovioikeuteen, mutta 26.10.2005 peruuttanut valituksensa.
Altia Oyj:n kanne
Altia on vaatinut Novon velvoittamista suorittamaan sille:
1. korvauksena turvaamistoimiasian oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta yhteensä 67.677,33 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 5.2.2006 lukien sekä
2. korvauksen Altian oikeudenkäyntikuluista tässä asiassa 14.865,34 euroa laillisine korkoineen.
Altia on kanteensa perusteeksi todennut, että Novo oli hävinnyt turvaamistoimiasian käräjäoikeudessa ja hovioikeudelle toimittamansa muutoksenhakukirjelmän jälkeen peruuttanut valituksen. Käräjäoikeuden turvaamistoimiasiassa antama päätös oli siten saanut lainvoiman. Pääasiakannetta Novo ei ollut sittemmin lainkaan nostanut.
Altia on todennut, että Novon esittämä väite siitä, että Novolla olisi ollut alunperin peruste turvaamistoimelle, oli virheellinen. Novo oli turvaamistoimihakemuksessaan Altia Oyj:n osalta vaatinut sitä, että Altia määrätään toimimaan siten, että Roal tosiasiallisesti lopettaa patenttien hyväksikäyttämisen. Novo on ollut hakemusta vireille saattaessaan tietoinen siitä, että tällaiselle kieltopäätökselle ei ole ollut perustetta, koska välimiesoikeus oli välipäätöksissään 16.8. ja 14.12.2004 nimenomaisesti katsonut, että Roalilla oli ollut - ja oli edelleenkin, oikeus käyttää alilisenssisopimuksen mukaisia patentteja omassa liiketoiminnassaan. Sen välimiesoikeus oli myös lopullisessa päätöksessään 7.10.2005 vahvistanut.
Altia on todennut, että Novon korvausvastuuta tuki myös oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n määräys, jonka mukaan kantajan peruuttaessa kanteensa, oli kantajan korvattava vastapuolen oikeudenkäyntikulut ellei erityisestä syystä muuta johdu. Kun Novon hakemus oli ollut alunperinkin Novon tietäen jopa selkeän perusteeton, ei ollut olemassa minkäänlaista Novon viittaamaa erityistä syytä sille, että se tulisi vapauttaa kuluvastuusta asiassa.
Altia on kertonut, että Roalin liiketoiminnasta pääosa perustui kyseisten patenttien hyödyntämiseen. Mikäli tuomioistuin olisi hyväksynyt Novon vaatimukset, Roalin liiketoiminta olisi päättynyt kokonaisuudessaan. Sen vuoksi Novon väite siitä, että asian luonne ja laajuus eivät olisi edellyttäneet asian selvittämistä ja asiaan huolellista paneutumista, oli tosiasioiden vastainen. Perustetta oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamiselle ei ollut. Kaikki suoritetut toimenpiteet, joista kanteessa korvausta vaadittiin, olivat olleet tarpeellisia.
Vastaus
Novo on kiistänyt kantajan vaatimukset perusteeltaan ja määrältään ja vaatinut:
1. ensisijaisesti, että kanteessa esitetyt vaatimukset hylätään perusteettomina,
2. toissijaisesti, että kanteessa esitetty pääomavaatimus hylätään 25.000 euroa ylittävältä osin ja korkovaatimus 25.000 eurolle siltä osin, kun korkoa on vaadittu 11.2.2006 edeltävältä ajalta,
3. että korkovaatimus hylätään siltä osin, kun korkoa on vaadittu 25.000 euroa ylittävälle määrälle haasteen tiedoksiantoa 19.1.2007 edeltävältä ajalta sekä
4. että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 6.620 eurolla laillisine korkoineen.
Novo on todennut, että turvaamistoimen hakemishetkellä ja silloin, kun hovioikeudelle oli tehty valitus, toimenpide oli ollut perusteltu, minkä vuoksi Novon ei tullut korvata Altialle turvaamistointa koskevassa asiassa syntyneitä oikeudenkäyntikuluja. Valitus hovioikeuteen oli peruutettu, koska edellytys turvaamistoimelle oli poistunut prosessin aikana. Novo on lisäksi katsonut, että vaatimus oli määrällisesti yksilöimätön ja vaaditut kulut olivat kohtuuttoman suuret.
Novo on katsonut, että turvaamistoimen hakeminen oli ollut perusteltua, koska välimiesoikeus oli 14.12.2004 antamassaan välipäätöksessä todennut, että Roal oli loukannut alilisenssisopimusta ja, että Altia oli tästä loukkauksesta vahingonkorvausvastuussa. Novo oli mainitun välimiesoikeuden päätöksen jälkeen nimenomaan pyytänyt vastapuolia vahvistamaan, etteivät he jatka lisenssisopimuksen vastaista menettelyään. Koska Altia ei ollut tällaista vahvistusta antanut, oli Novolla ollut välttämätöntä hakea turvaamistointa, jotta
oikeudenloukkaus olisi saatu katkaistua. Turvaamistoimihakemuksesaan Novo oli muun muassa pyytänyt Altian määräämistä toimimaan siten, että turvaamistoimihakemuksessa esitetty kieltovaatimus Roalia vastaan toteutuisi.
Novo on todennut, että turvaamistoimen perusteltu syy ja tarpeellisuus ilmeni eritoten välimiesoikeuden lopullisesta päätöksestä 7.10.2005. Sen mukaan Altian lisenssisopimuksen vastainen menettely oli jatkunut 30.4.2005 asti ja oli siihen mennessä aiheuttanut Novolle kahdeksan miljoonan tanskan kruunun arvioidut vahingot.
Novo oli välimiesoikeuden lopullisen ratkaisun johdosta arvioinut uudelleen turvaamistoimen tarpeellisuutta. Koska välimiesoikeus oli todennut, ettei sopimusrikkomus ollut jatkunut 30.4.2005 jälkeen, oli Novo 26.10.2005 peruuttanut Helsingin hovioikeudelle osoittamansa valituksen turvaamistointa koskevassa asiassa.
Novo on todennut, että pääsäännön mukaan kantajan tuli korvata vastaajan oikeudenkäyntikulut silloin, kun asia jätetään sillensä kanteen peruuttamisen vuoksi. Korvausvelvollisuudesta voitiin kuitenkin määrätä toisin, jos siihen oli erityistä syytä. Tässä asiassa erityinen syy olla velvoittamatta Novoa korvaamaan Altian kuluja turvaamistointa koskeneessa asiassa oli se, että Roal ja Enzymes olivat muuttaneet alilisenssisopimuksen ehtoja niin, ettei oikeudenloukkaus enää jatkunut 30.4.2005 jälkeen. Altia oli hyötynyt Roalin ja Enzymesin toimenpiteiden johdosta siten, että sen vahingonkorvausvastuun lisääntyminen Novoa kohtaan oli katkennut 30.4.2005. Samalla Novon tarve turvaamistoimeen Altiaa vastaan oli poistunut, ja koska asian käsittelyä ei näissä olosuhteissa ollut tarpeen jatkaa hovioikeudessa, oli käräjäoikeuden päätös tullut lainvoimaiseksi. Asian luonne huomioiden asianosaisten tulisi kantaa omat oikeudenkäyntikulunsa turvaamistointa koskevassa asiassa.
Novo on katsonut, että turvaamistoimiasian luonne ja laajuus nähden Altian vaatimien oikeudenkäyntikulujen määrä oli kohtuuton, eivätkä ne voineet nousta yli 25.000 euron.
Novo on myös katsonut, ettei se ollut velvollinen korvaamaan vaadittuihin oikeudenkäyntikuluihin sisältyviä veloituksia yhteistyöstä Altian myötäpuolten Roalin ja Enzymesin asiamiehen kanssa, koska yhteistyö ei ole ollut Altiaan kohdistettuun vaatimukseen vastaamisen kannalta tarpeellista. Kanteessa vaadittuun määrään sisältyi myös toisen vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Turvaamistoimenpideasian oikeudenkäyntikuluista Altia ei ollut Novon pyynnöstä huolimatta toimittanut toimenpidekohtaista kulu- tai aikaerittelyä.
Novo on todennut, että korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän ja perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kolmekymmentä päivää on kulunut päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia.
Novo on todennut, että Altia oli päivännyt oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuskirjeen 5.1.2006 ja vaatimus oli saapunut Novon asiamiehelle 11.1.2006. Sanotun johdosta korkoa oli aikaisintaan laskettava siitä, kun kolmekymmentä päivää oli kulunut päivämäärästä 11.1.2006, eli päivästä jolloin vaatimus on esitetty. Korkoa voitiin siten teoriassa laskea aikaisintaan 11.2.2006 lähtien.
Novo on todennut edelleen, että mainitussa pykälässä säädettiin edelleen, että jos selvitystä oli pidettävä riittämättömänä ainoastaan velan määrän osalta, viivästyskorkoa oli maksettava sille velan määrälle, jota kohtuudella voitiin pitää selvitettynä. Edellä esitetyn perusteella Novo hyväksyy kohtuullisina kantajan oikeudenkäyntikuluina 25.000 euroa ja tälle laskettavan koron 11.2.2006 lähtien.
Novo on vielä todennut, että koska velkojan oli lainkohdan mukaan kuitenkin myös esitettävä selvitys koskien korvauksen perustetta ja määrää, Novo katsoi, että mikäli se velvoitettaisiin korvaamaan 25.000 euroa suurempi summa kantajalle, ei sille osalle voitu laskea korkoa 11.2.2006 lähtien. Näin siksi, ettei kantaja ollut antanut Novolle sen pyytämää yksityiskohtaista selvitystä velan määrästä. Tällaisessa tilanteessa korkoa tuli korkolain 9 §:n mukaan laskea vasta siitä päivästä jona velan maksua koskeva haaste oli annettu Novolle tiedoksi eli 19.1.2007 lukien.
Todisteet
Kantajan kirjalliset todisteet
1. turvaamistoimihakemus 17.1.2005
2. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 9.5.2005
3. valituksen peruuttamista koskeva ilmoitus
4. Helsingin hovioikeuden päätös 8.11.2005
5. ote välimiesoikeuden päätöksestä 7.10.2005
6.-10. kirje 5.1.2006 ja siihen liitetyt neljä laskua
Vastaajan kirjalliset todisteet
1. välitystuomio 14.12.2004
2. välitystuomio 5.10.2005
3. vastaajan asiamiehen kirje kantajan asiamiehelle 9.12.2005
Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n perusteella hakija, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava muun muassa vastapuolelle asiassa aiheutuneet kulut.
Novo on 17.1.2005 vireille tulleessa turvaamistoimihakemuksessa muun muassa vaatinut Altian määräämistä sakon uhalla toimimaan siten, että Roal tosiasiallisesti lopettaa patenttien hyväksikäyttämisen, eli muun muassa patenttien kattaman tuotteen valmistamisen, tarjoamisen, saattamisen vaihdantaan tai käyttämisen tai maahantuomisen edellä sanottua tarkoitusta varten; patenttien kattaman menetelmän käyttämisen tai tällaisen menetelmän tarjoamisen käytettäväksi Suomessa; patentilla suojatulla menetelmällä valmistetun tuotteen tarjoamisen, vaihdantaan saattamisen tai käyttämisen tai maahantuomisen edellä sanottua tarkoitusta varten.
Käräjäoikeus katsoo, kun välimiesoikeus on 14.12.2004 antamassaan päätöksessä katsonut, ettei Roal ollut saanut luopua oikeuksistaan Enzymesin hyväksi, ja että toimiessaan näin, se oli synnyttänyt sopimusrikkomuksen, josta välimiesoikeus on katsonut Altian olevan vahingonkorvausvastuussa Novolle, että Novon turvaamistoimihakemus ei ole ollut sen vireille tullessa tarpeeton siltä osin, kun siinä esitettyyn vaatimukseen on sisältynyt vaatimus siitä, että käräjäoikeus sakon uhalla määräisi Altiaa toimimaan siten, että Roal ei tällä tavoin menettelemällä aiheuta asianosaisten välisen sopimuksen rikkomusta. Koska mainitun välimiesoikeuden päätöksen mukaan alilisenssisopimuksen siirto Roalille on ollut sallittu ja Roalilla on ollut oikeus käyttää alilisenssisopimuksen mukaisia patentteja omassa liiketoiminnassaan, on Altiaan turvaamistoimihakemuksessa kohdistettu vaatimus ollut muulta osin perusteeton.
Novolla on ollut mainitun sopimusrikkomuksen perusteella mandollisuus ajaa välimiesoikeudessa kannetta, sopimusrikkomuksen muodostavan menettelyn kieltämiseksi. Tällaisen kanteen ajaminen on 30.4.2005 tullut kuitenkin tarpeettomaksi ottaen huomioon, että välimiesoikeuden 7.10.2005 antaman päätöksen mukaan Roalin ja Enzymesin välistä sopimusta on tuolloin muutettu siten, että sopimusrikkomuksesta Novolle aiheutuneet negatiiviset seuraamukset ovat joko vähentyneet tai poistuneet. Välimiesoikeus on katsonut, että Altian menettely on 30.4.2005 mennessä aiheuttanut Novolle 8.000.000 tanskan kruunun vahingot.
Käräjäoikeus katsoo, kun Novon vaatima turvaamistoimenpide on ollut mainitulta osin tarpeellinen sopimusrikkomuksen estämiseksi ja kun asiassa ei ole tullut esille, että Novon turvaamistoimihakemuksessa esitetyn vaatimuksen osittainen perusteettomuus olisi aiheuttanut Altialle lisäkustannuksia, ettei Novo ole velvollinen osaksikaan korvaamaan Altian oikeudenkäyntikuluja turvaamistoimiasiassa.
Koska Altia on hävinnyt asian, on se oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella velvollinen korvaamaan Novon oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Altia Oyj velvoitetaan suorittamaan Novozymes A/S:Ile oikeudenkäyntikulujen korvauksena 6.620 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.12.2007 lukien.
Liite
Helsingin käräjäoikeus päätös 9.5.2005
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 15.8.2008
Valitus
Vaatimukset
Altia Oyj (jäljempänä myös Altia) on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja että Novozymes A/S (jäljempänä myös Novo) velvoitetaan korvaamaan Altialle aikaisemmasta tarpeettomasta turvaamistoimiasiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 67.677,33 eurolla korkoineen 5.2.2006 lukien sekä oikeudenkäyntikulut nyt kysymyksessä olevassa asiassa käräjäoikeuden osalta 14.865,34 eurolla korkoineen 20.12.2007 lukien ja hovioikeuden osalta 7.789,70 eurolla korkoineen. Altia on lisäksi vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa suullisen pääkäsittelyn.
Vaatimusten perusteet
Yleistä
Novon käräjäoikeudelle 17.1.2005 jättämä Altiaan kohdistettu turvaamistoimihakemus oli ollut perusteeton eivätkä turvaamistoimen edellytykset olleet miltään osin täyttyneet. Käräjäoikeus oli 9.5.2005 hylännyt Novon turvaamistoimihakemuksen, jonka jälkeen Novo oli valittanut päätöksestä hovioikeuteen. Novo oli kuitenkin 26.10.2005 peruuttanut valituksensa ja hovioikeuden 8.11.2005 antaman päätöksen mukaisesti lausunnon antaminen Novon valituksesta oli rauennut ja käräjäoikeuden päätös oli jäänyt noudatettavaksi. Novo ei ollut koskaan saattanut kysymyksessä olevaan turvaamistoimiasiaan liittyvää pääasiaa vireille, joten Altialla oli turvaamistoimiasian voitettuaan oikeus saada tarpeettoman turvaamistoimiasian käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korvatuksi.
Turvaamistoimen taustalla olleet sopimukset
Altian tytäryhtiö Primalco Oy (jäljempänä Primalco) ja Novo olivat 20. ja 24.4.1995 allekirjoittaneet alilisenssisopimuksen, jolla Primalco oli antanut Novolle alilisenssin Primalcon käytössä olleisiin Altian omistamiin Trichoderma-nimisiin patentteihin. Primalco oli sittemmin sulautunut Altiaan. Alilisenssisopimuksen mukaan Primalcolla/Altialla olivat säilyneet kaikki oikeudet patenttien hyödyntämiseen omassa liiketoiminnassaan ja Primalcolla/Altialla oli ollut oikeus siirtää alilisenssisopimus osakkuusyhtiölleen Roal Oy:lle (jäljempänä Roal). Primalco/Altia oli sitoutunut siihen, ettei se myönnä kolmansille osapuolille alilisenssejä patenttien hyödyntämiseen sekä siihen, että Roal noudattaa alilisenssisopimuksen ehtoja.
Novon turvaamistoimihakemus ja Tukholmassa vireillä ollut välimiesmenettely
Novo oli turvaamistoimihakemuksessaan 17.1.2005 vaatinut, että Roal määrätään lopettamaan kaikissa muodoissaan Trichoderma-nimisten patenttien hyväksikäytön liiketoiminnassaan ja että Roalin sopimuskumppaneita Ab Enzymes Oy:tä ja Ab Enzymes GmbH:n (jäljempänä yhdessä Enzymes) kielletään hyödyntämästä patentteja missään muodossa. Lisäksi Novo oli vaatinut, että Altia velvoitetaan sakon uhalla toimimaan siten, että Roal tosiasiallisesti lopettaa patenttien hyödyntämisen kaikissa muodoissaan.
Samanaikaisesti Novon turvaamistoimihakemuksen kanssa Tukholmassa oli ollut vireillä vuonna 2002 käynnistetty välimiesoikeudenkäynti, jossa Novo oli vaatinut Altialta yhteensä kymmenien miljoonien Tanskan kruunun määräistä vahingonkorvausta sopimusrikkomukseen vedoten. Turvaamistoimihakemustaan Novo oli perustellut sanotulla välimiesoikeudenkäynnillä sekä siellä käsiteltävänä olevalla Altian väitetyllä sopimusrikkomuksella.
Tukholmassa käydyssä välimiesmenettelyssä oli kuitenkin ollut kysymys vahingonkorvausta koskevasta asiasta, kun taas turvaamistoimiasiassa oli ollut kysymys kieltovaatimuksesta. Välimiesmenettely oli koskenut Altian mahdollista rahallista vahingonkorvausvastuuta Roalin sopimusrikkomuksesta, kun Altia oli siirtänyt oikeuksiaan Roalille ja Roal oli tämän jälkeen tehnyt patentteja koskevan sopimuksen Enzymesin kanssa. Altiaa sitovan Novon kanssa tehdyn alilisenssisopimuksen mukaan oli selvää, että Altialla oli säilynyt vastuu siitä, että Roal noudattaa alilisenssisopimuksen ehtoja, mitä Roal ei ollut kuitenkaan tehnyt. Toisaalta oli myös selvää, että Altialla itsellään oli ollut oikeus hyödyntää patentteja ja siirtää alilisenssisopimus osakkuusyhtiölleen Roalille. Novon käräjäoikeudelle jättämässä turvaamistoimihakemuksessa Novo oli kuitenkin perusteettomasti pyrkinyt kokonaisuudessaan estämään Roalia hyödyntämästä patentteja omassa liiketoiminnassaan.
Turvaamistoimessa 17.1.2005 esitetty Altiaan kohdistettu kieltovaatimus oli ollut perusteeton välimiesoikeuden jo vuonna 2004 antamien välipäätösten johdosta. Välimiesoikeuden välipäätösten 16.8.2004 ja 14.12.2004 mukaan Altialla oli ollut oikeus käyttää patentteja omassa liiketoiminnassaan ja alilisenssisopimuksen mukaan alilisenssisopimus oli ollut siirrettävissä Altian osakkuusyhtiölle Roalille, jolla oli ollut oikeus hyödyntää patentteja omassa liiketoiminnassaan. Novolla ei näin ollen ollut ollut oikeutta vaatia Roalia lopettamaan patenttien hyväksikäyttöä eikä tällainen vaatimus ollut voinut ulottua myöskään Altiaan. Mainitut seikat huomioon ottaen Altiaan kohdistettu kieltovaatimus oli ollut mahdollisesta Altian sopimusrikkomuksesta huolimatta perusteeton. Altiaan ei ollut turvaamistoimihakemuksessa 17.1.2005 kohdistettu muita vaatimuksia kuin patenttien käytön estämiseen eli edellä selostetulla tavalla perusteettomaan vaatimukseen myötävaikuttaminen. Myös käräjäoikeuden turvaamistoimiasiassa 9.5.2005 antaman päätöksen mukaan Novon Roaliin kohdistama kieltovaatimus ja Novon Altiaan kohdistama Roalin toimintaan liittyvä velvoittamisvaatimus olivat olleet perusteettomia.
Novon Altiaan kohdistama vaatimus oli ollut myös täytäntöönpanokelvoton. Altialla ei ollut ollut osakeyhtiölain säännökset huomioon ottaen 50 prosentin omistusoikeutensa perusteella tosiasiallista lopullista päätäntävaltaa Roalissa eikä vaadittu turvaamistoimi olisi ollut täytäntöönpantavissa. Novolla ei ollut myöskään ollut missään vaiheessa oikeutta vaatia, että Roal ei saisi käyttää patentteja liiketoiminnassaan.
Vastuu oikeudenkäyntikuluista
Edellä mainituilla perusteilla Novon Altiaan kohdistama turvaamistoimivaatimus oli ollut kokonaisuudessaan perusteeton. Novo oli laittanut turvaamistoimiasian vireille välimiesoikeuden päätösten jälkeen ja oli siten ollut tietoinen turvaamistoimihakemuksen perusteettomuudesta. Perusteettoman turvaamistoimiasian vireillepanija oli ankaran vastuun periaatteen mukaisesti vastuussa turvaamistoimiasian kohteelle aiheutuneista kuluista, kustannuksista ja vahingosta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 ja 11 §:n nojalla.
Kaikki Altian puolesta turvaamistoimiasiassa ja nyt kysymyksessä olevassa riita-asiassa suoritetut toimenpiteet olivat olleet todellisia ja välttämättömiä asian asianmukaiseksi hoitamiseksi. Oikeudenkäyntikuluista vaadittu määrä ei ollut ollut kohtuuton verrattuna intressin suuruuteen.
Pääkäsittelyvaatimus
Asian selvittämiseksi esitetyt kirjalliset todisteet oli käytävä läpi suullisesti hovioikeuden pääkäsittelyssä, jossa voitiin esittää myös suulliset loppupuheenvuorot.
Vastaus
Vaatimukset
Novozymes A/S (Novo) on vaatinut, että Altia Oyj:n muutosvaatimukset hylätään ja että Altia velvoitetaan korvaamaan maksamaan Novon oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.850 eurolla korkoineen.
Toissijaisesti Novo on vaatinut, että Altian turvaamistoimiasian oikeudenkäyntikuluista esittämä pääomavaatimus hylätään 25.000 euroa ylittäviltä osin kuin myös korkovaatimus 25.000 eurolle siltä osin kuin korkoa on vaadittu 10.2.2006 edeltävältä ajalta ja että Altian oikeudenkäyntikuluvaatimus tämän riita-asian käräjäoikeuskuluista hylätään kokonaisuudessaan tai ainakin 7.000 euroa ylittäviltä osin sekä että Altian tässä asiassa hovioikeuskuluista esittämä vaatimus hylätään kokonaan tai ainakin 3.000 euroa ylittävältä osin.
Vaatimusten perusteet
Yleistä
Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.
Novo oli 26.10.2005 peruuttanut turvaamistoimiasiassa hovioikeudelle tekemänsä valituksen, koska edellytys turvaamistoimelle oli poistunut turvaamistoimiasian käsittelyn aikana. Novon toimenpiteet olivat olleet perusteltuja turvaamistoimen hakemishetkellä 17.1.2005 ja käräjäoikeuden 9.5.2005 antamaa päätöstä koskevan valituksen vireilletulohetkenä 20.5.2005.
Novon turvaamistoimihakemus ja Tukholmassa vireillä ollut välimiesmenettely
Tukholmassa käydyssä välimiesmenettelyssä oli ollut kyse Novon ja Altian välisen alilisenssisopimuksen rikkomisesta, koska Altian osakkuusyhtiö Roal oli vastoin Altian ja Novon sopimusta luovuttanut oikeuksia kolmannelle. Turvaamistoimihakemuksessa oli ollut kyse välimiesmenettelyssä todetusta ja sopimusrikkomuksen perusteella aiheutuneesta Novon oikeuksia loukkaavasta tilasta. Välimiesoikeudessa ja turvaamistoimihakemuksessa oli siten ollut olennaisesti kysymys samasta asiasta.
Välimiesoikeus oli 14.12.2004 antamassaan välituomiossa todennut Altian rikkoneen sen ja Novon välistä alilisenssisopimusta ja katsonut, ettei Altian 50 prosenttisesti omistama tytäryhtiö Roal olisi saanut luopua oikeuksistaan kolmannen eli Enzymesin hyväksi. Novo oli pyytänyt välimiesoikeuden antaman välituomion jälkeen, ettei Altia tai mikään muukaan sen tytäryhtiöistä jatkaisi lisenssisopimuksen vastaista menettelyään. Altia ja muut vastaajat olivat suhtautuneet pyyntöön passiivisesti, mistä johtuen Novon turvaamistoimihakemus oli ollut aiheellinen ja välttämätön oikeudenloukkauksen katkaisemiseksi.
Novon 17.1.2005 tekemä turvaamistoimihakemus oli sisältänyt vaatimuksen siitä, että Roal lopettaa oikeuksien luovuttamisen Enzymesille. Vaatimus oli ollut tältä osin perusteltu. Tämän vuoksi Novo oli vaatinut Altiaa puuttumaan Roalin toimintaan Novon oikeuksia loukkaavan tilan lopettamiseksi, koska Altia oli sen ja Novon välisessä alilisenssisopimuksessa sitoutunut siihen, ettei se myönnä kolmannelle osapuolelle alilisenssejä patenttien hyödyntämiseen.
Lopullisessa tuomiossaan 7.10.2005 välimiesoikeus oli katsonut Altian olevan Novolle vahingonkorvausvastuussa 30.4.2005 saakka jatkuneesta sopimusrikkomuksesta. Välimiesoikeuden mukaan Novoon kohdistuvat Altian sopimusrikkomuksen vaikutukset olivat poistuneet 30.4.2005 Roalin ja Enzymesin muutettua keskinäistä sopimustaan. Novon oikeuksia loukkaava tila oli poistunut siten vasta Altian puolella olevan aktiivisen valinnan ja toiminnan johdosta. Oikeudeton tila oli välimiesoikeuden arvion mukaan ehtinyt aiheuttaa Novolle siihen mennessä kahdeksan miljoonan Tanskan kruunut määräiset vahingot. Sopimusrikkomusten vaikutusten poistuminen oli tullut Novon tietoon vasta 7.10.2005, minkä johdosta Novo oli 26.10.2005 peruuttanut turvaamistoimiasiassa tekemänsä valituksen.
Näyttö Altian sopimusrikkomuksen olemassaolosta oli ollut kiistaton ja turvaamistoimessa noudatettavan ennakkonautintaperiaatteen mukaisen korotetun näyttökynnyksen ylittyminen oli ollut selvää. Lopullisessa välitystuomiossa sopimusrikkomuksen oli todettu edellä mainitulla tavalla jatkuneen 30.4.2005 asti. Novo oli voinut vaatia sopimusrikkomuksen johdosta joko sopimusrikkomuksen jatkamisen kieltoa tai vahingonkorvausta. Altian kiistettyä Novon korvausvaatimuksen määrältään välimiesoikeudenkäynnissä Novon kieltovaatimus oli ollut perusteltu ja tarpeellinen sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon määrän toteennäyttämisen vaikeudenkin vuoksi.
Koska Altia ei ollut vedonnut Novon vaatimuksen täytäntöönpanokelvottomuuteen käräjäoikeudessa, tuli väite jättää tutkimatta. Novon vaatimus ei myöskään ollut ollut täytäntöönpanokelvoton. Altia oli mitä ilmeisimmin säilyttänyt tosiasiallisen määräämisoikeutensa Roalin toiminnassa. Jos Altia ei olisi näin tehnyt, se kantaisi joka tapauksessa vastuun sopimusrikkomuksen seurauksista.
Vastuu oikeudenkäyntikuluista
Edellä mainituilla perusteilla Novon turvaamistoimihakemus ei ollut ollut vireille tullessaan tarpeeton Novon vaadittua Altian määräämistä sakon uhalla toimimaan niin, että Roal lopettaisi sopimusrikkomuksestaan johtuvan oikeudettoman tilan jatkumisen.
Altia ei ollut nyt kysymyksessä olevassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n mukaisessa oikeudenkäynnissä osoittanut Novon vaatimusten osittaisesta perusteettomuudesta aiheutuneen sille ylimääräisiä lisäkustannuksia eikä vaatimuksen osittaisesta perusteettomuudesta aiheutuneet kulut olleet erotettavissa niistä kuluista, jotka olivat aiheutuneet vaatimuksen perustellusta osasta. Novo oli tosiasiassa voittanut juttunsa turvaamistoimella haetun oikeudettoman tilan loputtua. Tämän vuoksi oli myös erityinen syy katsoa, että asianosaisten tuli vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan huolimatta siitä, että Novo oli peruuttanut turvaamistoimiasiassa hovioikeudelle tekemänsä valituksen.
Altian vaatimat oikeudenkäyntikulut olivat joka tapauksessa kokonaisuudessaan kohtuuttoman suuret asian luonne ja laajuus huomioon ottaen, eivätkä ne voineet nousta yli 25.000 euroon. Novo ei ollut velvollinen korvaamaan vaadittua arvonlisäveron osuutta eikä vaaditussa määrin myöskään Altian vaadittuihin oikeudenkäyntikuluihin sisältyviä veloituksia koskien yhteistyötä Roalin ja Enzymesin asiamiesten välillä. Turvaamistoimihakemuksessa oli ollut Altian osalta kysymys sille asetetusta toimintavelvoitteesta, joka ei ollut edellyttänyt esitetyssä määrin yhteistyötä Roalin ja Enzymesin asiamiesten välillä.
Novo on korkolain 7 §:n mukaan velvollinen maksamaan viivästyskorkoa Altian vaatimille oikeudenkäyntikululle aikaisintaan 10.2.2006 alkaen, koska 5.1.2006 päivätty oikeudenkäyntikuluja koskeva korvausvaatimus oli saapunut Novon asiamiehelle 11.1.2006. Vaatimuksessa ei ollut ollut vaadittavaa selvitystä korvauksen määrästä, joten tästä syystä Novo ei ollut myöskään velvollinen maksamaan viivästyskorkoa suuremmalle määrälle kuin mitä voidaan kohtuuden mukaan pitää selvitettynä, eli korkeintaan 25.000 eurolle. Mahdollisesti hyväksyttävälle suuremmalle oikeudenkäyntikuluerälle ei voitu määrätä maksettavaksi korkoa ennen haasteen tiedoksiantoa.
Myös nyt kysymyksessä olevassa riita-asiassa Altian oikeudenkäyntikuluvaatimukset olivat kohtuuttomia asian luonne ja laajuus huomioon ottaen.
Pääkäsittelyvaatimus
Suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa oli selvästi tarpeetonta.
Käsittelyratkaisut
Altia ei ole käräjäoikeudessa vedonnut siihen, että Novon turvaamistoimivaatimus oli ollut täytäntöönpanokelvoton, koska Altialla ei ollut ollut osakeyhtiölain säännökset huomioon ottaen 50 prosentin omistusoikeutensa perusteella tosiasiallista lopullista päätäntävaltaa Roalissa. Novo on katsonut, ettei Altialla ollut oikeutta vedota mainittuun seikkaan enää hovioikeudessa. Koska Altia ei ole saattanut todennäköiseksi, että se ei ole voinut vedota mainittuun seikkaan käräjäoikeudessa tai että sillä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin, hovioikeus jättää mainittuun seikkaan vetoamisen oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla huomiotta.
Altia on vaatinut pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa kirjallisten todisteiden läpikäymiseksi. Altia on vedonnut siihen, että käräjäoikeus oli tulkinnut Tukholmassa käydyn välimiesoikeuden sekä turvaamistointa koskevan prosessin kohteet väärin ja oli tulkinnut esitettyjä kirjallisia todisteita virheellisesti. Asia oli ratkaistu käräjäoikeudessa kirjallisessa menettelyssä. Hovioikeus katsoo, että asiassa on kysymys kirjallisten todisteiden perusteella tehtävistä johtopäätöksistä ja asian oikeudellisesta arvioinnista. Pääkäsittelyn toimittaminen asiassa on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla selvästi tarpeetonta. Tämän vuoksi hovioikeus hylkää Altian pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta.
Pääasiaratkaisun perustelut
Altian kanteen taustalla oleva turvaamistoimihakemus
Kuten edellä selostetusta ilmenee Novo on 17.1.2005 Helsingin käräjäoikeuteen saapuneessa hakemuksessaan esittänyt muun muassa Altiaan kohdistuneen oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukaista turvaamistointa koskevan vaatimuksen. Käräjäoikeus on päätöksellään 9.5.2005 hylännyt hakemuksen. Novo on valittanut päätöksestä Helsingin hovioikeuteen, mutta peruuttanut valituksensa hovioikeuteen 26.10.2005 saapuneella kirjoituksella. Hovioikeus on päätöksessään 8.11.2005 todennut, että lausunnon antaminen Novon valituksesta raukeaa ja että käräjäoikeuden päätös jää noudatettavaksi. Nyt kysymyksessä oleva Altian kanne turvaamistoimiasian oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on tullut vireille 26.10.2006.
Asian ratkaisemiseen sovellettavista säännöksistä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyistä kannanotoista
Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n toisen virkkeen mukaan pääasian käsittelyn yhteydessä ratkaistaan asianosaisen vaatimuksesta se, kenen korvattavaksi lopullisesti jäävät turvaamistoimen hakemisesta ja täytäntöönpanosta aiheutuneet kulut. Säännös koskee myös turvaamistoimen hakemisesta aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n mukaan kanne saman luvun 10 §:ssä tarkoitettujen kulujen korvaamisesta silloin, kun pääasiaa ei ole saatettu vireille, on puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa siitä lukien, kun asia on lopullisesti ratkaistu.
Hovioikeus toteaa, että turvaamistoimesta aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta eivät tule sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n säännökset, jotka koskevat velvollisuutta korvata tarpeettomasti hankitusta turvaamistoimesta aiheutunut vahinko ja kulut. Näiltä osin voidaan todeta, että kun Novon turvaamistoimihakemus on hylätty, Altialle ei ole aiheutunut viimeksi mainitussa säännöksessä mainittua vahinkoa ja kuluja, joiden korvaamisesta Novo olisi tuottamuksesta riippumattomassa ankarassa vastuussa.
Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:ssä tarkoitetut kulut ovat luonteeltaan oikeudenkäyntikulujen kaltaisia menoeriä kuten esimerkiksi kuluja asianajajan käyttämisestä. Vasta pääasian ratkaisun yhteydessä tuomioistuin tavallisesti ottaa lopullisesti kantaa siihen, onko hakijan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukainen vaade oikeutettu vai ei. Se seikka, millainen on hakijan menestyminen tässä peruskysymyksessä eli vaade-edellytyskysymyksessä, muodostaa olennaisessa määrin pohjan kuluvastuuratkaisulle. Päävaihtoehdot kuluvastuulle ovat joko hakija yksinään tai vastapuoli yksinään. Sallittua olisi myös oikeudenkäymiskaaren 21 luvusta ilmenevien periaatteiden mukaisesti määrätä kumpikin osapuoli vastaamaan itse omista turvaamistoimiprosessin oikeudenkäyntikuistaan. Turvaamistoimen hakemisesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 10 §:n nojalla päätettäessä voidaan ottaa kantaa turvaamistoimen vaade-edellytyksen lisäksi myös turvaamistoimen vaaraedellytykseen. Jos hakija on ollut väärässä joko vaade- tai vaaraedellytyksen suhteen, vastapuolella on oikeus saada hakija velvoitetuksi korvaamaan vastapuolelle puolustautumisesta turvaamistoimiasiassa aiheutuneet kulut. Jos pääasiaa ei ole saatettu vireille, kuluvastuu voidaan ratkaista oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n mukaisesti erillisessä oikeudenkäynnissä. Pääasiaprosessin tarve on voinut poistua esimerkiksi sen takia, että vastapuoli turvaamistoimipäätöksen jälkeen, mutta ennen pääasian vireilletuloa suostuu turvaamistoimessa vaadittuun suoritukseen. Toisaalta hakijan laiminlyönti panna vireille pääasiaprosessi, oikeuttaa vastapuolen vaatimaan korvausta oikeudenkäyntikuluistaan oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n mukaisesti. (Kts. Erkki Havansi: Uusi turvaamistoimilainsäädäntö selityksineen. Helsinki 1994 s. 179 ss.)
Kysymyksessä olevassa asiassa asianosaiset ovat vedonneet myös oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan "Jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen, hänen on korvattava vastapuolensa kulut, jollei ole erityisiä syitä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin". Kuten korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:59 on todettu, pääsääntöisesti kulujen korvausvelvollisuus kanteen peruuttamistilanteessa rinnastuu oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 1 momentin mukaiseen kanteen tutkimatta jättämiseen. Kanteen peruuttaminen merkitsee korkeimman oikeuden mukaan lähtökohtaisesti sitä, että asianosainen on hävinnyt asian. Kuten säännöksen esitöissä (HE 191/1993 vp.) on todettu, erityinen syy pääsäännöstä poikkeamiseen on varsinkin tilanteessa, jossa peruuttaminen on tapahtunut sen vuoksi, että vastaaja vireillepanon jälkeen on täyttänyt suorituksen. Tällaisessa tilanteessa kantajalla on kanteensa peruuttamisesta huolimatta oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan.
Hovioikeuden johtopäätökset kysymyksessä olevassa asiassa
Kysymyksessä olevassa asiassa ei ole saatettu vireille oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 6 §:ssä tarkoitettua erillistä pääasiaprosessia. Turvaamistoimihakemuksen hylkäämisen vuoksi Novolla ei ole ollut pääasian vireille panoon myöskään mainitun säännöksen mukaista velvollisuutta. Toisaalta Novon ja Altin välillä oli ollut jo vuodesta 2002 alkaen vireillä edellä tässä tuomiossa selostettu välimiesmenettely, jonka yhteydessä Altian on todettu rikkoneen asianosaisten välisiä sopimusvelvoitteita ja Altia on velvoitettu maksamaan Novolle vahingonkorvausta. Tuomio tuossa välimiesoikeudenkäynnissä on annettu 7.10.2005.
Käräjäoikeus on tämän hovioikeuden tuomion liitteenä olevan tuomionsa perusteluissa katsonut, että kun välimiesoikeus oli 4.12.2004 antamassaan päätöksessä katsonut, ettei Roal ollut saanut luopua oikeuksistaan Enzymesin hyväksi, ja että toimiessaan näin Roal oli synnyttänyt sopimusrikkomuksen, josta välimiesoikeus on katsonut Altian olevan vahingonkorvausvastuussa Novolle, Novon turvaamistoimihakemus ei ollut ollut sen vireille tullessa tammikuussa 2005 tarpeeton siltä osin, kun siinä esitettyyn vaatimukseen oli sisältynyt vaatimus siitä, että käräjäoikeus sakon uhalla määräisi Altiaa toimimaan siten, että Roal ei välimiesoikeuden päätöksessä mainitulla tavoin menettelemällä aiheuta Altian ja Novon välisen sopimuksen rikkomusta. Käräjäoikeus on edelleen tuomionsa perusteluissa todennut, että Novolla oli ollut mainitun sopimusrikkomuksen perusteella mahdollisuus ajaa välimiesoikeudessa kannetta sopimusrikkomuksen muodostavan menettelyn kieltämiseksi, mutta että tällaisen kanteen ajaminen oli tullut 30.4.2005 kuitenkin tarpeettomaksi ottaen huomioon, että väli-miesoikeuden 7.10.2005 antaman päätöksen mukaan Roalin ja Enzymesin välistä sopimusta oli 30.4.2005 muutettu siten, että sopimusrikkomuksesta Novolle aiheutuneet Altian vastuulla olevat negatiiviset seuraamukset olivat joko vähentyneet tai poistuneet. Välimiesoikeus on päätöksessään 7.10.2005 katsonut, että Altian menettely oli 30.4.2005 mennessä aiheuttanut Novolle 8.000.000 Tanskan kruunun vahingot.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, että Novon käräjäoikeudelle 17.1.2005 tekemä turvaamistoimihakemus on sisältänyt Roaliin kohdistetun vaatimuksen myös sen menettelyn kieltämisestä, josta Altian on välitystuomiossa todettu olevan vahingonkorvausvastuussa Novolle. Ja edelleen, että Novon Altiaan turvaamistoimihakemuksessa kohdistama vaatimus täyttää Altiaa sitovan alilisenssisopimuksen mukaiset velvoitteet ja toimia niin, että Roal tosiasiallisesti lopettaa turvaamistoimihakemuksessa mainitun toiminnan, on pitänyt sisällään myös vaatimuksen Altian velvoittamisesta toimimaan Roalin sopimusrikkomuksen lopettamiseksi, josta sopimusrikkomuksesta aiheutuneesta vahingosta Altian on katsottu välimiesmenettelyssä olevan vastuussa Novolle. Hovioikeus hyväksyy myös käräjäoikeuden näkemyksen siitä, että Novolla olisi ollut välimiesmenettelyssä mahdollisuus ajaa kysymyksessä olevasta sopimusrikkomuksesta johtuvaa kieltokannetta Altiaa vastaan.
Asiassa on riidatonta, että välimiesoikeus oli edellä selostetulla tavalla jo vuoden 2004 lopulla todennut Altian olevan vastuussa Novolle Roalin sopimusrikkomuksesta. Edelleen on 7.10.2005 annetun välitystuomion nojalla selvitetty, että Altian vahingonkorvausvastuun perusteena oleva menettely oli päättynyt 30.4.2005, kun Roal ja Enzymes olivat muuttaneet keskinäisiä sopimuksiaan. Asiassa ei ole väitetty, että Novo olisi ollut tietoinen Altian vahingonkorvausvelvollisuuden aiheuttavan sopimusrikkomuksen päättymisestä valittaessaan käräjäoikeuden turvaamistoimiasiassa 7.5.2005 antamasta päätöksestä Helsingin hovioikeuteen.
Asiaa turvaamistoimen vaade- ja vaaraedellytysten osalta arvioidessaan hovioikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että Novolla on Altian vastuulla olevan sopimusrikkomuksen johdosta ollut ainakin edellä selostetuilta osin perusteltu syy kohdistaa Altiaan turvaamistoimihakemus, jossa Altiaa vaadittiin velvoitettavaksi toimimaan sopimusrikkomuksen lopettamiseksi. Kun Altian vahingonkorvausvastuun aiheuttava sopimusrikkomus oli jatkunut ainakin 30.4.2005 saakka, on turvaamistoimen vaaraedellytys mainituilla osin ollut myös ilmeinen turvaamistoimea 17.1.2005 haettaessa. Vasta välitystuomiossa 7.10.2005 on Novolle lopullisesti selvinnyt, että Altian Novoon kohdistuvan vahingonkorvausvastuun aiheuttava sopimusrikkomus oli päättynyt 30.4.2005. Tässä tilanteessa on ollut perusteltua, että Novo on heti välitystuomion 7.10.2005 antamisen jälkeen peruuttanut käräjäoikeuden 7.5.2005 tekemästä turvaamistoimipäätöksestä hovioikeuteen tekemänsä valituksen.
Asiaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin säännöksestä ilmenevien periaatteiden pohjalta arvioidessaan hovioikeus katsoo, että Novon ei voida katsoa kokonaan hävinneen turvaamistoimiasiaa, vaikka se onkin peruuttanut asiassa tekemänsä valituksen. Edellisessä kappaleessa turvaamistoimen vaade- ja vaaraedellytyksestä lausuttu huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että Novon voidaan huolimatta valituksen peruuttamisesta katsoa ainakin osaksi voittaneen asian. Tässä tilanteessa asiaan liittyy myös sellaisia erityisiä syitä, jotka puoltavat Altian turvaamistoimiasiassa tekemän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä.
Yhteenveto johtopäätöksistä ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus
Edellä mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei ole aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.
Kun Altia on hävinnyt valituksensa, se on velvollinen korvaamaan Novon oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Altia Oyj velvoitetaan korvaamaan Novozymes A/S:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.850 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamisesta.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenlaamanni Raija Karppinen
hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Olli Mäkinen
Esittelijä
viskaali Pia Vuojolainen
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen