Rovaniemen HO 14.12.2007 1149

Työsuhdetta koskeva riita - Työterveyshuollon järjestäminen - Tasapuolisen kohtelun vaatimus

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanne

A ja hänen 64 myötäpuoltaan ovat vaatineet, että käräjäoikeus vahvistaa, että

1) B Oy on rikkonut työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimusta ja syrjintäkieltoa asettaessaan A:n ja hänen myötäpuolensa eriarvoiseen asemaan ja myöntäessään heille ilman perusteltua syytä suppeamman työterveyshuollon kuin saman yrityksen toimihenkilöille,

2) B Oy:n tulee kohdella A:ta ja hänen myötäpuoliaan tasapuolisesti ja myöntää heille työterveyspalvelut samojen periaatteiden mukaan kuin yhtiön palveluksessa oleville toimihenkilöille, ja

3) A:lla ja hänen myötäpuolillaan on oikeus samoihin työterveyspalveluihin kuin yhtiön toimihenkilöillä (yleislääkäritasoinen sairaanhoito, laboratorio- , röntgen- ja kliiniset tutkimukset).

Lisäksi A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet , että B Oy velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa laillisine viivästyskorkoineen.

Vastaus

B Oy vaati, että käräjäoikeus hylkää kanteen ja velvoittaa A:n myötäpuolineen yhteisvastuullisesti korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut.

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Käräjäoikeus katsoi, että B Oy:n menettelyssä ei ollut kysymys työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun syrjintäkiellon rikkomisesta. Tältä osin kanne hylättiin.

Sitä vastoin käräjäoikeus vahvisti, että

1) B Oy on rikkonut työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vaatimusta asettaessaan A:n ja hänen myötäpuolensa eriarvoiseen asemaan eräiden B Oy:n toimihenkilöiden kanssa ja myöntäessään heille ilman perusteltua syytä suppeamman työterveyshuollon kuin mainituille toimihenkilöille,

2) että B Oy:n tulee kohdella A:ta ja hänen myötäpuoliaan tasapuolisesti ja myöntää heille työterveyspalvelut samojen periaatteiden mukaan kuin B Oy:n palveluksessa oleville toimihenkilöille, ja

3), että A:lla ja hänen myötäpuolillaan on oikeus samoihin työterveyspalveluihin kuin toimihenkilöillä.

Lisäksi käräjäoikeus velvoitti B Oy:n korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Valitus

B Oy on vaatinut, että A:n ja hänen myötäpuoliensa kanne hylätään ja että A myötäpuolineen velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 20 157,50 eurolla ja hovioikeudessa 9 917,37 eurolla korkoineen. B Oy on toissijaisesti vaatinut, että kanne hylätään oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen osalta. B Oy on lisäsi vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

B Oy on lausunut, että käräjäoikeus oli soveltanut ja tulkinnut lakia virheellisesti.

Kanteen hyväksymiselle ei ollut edellytyksiä työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla. Käräjäoikeuden johtopäätös, jonka mukaan B Oy oli työsuhteen kestoajan perusteella soveltanut määräaikaisten työntekijöidensä työsuhteissa epäedullisempia ehtoja kuin muissa työsuhteissa, oli virheellinen. Yhtiö ei ollut edes vedonnut työntekijöiden työsuhteiden lyhytaikaisuuteen käräjäoikeuden ratkaisussa esitetyssä tarkoituksessa, vaan ainoastaan tarkoituksella kuvata työntekijä- ja toimihenkilöryhmien välisiä eroja. Asiassa oli riidatonta, että kaikkia työntekijäryhmään ja toisaalta kaikkia toimihenkilöryhmään kuuluvia henkilöitä oli kohdeltu samalla tavalla riippumatta heidän työsuhteensa kestosta.

Käräjäoikeus oli tulkinnut ja soveltanut virheellisesti myös työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentin säännöstä työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta. Tasapuolisen kohtelun arviointi oli suoritettava samassa tai samanlaisessa asemassa olevien henkilöiden kesken. Asiassa oli riidatonta, että B Oy:n työntekijät toisaalta ja toimihenkilöt toisaalta muodostivat yleisesti ottaen erilaiset viiteryhmät. Käräjäoikeus oli kuitenkin katsonut, että yhtiön koko henkilökuntaa oli pidettävä yhtenä viiteryhmänä arvioitaessa tasapuolisen kohtelun toteutumista työterveyshuollon kohdalla. Yhtiö oli järjestänyt työterveyshuoltolain 12 §:n mukaisen lakisääteisen työterveyshuollon koko henkilökunnalleen. Asiassa ei ollut esitetty mitään perusteita sille, että yhtiön toimihenkilöilleen lisäetuna tarjoamia työterveyshuoltolain 14 §:ssä tarkoitettuja terveydenhuollon muita palveluja olisi pidettävä sellaisena yleisenä henkilökuntaetuna, joka tulisi tarjota koko henkilökunnalle. Kyseisten palveluiden järjestäminen oli työnantajan vapaassa harkinnassa. B Oy ei ollut rikkonut tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Käräjäoikeus oli myös virheellisesti arvioinut työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua tasapuolisen kohtelun vaatimusta yhdenvertaisuuslain säännösten valossa. Toisin kuin työsopimuslaissa tarkoitetun syrjinnän käsitteen kohdalla, tasapuolisen kohtelun käsitteen sisältöä ei voitu johtaa yhdenvertaisuuslain säännöksistä, koska siinä ei ollut kysymys syrjintäkiellon rikkomisesta. Edellä mainitusta syystä myöskään todistustaakka ei määräytynyt yhdenvertaisuuslaissa säädetyllä tavalla, vaan kyseisen työsopimuslain säännöksen perusteella.

Käräjäoikeus oli myös arvioinut näytön virheellisesti.

Kantajana olevat työntekijät eivät olleet osoittaneet, että heidät olisi asetettu eriarvoiseen asemaan epäasiallisilla perusteilla. B Oy oli joka tapauksessa osoittanut, että väitetystä tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta poikkeaminen oli ollut työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla perusteltua.

Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisu oli joka tapauksessa virheellinen. Oikeudenkäyntikulut olisi tullut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla jättää kummankin osapuolen omaksi vahingoksi, koska asiassa oli esitetty useita vaatimuksia, joista vain osa oli ratkaistu kantajien hyväksi. Sillä seikalla, että kanne ei ollut menestynyt ensisijaisella ja huomattavasti vakavammalla syrjintäperusteella, ei ollut vain vähäinen merkitys asiassa.

Vastaus

A myötäpuolineen on vaatinut, että valitus hylätään ja että B Oy velvoitetaan korvaamaa heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 9 638,60 eurolla viivästyskorkoineen.

A myötäpuolineen on viitannut käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa ja käräjäoikeuden tuomion perusteluihin.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian tausta ja ratkaistavana oleva kysymys

B Oy on järjestänyt toimihenkilöilleen ja työntekijöilleen eri tasoisen ja laajuisen työterveyshuollon käräjäoikeuden tuomiosta lähemmin ilmenevällä tavalla. Keskeinen ero on ollut se, että toimihenkilöiden sopimus oikeutti heidät tiettyihin yksityisen sektorin sairaanhoidonhoidon palveluihin, kun taas työntekijöille järjestettyyn työterveyshuoltoon ei kuulunut vastaavaa etua.

Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko B Oy tällä menettelyllään rikkonut työsopimuslaissa säädettyä työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Epäedullisemmat työehdot työsuhteen määräaikaisuuden perusteella

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.

B Oy on kohdellut toisaalta kaikkia työntekijäryhmään ja toisaalta kaikkia toimihenkilöryhmään kuuluvia henkilöitä samalla tavalla riippumatta heidän työsuhteensa kestosta. Yhtiö ei siten ole pelkästään työsuhteen kestoajan perusteella soveltanut määräaikaisten työntekijöidensä työsuhteissa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa.

Tasapuolisen kohtelun vaatimus

Riidattomiin seikkoihin perustuvat oikeudelliset lähtökohdat

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työnantajan on muutoinkin kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Tasapuolisen kohtelun vaatimus perustuu ajatukselle samanlaisessa asemassa olevien työntekijöiden yhdenvertaisuudesta. Oikeuskirjallisuudessa (Kari-Pekka Tiitinen - Tarja Kröger, Työsopimuslaki 2001, s. 113 - 114 ja Mika Valkonen, Työoikeus 2006, s. 231 - 238) tämän on katsottu tarkoittavan muun ohella sitä, että työyhteisössä, jossa työntekijöiden asemat ja tehtävät poikkeavat toisistaan, tasapuolisen kohtelun toteutumista arvioidaan lähtökohtaisesti kunkin viiteryhmän sisällä. Sallittuna ei kuitenkaan ole katsottu voitavan pitää sitä, että työntekijät asetetaan toisistaan poikkeavaan asemaan sellaisten työsuhteen ehtojen osalta, joihin nähden heidän erilaisilla asemillaan tai tehtävillään ei ole merkitystä. Toisin sanoen työntekijöitä, jotka ovat ratkaistavana olevan asian kannalta samassa asemassa, on kohdeltava samalla tavoin riippumatta siitä, vallitseeko heidän välillään eroja joissakin muissa suhteissa.

B Oy on ensisijaisesti vedonnut siihen, että yksistään se seikka, että yhtiön työntekijät ja toimihenkilöt kuuluivat yleisesti ottaen erilaisiin viiteryhmiin, oli riittävä peruste järjestää näille ryhmille eritasoinen työterveyshuolto, kun se molempien ryhmien osalta kuitenkin täytti laissa säädetyt vähimmäisedellytykset. Työterveyshuoltolain 1 §:n mukaan työterveyshuollon tarkoituksena on edistää työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa sekä työyhteisön toimintaa. Hovioikeus katsoo, että työterveyshuoltoa on sen tarkoitus huomioon ottaen pidettävä sellaisena työsuhteeseen kuuluvana etuutena, ettei sen järjestämistä eritasoisesti voida pitää hyväksyttävänä pelkästään muodollisen tai yleisluonteisen viiteryhmäjaottelun perusteella. Jotta kyseistä järjestelyä voitaisiin pitää sallittuna, paremmat edut saavien toimihenkilöiden asemalla ja työtehtävillä tulee olla osoitettavissa asiallisesti merkityksellinen liityntä työterveyspalveluiden laajuuteen.

Huomioon ottaen edellä todetut lähtökohdat ja sen, mihin B Oy on ilmoittanut työterveyshuollon järjestämistä koskevan menettelynsä ensisijaisesti perustuneen, kantajina olevat työntekijät ovat saattaneet todennäköiseksi, että B Oy on menetellyt tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaisesti. B Oy:n on siten osoitettava, että tästä vaatimuksesta poikkeaminen on ollut toimihenkilöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

Näyttö

Hovioikeudessa esitetty todistelu on asiaan vaikuttavilta osin vastannut käräjäoikeuden tuomiossa selostettua näyttöä.

Perustellun syyn arviointi

B Oy on hovioikeudessa perustellut eritasoisen työterveyshuollon järjestämistä lähinnä sillä, että toimihenkilöt olivat pääosin yhtiölle tärkeitä avainhenkilöitä, jotka pyrittiin sitouttamaan yhtiöön palkanluonteiseksi eduksi katsottavalla laajennetulla työterveyshuollolla ja joille oli tarpeen tarjota nopeasti käytettävissä olevat ja laadukkaat terveydenhuoltopalvelut sairauspoissaolojen vähentämiseksi. Yhtiö on menettelynsä perusteena vedonnut hovioikeudessa myös laajennetusta työterveyshuollosta aiheutuviin kustannuksiin, rakennusalalla noudatettavaan käytäntöön ja siihen, että työntekijöiden ja toimihenkilöiden työsuhteiden ehdot määräytyivät muutoinkin suurelta osin eri perustein. Sitä vastoin B Oy ei ole enää hovioikeudessa esittänyt perustellun syyn osoittamiseksi väitettään, että työntekijöiden työsuhteet olivat lyhytkestoisempia kuin toimihenkilöiden työsuhteet.

B Oy:n kannalta voidaan pitää perusteltuna sitä, että yhtiö on pyrkinyt vähentämään yhtiön strategisia tehtäviä suorittavien avainhenkilöidensä sairaudesta ja terveydenhuollon palveluiden hankkimisesta aiheutuvia poissaoloja esimerkiksi työterveyshuollon järjestämiseen liittyvin keinoin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtiön toimihenkilöitä voidaan pitää suurelta, mutta ei kuitenkaan kaikilta osin sen toiminnan kannalta strategisesti tärkeinä avainhenkilöinä. Tämä osoittaa sen, että eritasoisen työterveyshuollon järjestäminen ei ole perustunut aitoon arvioon kunkin parempitasoisen työterveyshuollon piiriin kuuluvan henkilön tosiasiallisesta merkityksestä yhtiön toiminnalle. Tämän vuoksi kyseistä järjestelyä ei voida pitää perusteltuna tällä vedotulla toimihenkilöiden tehtävien laatuun ja asemaan liittyvällä perusteella. Samasta syystä myöskään toimihenkilöiden sitouttamispyrkimystä ei voida pitää riittävänä perusteena kyseiselle järjestelylle.

B Oy:n vetoamien kustannussyiden ja rakennusalan yleisen käytännön osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut. Työntekijöiden ja toimihenkilöiden työsuhteiden muiden ehtojen määräytymisperusteiden eroavuuksilla ei ole sellaista asiallista liittymää työterveyshuollon järjestämiseen, että yhtiön menettelyä voitaisiin pitää, huomioon ottaen erityisesti työterveyshuollon tarkoituksen, niidenkään johdosta perusteltuna.

B Oy ei ole näyttänyt, että työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta poikkeaminen olisi ollut näiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

Päätyessään edellä olevaan ratkaisuun hovioikeus on lisäksi ottanut huomioon perusoikeusmyönteisen laintulkintaperiaatteen. Perusoikeuslainsäädännön lähtökohtana on vaatimus oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta ja tosiasiallisesta tasa-arvosta. Hovioikeus katsoo, että nyt valittu ratkaisuvaihtoehto vastaa käsillä olevassa tilanteessa parhaiten perusoikeuksien tarkoitusta ja toteutumista.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

B Oy on muutoksenhaun lopputulos huomioon ottaen velvollinen korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa määrältään riidattomat oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ole syytä muuttaa.

B Oy velvoitetaan korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 9 638,60 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä. Oikeudenkäyntikuluihin sisältyy palkkiota 6 300 euroa, kuluja 1 803 euroa ja arvonlisäveron osuutta 1535,60 euroa.

ASIAN RATKAISSEET HOVIOIKEUDEN JÄSENET:

hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Vesa Kota-aho, joka on myös valmistellut asian määräaikainen
hovioikeudenneuvos Jusse Määttä

LAINVOIMAISUUSTIEDOT:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 23.6.2009 KKO:2009:52

Päivitetty 17.12.2009

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.