Helsingin HO 29.05.2007 1756

Tekijänoikeusrikos/-rikkomus - Hyvitys

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 14.9.2006

Syyttäjä

Vastaaja
A

Asianomistajat
BLUE MAGNUM OY
BONNIER AMIGO MUSIC FINLAD OY AB
COLUMBIA PICTURES INDUSTRIES INC, YHDYSVALLAT
COOL RECORDS FINLAND OY
DISNEY ENTERPRISES INC, YHDYSVALLAT
EDEL RECORDS FINLAND OY
EGMONT KUSTANNUS OY AB
EMI FINLAND OY AB
ENSIO MUSIC OY LTD
FG NAXOS OY AB
JOHANNA KUSTANNUS OY
MERCEEDEES TUOTANO OY
METRO-GOLDWYN-MAYER STUDIOS INC, (MGM) YHDYSVALLAT
ONDINE OY
PARAMOUNT PICTURES CORPORATION, YHDYSVALLAT PLASTINKA RECORDS OY
PLAYGROUND MUSIC SCANDINAVIA AB
POKO REKORDS OY
SIBONEY OY
SONY BMG MUSIC ENTERTAINMENT FINLAND OY
SONY PICTURES ENTERTAINMENT INC, YHDYSVALLAT SPIN-FARM OY
SUOMEN ÄÄNI- JA KUVATALLENNETUOTTAJAT ÄKT RY SÄVELTÄJÄIN TEKIJÄNOIKEUSTOIMISTO TEOSTO RY
TEKIJÄNOIKEUDEN TIEDOTUS- JA VALVONTAKESKUS
TRISTAR PICTURES INC; YHDYSVALLAT
TWENTIETH CENTURY FOX FILM CORPORATION, YHDYSVALLAT
TWIN TONE OY
UNIVERSAL CITY STUDIOS PRODUCTIONS LLLP, YHDYSVALLAT
UNIVERSAL MUSIC OY
WARNER BROS. ENTERTAINMENT INC,
YHDYSVALLAT WARNER MUSIC FINLAND OY

Asia
Tekijänoikeusrikos

Vireille
4.5.2006

Selostus asiasta
Syyttäjän rangaistusvaatimus
TEKIJÄNOIKEUSRIKOS
(6840/R/0005335/05)
Rikoslaki 49 luku 1 § 1-6
Rikoslaki 6 luku 8 § (2003/515)
Tekijänoikeuslaki 1 §, 2 §, 46 §, 46a §

21.3.2003 - 27.1.2005 VANTAA

A on ansiotarkoituksessa ja siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeiden haltioille Teosto r.y:lle ja ÄKT r.y:lle sekä sen jäsenyrityksille (Blue Magnum Oy, Bonnier Amigo Music Finland Oy Ab, Cool Records Finland Oy, Edel Records Finland Oy, Egmont Kustannus Oy Ab, Emi Finland Oy Ab, Ensio Music Oy LTD, FG Naxos Oy Ab, Johanna Kustannus Oy, Merceedees tuotanto Oy, Ondine Oy, Palstinka Records Oy, Playground Music Scandinavia Ab, Poko Records Oy, Siboney Oy, Sony BMG Music Entertainment Finland Oy, Spin-Farm Oy, Twin Tone Oy, Universal Music Oy ja Warner Music Finland Oy), Disney Enterprises Inc:lle, Metro-Goldwyn-Mayer Studios Inc:lle, Sony Pictures Entertainment Inc:lle sekä sen jäsenyrityksille (Columbia Pictures Industries Inc ja TriStar Pictures Inc), Paramount Pictures Corporationille, Universal City Studios Productionille, Twentieth Century Fox Film Corporationille ja Warner Bros. Entertainment Inc:lle loukannut asianomistajien oikeuksia valmistamalla luvatta kopioita musiikki- ja elokuvateoksista ja saattanut luvatta valmistamiaan teoksia yleisön saataville tarjoamalla niitä ladattavaksi internetin DirectConnect- vertaisverkossa.

A on ilman oikeudenhaltioiden lupaa muuhun kuin yksityiskäyttöön valmistanut teoskappaleita musiikki- ja elokuvateoksista. Valmistamansa kappaleet A on saattanut yleisön saataville pitämällä niitä tietoverkossa kenen tahansa edelleen kopioitavana. Tälläisia oikeudenhaltioiden teoskappaleita A on valmistanut ja saattanut yleisön saataville 4970 musiikkitiedostoa ja 72 elokuvatiedostoa. Tiedostoja on A:n koneelta kopioitu yli 350 gigatavua.

Kappaleiden kopiointi ja levitys internetin DirectConnect vertaisverkossa on tapahtunut ansaintatarkoituksessa, koska teoskappaleet ovat olleet vaihdantavälineinä ja A on itse saanut teosten valmistamisella ja yleisön saataviin saattamisella haltuunsa arvokkaita teoksia. Rikoksen kohteena olevien teosten määrä on ollut suuri ja A:n menettelyn seurauksena A:n valmistamat laittomat kopiot ovat olleet vertaisverkossa kaikkien käytettävissä.

Toissijainen syyte

TEKIJÄNOIKEUSRIKKOMUS
(6840/R/0005335/05)
Tekijänoikeuslaki 56a § (404/61,715/95)
Tekijänoikeuslaki 1 §, 2 §, 12 §, 19 §, 46 §, 46a §, 56a §

21.3.2003 - 27.1.2005 VANTAA

A on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkonut tekijänoikeuden suojaksi annettuja säännöksiä saattamalla yleisön saataville ilman oikeudenhaltioiden lupaa valmistettuja teoskappaleita muille internet-käyttäjille syytekohdassa 1 kerrotulla tavalla DirectConnect vertaisverkossa.

Syyttäjän muut vaatimukset

Takavarikoitu tietokone on tuomittava valtiolle menetetyksi.

Asianomistajien vaatimukset

Asianomistajat ovat yhtyneet syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatineet A:n velvoittamista suorittamaan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaista hyvitystä

  • Teostolle 2.068 euroa
  • ÄKT:lle 17.199 euroa,
  • Disneylle 1.003 euroa,
  • 20th Century Foxilla 642 euroa
  • MGM:lle 80 euroa
  • Paramount Picturesille 481 euroa
  • Columbia Pictures Industries Incille 321 euroa
  • Universal City Studiosille 1.123 euroa ja
  • Warner Brosille 883 euroa

laillisine korkoineen viimeisestä tekopäivästä 27.1.2005 lukien ja

  • asianomistajille yhteisesti vahingonkorvauksena tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin nojalla selvitys- ja valvontakuluista 300 euroa viivästyskorkoineen 16.5.2006 lukien.

A on velvoitettava maksamaan asianomistajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Asianomistajat ovat vaatineet toissijaisesti syyttäjän esittämälle vaatimukselle tietokoneen tuomitsemisesta valtiolle menetetyksi, että takavarikoidussa tietokoneessa olevat teoskopiot ja keskusyksikkö tuomitaan hävitettäviksi.

Vastaajan lausuma

Syytekohta 1
A on kiistänyt syytteen. Hänellä ei ole ollut tahallisuutta, eikä ole toiminut ansiotarkoituksessa

Syytekohta 2
A on kiistänyt syytteen. Hänellä ei ole ollut tekijänoikeuslain tarkoittamaa tahallisuutta eikä hän ole toiminut törkeän huolimattomasti.

Menettämisseuraamus
A on kiistänyt syyttäjän esittämän menettämisseuraamusvaatimuksen, mutta hyväksynyt asianomistajan esittämän vaatimuksen.

Asianomistajien korvausvaatimus
A on kiistänyt korvausvaatimukset sekä perusteeltaan että määrältään yksilöimättöminä ja liian suurina. Ei ole näyttöä siitä, että tietokoneella olisi ollut materiaalia, mikä olisi rikkonut kenenkään tekijänoikeuksia. Koneella on joka tapauksessa ollut myös materiaalia, mikä ei ole tekijänoikeuslain suojaamaa. Selvittämättä on se, mitä koneelta on kopioitu. On mahdollista, että sieltä on kopioitu vain aineistoa, joka ei loukkaa tässä jutussa asianomistajina olevien oikeuksia.

Jos A:n katsotaan syyllistyneen tekijänoikeusrikkomukseen, tulee harkita, mikä on kohtuullinen korvaus ja ottaa huomioon todellinen tilanne. A on myöntänyt vaadituista selvittely- ja valvontakuluista määrältään 200 euroa ja asianomistajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään.

Todistelu

Asiakirjatodistelu

Syyttäjä
1) Tietoteknisen tutkinnan raportti DC++ ohjelman toimintaperiaate

Asianomistajat
1) Tietoteknisen tutkinnan raportti DC++ ohjelman asetustiedostosta
2) Elokuvatiedostolistaukset asianomistajamerkintöineen
3) Nielsen-yhtiön tutkimus elokuvien hinnoista
4) Tulosteet Äänitteiden vuosimyynti ja Aänitealan kokonaismarkkinat (ww.ifpi.fi)
5) Tietoteknisen tutkinnan raportin liite 1 (esitutkintapöytäkirjan liite 2)
6) Tulosteet äänitteiden verkkokaupoista (HS Lataamo, Pop-City, iTunes)

Henkilötodistelu
A, todistelutarkoituksessa
B, todistelutarkoituksessa

Syyttäjä
C

Tuomion perustelut

Selvitetyt tapahtumatiedot

Todistaja C:n kertoman mukaan DirectConnect on "samanarvoisten muodostama verkko", jolla pyritään tiedostojen liikkumisen tehostamiseen. Tiedostojen hankkiminen verkosta edellyttää, että verkkoon liittyvä myös itse antaa muille käytettäväksi tietyn määrän omia tiedostojaan. C, joka on suorittanut asiassa teknisen tutkinnan ja laatinut siitä tehdyn kirjalliseksi todisteeksi jätetyn raportin, on kertonut, että A:n tietokoneella oli muille käytettäväksi määritetty tiedostot "Paska-Ankat", "Movies", "Music and Software/MUSAA" ja "Music and Software/MusicVideos". Tiedostot sisälsivät syytteessä mainitun määrän musiikki- ja elokuvatiedostoja ja niiltä on kopioitu syytteessä mainittu yli 350 gigatavua. C:n mukaan vertaisverkon käyttäjiä on Suomessa arviolta ainakin noin 100 000 henkilöä.

Asianomistajan kirjallisessa todisteessa 2 on lueteltu ne tiedostoilta löytyvät elokuvat ja sarjat, joille asianomistajien tekijänoikeudet kuuluvat. Musiikkikappaleiden lukuisuuden vuoksi ei vastaavaa selvitystä ole niiden osalta tehty. Asianomistajan edustaja B on kertonut ja esittänyt kirjallisia todisteita siitä, että äänitteiden tuottajat (Suomen Aäni- ja Kuvatallennetuottajat ÄKT ry ja sen jäsenyritykset) edustavat noin 81 % äänitteiden myynnistä Suomessa. Näin ollen B on arvioinut, että noin 75 % musiikkitiedostoista loukkaa AKT ry:n ja sen jäsenyritysten oikeuksia. B on pitänyt kopioitua tiedostoa huomattavan suurena.

Käräjäoikeus toteaa edellä mainittujen seikkojen perusteella selvitetyksi, että A on toiminut syytteessä kerrotulla tavalla. A on siten loukannut asianomistajien tekijänoikeutta tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla valmistamalla teoksista kappaleet ja saattamalla ne yleisön saataviin.

Tahallisuus

A on kiistänyt toimineensa tahallisesti ja on oikeudessa kertonut saaneensa ohjeet vertaisverkkoon liittymiselle itse asiasta tarkemmin ymmärtämättä. Hän on edelleen kertonut, että on aina katkaissut yhteyden huomatessaaan, että joku yrittää kopioida hänen koneeltaan tiedostoja. Hän on edelleen todennut, että on itse saattanut jättää koneen auki yöksi kopioidakseen sinne tietoja. C:n kertomasta on käynyt ilmi, että A:n koneelta on ollut mahdollisuus kopioida aina, kun hänen koneellaan kyseinen ohjelma on ollut auki.

A kuuluu siihen ikäpolveen, joka on jo varsin nuorena oppinut tietokoneiden käytön. Tähän nähden hänen väitteensä siitä, että tietokoneen käyttäjänä olisi ollut toisen henkilön avun varassa, ei vaikuta kovin uskottavalta. C:n kertomasta on ilmennyt, että on olemassa myös vertaisverkko-ohjelmia, joihin pääsee ilman, että tarjoaa omia ohjelmiaan kopioitaviksi. Edelleen hänen mukaansa DC ++ ei ole helpoin mahdollinen ohjelma aloittelijalle, koska siinä on enemmän asetuksia. Tämäkin viittaa siihen, että A tietokoneen käyttäjänä on varsin kokenut. Edelleen C:n kertomasta on ilmennyt, ettei kyseiseen ohjelmaan voi mennä vahingossa ja sieltä on itse valittava ne tiedostot, joita haluaa jakaa. Kaikki tämä viittaa A:n tietoisuuteen siitä, mitä hän teki. A:n kertoman ristiriitaisuutta osoittaa sekin, että hän on kertonut yrittäneensä katkaista yhteyden aina, kun on nähnyt, että joku yrittää kopioida hänen koneelta. Hänellähän ei olisi ollut mitään syytä tehdä niin, jos hän ei tarkkaan ymmärtäisi ohjelman toimintaa tai sitä, että toiminta on luvatonta. Käräjäoikeus katsookin selvitetyksi, että A on toiminut tahallisesti.

Ansiotarkoitus

Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 49 luvun 1 §:n (1010/1995) mukaan tekijänoikeusrikos edellyttää tekijänoikeuden loukkaamista ansiotarkoituksessa. Lain esitöissä (HE 94/1993) ei ansiotarkoitusta suoraan määritellä, mutta yhtenä esimerkkinä ansiotarkoituksen puuttumisesta esitöissä mainitaan se, että tekijänoikeuden loukkauksen suhde ansioiden hankintaan on epäselvä. Rikoslain 49 luvun 1 §:ää on 1.1.2006 lukien muutettu siten, että pykälän 3 momentin mukaan tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla tapahtunut tekijänoikeuden loukkaus ei edellytä ansiotarkoitusta. Tämän lain esitöissä (HE 28/2004) todetaan seuraavaa: "Perustellusti voidaan sanoa, että tekijänoikeudella tai lähioikeuksilla suojattujen aineistojen laiton yleisön saataviin saattaminen tietoverkoissa tapahtuu tällä hetkellä täysin ilman ansiotarkoitusta eli taloudellisen edun saamista. Aineistoa saatetaan laittomasti yleisön saataviin esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että toiminnalla aiheutetaan haittaa aineistolla kauppaa tekeville yrityksille tai hankitaan ilmaisten aineistojen kautta hyötyä itselle tai muille. Tekijänoikeusrikoksen tunnusmerkistöön kuuluva ansiotarkoitus ei tällöin täyty ja loukkaava teko jää rankaisematta." A on menettelyllään hyödyttänyt sekä itseään että muita siten, että hän on tarjoamalla muiden käyttöön aineistoa ilmaiseksi saanut itselleen vastaavaa hyötyä muiden aineistoja kopioimalla. Tätä ei voida pitää ansiotarkoituksessa tehtynä toimintana. Korkeimman oikeuden tapauksessa 1999:115 tekijän katsottiin toimineen ansiotarkoituksessa muun muassa, koska hän oli saanut ohjelman käyttäjiltä rahasuorituksia, mitä tässä ei ole tapahtunut. A:n ei siten ole katsottava toimineen ansiotarkoituksessa eikä hän menettelyllään ole syyllistynyt tekijänoikeusrikokseen.

Toissijainen syyte

Kaiken edellä selostetun perusteella käräjäoikeus katsoo A:n syyllistyneen tahallisena tehtyyn tekijänoikeusrikkomukseen.

Rangaistusseuraamus

Syyttäjä on vaatinut A:lle sakkorangaistusta. A on katsonut, että hänet tulisi jättää rangaistukseen tuomitsematta.

A on käyttänyt ohjelmaa varsin pitkään eli lähes kolme vuotta. Hän on liittynyt siihen alle 18-vuotiaana, mutta on ollut valtaosan käyttöajasta täysi-ikäinen. A:n koneelta on kopioitu varsin huomattava määrä tiedostoja. Käräjäoikeus katsoo näillä perusteilla, ettei A:ta voida jättää teostaan rangaistukseen tuomitsematta.

Sakkorangaistuksen määrää harkittaessa on otettu huomioon verkon erittäin laaja käyttö ja se, että A:n asema verkon keskimääräiseen käyttäjään nähden on jäänyt selvittämätttä.

Menettämisseuraamus

Rikoslain 10 luvun 4 §.n 2 momentin 1 kohdan mukaan esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä, voidaan tuomita valtiolle menetetyksi. Pykälän 3 momentin mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien. rikosten ehkäisemiseen. Lain esitöiden (HE 80/2000 s. 27) mukaan tällöin tulisi huomioida, onko esine erityisen sovelias rikosten tekemiseen ja onko sillä ylipäätänsä mitään laillista käyttöä. Harkinnassa voitaisiin kiinnittää huomiota myös siihen, muodostaako esineen jättäminen juuri rikoksentekijän haltuun riskin sen käyttämisestä uudelleen rikoksen tekemisessä.

Tietokone kuuluu nykyään lähes jokaiseen talouteen ja sitä voidaan pääasiallisesti käyttää muuhun kuin rikolliseen toimintaan. A:n syyllistyminen uudelleen vastaavanlaiseen menettelyyn on varsin epätodennäköistä. Käräjäoikeus katsoo näin ollen, ettei koko tietokoneen määrääminen valtiolle menetetyksi ole tarpeen. Sen sijaan käräjäoikeus määrää asianomistajan vaatimuksen mukaisesti, johon vastaaja on suostunut, tekijänoikeuslain 58 §:n nojalla teoskopiot ja tietokoneen keskusyksikön hävitettäviksi.

Hyvitysvaatimus

Asianomistajilla on tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada kohtuullinen hyvitys A:n tekemästä tekijänoikeuksien loukkaamisesta. Hyvitystä määriteltäessä lähdetään siitä hinnasta, jolla käyttäjä olisi voinut hankkia oikeuden luvallisesti käyttää teosta. Hyvitys määräytyy lähtökohtaisesti siten normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti. Tuomioistuimen on kuitenkin otettava huomioon myös tapauksen erityispiirteet hyvityksen suuruutta harkitessaan. (Ks. KKO: 2001:42, KKO:1999:115 ja KKO:2005:43)

Asianomistajien vaatimukset on esitetty kirjallisesti vastauksen liitteenä 1. ÄKT jäsenyrityksineen on, kuten aikaisemmin on todettu, katsonut edustavansa vähintään 81 % Suomessa julkaistavista äänitteistä, mutta on vaatinut korvauksia vain 75 prosentin osalta eli 3727,5 kappaleelta. Teoston vaatimus koskee kaikkia 4970 kappaletta. Elokuvien osalta asianomistajien vaatimus koskee heidän edustamiaan 49 elokuvaa ja 15 sarjaa. Kirjallisesta vaatimuksesta ilmenee, että Teosto ja ÄKT ry jäsenyrityksineen vaativat kopioinnista kultakin musiikkikappaleelta 2 euroa kappale (Teostolle 0,16 euroa ja AKT:lle 1,84 euroa) ja eri asianomistajat elokuvien osalta 32 euroa ja sarjojen osalta 16 euroa. AKT on ilmoittanut, että laillisissa verkkokaupoissa yhden musiikkitiedoston hinta on noin 1 euro, mikä on myös veloitusperuste jaon (siltä osin kun muut ovat kopioineet tiedostoja Vanhalan koneelta) osalta. Edelleen on ilmoitettu, että yhden DVD:n keskimäräinen hinta laillisilla markkinoilla on 16 euroa. Sarjojen osalta on pääteltävissä, että se on 8 euroa.

Asianomistajat vaativat siis kopioinnista perushinnat kaksinkertaisina, mitkä asianomistajien mukaan ovat ne hinnat, mitkä A:n olisi vähintään pitänyt maksaa oikeudenhaltijoille siitä, että hän saa tallentaa kappaleet tietokoneelleen ja saattaa ne yleisön saataviin.

Käräjäoikeus toteaa, että mikäli A olisi toiminut, kuten hänen olisi pitänyt toimia, hän olisi ostanut nämä kappaleet itselleen. Sen sijaan hän ei varmaankaan olisi sen lisäksi ostanut oikeutta saattaa ostamansa tiedostot muiden saataville. Käräjäoikeus katsoo näin ollen, että A voitaisiin velvoittaa suorittamaan asianomistajille tuotteiden perushinnat eli enintään puolet vaadituista määristä. Korvausmääriksi tulisivat siten enintään musiikin osalta Teostolle 397,60 euroa ja ÄKT:lle jäsenyrityksineen 3429,30 euroa sekä elokuvista 784 euroa ja sarjoista 120 euroa eli yhteensä 4 730,90 euroa.

Asiassa ei ole selvitetty sitä, mitä tekijänoikeuden alaisia kappaleita tarkkaan ottaen on kopioitu. Tämä ei ilmeisesti ole ollut järkevääkään siitä aiheutuvien kustannusten vuoksi. A:n koneella on ollut myös tiedostoja, kuten "Paska-Ankat", joissa C:n mukaan ei ole tekijänoikeuksien alaisia tiedostoja. C:n mukaan tämän tiedoston tiedostomäärä tavuina on niin pieni, että on epätodennäköistä, että kopioituun määrään sisältyisi huomattava määrä tämän tiedoston tuotteita. C:n mukaan myös ainakaan "Shortmovies" tiedostoon sisältyvä "Ghostrider" ei loukkaa nyt kysymyksessä olevien asianomistajien oikeuksia. Kyseisen tiedoston koko on 800 megatavua. Subtitles- tiedostoon sisältyy varsin suuri määrä elokuvien tekstityksiä. A:n mukaan ne ovat yksityisten tekemiä, B:n mukaan elokuvalla on yleensä yksi tekijänoikeuden haltija, jolla on myös oikeudet elokuvan tekstiin.

Asianomistaja on jakanut A:n koneelta kopioidun (jaetun) tavumäärän elokuvien ja musiikkikappaleiden tavumäärällä ja saanut tulokseksi, että koko aineisto on kopioitu kolmeen kertaan (3, 2 kertaa) . Asianomistajat ovat näin ollen vaatineet korvaukseksi musiikkikappaleiden määrän kolminkertaisena 1/euro kopioita (Teostolle 0,08 euroa ja ÄKT:lle 0,92 euroa) sekä elokuvien määrä kolminkertaisena 16 euroa kappaleelta ja sarjojen määrän kolminkertaisena 8 euroa kappaleelta.

C on todennut, että vertaisverkoissa yleisimmin kopioidaan levyjä ja elokuvia. Näin ollen on varsin todennäköistä, että ainakin osa kopioinnista on kohdistunut musiikkiin ja elokuviin. Toisaalta aineistoon sisältyy myös kokonaan tekijänoikeudesta vapaata aineistoa ja myös muiden kuin tässä jutussa mukana olevien asianomistajien aineistoa. Jossain määrin korvaukseen voi vaikuttaa se, kuinka paljon kopioinnista kohdistuu elokuviin, kuinka paljon musiikkiin, jotka ovat kooltaan erilaisia ja eri hintaisia. Kun tarkkaa selvitystä asianomistajien edustamien musiikkiteosten ja elokuvien ja sarjojen kopioinneista ei ole saatavissa, tulee määrä arvioida vastaajan edun mukaisesti. Käräjäoikeus katsoo näin ollen, että enintään 1/4 osaa kopioiduista tiedostoista kohdistuu vaatimuksia esittäneiden asianomistajien tekijänoikeuden alaisiin tiedostoihin. Näin laskien korvausmääräksi asianomistajan laskuperuste hyväksyen tulisi musiikin osalta enintään ÄKT:lle jäsenyrityksineen 2585,20 euroa ja Teostolle 318,08 euroa sekä eri oikeudenomistajille elokuvien osalta 591 euroa ja ja sarjojen osalta 90,50 euroa eli korvaukset yhteensä 3584,78 euroa.

Edellä selostetuista laskelmista seuraisi, että A:lle tulisi korvattavaa yhteensä 8315,68 euroa. Oletettavaa on ensinnäkin se, ettei A olisi itselleen ostanut kaikkia tuotteita, mikäli niistä olisi pitänyt maksaa. Myöskään kaikki A:n koneelta tiedostoja hankkineet eivät olisi hankkineet niistä maksullisia kappaleita. Jaon epävarmuustekijöihin on edellä jo viitattu. Kuten aikaisemmin on todettu, tulee hyvityksen määrää laskettaessa muutenkin ottaa huomioon tapauksen erityispiirteet. Jo aikaisemmin on todettu, että kysymyksessä olevalla vertaisverkolla on erittäin laaja käyttäjäjoukko. A:n osuus on tullut ilmi, kun hänen kotiinsa muusta syystä tehtiin kotietsintä. Se, että A on suuresta joukosta valikoitunut vastaajaksi, on siten ollut varsin suuri sattuma. Kuten jo rangaistusta määrättäessä on todettu, ei A:n asemasta suhteessa muihin käyttäjiin ole mitään selvitystä. A on liittynyt verkkoon 17 -vuotiaana ja varsin oletettavaa on, ettei hän ole voinut kuvitellakaan joutuvansa teostaan taloudelliseen vastuuseen. Kaikki edellä mainitut seikat huomioiden käräjäoikeus katsoo, että A on velvollinen suorittamaan edellä mainitusta kokonaissummasta puolet eli 4157,84 euroa. Korvattavat summat ovat näin ollen seuraavat: Teostolle 357,80 euroa, ÄKT:lle 3007,25 euroa sekä elokuvista 687,50 ja sarjoista 105, 25 euroa jaettuna vaatimuksessa esitettyjen suhteiden mukaisesti eri asianomistajille.

A on hyväksynyt asianomistajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrällisesti. Käräjäoikeus hyväksyy myös asian selvittely- ja valvontakulut vaatimuksen mukaisesti.

TUOMIOLAUSELMA:

TL 1

Vastaaja
A

SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1) Osittain nuorena henkilönä tekijänoikeusrikkomus 21.3.2003-27.1.2005

RANGAISTUSSEURAAMUKSET
SAKKO
30 päiväsakkoa a 6 euroa = 180 euroa

LAINKOHDAT
1) Tekijänoikeuslaki 56a § 1/1 (1204/1995) Rikoslaki 6 luku 8 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET
Takavarikoidun tietokoneen teoskopiot ja,tietokoneen keskusyksikkö määrätään hävitettäväksi. Takavarikko 6840/R/13161/04/KEY/4, kohta 10 määrätään pidettäväksi voimassa, kunnes menettämisseuraamus pannaan täytäntöön tai asiasta toisin päätetään.

KORVAUSVELVOLLISUUS
Valtion varoista suoritetaan A:n avustajalle palkkioksi 2.283,50 euroa ja sille arvonlisäveroa 502,37 euroa eli yhteensä 2.785,87 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

MUUT LAUSUNNOT
Takavarikoitu tietokone (takavarikko 6840/R/13161/04/KEY/4, kohta 10) määrätään palautettavaksi omistajalleen.

Yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus

A velvoitetaan suorittamaan

  • Teostolle 357,84 euroa,
  • Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:lle 3.007,25 euroa,
  • Disney Enterprises Inc.:lle 173,15 euroa,
  • Twentieth Century Fox Film Corporationille 110,92 euroa,
  • Metro-Goldwyn-Mayer Studios Inc:lle 13,75 euroa,
  • Paramount Pictures Corporationille 82,43 euroa,
  • Columbia Pictures Industries Inc:lle 55 euroa,
  • Universal City Studios Productions LLLP:lle 206,25 euroa ja
  • Warner Bros. Entertainment Inc:lle 151,25 euroa,

ja kaikille tuomituille määrille korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista korkoa 27.1.2005 lukien.

A velvoitetaan suorittamaan asianomistajille yhteisesti selvitys- ja valvontakuluista 300 euroa korkolain mukaisine korkoineen 16.5.2006 lukien sekä oikeudenkäyntikuluista 1.673 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 14.10.2006 lukien.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Helena Vihriälä
ja lautamiehet

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 29.5.2007

Valitukset
A on vaatinut, että syyte tekijänoikeusrikkomuksesta hylätään ja että hänet vapautetaan suorittamasta korvauksia. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta ja että korvausvelvollisuus alennetaan 500 euroon.

Asiassa oli jäänyt varteenotettava epäilys tekijänoikeusrikkomuksen edellytyksenä olevan rikosoikeudellisen vastuun syntymisestä. Vastuuta ei voitu ulottaa toimintaan, jollaista oli epäselvän oikeustilan vallitessa harjoittanut yksin Suomessa yli 150.000 henkilöä. A ei ollut voinut mitenkään ymmärtää toimintansa rikosoikeudellista perustaa.

Asiassa ei ollut myöskään esitetty näyttöä siitä, oliko kukaan ulkopuolinen ladannut A:n koneelta tekijänoikeuden suojaamaa materiaalia. A:n tietokoneella oli ollut myös suuria määriä tekijänoikeudesta vapaata materiaalia, jota oli voitu ladata pelkästäänkin. Kaikki tietokoneella oleva materiaali oli ollut laillisesti A:n omaan käyttöön kopioitua. Sama aineisto oli ollut kaikkien muidenkin tietokoneenkäyttäjien saatavilla A:n toiminnasta riippumatta ja aineiston lataaminen ilman A:n suostumusta tämän tietokoneelta oli ollut täysin sattumanvaraista. A ei ollut tietoisesti harjoittanut tiedostojen jakamiseen tähtäävää toimintaa, vaan hän oli toiminut kuten kuka tahansa kaltaisensa nuori henkilö. Kysymys ei ollut ollut tuottamuksellisesta toiminnasta vaan korkeintaan ajattelemattomuudesta. Mainitut seikat huomioon ottaen korvausvaatimukset tuli hylätä.

Oikeuskäytäntö huomioon ottaen A:n maksettavaksi tuomittu korvaus oli joka tapauksessa liian suuri. Korvauksen määrässä tuli ainakin huomioida kohtuullistavana se, että A:n rooli tiedostojen jakajana ei ollut ollut merkittävä kuten myös se, että hänen toimintansa todellista haitallisuutta ei ollut selvitetty. Lisäksi korvauksen määrässä tuli huomioida A:n taloudellinen tilanne, hänen tuottamuksensa määrä ja laatu sekä syytteeseen joutumisen täysi sattumanvaraisuus.

Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry (edustamiensa jäsenyhtiöiden puolesta), Disney Enterprises Inc, Metro-Goldwyn-Mayer Studios Inc, Columbia Pictures Industries Inc, Paramount Pictures Corporation, Universal City Studios LLLP, Universal City Studios Productions LLLP, Twentieth Century Fox Film Corporation ja Warner Bros. Entertainment Inc (jälj. Teosto ym.) ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että A:n suoritettavaksi tuomittuja hyvityksiä korotetaan siten, että A velvoitetaan suorittamaan Teostolle 2.068 euroa, ÄKT:lle 17.199 euroa, Disney Enterprises Inc:lle 1.003 euroa, Twentieth Century Fox Film Corporationille 642 euroa, Metro-Goldwyn-Mayer Studios Inc:lle 80 euroa, Paramount Pictures Corporationille 481 euroa, Columbia Pictures Industries Inc:lle 321 euroa, Universal City Studios LLLP:lle ja Universal City Studios Productions LLLP:lle yhteensä 1.123 euroa sekä Warner Bros. Entertainment Inc:lle 883 euroa, kaikki määrät korkoineen 27.1.2005 lukien sekä että A velvoitetaan korvaamaan Teosto ym:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 150 eurolla korkoineen. Teosto ym. on lisäksi vaatinut, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn asiassa.

Hyvitysvastuu oli tuottamuksesta riippumatonta objektiivista vastuuta. A:n jakamien teosten määrä huomioon ottaen käräjäoikeuden tuomitsema tekijänoikeuslain 57 §:n mukaisen hyvityksen määrä oli ollut liian alhainen. Teosto ym:n hyvitysvaatimus perustui A:n tietokoneelta ajettuihin tiedostolistauksiin sekä tiedostonjako-ohjelman keräämään tietoon A:n tietokoneelta muille vertaisverkon käyttäjille jaettuun datamäärään. A:n muiden saataville määrittelemät tiedostokansiot olivat sisältäneet 4.970 musiikkitiedostoa ja 135 elokuvatiedostoa sekä joitakin kuva- ja tekstitystiedostoja. Teosto edusti kaikkia musiikintekijöitä ja ÄKT:n jäsenyhtiöt omistivat tuottajanoikeudet 3.728:aan musiikkikappaleeseen. Teosto ym. edusti lisäksi 49 elokuvan ja 15 TV-sarjan oikeudenhaltijoita. Tiedostoja oli ladattu A:n tietokoneelta yhteensä 360.000 megatavua, mistä voitiin päätellä, että kutakin tietokoneella ollutta teosta oli jaettu keskimäärin 3,2 kertaa. Tekijänoikeudesta vapaan materiaalin osuus oli ollut vähäinen ja tunnettua oli, että vertaisverkon käyttäjät latasivat itselleen pääosin musiikkia, elokuvia ja pelejä. Tähän nähden käräjäoikeus oli virheellisesti katsonut, että Teosto ym:n teoksia olisi ladattu vain 0,75 kertaa teosta kohden.

Hyvityksen vähimmäismäärän tuli olla se summa, jolla tekijä todennäköisesti olisi antanut luvan teoksen käyttämiseen. Hyvitys tuli tässä tapauksessa tuomita vähintään laillisten vähittäismyyntihintojen mukaisesti, koska teokset olivat päätyneet juuri siihen käyttöön mihin niitä laillisillakin markkinoilla tarjotaan eikä teosten hyödyntäminen ollut poikennut siitä, mitä käyttökorvausta määritettäessä on ajateltu. Koska A:n yleisön saataville saattamat teokset olivat olleet suojaamattomassa muodossa, korvauksen määrän oli tullut olla tavanomaista suurempi. Joka tapauksessa hyvityksen tuli olla vähintään puolet teosten normaaleista hinnoista.

Luvatta kopioitujen ja yleisön saataville saatettujen musiikkikappaleiden osalta Teosto ym:n vaatimus oli kaksi euroa kappaleelta. Tämä määrä A:n olisi vähintään pitänyt maksaa saadakseen kopioida teoksen ja saattaakseen sen suojaamattomassa muodossa yleisön saataville. Teoston osuus kahden euron korvauksesta oli 16 senttiä ja ÄKT:n osuus 1,84 euroa. Elokuvien osalta vaatimus oli vastaavasti 32 euroa ja 16 euroa tv-sarjan jaksosta. Vaaditut määrät vastasivat kaksinkertaisia laillisten dvd-tuotteiden hintoja, koska A:n toimien ansiosta vertaisverkon käyttäjät olivat saaneet itselleen suojaamattomia tiedostoja, joita oli voinut rajoituksetta levittää edelleen. Tiedostojen jaon osalta hyvitysvaatimus oli puolet kopiointia koskevasta määrästä eli musiikkikappaleen osalta yksi euro, elokuvasta 16 euroa ja tv-sarjan jaksosta kahdeksan euroa.

Vastaukset

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

A oli ladannut tietokoneelleen DirectConnect -ohjelman ja määritellyt ne tiedostot, joilta hän oli sallinut muiden käyttäjien ladata tiedostoja. A ei olisi päässyt osaksi tietokoneiden muodostamaa rinkiä ellei hän olisi itse määritellyt tietokoneeltaan niitä tiedostoja, jotka hän oli ollut valmis luovuttamaan muille. Muut ringin jäsenet olivat ladanneet A:n koneelta tiedostoja yli 350 gigatavua. A oli siten oikeudellisesti arvioiden valmistanut teoskappaleet ja saattanut ne yleisön saataville Teosto ym:n tekijänoikeuksia loukaten. Tällainen tekijänoikeudellisesti suojattujen teoskappaleiden levittäminen oli ollut kiellettyä jo kauan eikä oikeustila ollut mitenkään epäselvä eikä myöskään muiden mahdollisesti harjoittama vastaava toiminta vähentänyt A:n syyllisyyttä.

Teosto ym. ovat yhteisessä vastauksessaan kiistäneet A:n muutosvaatimukset.

Teosto ym. ovat viitanneet valituksensa perusteisiin. A oli loukannut Teosto ym:n tekijänoikeuksia valmistamalla teoksista kappaleet ja saattamalla ne yleisön saataville DirectConnect -vertaisverkossa ilman oikeudenhaltijan lupaa. Ohjelman käyttö edellytti kokemusta tietokoneen käytöstä. Ohjelmaan ei voitu mennä vahingossa ja sieltä oli itse valittava ne tiedostot, joita haluttiin jakaa. A oli siten toiminut tahallisesti sekä tietoisena toimintansa luvattomuudesta. Merkitystä ei ollut sillä kuinka yleistä muuten tällainen toiminta oli ollut.

A:n tietokoneella olleet teokset olivat olleet kenen tahansa saatavilla. Siksi ne eivät olleet olleet hänen yksityisessä käytössään. Tekijänoikeudesta vapaata materiaalia sisältäneiden tiedostojen koot olivat elokuva- ja musiikkitiedostoihin nähden niin pieniä, että ne sisältyivät A:n hyväksi hyvityksen määrässä laskettuun virhemarginaaliin.

A on vaatinut, että Teosto ym:n valitus hylätään.

A on viitannut valituksensa perusteisiin sekä siihen, että Teosto ym:n hyvitysvaatimukset perustuivat sellaisiin lain esitöissä ja oikeuskäytännössä esitettyihin ratkaisuihin, jotka eivät koskeneet internet -aikakautta. A:n harjoittama toiminta oli ollut hyvin yleistä eikä A siksi ollut voinut mieltää sitä laittomaksi. Oli ollut täysin sattumanvaraista, että A:n laillisesti hankkimia tiedostoja oli ladattu juuri hänen tietokoneeltaan. Oli myös mahdollista, että A:n koneelta oli ladattu pelkästään tekijänoikeudesta vapaata materiaalia. A ei ollut saanut eikä tavoitellut toiminnastaan mitään taloudellista hyötyä ja korvauksia oli joka tapauksessa mahdollista sovitella tai kohtuullistaa.

Lisäkirjelmä
Teosto ym. on hovioikeuteen 1.2.2007 saapuneessa viestissään luopunut vaatimasta pääkäsittelyä hovioikeudessa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

A:n menettelyn rikosoikeudellinen arviointi ja rangaistusseuraamus

Hovioikeudessa on ensinnäkin kysymys siitä, onko A syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän toissijaisen syytteen teonkuvauksessa tarkoitetulla menettelyllään eli kopioimalla tekijänoikeussuojattuja musiikki- ja elokuvateoksia tiedostoiksi DirectConnect -vertaisverkossa tietokoneelleen syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen. Hovioikeudessa ei siten ole enää kysymys syyttäjän ensisijaisen syytteen mukaisesta tekijänoikeusrikoksesta.

Tekijänoikeuslain 56 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo tuossa laissa tekijänoikeuden suojaksi annettua säännöstä on tuomittava, jollei teko ole rangaistava tekijänoikeusrikoksena, tekijänoikeusrikkomuksesta sakkoon. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus tuottaa lähtökohtaisesti yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Säännöksen 3 momentin mukaan teos saatetaan yleisön saataviin muun muassa kun sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen. Tekijänoikeusrikkomuksesta tuomitsemisen edellytyksenä ei siten ole ansiotarkoitus, mitä taas tekoaikana voimassa olleen rikoslain 49 luvun 1 §:n (1010/1995) mukaisesta tekijänoikeusrikoksesta tuomitseminen edellytti.

A:n toiminnan oikeudellisen arvioinnin kannalta olennaista on mainittuun säädöspohjaan nähden se, onko hän saattanut kopioimansa tekijänoikeussuojatut tiedostot tekijänoikeuslain 2 §:n mukaisen yksinoikeuskiellon vastaisesti yleisön saataviin. Lataamalla tietokoneelleen vertaisverkko-ohjelman A on voinut kopioida muiden vastaavassa järjestelmässä olevien henkilöiden tietokoneilta tiedostoja. Vastaavasti muut vertaisverkon käyttäjät ovat voineet ladata A:n tietokoneelta muun muassa tässä asiassa tarkoitettuja musiikki- ja elokuvatiedostoja. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että levittäminen yleisölle on tapahtunut, kun teoskappale on saatettu tekijän ja hänen yksityisen piirinsä ulkopuolelle. Hovioikeus katsoo, että A on sallimalla muiden vertaisverkossa toimijoiden ladata tietokoneeltaan tekijänoikeussuojattuja teoskappaleita kielletyllä tavalla saattanut ilman tekijänoikeudenhaltijoiden lupaa valmistettuja teoskappaleita yleisön saataville. A on myös ollut tietoinen siitä, että teoskappaleista tullaan valmistamaan kopioita muiden vertaisverkkoon kuuluvien henkilöiden toimesta ja hän on siten vastuussa myös tästä vertaisverkon toimintaperiaatteisiin kuuluvasta teoskappaleiden valmistuksesta. A:n toissijaisessa syytteessä kuvattu menettely on näin ollen täyttänyt tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön.

Hovioikeus toteaa vielä, että A:n toiminnan suojattuja tekijänoikeuksia loukkaava kielletty luonne on jo rikkomuksen tekoaikana ollut vastaavan toiminnan osoitetusta yleisyydestä huolimatta yleisesti tiedossa. Tästä syystä A:n ei voida katsoa erehtyneen pitämään tekoaan sallittuna tai muutoin erehtyneen tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön toteutumisen edellyttämistä seikoista.

Edellä mainituin perustein ja muutoin käräjäoikeuden tahallisuuden arvioinnin yhteydessä toteamat seikat huomioon ottaen hovioikeudella ei ole aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen syyksilukemisen osalta.

Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa mainitut seikat huomioon ottaen aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen rangaistusseuraamuksenkaan osalta ei ole.

Hyvitys

A:n syyksi luetun tekijänoikeusrikkomuksen perusteella hän on velvollinen suorittamaan asianomistajatahoille tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaisen kohtuullisen hyvityksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1998:91 on katsottu, että hyvitykseen ei sisälly vahingonkorvausoikeudellista ainesta ja että lähtökohtaisesti hyvityksenä voidaan yleensä pitää sitä tavanomaista hintaa, jolla käyttäjä olisi voinut hankkia oikeuden luvallisesti käyttää teosta. Hyvitys määräytyy siten usein normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1989:151 ilmenee, että normaalia lisenssimaksua tai sitä vastaavaa korvausta ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa voida sellaisenaan ottaa hyvityksen perusteeksi. Mitä enemmän teoksen hyödyntäminen poikkeaa sellaisesta teoksen hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määrättäessä on ajateltu, sitä vähemmän tavanomainen käyttökorvaus soveltuu sellaisenaan hyvityksen pohjaksi. Kun kysymyksessä on lain sanamuodonkin mukaan kohtuullinen hyvitys, tuomioistuimen on hyvityksen suuruutta harkittaessa otettava huomioon tapauksen erityispiirteet. Ratkaisun KKO 1999:115 yhteydessä korkein oikeus onkin katsonut, että hyvitys on määrättävä kokonaisharkinnalla, jossa otetaan huomioon tuon kysymyksessä olleen tapauksen erityispiirteet. Kokonaisharkintaan liittyen ratkaisussa KKO 2001:42 korkein oikeus hyvitystä arvioidessaan on ottanut huomioon sen, ettei vastaajan myyntitoiminta ollut ollut ammattimaista ja laajamittaista.

Käräjäoikeuden katsomalla tavalla hyvityksen arvioinnin lähtökohtana on edellä selvitettyyn oikeuskäytäntöön nähden se tavanomainen hinta, jolla käyttäjä olisi voinut hankkia oikeuden luvallisesti käyttää teosta. Tämä luvallinen hinta A:n omaan käyttöön tarkoitettuna on ollut riidattomasti suojatun musiikkikappaleen osalta 1 euro, elokuvan osalta 16 euroa ja tv -sarjan osalta 8 euroa. Hovioikeus on kuten käräjäoikeus huomioinut nämä kappalekohtaiset hyvitykset A:n maksettavaksi kopioinnin osalta tulevan hyvityksen kokonaismäärän arvioinnin lähtökohtana niiltä osin kuin on kysymys A:n tietokoneelleen muiden käyttöön tallentamista teoskappaleista.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut myös niiltä osin kuin on kysymys A:n koneelta muiden vertaisverkon käyttäjien toimesta kopioiduksi arvioitujen teoskappaleiden määrästä. Hyvityksen tuomitsemisen edellyttämän riittävän varmuuden saavuttamiseksi on käräjäoikeuden tuomiossa mainitut seikat huomioon ottaen perusteltua katsoa, että enintään ¼ kopioiduista tiedostoista kohdistuu vaatimuksia esittäneiden asianomistajien tekijänoikeuden alaisiin tiedostoihin.

Vertaisverkkotoiminnassa suojattujen teosten hyödyntäminen poikkeaa sellaisesta teoksen hyödyntämisestä, jota tavanomaista käyttökorvausta määrättäessä on ajateltu jo siksi, että A itse ei ole suorittanut hänen tietokoneeltaan tehtyjä tiedostolatauksia, joiden kokonaismäärästäkään hän ei ole voinut olla täysin tietoinen, vaikka hän onkin edellä selostetut olosuhteet huomioon ottaen ollut tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen siitä, että tiedostolatauksia tullaan tekemään. A on lisäksi ollut vain yksi tuhansista vertaisverkkotoimintaan osallistuneista henkilöistä eikä hänen asemansa tiedostojen jakajana ole osoitettu olleen muista vertaisverkossa toimineista poikkeavan tai yleisesti merkittävän. A ei ollut myöskään toiminut käräjäoikeuden katsomalla tavalla ansiotarkoituksessa. Hyvityksen määrää muutoinkin alentavana seikkana hovioikeus on huomioinut sen, että A on aloittanut tiedostojen jakamisen tässä asiassa tarkoitetussa vertaisverkossa alaikäisenä eli alle 18 -vuotiaana. Näiden syiden vuoksi tavanomainen kappalekohtainen käyttökorvaus ei sovellu sellaisenaan A:n suoritettavaksi tulevan hyvityksen perusteeksi. Hyvityksen määrä on sen sijaan arvioitava edellä mainitut asian erityispiirteet huomioivalla kokonaisharkinnalla.

Hyvitys kuuluu kuitenkin olennaisena osana tekijänoikeuslaissa säädettyyn seuraamusjärjestelmään ja sen tarkoitus on osaltaan tehokkaasti ehkäistä tekijänoikeuksien loukkaamista ja siis myös suojattujen teosten lainvastaista käyttöä. Koska A:n toiminta tässä asiassa tarkoitetussa vertaisverkossa on hänen syykseen luetun tekijänoikeusrikkomuksen tekoaika huomioon ottaen ollut pitkäaikaista ja hänen tietokoneeltaan on tänä aikana näytetty ladatun merkittävissä määrin myös tekijänoikeussuojattuja teoksia, on A:n suoritettavaksi tulevan hyvityksen kokonaismäärän oltava hyvityksen edellä mainittuun tarkoitukseenkin nähden merkittävän. Käräjäoikeuden maksettavaksi tuomitsema hyvitys on kuitenkin edellä mainitut seikat huomioon ottaen liian korkea.

Edellä mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A on velvollinen suorittamaan kohtuullisena hyvityksenä 1/3 -osan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla lasketusta kokonaissummasta 8.315,68 euroa eli yhteensä 2.771,89 euroa eli Teostolle 238,56 euroa ja ÄKT:lle 2.004,83 euroa sekä elokuvista 458,33 euroa ja sarjoista 70,17 euroa jaettuna asianomistajien vaatimuksessa esitettyjen suhteiden mukaisesti eri asianomistajille.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulokseen nähden Teosto ym:llä ei ole oikeutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa. A:n avustajalle valtion varoista maksettava korvaus jää samasta syystä kokonaisuudessaan valtion vahingoksi.

Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

A:n yksityisoikeudellista korvausvelvollisuutta alennetaan. Hän on käräjäoikeuden tuomitsemien määrien sijasta velvollinen suorittamaan

  • Teostolle 238,56 euroa,
  • Suomen Ääni- ja kuvatallentajat ÄKT ry:lle 2.004,83 euroa,
  • Disney Enterprises Inc:lle 115,43 euroa,
  • Twentieth Century Fox Film Corporationille 73,95 euroa,
  • Metro-Goldwyn-Mayer Studios Inc:lle 9,17 euroa,
  • Paramount Pictures Corporationille 54,95 euroa,
  • Columbia Pictures Industries Inc:lle 36,67 euroa,
  • Universal City Studios Productions LLLP:lle 137,50 euroa ja
  • Warner Bros. Entertainment Inc:lle 100,83 euroa

kaikki edellä mainitut määrät käräjäoikeuden tuomion mukaisine korkoineen. Lisäksi A on velvollinen suorittamaan asianomistajille yhteisesti käräjäoikeuden tuomion mukaiset selvitys- ja valvontakulut sekä oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Teosto ym:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Antti Kuningas
hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Petri Leskinen

Esittelijä:
asessori Hannu Rantalainen

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.