Turun HO 08.03.2007 467

Työsopimus, Työsopimuksen purkaminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 27.9.2006

Kantaja

L

Vastaaja

M Oyj

Kuultavat

Paperityöväen työttömyyskassa
Työttömyysvakuutusrahasto

Asia

Työsopimuksen purkaminen

Vireille

6.10.2005

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että vastaajayhtiö on velvoitettava suorittamaan hänelle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä aiheutuvana työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 12 kuukauden palkkaa vastaaava määrä eli 26.935,20 euroa laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

Lisäksi kantaja on vaatinut vastaajayhtiön velvoittamista korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen tuomion antopäivästä.

Vaatimusten perusteet

Kantajan määräaikainen työsopimus oli purettu 22.11.2004 ilman työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettua erittäin painavaa syytä ja noudattamatta yhtiön työsääntöjen 1.2.1 kohdassa edellytettyä viikon määräaikaa. Ottaen huomioon kantajan jäljellä olleiden määräaikaisten työsuhteiden kesto, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä sekä työnantajan ja työntekijän olot yleensä, oli vaadittua 12 kuukauden korvausta pidettävä perusteltuna.

Kuukauteen sisältyi 21,5 työpäivää. Kun se kerrottiin päivittäisten työtuntien määrällä eli kahdeksalla, saatiin kuukausittaiseksi työajaksi 172 tuntia. Kun kantajan keskituntiansio oli ollut 13,05 euroa tunnilta, muodostui korvauksen määräksi siten 13,05 x 172 h x 12 eli 26.935,20 euroa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TYÖTTÖMYYSVAKUUTUSRAHASTON LAUSUMA

Vaatimukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työttömyysvakuutusrahasto on vaatinut, että mikäli työnantaja tuomitaan korvausvelvolliseksi, käräjäoikeus velvoittaisi työnantajan suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle

1. työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisen korvauksesta tehtävän vähennyksen,

2. korvauksesta vähennetylle rahamäärälle viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä ja

3. korvausta oikeudenkäyntikuluista laillisine korkoineen 100 euroa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAUS

Vaatimukset

Vastaaja on kiistänyt kanteessa esitetyt vaatimukset kokonaisuudessaan sekä perusteeltaan että määrältään ja vaatinut kanteen hylkäämistä. Lisäksi vastaaja on vaatinut kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemispäivästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perusteet

Koko kanne perustui siihen virheelliseen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin tulkintaan, että kantajan ja vastaajan välille olisi solmittu sopimus useista määräaikaisista työsopimuksista ja että kantajan ja vastaajan väliseen oikeussuhteeseen sovellettaisiin työsopimuslakia. Kantaja ei kuitenkaan ollut ollut kanteessa mainittuna ajankohtana 22.11.2004 eikä muutoinkaan 4.9.2004 jälkeen työsopimussuhteessa vastaajaan - - - eikä muutoinkaan 4.9.2004 jälkeen työssäoppimisjaksoon tai muuhunkaan pitempiaikaiseen työsopimukseen perustuvassa työsuhteessa. Kantaja oli tehnyt erikseen sovituin tavoin lyhyitä työjaksoja työssäoppimisensa ohessa. Työsopimussuhteen puuttumisen vuoksi kantajan ja vastaajan väliseen oikeussuhteeseen ei 4.9.2004 jälkeen sovellettu työsopimuslain säännöksiä. Vastaaja oli siten voinut 22.11.2004 päättää olla ottamatta kantajaa työssäoppimisjaksoille ja myöhemmin opiskelun päättymisen jälkeen työhön tehtaalle. Kantajan kanne oli lakiin perustumaton ja tuli hylätä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Asiassa on riidatonta, että kantaja oli ollut M Oyj:n palveluksessa eri pituisissa määräaikaisissa työsuhteissa vuodesta 2001 lähtien. Hänet oli keväällä 2004 hyväksytty opiskelijaksi instituutti S:ään. Kantaja oli työskennellyt kesälomasijaisena tehtaalla ja sen jälkeen aloittanut opiskelun instituutissa. Hän oli suorittamassa koulutukseen kuuluvaa teoriajaksoa saadessaan 22.11.2004 ilmoituksen, että M Oyj:llä ei ollut hänestä itsestään johtuvasta syystä mahdollisuutta tarjota hänelle enää tilaisuutta työharjoitteluun ja työskentelyyn tehtaalla.

Kanteen mukaan kantaja ja vastaaja olivat tehneet useita määräaikaisia työsopimuksia sisältävän sopimuksen silloin, kun kantaja oli valittu opiskelijaksi instituuttiin. Palkattomat teoriajaksot keskeyttivät välillä työnteon. Kanteessa on vaadittu korvausta työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta. Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko kantaja ollut työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittamassa työsuhteessa vastaajayhtiöön 22.11.2004.

Näyttö

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Johtopäätökset kirjallisesta todistelusta

Käräjäoikeus katsoo, että todisteina esitetyt kalvosarjan sivu, lehti-ilmoitukset ja internetsivut eivät osoita, että jo koulutukseen valitseminen perustaisi työsuhteen tai useita määräaikaisia työsuhteita opiskelijan ja yrityksen välille. Työsuhteen solmiminen ja työpaikan saaminen edellyttävät, että koulutus on ensin hyväksytysti suoritettu.

Instituutin Oppilaan käsikirja osoittaa, että työssäoppimisjaksot ovat opiskeluun kuuluvaa koulutusta, jota arvioidaan kokonaisuutena teoriajaksojen kanssa.

Ohje instituutin opiskelijapalkkauksesta määrittelee maksettavan palkan sekä työharjoittelujakson aikana noudatettavia käytäntöjä. Käräjäoikeuden mukaan ohje tukee käsitystä, että opiskelija ei ole määräaikaisessa työsuhteessa työssäoppimisjaksoilla. Muutoin ohjeessa mainittu erillisen määräaikaisen työsopimuksen tekeminen kesän työssäoppimisjaksoille olisi tarpeeton.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Johtopäätökset henkilötodistelusta

Käräjäoikeus katsoo todistelusta käyvän ilmi, että työssäoppimisjaksot ovat olleet opiskelua instituutissa. Kysymys on opiskeluun liittyvästä koulutusjaksosta, jonka aikana opiskelija opettelee tehtaassa eri työkohteiden töitä kohteessa vakituisesti työskentelevän henkilön ohjauksessa. Opastaja saa tehtävästään eri korvauksen. Tehtaan ja instituutin välinen yhteyshenkilö valvoo harjoittelua. Etäopiskeluna opiskelija suorittaa harjoitustehtäviä instituuttiin. Jos opiskelijalla on aikaisemman työkokemuksen perusteella valmius työskennellä itsenäisesti jossakin työkohteessa, hän voi tilapäisesti tehdä siinä töitä esimerkiksi sairausloman sijaisena niin, että työskentely tukee opiskelua ja lasketaan mukaan työssäoppimisjaksoon. Harjoitteluohjelmat olivat eri tehtailla erilaisia, mutta ne oli laadittu opiskelua varten ja instituutti valvoi niiden noudattamista ja edellytti tiettyjen kokonaisuuksien suorittamista ja hallitsemista.

L:n palkkalaskelmille ei voida esitetyn näytön perusteella antaa sellaista merkitystä, että ne osoittaisivat määräaikaisen työsuhteen olleen voimassa myös työssäoppimisjaksolla 27.9.-7.11.2004. Todistaja A:n kertomuksesta käy ilmi, että järjestelmä vaatii tiettyjen kohtien täyttämistä palkanmaksulomakkeessa ja osa L:n tiedoista ja maksetuista tai pidätetyistä määristä perustui hänen 7.1.2004 alkaneeseen ja 4.9.2004 päättyneeseen työsuhteeseensa.

Todistajien A:n ja V:n kertomuksista käy ilmi, että TEL-maksut ja työttömyysvakuutusmaksut maksettiin kaikilta instituuttilaisilta riippumatta siitä, olivatko he olleet aikaisemmin työsuhteessa tehtaaseen. Opiskelijat saattoivat työharjoittelun aikana tehdä myös ylitöitä ja vuorotöitä, joista maksettiin palkkatodistuksesta näkyvä korvaus.

M Oyj:n sairauskassan säännöistä ilmenee, että jäsenyys alkaa työsuhteen alkaessa, jos työntekijä on hakenut jäsenyyttä. Jäsen eroaa kassasta lakatessaan kuulumasta kassan toimintapiiriin. Kantaja oli kertomansa mukaan liittynyt kassan jäseneksi ennen vuotta 2004. Kantaja oli ollut useissa määräaikaisissa työsuhteissa vastaajan kanssa mutta mistään ei ilmene, että sairauskassan jäsenyys olisi lakannut aina tällaisen työsuhteen päättyessä. Siten jäsenyyden jatkuminen 22.11.2004 saakka ei osoittanut määräaikaisen työsuhteen jatkumista samaan ajankohtaan saakka.

Todistelusta ilmenee, että määräaikainen työsopimus tehdään erikseen kesälomituksen ajaksi ja opintojen päätyttyä ammattitutkinnon suorittamisen ajaksi. Käräjäoikeus katsoo, että tällaiseen menettelyyn ei olisi tarvetta, jos määräaikainen työsopimus olisi voimassa jo opiskelun aloittamisesta lukien.

Opiskelija suoritti työssäoppimisjaksolla työharjoittelua, joka sisältyi opiskelukokonaisuuteen eikä perustunut harjoitteluyksikön kanssa tehtyyn työsopimukseen siitä riippumatta, että jakso saattoi sisältää itsenäistä vakanssityötä. Vastikkeen maksaminen perustui siihen, että koulutukseen kuuluvat työssäoppimisjaksot oli sovittu palkallisiksi ja määrä perustui instituutin ohjeeseen ja ohjepalkan päälle maksettaviin harjoittelujaksolla ansaittuihin lisiin.

Tehtaalla, jossa opiskelija suoritti työssäoppimisjaksoa, ei ollut työnantajan täydellistä työnjohto- ja valvontaoikeutta instituutin opiskelijaan nähden, koska työnteon tarkoituksena oli, että opiskelija suoritti tietyt instituutin asettamat opiskelutavoitteet.

Asiassa esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus katsoo, että L:n viimeisin määräaikainen työsuhde M Oyj:n kanssa oli päättynyt silloin, kun hänen opiskelunsa instituutissa oli alkanut ensimmäisellä teoriajaksolla. Käräjäoikeus katsoo, että esitetty näyttö ei tue L:n väitettä siitä, että instituuttiin valituksi tuleminen olisi merkinnyt useita määräaikaisia työsopimuksia sisältävän työsopimuksen solmimista kantajan ja vastaajan välillä niin, että sopimus olisi tavallaan levännyt teoriajaksojen ajan ja tullut voimaan työssäoppimisjaksojen ajaksi.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että L ei ole ollut 22.11.2004 työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittamassa työsuhteessa vastaajaan. Kysymys ei siten ole ollut työsopimuksen purkamisesta silloin, kun L:lle oli annettu ilmoitus, että M Oyj:llä ei hänestä itsestään johtuvasta syystä ollut enää mahdollisuutta tarjota hänelle mahdollisuutta työharjoitteluun ja työskentelyyn tehtaalla. Koska työsopimusta ei ole ollut, kantajalla ei ole oikeutta saada korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Tähän lopputulokseen päädyttyään käräjäoikeuden ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, muodostiko hylkypaperirullien poisvieminen pätevän työsopimuksen purkuperusteen ja oliko purkaminen tehty tehtaan työsäännöistä ilmenevässä määräajassa.

Lopputuloksesta johtuen Työttömyysvakuutusrahaston vaatimille korvauksille ei ole perusteita.

Oikeudenkäyntikulut

L on hävinnyt asian, joten hän on velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Vastaaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvauksena ilman arvonlisäveroa yhteensä 13.136,20 euroa, josta L on hyväksynyt 10.000 euroa. Hän on paljoksunut sen ylimenevää osuutta pitäen 180 euron tuntiveloitusta liian korkeana.

Kantaja ei ole kiistänyt laskutettujen toimenpiteiden tarpeellisuutta eikä niihin käytettyä tuntimäärää. Käräjäoikeus kuitenkin katsoo, että vaadittu määrä on kantajan esittämin tavoin kohtuuton, joten kantaja on velvollinen korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut myöntämällään määrällä.

Lainkohdat

Työsopimuslaki 1 luku 1 § 1 momentti
Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeus hylkää kanteen.

Käräjäoikeus hylkää Työttömyysvakuutusrahaston vaatimukset.

Oikeudenkäyntikulut

L velvoitetaan suorittamaan M Oyj:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kohtuulliseksi harkitut 10.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut käräjäoikeuden päätöksen antopäivästä.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Maija Kunnas

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 8.3.2007

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Tampereen käräjäoikeus 43. os. 27.9.2006 nro 12517
(liitteenä)

ASIA

Työsopimuksen purkaminen

VALITTAJA

L

VASTAPUOLI

M Oyj

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

L on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja hänen kanteensa hyväksytään. Lisäksi L on vaatinut, että M Oyj (jäljempänä myös: yhtiö) velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen.

L oli ollut työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa yhtiöön. Yhtiöllä ei ollut ollut hyväksyttävää perustetta työsopimuksen purkamiselle. Oikeus työsopimuksen purkamiseen oli lisäksi rauennut, koska purkua ei ollut tehty yhtiön työsääntöjen edellyttämässä määräajassa.

Vastaus

Yhtiö on vaatinut, että valitus hylätään ja L velvoitetaan korvaamaan yhtiön asianosais- ja oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

L ei ollut 22.11.2004 ollut työsuhteessa yhtiöön, joten yhtiö ei ollut irtisanonut tai purkanut hänen työsuhdettaan. Mikäli vastoin yhtiön käsitystä katsottaisiin, että L:llä oli 22.11.2004 ollut voimassaoleva työsuhde yhtiöön, yhtiöllä oli ollut laillinen peruste purkaa se L:n vietyä 9.11.2004 yhtiön omaisuutta kotiinsa vastoin annettuja ohjeita ja määräyksiä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työsopimuslain soveltumisesta yhtiön ja L:n suhteeseen

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työsopimuslakia sovelletaan sopimukseen, jolla työntekijä sitoutuu tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

L on työskennellyt yhtiön palveluksessa määräaikaisissa työsuhteissa - - - 7.1.-4.9.2004. Hän on 30.8.2004 aloittanut opiskelun instituutissa, joka järjestää ammattitutkintoon valmentavaa koulutusta. Koulutus, jonka suunniteltu kesto on ollut noin 1,5 vuotta, on muodostunut viidestä noin kuukauden mittaisesta teoriajaksosta ja neljästä niiden väliin sijoittuvasta työssäoppimisjaksosta tehtaalla. L:n työssäoppimisjaksojen aikana sijoituspaikkana on ollut yhtiön Mäntässä sijaitseva tehdas eli sama paikka, jossa L on ennen koulutuksen aloittamista työskennellyt. Yhtiö on maksanut L:lle työssäoppimisjaksolta palkkaa, jonka määrä on ollut ensimmäisenä vuonna 6,47 euroa/tunti ja joka olisi kohonnut toisena vuonna 8,09 euroksi/tunti. Siltä osin kuin L on tehnyt vakanssitöitä eli varsinaisen työntekijän työnkuvan mukaisia töitä, palkka on ollut korkeampi.

Toisen teoriajakson ollessa käynnissä yhtiö on 22.11.2004 ilmoittanut L:lle, ettei yhtiö voi hänestä johtuvasta syystä tarjota hänelle mahdollisuutta työharjoitteluun ja työskentelyyn yhtiön tehtaalla. Syyksi yhtiö on ilmoittanut sen, että L oli vienyt 9.11.2004 tehtaalta pois huomattavasti enemmän hylkypaperia kuin mihin hän oli 19.10.2004 saanut luvan. Yhtiön ilmoituksen johdosta L:n opiskelu ja siihen liittyvä työnteko oli päättynyt.

Arvioitaessa sitä, onko L:n ja yhtiön välillä ollut syksyllä 2004 voimassa työsopimussuhde, huomiota tulee työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti kiinnittää seuraaviin osatekijöihin: 1) onko osapuolten välillä ollut sopimus, 2) onko L tehnyt työtä yhtiön lukuun, 3) onko L saanut työn tekemisestä vastiketta ja 4) onko L toiminut yhtiön johdon ja valvonnan alaisena.

Työsopimuslaissa lähtökohdaksi on otettu kaksiasianosaissuhde, jossa toisena osapuolena on työntekijä (tai työntekijät) ja toisena osapuolena työnantaja. Tämä lähtökohta ei luontevasti sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tilanteeseen, jossa oppilaan vastapuolena on yhtäältä teoriakoulutuksesta vastaava instituutti ja toisaalta työssäoppimisjaksojen aikana instituutin ohella tai sijasta yhtiö.

Määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä 4.9.2004 L:n ja yhtiön välillä ei ole nimenomaisesti tehty kirjallista tai suullista sopimusta työssäoppimisjaksoista. Instituutissa opiskelevat henkilöt on lähetetty instituutin toimesta työssäoppimisjaksoille yrityksiin. Työssäoppimisjaksoja ovat koordinoineet instituutin pääsuunnittelija ja yrityksissä olevat yhteyshenkilöt.

Työssäoppimisjaksolla L on tehnyt tehtaan vakituisten työntekijöiden ohjauksessa ja valvonnassa työtehtäviä. L:lle kuten muillekin koulutettaville on laadittu harjoitteluohjelma, johon sisältyvien kokonaisuuksien suorittamista ja hallitsemista instituutti on valvonut. Kuten käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta todistelusta ilmenee, käytännössä työssäoppimisjaksojen aikana ei ole kuitenkaan kaikilta osin noudatettu harjoitteluohjelmaa, vaan työssäoppimisjaksoiksi otetut henkilöt ovat myös toimineet merkittävässä määrin sairauslomien ja vuosilomien aikaan vakituisen henkilökunnan sijaisina sekä tehneet ylitöitä, ja heille on maksettu näiltä osin palkkaa sen mukaan, mitä vakituiselle työntekijälle olisi maksettu.

Instituutin järjestämä koulutusohjelma on suunniteltu M Oyj:n ja eräiden muiden paperialan yhtiöiden työvoimatarpeen perusteella siten, että valittavien opiskelijoiden määrä ja heiltä edellytettävä pohjakoulutus sopeutetaan kunkin tehtaan tarpeisiin, jotta kaikille koulutuksensa hyväksytysti suorittaneille voidaan tulevaisuudessa taata työpaikka. Kysymys on siis yhtiöiden tarpeiden pohjalta tapahtuvasta täsmäkoulutuksesta. Yhtiö, jonka tehtaalla opiskelijat työskentelevät työssäoppimisjaksoilla, maksaa opiskelijoille työstä tuntiperusteista palkkaa, joka tosin on melko vähäinen siltä osin, kuin kysymys ei ole sairaus- tai vuosilomansijaisuuksista tai ylitöistä. Työssäoppimisjaksojen aikana opiskelijat ovat tehtävissään yhtiön johdon ja valvonnan alaisina. Yhtiön työnjohtovallan laajuutta rajoittaa jossain määrin se, että instituutti edellyttää opiskelijan oppivan työssäoppimisjaksoilla tiettyjä valmiuksia. Viimeksi mainittua seikkaa ei kuitenkaan voi pitää tilannetta oikeudellisesti arvioitaessa kovin merkittävänä työnjohto-oikeuden rajoituksena, koska instituutin edellyttämät valmiudet on määritelty kunkin tehtaan työvoiman tarpeita silmällä pitäen.

Koulutusohjelman toteutuminen edellyttää sitä, että koulutettaville järjestetään noin 1,5 vuoden koulutuksen aikana teoriaopintojen ohella työssäoppimisjaksot. Lähtökohtana on ollut, että useimmat työssäoppimisjaksot järjestetään saman koulutettavan osalta samassa tehtaassa ja että koulutuksen suorittanut henkilö sijoittuu sen jälkeen kyseiseen tehtaaseen määräaikaisena työntekijänä suorittamaan ammattitutkintoa ja sen suoritettuaan saa tehtaasta vakituisen työpaikan.

L:n haettua opiskelemaan instituuttiin ja instituutin hyväksyttyä hänet oppilaaksi koulutusohjelmaan, johon sisältyy useita työssäoppimisjaksoja, L:lle on sen lisäksi, että hän on saanut instituutilta opinto-oikeuden, katsottava syntyneen yhtiön kanssa työssäoppimisaikaa koskeva määräaikainen sopimus, jonka tarkempi sisältö on sittemmin täsmentynyt instituutin, yhtiön yhteyshenkilöiden ja koulutettavan kesken. Yhtiö on lähtenyt siitä, että kysymyksessä ei ole työsopimus. Asianosaisen käsityksellä ei kuitenkaan ole asian ratkaisemisen kannalta sinänsä merkitystä, vaan työsuhteen mahdollinen olemassaolo määräytyy sen perusteella, täyttääkö L:n ja yhtiön välinen suhde objektiivisesti arvioiden työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin edellytykset. Hovioikeus katsoo, että suhde on työn sisältö ja johto sekä maksettu vastike huomioon ottaen katsottava työsopimuslaissa tarkoitetuksi työsuhteeksi.

Työsuhteen kesto

L on katsonut, että hänen ja yhtiön välillä oli syntynyt työsopimus kaikkien koulutusohjelmaan sisältyvien työssäoppimisjaksojen osalta eikä vain sen jakson osalta, joka oli ehditty aloittaa. Kirjallisena todisteena esitetyssä instituutin opiskelijan käsikirjan sivulla 8 todetaan pyrkimyksenä olevan, että jokainen oppilas käy ainakin yhden työssäoppimisjakson "vieraassa" yksikössä ja että viimeisellä jaksolla oppilaat voivat saada mahdollisuuden kansainväliseen harjoitteluun. Tämän voisi katsoa jossain määrin tukevan sitä kantaa, että yhtiön ja L:n välillä ei ollut kaikkia työssäoppimisjaksoja koskenutta työsopimusta vaan ainoastaan jo alkanutta jaksoa koskeva työsopimus, joka ulottui myöhempiin jaksoihin vain siltä osin, kuin niiden toteuttamisesta nimenomaan kysymyksessä olevalla tehtaalla on näytetty sovitun. Tämä tulkinta johtaisi kuitenkin siihen, että yhtiö voisi teoriajakson aikana tekemällään ilmoituksella ilman hyväksyttävää perustetta päättää rekrytointikoulutettavan työssäoppimiskoulutuksen. Ottaen huomioon rekrytointikoulutuksen lähtökohdat tällainen tulkinta olisi kohtuuton. Yhtiön ja rekrytointikoulutuksessa olevan henkilön välille on katsottava syntyneen sopimus kaikkien työssäoppimisjaksojen toteutumisesta yhtiön palveluksessa, ellei toisin ole jo tuossa vaiheessa nimenomaisesti sovittu. Siltä osin, kuin osa koulutuksesta lopulta mahdollisesti toteutuu muussa kuin kyseisessä tehtaassa, tilannetta voidaan tarkastella työntekijävaihtona tai työsuhteen ehtojen muuttamisena tai uuden, aikaisemman sopimuksen osittain korvaavan sopimuksen tekemisenä.

Työsuhteen päättämisen edellytykset ja päättämismenettely

Siitä, että kysymyksessä ei ole puhdas kaksiasianosaissuhde yhtiön ja työssäoppimiskoulutettavan välillä, vaan asiaan liittyy myös instituutti, seuraa myös työsuhteen päättämisen osalta tiettyjä eroavaisuuksia verrattuna yksinomaan työsopimuslain mukaisesti säänneltyyn työsuhteeseen. Työsopimuslain 7 luvussa säännelty työsopimuksen irtisanominen koskee vain toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta. Määräaikaista työsopimusta ei voi päättää irtisanomalla, vaan se on mahdollista päättää ainoastaan purkamalla se 8 luvun mukaisilla perusteilla. Ellei purkamisperustetta ole, työnantaja ja työntekijä ovat yleensä sidottuja noudattamaan työsopimusta koko sopimuksen keston ajan, elleivät he yhteisymmärryksessä sovi työsuhteen ennenaikaisesta päättymisestä. Koska työssäoppimisjaksot eivät kuitenkaan ole perusteeltaan itsenäisiä työsopimuksia vaan kiinteä osa instituutin järjestämää koulutusohjelmaa, työssäoppimisjaksojen taustaperusteena olevan opiskelun instituutissa syystä tai toisesta päättyessä yhtiön ja rekrytointikoulutettavan velvollisuus noudattaa voimassa ollutta määräaikaista työsopimusta päättyy, ellei erikseen ole toisin sovittu.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa opiskelun päättyminen oli aiheutunut yhtiön instituutille tekemästä ilmoituksesta, jonka mukaan yhtiö ei voinut L:stä johtuvasta syystä enää tarjota hänelle mahdollisuutta työharjoitteluun ja työskentelyyn. Tällainen ilmoitus, joka on katsottava työnantajan tekemäksi työsuhteen purkamiseksi, on käytännössä johtanut L:n opiskelun päättymiseen. Koska opiskelun päättyminen on johtunut yhtiön tekemästä työsuhteen purkamisesta, opiskelun päättyminen ei ole sellainen seikka, joka vapauttaisi yhtiön korvausvastuusta.

Yhtiön Mäntän tehtaan työsääntöjen mukaan seuraamus järjestys- ja työsääntörikkomuksissa on annettava viikon kuluessa siitä, kun rikkomus on lakannut tai kuin seuraamuksen antamiseksi tai asian käsittelemiseksi muu pätevä este on lakannut. L:n menettely, johon työsuhteen päättäminen on perustunut, on tapahtunut 9.11.2004. Yhtiö on 19.11.2004 ilmoittanut L:lle työharjoittelun katkeamisesta. Työsuhteen purkamista koskeva ilmoitus on annettu L:lle 22.11.2004. Seuraamus on näin ollen annettu yli viikon kuluttua väitetystä rikkomuksesta. Yhtiö ei ole edes nimenomaisesti väittänyt, että sillä olisi ollut pätevä este olla käsittelemättä asia viikon kuluessa rikkomuksesta. Se seikka, että L ei ole marraskuussa 2004 ollut tehtaalla vaan instituutissa teoriajaksolla, ei ole pätevä aihe asian käsittelyn viivästymiselle, koska L olisi ollut tavoitettavissa instituutista. Koska yhtiö ei ole noudattanut työsääntöjen mukaista määräaikaa, se ei voi vedota L:n toimintaan 9.11.2004 työsuhteen päättämisperusteena. L:n toiminnan moitittavuusastetta käsitellään kuitenkin jäljempänä, koska sillä on merkitystä yhtiön korvausvelvollisuuden määrää harkittaessa.

Korvausvelvollisuuden määrä

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on suoritettava korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä huomioon otettavia seikkoja ovat pykälän 2 momentin mukaan työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastuvat seikat.

Työsuhteen päättymisen taustalla on ollut L:n väärinkäsitys sen suhteen, paljonko paperia hän oli saanut viedä kotiinsa. Ottaen huomioon L:n vuoropäälliköltä saaman lupalapun tekstin epäselvyys L:n toiminta ei osoita epärehellisyyttä eikä sitä ole pidettävä kovin huolimattomanakaan, kun L:n tulkinta epäselvästi kirjoitetusta lupalapun tekstistä on ollut pikaisesti lukien täysin mahdollinen ja sopusoinnussa sen kanssa, mitä hän oli pyytänyt. Taloudelliselta merkitykseltään kuuden hylkypaperirullan vienti ei ole ollut suuri asia. Työsuhteen päättyminen on merkinnyt koulutuksen päättymistä ja työnsaannin vaikeutumista ainakin tuolla ammattialalla. Jos koulutus olisi saatettu päätökseen, L olisi todennäköisesti saanut työpaikan yhtiön palveluksessa.

Yhtiön toiminnan moitittavuuden osalta hovioikeus toteaa, että L:n menettely paperin viemisessä kotiin on ollut omiaan aiheuttamaan yhtiössä epäluottamusta L:ää kohtaan. Koska kysymyksessä on kuitenkin ollut L:n väärinkäsitys ja myös yhtiön puolesta toimineiden olisi pitänyt se ymmärtää, ainakin jos asiaa olisi L:n kanssa selvitetty, työsuhteen päättäminen on ollut huomattavan ylimitoitettu seuraamus. Toisaalta se seikka, että L nauttii työsopimuslain mukaista suojaa perusteetonta työsuhteen päättämistä vastaan, on tässä oikeudellisesti epäselvässä kolmiasianosaisasetelmassa saattanut tulla yhtiölle yllätyksenä.

Työsuhteen päättämisen vuoksi L:n työssäoppimisjaksot 3.1.-13.3.2005, 18.4.-27.9.2005 ja 14.11.2005-1.1.2006 ovat jääneet toteutumatta. Yhteensä näistä ajanjaksoista olisi kertynyt 40 viikkoa eli hieman yli yhdeksän kuukautta. Tämän ja kahdessa edellisessä kappaleessa lausuttujen seikkojen perusteella hovioikeus harkitsee oikeaksi velvoittaa yhtiön suorittamaan L:lle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisena korvauksena yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

Kuukausipalkan määrän osalta asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko kuukausipalkkaa laskettaessa käytettävä tuntipalkkana opiskelijapalkkaa eli 6,47 euroa vai tosiasiallista keskimääräistä tuntipalkkaa, joka on L:n viimeisen palkkatodistuksen mukaan ollut 13,05 euroa. Kirjallisista todisteista ja käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta henkilötodistelusta käy ilmi, että työssäoppimisjaksojen aikana palkka saattoi niin sanottujen vakanssitöiden tekemisen ja ylitöiden vuoksi muodostua huomattavastikin suuremmaksi kuin opiskelijapalkan mukaisesti laskien. Hovioikeus kuitenkin katsoo, että yksittäinen, hyvin lyhyeltä ajanjaksolta esitetty palkkalaskelma ei riitä osoitukseksi siitä, että L:lle olisi työssäoppisjaksojen aikana maksettu keskimäärin tuota suuruusluokkaa olevaa palkkaa. Kun L:lle maksetun palkan määrä on vaihdellut ja olisi jatkossakin vaihdellut, hovioikeus harkitsee oikeaksi ottaa laskennalliseksi lähtökohdaksi yhdeksän euron tuntipalkan. Kertomalla tämä kahdeksalla työtunnilla/työpäivä ja 21,5 työpäivällä/kuukausi korvauksen kokonaismääräksi tulee 13.932 euroa, josta 2.097,75 euroa on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla maksettava L:n sijasta työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Yhtiö häviää asian ja on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan L:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen. Se osa, minkä L on hävinnyt, on koskenut harkinnanvaraisia seikkoja, joilla ei ole ollut olennaista vaikutusta oikeudenkäyntikulujen määrään. Koska asia on kuitenkin ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että yhtiöllä on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, hovioikeus määrää oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8a §:n nojalla, että yhtiö on velvollinen korvaamaan vain puolet L:n oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

Työttömyysvakuutusrahasto on käräjäoikeudelle 21.10.2005 antamassaan lausumassa vaatinut muun ohella korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Rahastolla ei ole työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisessa menettelyssä sille kuuluvia lakisääteisiä tehtäviä hoitaessaan sellaista asemaa asianosaisena tai väliintulijana, että rahaston oikeudenkäyntivaatimusta voitaisiin pitää lakiin perustuvana. Oikeuskäytännössä samaan lopputulokseen on aikaisemmin päädytty työtuomioistuimen 11.1.2006 antamassa julkaistussa ratkaisussa 2006-1 sekä Turun hovioikeuden ratkaisuissa 13.3.2006 nro 643 ja 17.3.2006 nro 709.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. L vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

M Oyj velvoitetaan suorittamaan L:lle korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 11.834,25 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 26.11.2005 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 4.724,50 euroa ja hovioikeudessa 1.198 euroa. Oikeudenkäyntikulujen korvauksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista korkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta.

M Oyj velvoitetaan suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle - - - 2.097,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän tuomion antamisesta. Työttömyysvakuutusrahaston vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juhani Saarinen
hovioikeudenneuvos Pirkko Mikkola
hovioikeudenneuvos Kari Hirvonen

Esittelijä: viskaali Juha Karvinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.