Helsingin HO 21.6.2007 2115

Lääke- ja huumausainerikos - Rinnakkaisvalmisteiden maahantuonti - Kieltoerehdys

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 22.8.2006

Syyttäjän rangaistusvaatimus

A on 15.2.2006 tuonut maahan syytekohdassa 1 tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain ja sen nojalla annetun asetuksen vastaisesti lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä eli 79 kappaletta Kamagra 100 mg -tabletteja ilman lääkemääräystä sekä syytekohdassa 2 laittomasti huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä eli 9 kpl alpratsolaamia sisältäviä tabletteja. A on menettelyllään syyllistynyt syytekohdassa 1 lääkerikokseen ja syytekohdassa 2 huumausainerikokseen.

Syyttäjän muut vaatimukset

A:n hallusta takavarikoidut lääkkeet on tuomittava valtiolle menetetyiksi.

Vastaus

A on kiistänyt syytteen, koska hänellä oli ollut reseptit lääkkeisiin. Hänelle oli Thaimaassa myyty korvaavia lääkkeitä, koska siellä ei ollut ollut juuri reseptissä mainittuja lääkkeitä. Hän on vaatinut lääkkeiden palauttamista itselleen.

Tuomion perustelu
A on osoittanut, että hänellä oli ollut 22.3.2005 annettu lääkemääräys vuoden tarvetta varten Viagra-nimiseen lääkkeeseen, annostuksen ollessa 1 tabletti päivässä sekä samana päivänä annettu lääkemääräys Tenox 20 mg -tabletteihin, josta on ollut tuolloin käyttämättä vielä 70 tablettia ja, kun reseptiä sittemmin on käytetty 9.3.2006, tuon jälkeen käyttämättä vielä 40 tablettia.

A on uskottavasti kertonut, että hän oli esittänyt reseptit paikallisessa apteekissa Thaimaassa, jossa tämänkaltaisille lääkkeille ei vaadita reseptiä, ja siellä oli hänelle annettu syytteessä tarkoitetut lääkkeet korvaavina valmisteina.

Syytekohdan 1 osalta käräjäoikeus toteaa, että maahan tuodussa lääkkeessä on sama vaikuttava aine kuin Viagrassa. A:n Viagra-resepti on siten oikeuttanut lääkkeen hankkimiseen. Sen perusteella, miten käräjäoikeus on lääkemääräystä kyennyt tulkitsemaan, siitä olisi ollut käyttämättä vielä ainakin A:n tuomaa lääkettä vastaava määrä tabletteja. A ei siten syytekohdan 1 osalta ole syyllistynyt rikokseen.

Mitä tulee syytekohdassa 2 mainittuihin huumausaineiksi luokiteltaviin lääkkeisiin, niin niitä ei käräjäoikeuden saaman tiedon mukaan olisi voinut hankkia Tenox-reseptillä, koska niiden vaikuttava aine on pitkävaikutteista, kun taas Tenoxin lyhytvaikutteista. Tenox-resepti ei siten ole oikeuttanut niiden hankkimiseen. Kuitenkin A:n kertoma siitä, että nämä lääkkeet oli annettu hänelle paikallisesta apteekista Tenoxia korvaavina lääkkeinä, on uskottava. Siksi käräjäoikeus katsoo, ettei A ole ollut selvillä siitä, etteivät lääkkeet ole olleet vastaavia tai ainakin hän on erehtynyt tästä seikasta. Näin ollen teko ei ole tahallinen. Siten syyte myös huumausainerikoksesta on hylättävä.

Syytteen tullessa hylätyksi A:lla on oikeus saada häneltä takavarikoidut lääkkeet takaisin ja valtiolta korvaus oikeudenkäyntikuluistaan, joiden määrä on riidaton.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Räty ja lautamiehet.

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 21.6.2007

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen ja että häneltä takavarikoidut lääkkeet tuomitaan valtiolle menetetyksi.

A:n maahantuomat lääkevalmisteet eivät olleet hänellä olleissa lääkemääräyksissä tarkoitettuja lääkevalmisteita. Lääkevalmisteiden maahantuontiin ei voitu soveltaa lääkevalmisteiden vaihtamista rinnakkaisvalmisteisiin koskevaa lainsäädäntöä.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään.

A:lle oli myyty apteekissa lääkemääräysten mukaisten lääkevalmisteiden sijasta korvaavat lääkevalmisteet. A:lla ei ollut ollut syytä epäillä, että hänelle olisi myyty muita kuin lääkemääräysten lääkevalmisteita vastaavat valmisteet. A:lla oli ollut oikeus tuoda ostamansa lääkevalmisteet maahan lääkemääräystensä nojalla omaan käyttöönsä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Lääkevalmisteiden maahantuontia koskevat säännökset

Rikoslain 44 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta muun muassa lääkelain tai sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti tuo maahan lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Rikoslain 50 luvun 1 §:n 2 kohdan (17.12.1993/1304) mukaan joka laittomasti tuo tai yrittää tuoda maahan huumausainetta on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Säännöstä on muutettu lailla 19.10.2006/928, joka on tullut voimaan 1.1.2007. Muutoksella ei ole vaikutusta nyt kysymyksessä olevaan tekoon eikä sen rangaistavuuteen.

Rikoslain 50 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan huumausaineena pidetään huumausainelaissa (1289/93) tarkoitettua huumausainetta. Huumausainelain 2 §:n 1 momentin mukaan huumausaineena pidetään muun muassa psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (31.12.1993/1709) mukaan alpratsolaami on mainitussa sopimuksessa tarkoitettu huumausaineena pidettävä aine ja valmiste.

Huumausainelain 1 §:n 2 momentin mukaan huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. Tämä erikseen säätäminen on tehty lääkelaissa, jonka 19 §:ssä (9.8.2002/700) todetaan muun muassa, että lääkeaineiden tuonti ei ole sallittua ja että reseptilääkkeen hankinnan tulee perustua lääkemääräykseen. Edelleen saman pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää henkilökohtaisen tuonnin tarkemmista edellytyksistä sekä rajoituksista, jotka koskevat tuotavan lääkkeen hankintamaata, lääkkeen hankintatapaa ja maahan tuotavan lääkkeen enimmäismäärää. Säännöstä on muutettu lailla 13.1.2006, joka on tullut voimaan 1.2.2006. Muutoksella ei ole merkitystä käsiteltävään asiaan.

Lääkelain 19 §:n nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen (11.12.2002/1088) 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yksityishenkilö voi tuoda Suomeen lääkevalmisteita henkilökohtaiseen käyttöönsä, edellyttäen että lääkevalmisteella on myyntilupa valtiossa, josta se on hankittu, tai jos lääkevalmisteella ei ole myyntilupaa, sen hankinta on perustunut lääkkeen määräämiseen oikeutetun henkilön asianmukaisesti antamaan lääkemääräykseen. Saman momentin 3 kohdan mukaan henkilön on pystyttävä tarvittaessa osoittamaan, että lääkevalmiste on tarkoitettu hänen omaan lääkitykseensä, reseptilääkkeestä tämä tulee osoittaa lääkkeen määräämiseen oikeutetun henkilön asianmukaisesti antamalla lääkemääräyksellä tai lääkärintodistuksella. Asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta yksityishenkilö voi tuoda mukanaan lääkevalmistetta henkilökohtaiseen käyttöönsä korkeintaan kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän. Asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan huumausaineeksi luokiteltavaa lääkevalmistetta yksityishenkilö saa tuoda henkilökohtaiseen käyttöönsä 4 §:ssä säädetystä poiketen muusta kuin Schengen-valtiosta korkeintaan 14 vuorokauden käyttöä vastaavan määrän.

Rinnakkaisvalmisteita koskevat säännökset

Lääkelain 5 c §:n 2 momentin mukaan rinnakkaisvalmisteella tarkoitetaan lääkevalmistetta, joka on vaikuttavien aineiden laadun ja määrän osalta koostumukseltaan samanlainen, jolla on sama lääkemuoto ja jonka biologinen samanarvoisuus vertailuvalmisteen kanssa on osoitettu biologista hyväksikäytettävyyttä koskevissa asianmukaisissa tutkimuksissa.

Lääkelain 57 b §:n 1 momentin (31.1.2003/80) mukaan toimittaessaan lääkärin lääkemääräykseen perustuvaa lääkevalmistetta apteekin on vaihdettava lääkevalmiste halvimpaan tai siitä hinnaltaan vähän poikkeavaan, 57 c §:ssä tarkoitetun Lääkelaitoksen luettelon mukaiseen vaihtokelpoiseen lääkevalmisteeseen, joka on yleisesti saatavilla. Säännöstä on muutettu lailla 13.1.2006/22, joka on tullut voimaan 1.2.2006. Muutoksella ei ole merkitystä käsiteltävään asiaan.

Lääkelain 57 c §:n 1 momentin mukaan Lääkelaitoksen tulee laatia luettelo keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Vaihtokelpoisiksi voidaan määritellä lääkevalmisteet, joiden vaikuttavat aineet ja niiden määrät ovat samanlaisia ja jotka ovat keskenään biologisesti samanarvoisia.

Kieltoerehdys

Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden tai muuhun tähän rinnastettavan seikan vuoksi. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp., s. 106-107) mukaan väärän käsityksen muodostanut tekijä saattaa olla perusteltua vapauttaa vastuusta, jos lain sisällön selvittäminen kohtaa ylivoimaisia tai kohtuuttomia vaikeuksia. Kokonaisarvostelussa kysytään, onko erehtyminen ollut kokonaisuudessaan ilmeisen anteeksi annettavaa ja olisiko tekijältä voitu edellyttää, että hän olisi ottanut ja saanut asioista selvää.

A:n menettelyn arviointi

Kirjallisena todisteena olevasta tullilaboratorion tutkimusselosteesta ilmenee, että A:n maahantuomista lääkevalmisteista kohdan 1 valmiste on sisältänyt lääkemääräyksen vaativia lääkeaineita ja kohdan 2 valmisteet huumausaineeksi luokiteltuja lääkemääräysten vaativia lääkeaineita. A:lla ei ole ollut lääkemääräystä, joka olisi oikeuttanut tuomaan maahan kohdissa 1 ja 2 mainitut lääkevalmisteet.

Lääkelain säännökset rinnakkaisvalmisteista koskevat Suomessa toimivia apteekkeja. Rinnakkaisvalmisteiden maahantuonnista ei ole määräyksiä. Ottaen huomioon, että lääkevalmisteiden maahantuonti on tiukasti säänneltyä, A:n rinnakkaisvalmisteiksi väittämien lääkevalmisteiden maahantuonti ei ole sallittua ilman nimenomaista määräystä.

A:n kertoman mukaan Thaimaassa apteekissa ei ollut lääkemääräyksissä tarkoitettuja lääkevalmisteita. Apteekki oli ilmoittanut A:n ostamien lääkevalmisteiden vastaavan lääkemääräysten lääkevalmisteita. Suomessa apteekeilla on lääkelaissa säädetty velvollisuus rinnakkaisvalmisteiden tarjoamiseen. Rinnakkaisvalmisteiden ostomahdollisuuden voidaan myös katsoa olevan yleisesti tiedossa.

Ottaen huomioon, että lääkevalmisteiden maahantuonnista on määräyksiä useassa eri asteisessa säädöksessä ja että Suomessa rinnakkaisvalmisteiden ostaminen on hyväksyttyä, hovioikeus kokonaisarvostelussa päätyy siihen, että A:n erehtyminen rinnakkaisvalmisteisiin vaihtamisen luvallisuudesta maahantuonnin yhteydessä on ilmeisen anteeksiannettavaa eikä häneltä ole voitu edellyttää, että hän olisi pystynyt selvittämään asian. A on sen vuoksi rangaistusvastuusta vapaa. Aihetta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältä osin.

Takavarikko

Rikoslain 10 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan menettämisseuraamuksen määrääminen voi perustua myös rangaistavaksi säädettyyn tekoon, jonka tekijä on rangaistusvastuusta vapaa muun muassa 4 luvun 2 §:n nojalla.

A on tuonut maahan lääkevalmisteita, joiden maahantuontiin hänellä ei ole ollut oikeutta. Tämän vuoksi A:lta takavarikoidut lääkevalmisteet tuomitaan valtiolle menetetyksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet
hovioikeudenneuvos Timo Lötjönen
hovioikeudenneuvos Merja Söderström
määräaikainen hovioikeudenneuvos Esa Vuorenalho

Esittelijä
viskaali Kaisa Arponen

Lainvoimaisuustiedot
Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.