Helsingin HO 18.05.2007 1619

Valokuvattavan oikeus valokuvaansa - Kuvan luvattomasta kaupallisesta käytöstä maksettava korvaus

Ratkaisupäivä: 18.5.2007
Diaarinumero: S 05/2343
Ratkaisunumero: 1619

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 17.6.2005

Kantaja
A

Vastaajat
1. X Oy, Helsinki
2. B, 13.12.2004 lakanneen Y-nimisen toiminimen haltijana ja vastuuhenkilönä, Turku

Asia
Oikeus valokuvaan

Vireille 4.2.2005

Kanne

A on vaatinut, että X Oy ja B velvoitetaan hävittämään A:ta esittävät valokuvat X Oy:n ja B:n hallinnoimilta ja käyttämiltä verkkosivuilta,

X Oy ja B velvoitetaan hävittämään X Oy:n ja B:n hallussa mahdollisesti olevat yllä mainittujen valokuvien negatiivit, muistikorttitieto ja kuvien valmistamisessa käytettävät apuvälineet tai saattamaan ne sellaiseksi, ettei niitä voida käyttää,

X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle hyvityksenä valokuvien käyttämisestä 8.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua haasteen tiedoksiannosta 25.2.2005 lukien,

X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvauksena taloudellisesta haitasta ja vahingosta 7.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua haasteen tiedoksiannosta 25.2.2005 lukien,

X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvauksena kärsimyksestä 3.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua haasteen tiedoksiannosta 25.2.2005 lukien ja että

X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 21.630,85 eurolla laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Kanteen perusteet
Tapahtumien kulku

A oli keväällä 2004 viimeistään heti Miss Suomi -kilpailuiden jälkeen havainnut, että X Oy:n toimitusjohtaja B oli oikeudettomasti saattanut A:ta esittävän valokuvan yleisön saataville yksityisenä elinkeinonharjoittajana 13.12.2004 lakanneen Y-nimisen toiminimen vastuuhenkilönä ja myös myöhemmin perustetun, jo tuolloin liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollisen, X Oy:n lukuun silloin toiminimen omistuksessa olleille ja nyt X Oy:n hallinnassa oleville verkkosivuille. Vastaajat olivat oikeudettomasti saattaneet A:ta esittävän valokuvan yleisön saataville mainituille verkkosivuille.

Vastaaja B oli ottanut kyseisissä osoitteissa esiintyvän valokuvan Oulussa Radisson SAS Hotellissa 10.1.-12.1.2003 välisenä aikana mallien koekuvausten yhteydessä A:n omasta pyynnöstä. A oli maksanut B:lle valokuvan ottamisesta 65 euron suuruisen korvauksen. A oli saanut jälkikäteen päättää, mistä kuvasta hän maksaisi 65 euroa. Tässä yhteydessä ei ollut sovittu A:sta otetun valokuvan käyttöoikeuksista. Vastaajat eivät olleet suorittaneet A:lle mitään korvausta valokuvan käytöstä.

A oli 23.9.2004 ensimmäisen kerran kirjallisesti vaatinut, että häntä esittävä valokuva poistettaisiin vastaajien verkkosivuilta. B oli sähköpostissaan 30.9.2004 saattanut asian riidanalaiseksi ja kiistänyt vaatimuksen sillä perusteella, että A oli myöntänyt vastaajille täyden käyttöoikeuden kyseiseen valokuvaan.

A ei ollut missään yhteydessä sopinut vastaajien kanssa kuvaan liittyvien oikeuksien myöntämisestä vastaajille suullisesti tai kirjallisesti.

A oli 15.12.2004 uudistanut vaatimuksensa ja vaatinut vastaajia poistamaan valokuvan verkkosivuilta 31.12.2004 mennessä. Vastaajat eivät olleet näin menetelleet.

Vastaajat olivat käyttäneet kyseessä olevaa valokuvaa verkkosivustoillaan sivujen rakenteellisena osana kaupallisessa tarkoituksessa. Kyseessä ei ollut malliesittelykuva, jolla markkinoitiin mallia, vaan verkkosivuston rakenteellinen elementti. Mikäli vastaajien voitaisiin katsoa saaneen suostumuksen käyttää valokuvaa, niin suostumus koskisi tällöin oikeutta käyttää valokuvaa mallin markkinoinnissa mallikortissa, mallikansiossa ja mallin esittelyssä Internet-sivustoilla, ei vastaajien kaupallisten verkkosivustojen rakenteellisena elementtinä.

Valokuvien ym. hävittäminen

Kaikki oikeudet tilattuun valokuvaan olivat siirtyneet kantajalle

Kyseessä oli nimenomaan tilattu valokuva. Kyseessä olevassa kuvassa A poseerasi selkeästi kameralle varta vasten tilanteeseen valmistautuneena huolitellussa asennossa paikallaan.

A:n ja B:n oli katsottava sopineen kyseessä olevien tilauksesta valmistettujen valokuvien oikeuksien siirtämisestä kokonaisuudessaan A:lle. A oli ensinnäkin tilannut itseään esittävän valokuvan nimenomaan henkilökohtaiseen yksityiskäyttöön pyytämällä B:tä ottamaan hänestä kyseessä olevan muotokuvan mallien koekuvausten yhteydessä Oulun Radisson SAS Hotellissa 10.1.-12.1.2003 välisenä aikana sovittua, 65 euron suuruista korvausta vastaan. Ne seikat, että valokuva oli tilattu nimenomaan henkilökohtaiseen yksityiskäyttöön ja että siitä oli maksettu kohtuullinen korvaus, osoittivat, että valokuvaan liittyvät oikeudet oli siirretty kokonaisuudessaan A:lle. Oikeuksien siirtymistä arvioitaessa oli otettava huomioon myös, että B:n oli vähintäänkin täytynyt ymmärtää, että A:n edellytyksenä kuvien ottamiselle oli ollut valokuvaan liittyvien oikeuksien siirtyminen. B, joka oli kyseessä olevassa tilanteessa ollut elinkeinonharjoittaja, oli vähintään hiljaisesti hyväksynyt kuluttajan roolissa toimineen A:n valokuvan ottamiselle asettaman edellytyksen valokuvaan liittyvien kaikkien oikeuksien siirtymisestä, mistä syystä osapuolten oli vähintään katsottava sopineen kyseessä olevaa valokuvaa koskevien oikeuksien siirtymisestä A:lle.

Kyseessä oli ollut vähintään A:n kannalta ankara ja yllättävä ehto, joka B:n olisi pitänyt elinkeinonharjoittajana ja alan asiantuntijana nimenomaisesti tuoda A:n tietoisuuteen, jotta se olisi tullut A:ta sitovaksi, koska A:n oli yllä esitetyllä tavalla katsottava edellyttäneen kyseessä olevaan valokuvaan liittyvien oikeuksien siirtymistä itselleen. Kysymyksessä oli ollut A:n ensimmäinen koekuvaus. Koska näin ei ollut tapahtunut, kaikkien valokuvaa koskevien oikeuksien oli katsottava siirtyneen A:lle.

Vastaajat olivat menetelleet tekijänoikeuslain 27 §:n vastaisesti.

Tekijä ei tekijänoikeuslain 27 §:n perusteella saanut käyttää oikeuttaan tilauksesta tehtyyn muotokuvaan tilaajan eli A:n suostumuksetta. Muotokuvaa koskevat säännökset soveltuivat myös valokuvaan.

Koska A ei ollut antanut nimenomaista suostumusta valokuvan käyttöön ja oli nimenomaan kieltänyt valokuvan käytön, X Oy ja B eivät olleet noudattaneet menettelyssään tekijänoikeuslain 27 §:n rajoitussäännöstä.

Vastaajat olivat menetelleet hyvän tavan vastaisesti

Kyseessä oli vähintään valokuvien hyvän tavan vastainen käyttö.

A oli perustellusti uskonut saavansa oikeudet kyseessä oleviin valokuviin. A:n valokuvilla oli myös huomattava taloudellinen merkitys ja kaupallinen arvo. A oli valittu vuoden 2004 Miss Suomi -kilpailuissa toiseksi perintöprinsessaksi ja samojen kilpailuiden yleisöäänestyksen voittajaksi. Tämän lisäksi A oli toiminut laajasti julkisuudessa tunnettuna PR-emäntänä ja valokuvamallina. A ei kuitenkaan ollut saanut minkäänlaista korvausta siitä, että X Oy ja B olivat käyttäneet kyseessä olevaa valokuvaa elinkeinotoiminnassaan.

Henkilön persoonan käyttö kaupallisiin tarkoituksiin edellytti kyseisen henkilön suostumusta ja luvaton käyttö oikeutti korvaukseen. X Oy ja B olivat käyttäneet ilman suostumusta A:n valokuvaan ja sen kautta A:n julkisuuskuvaan ja persoonaan liittyvästä taloudellisesta arvosta A:lle muodostunutta omaisuutta A:n suostumuksetta hyväksi hankkiakseen itselleen taloudellista etua.

A voitiin katsoa elinkeinonharjoittajaksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n tarkoittamassa merkityksessä, koska hän oli toiminut omaan lukuunsa ja ansainnut taloudellista hyötyä esiintymällä. Henkilön kuvan käyttäminen tuotteiden markkinoinnissa ilman lupaa oli hyvän liiketavan vastaista. X Oy ja B olivat käyttäneet vastoin A:n suostumusta tämän valokuvaa ja kuvaan liittyvää julkisuusarvoa hyödyksi markkinointitarkoituksessa. Kuvien käyttö oli ollut omiaan antamaan harhaanjohtavan kuvan siitä, että A olisi sopimussuhteessa tai muuten yhteistyössä X Oy:öön. A:n ansaitsemismahdollisuudet riippuivat pitkälti hänen julkisuuskuvastaan ja sen käytöstä, joten hänen tuli voida saada suojaa kuvansa ja maineensa luvattomalta käytöltä markkinoinnin ja mainonnan yhteydessä. Kyseessä olevien A:ta esittävien valokuvien käyttäminen X Oy:n elinkeinotoiminnassa oli hyvän tavan vastaista.

Myös valokuvien hävittämistä ja apuvälineiden hävittämistä tai käyttökelvottomaksi saattamista koskevien vaatimusten kohtuullisuutta voitiin arvioida käyttäen hyväksi lakia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta annetun lain 6 §:n nojalla voitiin kieltää jatkamasta sopimatonta menettelyä.

Hyvitysvaatimus

Koska kyseessä olevassa tapauksessa vaadittiin kohtuullisen hyvityksen lisäksi vahingonkorvausta, vaadittu kohtuullinen hyvitys ei sisältänyt vahingonkorvausoikeudellista elementtiä, vaan kohtuullinen hyvitys oli korvausta valokuvan käytöstä verkkosivuilla. Valokuvan käytöstä verkkosivuilla maksettiin tyypillisesti lisenssimaksuja valokuvan oikeudenhaltijalle.

A oli viimeistään heti Miss Suomi -kilpailujen jälkeen keväällä 2004 havainnut, että B oli oikeudettomasti saattanut A:ta esittävän valokuvan yleisön saataville yhtiön verkkosivuilla, joille oli suora yhteys verkkosivuilta eli vastaaja oli järjestänyt käyttöyhteyden valokuvaan kahden eri verkkosivun kautta. A:ta esittävä valokuva oli ainakin vielä haastehakemuksen laatimishetkellä ollut yleisön saatavilla X Oy:n verkkosivuilla eli valokuvan oikeudeton käyttö oli jatkunut yli puoli vuotta. Käytön laajuutta arvioitaessa oli otettava huomioon, että X Oy ja B olivat saattaneet A:ta esittävän valokuvan yleisön saataville juuri mainituilla verkkosivuilla yhteensä vähintään kuudessa eri osoitteessa. Kuvia oli mainituissa osoitteissa ollut yhdeksän kappaletta. Käyttö oli ollut kaiken kaikkiaan laajaa ja varsin näkyvää, kun otettiin huomioon vielä se, että, kuvat oli sijoitettu sivun vasempaan laitaan sivujen keskeisten valikkojen yhteyteen. Kyseessä olevalla A:n valokuvalla oli A:n julkisuuskuvan talousarvon kautta myös huomattava taloudellinen merkitys ja kaupallinen arvo. A oli valittu vuoden 2004 Miss Suomi -kilpailuissa toiseksi perintöprinsessaksi ja samojen kilpailuiden yleisöäänestyksen voittajaksi. Tämän lisäksi A oli toiminut laajasti julkisuudessa tunnettuna PR-emäntänä ja valokuvamallina. Nämä seikat oli otettava huomioon valokuvan arvoa ja siten myös korvausta korottavana tekijänä kohtuullisen hyvityksen määrää harkittaessa.

Korvaus taloudellisesta haitasta ja vahingosta

X Oy:n ja B:n menettely kyseessä olevan valokuvan oikeudettoman käytön osalta oli ollut joko tahallista tai vähintään törkeän tuottamuksellista. X Oy ja B olivat toimineet jo useita vuosia mallitoimistona/mallitoimistossa. Toimialalla toimiminen perustui keskeisiltä osiltaan valokuvaamiseen, valokuvien käyttämiseen ja valokuvien myymiseen. Toimialalla toimiva oli tai hänen tulisi olla perillä alaa keskeisesti ohjaavista oikeussäännöistä. X Oy ja B olivat ilman A:n suostumusta ja toimialaa koskevista oikeussäännöistä tietoisena käyttäneet korvauksetta A:n valokuvaa ja kuvaan liittyvää julkisuusarvoa hyödyksi markkinointitarkoituksessa.

Koska A oli, kyseessä olevan valokuvan käytön alkaessa viimeistään Miss Suomi kilpailujen jälkeen vuonna 2004 X Oy:n ja B:n verkkosivuilla, tässä vaiheessa toiminut omaan lukuunsa ja ansainnut taloudellista hyötyä esiintymällä, A voitiin vahingonkorvausta arvioitaessa yllä esitetyllä tavalla katsoa elinkeinonharjoittajaksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n merkityksessä. Tästä syystä vahingonkorvausvaatimusta voitiin arvioida suoraan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain hyvän tavan vastaisen tai muuten toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattoman menettelyn kieltävän 1 §:n ja esitystavaltaan ja muodoltaan sopimattoman toisen elinkeinotoimintaa omiaan vahingoittamaan olevan menettelyn kieltävän 2 §:n säännöksiin nojautuen. X Oy ja B olivat menetelleet kyseessä olevan lain 1 §:n vastaisesti käyttämällä oikeudettomasti A:n valokuvaa markkinoinnissaan kotisivuillaan ilmeisen taloudellisen hyödyn tavoittelutarkoituksessa. Kuvan käyttö oli ollut omiaan antamaan 2 §:n mukaisesti harhaanjohtajan kuvan siitä, että A olisi sopimussuhteessa tai muuten yhteistyössä X Oy:öön ja B:hen. Ilman A:n suostumusta X Oy:n ja B:n toimesta tapahtunut kuvan käyttö oli katsottava menettelynä törkeäksi, sillä käyttö oli yhdessä A:sta samoihin aikoihin julkaistujen lehtikirjoitusten kanssa ollut omiaan aiheuttamaan A:n ja A:n liiketoiminnan arvonannon vähentymisen ja asiakassuhteiden häiriintymisen johdosta liiketulon menetystä ja muuta taloudellista vahinkoa A:lle, jonka tulonansaintamahdollisuudet olivat pääasiassa riippuvaisia omasta julkisuuskuvasta. Lehtikirjoituksissa B oli haastateltuna totuudenvastaisesti kertonut A:n olleen sopimussuhteessa X Oy:öön, laiminlyöneen sopimusvelvoitteensa ja osoittaneen huonoa työmoraalia. Koska kyseessä oleva A:ta esittävä valokuva oli samaan aikaan ollut X Oy:n verkkosivuilla, lehtikirjoitukset olivat olleet ulkopuolisen tarkastelijan kannalta täysin uskottavia.

Kärsimyskorvaus

X Oy ja B olivat aiheuttaneet yllä kuvatulla menettelyllään A:lle kärsimystä, joka menettelyn törkeys huomioon ottaen oli ollut huomattavaa.

Vastaus

X Oy ja B ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan X Oy:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 8.572,21 eurolla ja B:n asianosaiskulut 1.500 eurolla, kummatkin määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Vastauksen perusteet

X Oy ja B ovat kiistäneet, että A:ta esittävä valokuva olisi otettu A:n tilauksesta, että A:n ja B:n olisi katsottava sopineen kyseisen valokuvan oikeuksien siirtyneen A:lle, että vastaajat olisivat toimineet hyvän tavan vastaisesti ja että kantaja yksityishenkilönä olisi katsottava elinkeinonharjoittajaksi.

Valokuvaajalla oli yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna valmistamalla siitä kappaleita sekä näyttämällä sitä julkisesti.

B oli ottanut riidan kohteena olevan yhden valokuvan. Kaikki oikeudet kyseiseen valokuvaan kuuluivat X Oy:lle ja B:lle.

Vastaajat ovat kiistäneet, että kyseinen valokuva olisi otettu A:n nimenomaisesta pyynnöstä hänen henkilökohtaiseen yksityiskäyttöönsä, minkä vuoksi kyseessä ei ollut tilattu valokuva.

A oli 28.9.2002 lähettänyt X Oy:lle ja B:lle sähköpostilla hakemuksen, jossa A oli pyytänyt päästä malliksi vastaajien ylläpitämälle mallilistalle. A:n hakemuksen johdosta A:lle oli marraskuussa 2002 lähetetty ilmoitus siitä, että hän oli läpäissyt esivalinnan, jonka johdosta hänet oli kutsuttu Oulussa 10.1.-12.1.2003 järjestettyihin koekuvauksiin. Kutsussa oli todettu muun muassa seuraavasti:

"Sinä kuulut 20 hakijan ryhmään, joka esivalinnan jälkeen kutsutaan koekuvaukseen.

Valmistamme koekuvauksesta saadusta materiaalista mallikansion, sekä markkinoimme kuvia muoti- ja mainosalan yhteyshenkilöillemme lisäksi intemetsivuillamme ja esitteissämme."

X Oy:n ja B:n edustaja C oli joulukuussa 2002 puhelimitse käynyt kutsun sisällön ja sen merkityksen seikkaperäisesti lävitse A:n kanssa samalla kun he olivat sopineet A:n koekuvausten aikataulusta.

A oli osallistunut X Oy:n ja B:n järjestämään koekuvaukseen 11.1.2003 ja maksanut sen omakustannehinnan 65 euroa. B oli ottanut kyseisen valokuvan koekuvauksen yhteydessä ja vielä tällöin erikseen käynyt A:n kanssa lävitse kuvauksen tarkoituksen ja valokuvien käyttöoikeuden merkityksen.

Koekuvauksen onnistuttua ja A:n täytettyä X Oy:n ja B:n malleille asettamat vaatimukset, X Oy ja B olivat lähettäneet A:lle valokuvista raakavedokset ilmoittaen samalla ne valokuvat, jotka oli valittu A:n tulevaan mallikansioon sekä julkaistaviksi. Samalla X Oy ja B olivat luvanneet olla A:han yhteydessä välittömästi, kun yhtiö ja B olisivat saaneet työtarjouksia A:n mallikansion ja valokuvien markkinoiden perusteella.

Tässä yhteydessä X Oy ja B olivat vielä erikseen huomauttaneet A:lle siitä, että kaikkien valokuvien käyttö- ja julkaisuoikeudet kuuluivat X Oy:lle ja B:lle. A oli maksanut raakavedosten toimitusmaksun eräpäivänä ilman mitään huomautusta, minkä jälkeen A:n sekä X Oy:n ja B:n välinen yhteistyö oli alkanut.

A:sta oli otettu valokuvia sen mahdollistamiseksi, että A valitaan työhakemuksensa mukaisesti X Oy:n ja B:n mallilistalle.

Koekuvausta ennen osapuolet olivat sopineet siitä, että kaikki oikeudet otettaviin valokuviin kuuluivat nimenomaan X Oy:lle ja B:lle.

Osapuolten välillä oli syntynyt tekijänoikeuslain 49 a §:ää noudattava yksiselitteinen sopimus valokuvan oikeuksien kuulumisesta X Oy:lle ja B:lle. Kyseessä ei ollut tilattu valokuva.

Kyseistä valokuvaa ei ollut otettu muotokuvatarkoituksessa ja vaikka olisikin, tekijänoikeuslain 40 c § ei tällöinkään rajoittanut miltään osin valokuvaajalla aina olevaa julkista esitysoikeutta.

Valokuvaajan oikeus kuvaansa ja omistusoikeus kuvausmateriaaliin olivat kaksi eri asiaa. Siinäkin tapauksessa, että oikeus valokuviin olisi siirtynyt A:lle, kuului omistusoikeus kuvausmateriaaliin edelleen X Oy:lle ja B:lle.

Vastaajat eivät olleet menetelleet edes hyvän tavan vastaisesti

A:n vaatimukset, jotka perustuivat siihen, että X Oy ja B olisivat jollain tavalla menetelleet hyvän tavan vastaisesti, jonka vuoksi valokuvan käyttö olisi kiellettävä ja valokuvan negatiivi tai vastaava hävitettävä, oli hylättävä lakiin perustumattomina. Yleinen hyvän tavan vastaisuus ei ollut edes toteennäytettynä toimimis- tai korvausvelvollisuutta synnyttävä seikka.

Osapuolet olivat kirjallisesti nimenomaan sopineet siitä, että kaikki oikeudet valokuviin kuuluivat X Oy:lle ja B:lle.

Vastaajat olivat ottaneet. kyseisen kuvan kantajan suostumuksella. Kantajan ja vastaajien välisen sopimuksen nojalla vastaajilla oli ollut jopa velvollisuus valokuvan julkaisemiseen mallitoiminnassa. Vastaajilla oli tekijänoikeuslain nojalla yksinoikeus määrätä kuvien käyttämisestä.

Lakia sopimattomasti menettelystä elinkeinotoiminnassa sovellettiin sen 1 §:n mukaisesti ainoastaan kanden elinkeinonharjoittajan välillä. A ei luonnollisena henkilönä ollut elinkeinonharjoittaja, minkä vuoksi kyseinen laki ei tullut sovellettavaksi.

A, X Oy ja B olivat aikoinaan toimineet täysin avoimesti yhteistyössä kummankin osapuolen edun nimissä. A oli muun muassa toimittanut X Oy:lle ja B:lle muiden valokuvaajien hänestä ottamia valokuvia ja pyytänyt valokuvien julkaisemista X Oy:n ja B:n verkkosivuilla.

A oli ammattimalli, josta oli otettu useita satoja, ellei jopa tuhansia valokuvia. A oli itsekin täysin tietoinen siitä, että valokuvan tekijänoikeus kuului aina valokuvan ottajalle.

Korvausvaatimukset olivat määriltään toteennäyttämättömiä.

A:n hyvitysvaatimus oli määrällisesti ylimitoitettu ja kohtuuton.

A:ta esittävä yksi valokuva oli julkaistu X Oy:n ja B:n verkkosivuilla ainoastaan merkityksettömän pienenä osana kokonaisuutta. Valokuvan väritys oli kauttaaltaan sinertävä ja muutamilla alasivuilla valokuva peittyi osittain tekstin alle.

Kun X Oy:n ja B:n verkkosivuja, niiden sisältämiä satoja valokuvia, ulkoasua ja tekstiä tarkasteltiin kokonaisuutena ja arvioitiin, millaisen mielikuvan ne nopeasti nähtyinä jättivät kuluttajalle, ei kyseisestä valokuvasta saatava kokonaisvaikutelma ollut miltään osin haitallinen. X Oy:n ja B:n verkkosivuja oli arvosteltava sen perusteella, millaisen vaikutelman kuluttaja sai niitä silmäilemällä. Verkkosivuja ei tullut jakaa pieniin osiin ja tarkastella kutakin osaa erikseen, vaan kokonaisuutena. X Oy:n ja B:n verkkosivujen perusteella keskivertokuluttajalle ei muodostunut sellaista käsitystä, että tämä erehtyisi luulemaan A:n olevan enää yhteistyössä X Oy:n ja B:n kanssa, etenkään kun A:n nimeä tai valokuvaa ei ollut mainittu X Oy:n ja B:n mallilistoilla. Lisäksi oli huomioitava, että X Oy:n ja B:n toiminta ei vesittänyt A:n omaa mainontaa tai hänen brändiään, vaan päinvastoin.

X Oy ja B ovat kiistäneet, että A:n persoona olisi hyvin ja laajalti tunnettu. A:lla oli joka tapauksessa näyttötaakka hänen tunnettuisuutensa osalta.

Vastaajat ovat kiistäneet, että A:lle olisi aiheutunut mitään taloudellista vahinkoa kyseisen valokuvan käyttämisestä saati että väitetty taloudellinen vahinko ylittäisi hyvityksenä vaaditut 8.000 euroa.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n edellyttämiä erittäin painavia syitä ei myöskään ollut olemassa.

A:n vaatima kärsimyskorvausvaatimus oli ylimitoitettu ja kohtuuton. A:lle ei ollut yleisen elämänkokemuksen nojalla voinut aiheutua valokuvan esittämisestä huomattavaa kärsimystä. Lisäksi oli huomioitava, että A:n "kipukynnykselle" oli julkisuuden henkilönä asetettava huomattavasti korkeampi vaatimus.

Vastaajat ovat kiistäneet, että A:lle olisi aiheutunut henkistä kärsimystä.

Vastaajat ovat kiistäneet, että A olisi kuvauksen jälkeen valinnut kuvia.

Vastaajat ovat kiistäneet, että kysymyksessä olisi ollut A:n ensimmäinen kuvaus.

Todistelu

Kirjalliset todisteet
1. Kuvaruutukopiot verkkosivuilta
2. Lehtikirjoitus Seura Nro 37 10.9.2004
3. Lehtikirjoitus Iltalehti 14.9.2004
4. Lehtikirjoitus Ilta-Sanomat 14.9.2004
5. Lehtikirjoitus Iltalehti Online 15.9.2004
6. Mediatiedote 10/2004 23.9.2004
7. Vaatimukset valokuvien poistamiseksi verkkosivuilta 23.9.2004 ja 15.12.2004
8. Mediatiedote 4.3.2005
9. Lehtiartikkeleita
10. Sähköpostiviesti 28.9.2002
11. Kutsu 11/2002
12. Maksukuitti 11.1.2003
13. Lasku nro 1612, 22.1.2003
14. Sähköpostiviestit 28.7.2003 ja 3.8.2003
15. Sähköpostiviesti 30.9.2004
16. Sähköpostiviesti 20.5.2003
17. Veroehdotus vuodelta 2002
18. Verotustodistus vuodelta 2003
19. Veroilmoitus vuodelta 2004
20. Internetsivujen sivukartta

Henkilötodistelu
A ja B sekä todistajat D ja E

Käräjäoikeuden tuomion perustelut

Tuomioistuimen toimivalta

Käräjäoikeus toteaa, ettei sillä ole sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:n nojalla toimivaltaa käsitellä sanotun lain 6 §:n mukaista kieltovaatimusta. A:n kanne on jätettävä tutkimatta sikäli kuin hän on vaatinut kieltoa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n nojalla.

Oikeus kanteessa tarkoitettuun valokuvaan

Kantaja A on kertonut käräjäoikeudessa, että hän oli ilmoittautunut koekuvaukseen, että B oli ottanut kuvat Oulun SAS Radisson -hotellissa ja että A oli maksanut 65 euroa. A:n tarkoituksena oli ollut, että hän saisi hyviä kuvia mallikansioon, koska hän oli halunnut alalle eikä hänellä ollut ollut toimistoa tukenaan. A oli ajatellut, että B olisi ammattitaitoinen ja että X Oy olisi mallitoimistona. Kuvien käyttöoikeuksista ei ollut milloinkaan sovittu. A oli saanut kuvia itselleen, kun hän oli maksanut erikseen lisää 14 euroa. Kuvia oli ollut X Oy:n Internet-sivuilla mallit-osiossa. Kuvista ei ollut ollut silloin haittaa. A:lla ei ollut ollut yhteistyösuhdetta X Oy:hyn. Hän oli käynyt kerran juontamassa Zeppelin-kauppakeskuksessa muotinäytöksen X Oy:n pyynnöstä ja hän oli vuonna 2003 keväällä toimittanut itsestään kuvia X Oy:n Internet-sivuilla julkaistaviksi. Lisäksi hän oli ollut mukana X Oy:n mallikurssiin liittyvässä harjoitusmuotinäytöksessä. B oli pyytänyt häntä X Oy:n mallikurssille, mutta hän ei ollut mennyt kurssille. Hän oli ollut seuraamassa sanottua kurssia. A oli huomannut X Oy:n Internet-sivujen palkissa olevat kuvat vuonna 2004 Miss Suomi -kilpailujen jälkeen. Hänen ei ollut tuolloin tarvinnut reagoida kuviin. Hänen oli pitänyt reagoida myöhemmin, kun oli tullut ikäviä lehtikirjoituksia eikä hänellä ja X Oy:llä ollut minkäänlaista yhteistyötä. A ei kysyttäessä tiennyt vaatimistaan korvausmääristä eikä hänelle aiheutuneesta vahingosta. Hän ei ollut tämän asian vuoksi käynyt lääkärissä. Asia oli aiheuttanut hänelle työtä ja vaivaa sekä stressiä. Käräjäoikeuden istuntoa edeltävänä päivänä A:lla oli ollut migreeni.

Vastaajan B:n kertomuksen mukaan A oli hakenut koekuvaukseen. A oli ollut aktiivinen yhteydenpitäjä puhelimitse, minkä vuoksi A oli jäänyt B:n mieleen jo alkuvaiheessa. Koekuvauksessa otetut kuvat oli tarkoitettu konttorikäyttöön. A oli kysynyt, saiko kuvia käyttää, johon A:lle oli vastattu, että sai, jos pyysi luvan. Kuvat oli julkaistu X Oy:n Intemet-sivuilla kaksi viikkoa niiden ottamisen jälkeen ja kanteessa tarkoitettu kuva oli laitettu X Oy:n Internet-sivujen sivupalkkiin vuonna 2003 kesän tienoilla. Kysymyksessä oleva kuva oli yksi parhaimpia B:n kuvia, minkä vuoksi hän halusi käyttää sitä. A oli osallistunut X Oy:n mallikurssille, mutta hänen ei ollut tarvinnut maksaa kurssista ja hän oli ollut Madetoja-salin näytöksessä, mistä hänelle ei ollut maksettu palkkaa.

Käräjäoikeus toteaa, että A:n ja B:n kertomukset koekuvausasiasta ovat keskenään yhdensuuntaiset.

Asiassa on esitetty kirjallisena todisteena sähköpostiviesti 7.10.2002, josta käy ilmi, että A on lähettänyt X Oy:lle kirjallisen hakemuksen kuvineen (kirjallinen todiste numero 10).

A on asian kirjallisessa valmistelussa tunnustanut saaneensa kutsukirjeen (kirjallinen todiste numero 11).

Asiassa on selvitetty, että B on 11.1.2003 Oulussa Radisson SAS -hotellissa ottanut kanteessa tarkoitetun valokuvan malliksi aikovien henkilöiden koekuvausten yhteydessä. Ottaen huomioon A:n oman kertomuksen sisältö käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että kysymyksessä oleva valokuva on ollut ainoastaan yksi sanotussa koekuvauksessa otetuista useista valokuvista. Kyseessä ei ole ollut erityinen, nimenomaan A:n omasta pyynnöstä otettu valokuva, nimenomaan tilattu valokuva tahi nimenomaan henkilökohtaiseen yksityiskäyttöön tilattu valokuva. A ei ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella pyytänyt "B:tä ottamaan hänestä kyseessä olevan muotokuvan".

A:n kanteessa on vedottu siihen seikkaan, että A olisi maksanut B:lle valokuvan ottamisesta 65 euron suuruisen korvauksen ja että A oli saanut jälkikäteen päättää, mistä kuvasta hän maksaisi 65 euroa. Asiassa on esitetty kirjallisena todisteena kuitti, josta käy ilmi, että A on 11.1.2003 Oulussa maksanut X Oy:lle koekuvauksesta 65 euroa (kirjallinen todiste numero 12).

Ottaen lisäksi huomioon A:n ja B:n kertomusten sisältö käräjäoikeus katsoo asiassa selvitetyksi, että A on maksanut X Oy:lle 65 euroa korvaukseksi koekuvauksesta eikä A ollut maksanut 65 euroa ainoastaan kanteessa tarkoitetusta valokuvasta.

A:n oma kertomus käräjäoikeudessa huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo asiassa selvitetyksi, että ennen koekuvaustilannetta, koekuvaustilanteessa tai koekuvaustilanteen jälkeen ei A:n eikä B:n ja/tai X Oy:n välillä ole sovittu, että oikeudet kysymyksessä olevaan valokuvaan kuuluvat A:lle.

Asiassa on riidatonta, että X Oy ei ole suorittanut A:lle korvausta kanteessa tarkoitetun valokuvan käytöstä.

Kanteessa on todettu, että A:n ja B:n oli katsottava sopineen kyseessä olevien tilauksesta valmistettujen valokuvien oikeuksien siirtämisestä kokonaisuudessaan A:lle. Käräjäoikeus toteaa, että kysymyksessä oleva valokuva on otettu malleiksi aikovien henkilöiden koekuvaustilanteessa. Valokuva on yksi monista A:sta sanotussa tilaisuudessa otetuista valokuvista eikä tilattu muotokuva. Mikään asiassa esitetty näyttö, ei edes A:n oma kertomus käräjäoikeudessa tue sitä kanteessa esitettyä, että A olisi tilannut itseään esittävän valokuvan nimenomaan henkilökohtaiseen yksityiskäyttöön pyytämällä B:tä ottamaan hänestä kyseessä olevan muotokuvan tai että korvaus X Oy:lle olisi maksettu kyseisestä valokuvasta.

Kanteen mukaan B:n oli vähintään täytynyt ymmärtää, että A:n edellytyksenä kuvien ottamiselle oli ollut valokuvaan liittyvien oikeuksien siirtyminen. Tältä osin käräjäoikeus viittaa asiassa kirjallisena todisteina esitettyihin sähköpostiviestiin 7.10.2002 (kirjallinen todiste numero 10), kutsukirjeeseen (kirjallinen todiste numero 11), laskuun (kirjallinen todiste numero 13) ja sähköpostiviestiin 28.7.2003 (kirjallinen todiste numero 14), joista kaikista käy ilmi, että A on pyrkinyt malliksi mallitoimistotoimintaa harjoittaneen X Oy:n listoille. Kysymyksessä oleva kanteessa tarkoitettu valokuva on ollut vain yksi monista koekuvaustilaisuudessa A:sta otetuista valokuvista. Pyrkimällä malliksi X Oy:n listoille sekä osallistumalla koekuvaukseen A on antanut suostumuksensa siihen, että X Oy valmistaa koekuvauksessa saadusta materiaalista mallikansion X Oy:hyn sekä myös siihen, että mallitoimisto markkinoi kuvia muoti- ja mainosalan yhteyshenkilöilleen sekä Internet-sivuillaan ja esitteissään (kirjallinen todiste numero 11). Edellä oleva huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että ei edes A:n omana edellytyksenä kysymyksessä olevan kuvan ottamiselle ole voinut olla kuvaan liittyvien oikeuksien siirtyminen A:lle itselleen.

A on vielä kertonut kanteessaan, että A ja B olisivat valokuvanottotilaisuudessa nimenomaisesti sopineet siitä, että B:llä olisi oikeus käyttää A:n kanteessa tarkoitettua valokuvaa vain sillä edellytyksellä, että nimenomaan myöhemmin niin erikseen sovitaan ja että koekuvaustilanteessa, jolloin kanteessa tarkoitetun kuvan ottamisesta olisi sovittu, olisi sovittu nimenomaan valokuvaan kohdistuvien oikeuksien kuulumisesta A:lle. Käräjäoikeus viittaa tältä osin A:n käräjäoikeudessa kertomaan. A:n oman kertomuksen mukaan valokuvanottotilaisuudessa tai muutoinkaan valokuvien käyttöoikeuksista ei ollut sovittu mitään.

A on kertonut, että myös D:n ja E:n kanssa, jotka olivat osallistuneet Oulussa 10.-12.1.2003 järjestettyyn koekuvaustilanteeseen, olisi sovittu valokuviin kohdistuvista oikeuksista nimenomaan koekuvaustilanteessa ja että E:n ja D:n kanssa olisi sovittu valokuviin kohdistuvista oikeuksista siten, että mikäli yhteistyösuhdetta X Oy:n kanssa ei solmittaisi, he saisivat kaikki valokuviin kohdistuvat oikeudet itselleen. Asiassa on kuultu todistajina mainittuja koekuvaukseen osallistuneita D:tä ja E:tä. Kumpikin todistaja on käräjäoikeudessa kertonut, että käyttöoikeuksista ei ollut sovittu tai että niistä ei ollut ollut puhetta.

Käräjäoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A ja B olisivat sopineet tai että heidän olisi katsottava sopineen tahi että B olisi hiljaisesti hyväksynyt tahi että A olisi edes edellyttänyt sitä, että kanteessa tarkoitettuun valokuvaan liittyvät oikeudet olisi siirretty A:lle saati että B olisi hiljaisesti hyväksynyt mitään valokuvia koskevien oikeuksien siirtymistä A:lle. Käräjäoikeus viittaa tältä osin asiassa kirjallisina todisteina esitettyyn laskuun 22.1.2003, josta käy ilmi, että X Oy on ilmoittanut A:lle, että X Oy omistaa kuvien käyttö- ja julkaisuoikeudet (kirjallinen todiste numero 13).

Mitä tulee siihen A:n kanteessa vedottuun seikkaan, että kyseessä oli ollut A:n kannalta ankara ja yllättävä ehto, joka B:n olisi pitänyt elinkeinonharjoittajana ja alan asiantuntijana nimenomaisesti tuoda A:n tietoisuuteen, jotta se olisi tullut A:ta sitovaksi, käräjäoikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaan oikeus valokuvaan kuuluu valokuvaajalle, ellei toisin sovita. Voimassa olevan lain, tekijänoikeuslain mukainen sopimusehto ei ole sellaisenaan ankara tai yllättävä. Asiassa ei ole edes väitetty, että X Oy:n sopimusehdot poikkeaisivat mallitoimistojen käyttämistä ehdoista tältä osin. A:n väite sopimusehdon yllättävyydestä ja ankaruudesta on perusteeton.

Tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta muuttumattomana tai muutettuna:
1) valmistamalla siitä kappaleita; sekä
2) näyttämällä sitä julkisesti. Säännöksessä on viittaus tekijänoikeuslain 27 §:ään. Käräjäoikeus toteaa, että sanotulla viittauksella tarkoitetaan sitä, että valokuvaan sovelletaan tekijänoikeuden siirtymistä koskevia säännöksiä siten kuin niistä on säädetty tekijänoikeuslain 27 §:ssä. Viittauksella ei sitä vastoin ole tarkoitettu, että valokuvaan sovellettaisiin tekijänoikeuslain 27 §:ssä säädettyjä muotokuvaa koskevia säännöksiä. Käräjäoikeus toteaa, että valokuvaamalla tehdystä muotokuvasta on erityissäännös tekijänoikeuslain 40 c §:ssä. Myös oikeudet valokuvaamalla tehtyyn muotokuvaan kuuluvat valokuvaajalle. Käräjäoikeus viittaa Pirkko-Liisa Haarmanin teoksen Tekijänoikeus ja lähioikeudet, toinen uudistettu painos, Jyväskylä 1999 sivulla 213 lausuttuun.

Käräjäoikeus on edellä todennut selvitetyksi, että kysymyksessä oleva valokuva ei ole tilauksesta tehty muotokuva. Sillä seikalla, onko kysymyksessä tilauksesta tehty valokuva ei myöskään ole asiassa merkitystä, koska asianosaiset eivät ole sopineet siitä, että oikeudet kysymyksessä olevaan kuvaan kuuluisivat A:lle. Oikeudet kysymyksessä olevaan valokuvaan kuuluvat tekijänoikeuslain 49 a §:n säännöksen perustella valokuvan ottajalle B:lle, koska muusta ei ole näytetty sovitun asianosaisten kesken.

Käräjäoikeus viittaa Rainer Oeschin kirjoitusten Vuoden 1995 tekijänoikeusuudistuksen pääkohtia, DL 1995 sivuilla 890-893 ja Det reformerade upphovsrättsliga skyddet av fotografier, NIR 1996 sivuilla 403-404 lausuttuun, Per Jonas Nordellin teoksen Rätten tili det visuella, Stockholm 1997, sivuille 317 ja 321 sekä Nordellin kirjoituksen Nordiskt bildskydd under två decennier, NIR 1997 sivuille 429-430, teoksen Ulf Bernitz - Gunnar Karnell - Lars Pehrson - Claes Sandgren: Immaterialrätt och otillbörlig konkurrens, åttonde omarbetade upplagan, Stockholm 2004 sivuilla 88-89 lausuttuun ja teoksen Valokuvaajan tekijänoikeusopas, 2. painos, Helsinki 1998 sivuilla 20 ja 30 lausuttuun

Kanteessa tarkoitetun valokuvan käyttö X Oy:n Intemet-sivuilla

Käräjäoikeus katsoo A:n kertomuksesta sekä kirjallisena todisteena esitetystä sähköpostiviestistä 28.7.2003 (kirjallinen todiste numero 14) ilmenevät seikat huomioon ottaen, että A on tahtonut saada kuvansa näkyviin X Oy:n Internet-sivuille. A:n kuvat ovat asiassa esitetyn henkilötodistelun, erityisesti B:n kertomuksen perusteella olleet X Oy:n Internet-sivuilla tammikuusta 2003 lukien ja A:n kuva on ollut sanottujen Internet-sivujen niin sanotussa sivupalkissa kesästä 2003 lukien.

A on ollut yhteistoiminnassa X Oy:n kanssa ainakin siten, että A on 17.5.2003 juontanut muotinäytöksen Oulun Zeppelin-kauppakeskuksesssa, ollut seuraamassa X Oy:n mallikurssia keväällä 2003 sekä toiminut mannekiinina sanotun mallikurssin harjoitusnäytöksessä. Lisäksi A on vielä 28.7.2003 itse lähettänyt kuvia X Oy:n Internetsivuilla julkaistaviksi (kirjallinen todiste numero 14). Mitään yhteistoimintaa A:n ja X Oy:n välillä ei ole ollut 10.9.2004 alkaneen lehtikirjoittelun jälkeen.

A:n kanteessa on vedottu siihen, että A oli keväällä 2004 viimeistään heti Miss Suomi -kilpailuiden jälkeen havainnut kanteessa tarkoitetun valokuvan X Oy:n Internet-sivuilla. B:n kertomuksesta käräjäoikeudessa käy ilmi, että kanteessa tarkoitettu valokuva on ollut X Oy:n Internet-sivuilla jo kesällä vuonna 2003. B:n mielestä kysymyksessä oleva kuva on yksi B:n parhaimpia kuvia, minkä vuoksi hän haluaa käyttää kuvaa.

Kirjallisena todisteena esitetyn kutsukirjeen sisältö (kirjallinen todiste numero 11) huomioon ottaen A on osallistumalla koekuvaukseen ja hyväksymällä kuvansa esiintymisen X Oy:n Intemet-sivuilla antanut suostumuksensa, ei ainoastaan niin sanotun mallikansionsa julkaisemiseen X Oy:n Internet-sivuilla, vaan myös kuvansa julkaisemiseen X Oy:n esitteessä, jollaisena esitteenä on käräjäoikeuden käsityksen mukaan pidettävä kaikissa, myös sähköisessä muodossa julkaistavia toimistoa ja sen malleja esitteleviä julkaisuja, kuten myös X Oy:n Internet-sivuja. Käräjäoikeus toteaa, että A on kieltänyt kuvansa käytön 23.9.2004 (kirjallinen todiste numero 7) eli vasta sen jälkeen, kun A.ta ja X Oy:tä koskevia lehtikirjoituksia on julkaistu 10.9.2004, 14.9.2004 ja 15.9.2004 (kirjalliset todisteet numerot 2-5). A on nimenomaisesti antanut suostumuksensa kuvansa julkaisemiseen myös X Oy:n esitteessä (kirjallinen todiste numero 11). Suostumuksensa perusteella A on menettänyt oikeutensa kieltää kuvansa julkaisemisen X Oy:n esitteissä, mukaan luettuna Internet-sivut.

Mitä tulee siihen riidanalaiseen kysymykseen, onko A katsottava elinkeinonharjoittajaksi, käräjäoikeus viittaa asiassa kirjallisena todisteena esitettyyn veroilmoitukseen vuodelta 2004, josta käy ilmi, että A on antanut elinkeinotoiminnan veroilmoituksen ammatinharjoittajana (kirjallinen todiste numero 19). Käräjäoikeus katsoo, että A on elinkeinonharjoittaja sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n tarkoittamassa merkityksessä myös hänen toimintansa tosiasiallinen luonne huomioon ottaen.

Siitä seikasta, että A:ta on pidettävä elinkeinonharjoittajana, ei seuraa sitä, että A:lla olisi oikeutta sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n tai 2 §:n mukaiseen korvaukseen, koska edellä kerrotuin tavoin kuvan käyttäminen X Oy:n mallikansioissa, Internet-sivuilla ja esitteissä on perustunut myös A:n suostumukseen.

Vastaajat X Oy ja B eivät ole myöskään antaneet harhaanjohtavaa kuvaa A:n ja vastajien välisen yhteistyön olemassaolosta tai sopimussuhteista. Mallitoimiston Internet-sivuilla julkaistut valokuvat ovat käräjäoikeuden käsityksen mukaan vain esimerkkejä malleista, joiden kanssa toimistolla on tai on ollut yhteistyötä. Vastaajat eivät ole menetelleet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n vastaisesti vain siksi, että ne eivät ole heti sopimussuhteen päätyttyä poistaneet valokuvaa Intemet-sivuiltaan. Asiassa on selvitetty, että A on saanut 65 euron korvausta vastaan vastaajilta esiintymistilaisuuksia ja päässyt X Oy:n mallikansioon. Ottaen huomion sen, että vastaajien markkinointitoimet ovat edistäneet A:n uraa mallina ja missinä, ei laillisia perusteita sopimattomasta menettelystä annetun lain 1 ja 2 §:n mukaisen korvausvelvollisuuden tuomitsemiselle ole olemassa. Asiaa olisi arvioitava toisin, jos koekuvauksen jälkeen ei A:lle olisi tarjottu mitään esiintymistilaisuuksia tai jos kanteessa tarkoitettua valokuvaa olisi ilman sopimussuhdetta käytetty hyväksi vastaajien markkinoinnissa useiden vuosien ajan.

A on valittu vuoden 2004 Miss Suomi -kilpailuissa toiseksi perintöprinsessaksi ja yleisöäänestyksen voittajaksi. Kanteen mukaan A on laajasti julkisuudessa tunnettu PR-emäntä ja valokuvamalli.

Kanteen mukaan kyseessä on ollut vähintään valokuvan hyvän tavan vastainen käyttö. Käräjäoikeus toteaa, että A on edellä kerrotuin tavoin pyrkinyt malliksi X Oy:n listoille. Ottamalla osaa koekuvaukseen A on suostunut siihen, että hänen kuvansa julkaistaan myös X Oy:n esitteessä. Kanteessa tarkoitettu kuva on B:n kertomuksen mukaan ollut X Oy:n Internet-sivuilla kesästä 2003 lukien ja A:n tieten viimeistään kevättalvesta 2004 lukien, mahdollisesti jo aikaisemmin. Kysymyksessä oleva kuva on asiassa esitetyn selvityksen perusteella alkanut haitata A:ta vasta 10.9.2004 alkaneen lehtikirjoittelun jälkeen (kirjalliset todisteet numerot 2-5, A:n kertomus käräjäoikeudessa).

Ottaen huomioon laskussa 22.1.2003 oleva maininta siitä, että X Oy omistaa kuvien käyttö- ja julkaisuoikeudet (kirjallinen todiste numero 13) A:lla ei ole voinut olla perustelua aihettakaan uskoa, että hän saisi oikeuden kyseessä olevaan valokuvaan.

Käräjäoikeus toteaa, että kysymyksessä oleva valokuva on ollut X Oy:n Internet-sivuilla kesästä 2003 lukien ja että A on hyväksynyt kuvansa esiintymisen X Oy:n Internet-sivuilla aina siihen saakka, kun 10.9.2004 on alkanut A:ta ja X Oy:tä koskeva lehtikirjoittelu. Käräjäoikeus toteaa edelleen, että kanteessa tarkoitettu valokuva on muiden A:sta samassa koekuvaustilaisuudessa otettujen valokuvien ohella otettu mallitoimiston käyttöön A:n suostumuksin. Mallitoimiston toimenkuvaan kuuluu mallien markkinointi. A on pyrkinyt. mallitoimiston listoille tavoitteenaan saada sitä kautta työtilaisuuksia. X Oy on tarjonnut A:lle työtilaisuuksia. A on saanut kuvansa X Oy:n Internet-sivuille ja sen myötä tunnettuisuutta. Kysymyksessä oleva kuva ei ole A:n yksityiselämään liittyvä valokuva, vaan ammattikäyttöön tarkoitettu valokuva. Valokuvan käyttämisessä mallitoimiston Internet-sivuilla ei ole näissä olosuhteissa kysymys perusteettomasta valokuvan kaupallisesta hyödyntämisestä.

Käräjäoikeus on harkitessaan vastaajien menettelyn väitettyä hyvän tavan vastaisuutta lisäksi punninnut keskenään asianosaisten oikeutettuja intressejä. Oikeudet kanteessa tarkoitettuun valokuvaan kuuluvat edellä kerrotuin tavoin vastaajille. Käräjäoikeus toteaa, että vastaajien oikeus valokuvaan ja vastaajien toiminta A:n mallin uran edistämisessä estävät sen, että A voisi estää kanteessa tarkoitetun kuvan käyttämisen X Oy:n kotisivuilla. Erityistä merkitystä tässä punninnassa on pantu A:n antamalle alkuperäiselle suostumukselle.

Tämän vuoksi ja kun asiassa ei ole väitettykään, että kuvan esittämistapa olisi A:n kannalta epäedullinen tai asiaton tahi muutoin hyvän tavan vastainen, käräjäoikeus katsoo, että X Oy ei ole menetellyt hyvän tavan vastaisesti käyttäessään kysymyksessä olevaa valokuvaa.

Edellä olevan perusteella käräjäoikeus katsoo, että A:lla ei ole oikeutta saada X Oy:ltä hyvitystä kanteessa tarkoitetun valokuvan käyttämisestä.

Käräjäoikeus viittaa Y. J. Hakulisen teoksen Velvoiteoikeus I, 2. laajennettu painos Helsinki 1965 sivulla 277 lausuttuun ja Tuula Ämmälän teoksen Sopimuksen pätemättömyyden korjaantumisesta, Jyväskylä 1993 sivuilla 213-214 lausuttuun.

Joka tapauksessa asiassa ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä siitä, että A:lle olisi aiheutunut taloudellista haittaa ja vahinkoa tai edes kärsimystä siitä, että kanteessa tarkoitettu valokuva on vastaajien Internet-sivuilla. Ottaen huomioon vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n säännön, vahingon korvauksen tuomitseminen edellyttäisi lisäksi, että siihen olisi painavia syitä. Tällaisia syitä korvauksen tuomitsemiseen ei ole osoitettu olevan olemassa A:n ja vastaajien välisissä suhteissa.

Oikeudenkäyntikulut

A häviää asian, minkä vuoksi A:n on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla korvattava vastaajien täysimääräiset oikeudenkäyntikulut ja B:n tarpeelliset asianosaiskulut. A on myöntänyt vastaajien oikeudenkäyntikulukorvausvaatimuksen, joka ei sisällä arvonlisäveron määrää, ja B:n asianosaiskuluvaatimuksen oikeaksi määrältään.

Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

A:n kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin A on vaatinut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n mukaista kieltoa. Tutkituilta osin A:n kanne hylätään.

A velvoitetaan suorittamaan X Oy:lle ja B:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 8.572,21 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine vuotuisine viivästyskorkoineensiitä lukien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemisesta.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi asianosaiskuluista 1.500 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine vuotuisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemisesta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riitta Mutanen

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 18.5.2007

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeudessa on 22.3.2007 toimitettu pääkäsittely, josta on laadittu pöytäkirja.

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan kokonaisuudessaan ja että X Oy:tä ja B:tä kielletään käyttämästä A:ta esittävää valokuvaa yhtiön verkkosivuilla sekä A:ta esittävien kuvien negatiivejä ja muistikorttitietoa ja että X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle hyvityksenä valokuvien käyttämisestä 8.000 euroa, korvaukseksi taloudellisesta haitasta ja vahingosta 7.000 euroa ja korvaukseksi kärsimyksestä 3.000 euroa, kaikki määrät korkoineen haasteen tiedoksiannosta 25.2.2005 lukien. A on lisäksi vaatinut, että X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen käräjäoikeuden osalta 21.630,85 eurolla ja hovioikeuden osalta 14.319,36 eurolla.

A oli hakenut X Oy:n järjestämään koekuvaukseen, jonka perusteella hänet oli myös kutsuttu tilaisuuteen. Tilaisuudessa saadusta materiaalista oli ollut tarkoitus A:n toimeksiannosta valmistaa hänen mallikansionsa. Kyseessä oli siten ollut tilauksesta valokuvaamalla valmistettu muotokuva. Myös A:n asennosta ja sijoittumisesta sekä taustoista oli pääteltävissä, että kysymys oli ollut muotokuvasta. Tätä osoitti myös se, että kuvan ottanut B oli elinkeinonharjoittaja. Valokuva olisi ilman pyyntöäkin tullut katsoa tilauksesta valokuvaamalla valmistetuksi muotokuvaksi.

X Oy ja B olivat käyttäneet valokuvaa kaupallisessa mainos- ja markkinointikäytössä internetsivustollaan sen rakenteellisena elementtinä. Tällainen henkilön kuvan käyttö edellytti, riippumatta siitä oliko kysymyksessä tilauksesta valokuvaamalla valmistettu muotokuva vai ei, kuvatun nimenomaista suostumusta eli yksilöityä ja tietoista sitoutumistarkoitusta ja sen ilmaisemista kirjallisesti tai muulla tavoin todisteellisesti sekä käytön laajuuden että ajallisen ulottuvuuden osalta. Nimenomaisen suostumuksen kriteerien täyttämistä arvioitaessa oli otettava huomioon erityisesti, että heikommassa asemassa olevaa kuluttajaa oli suojattava elinkeinonharjoittajaa vastaan. Kuvaushetkellä A oli ollut alle 20 -vuotias ja kyseessä oli ollut hänen ensimmäinen koekuvauksensa. Nimenomaisen suostumuksen kriteerien täyttymiselle oli asetettava tällöin normaalia korkeampi kynnys. X Oy ja B eivät olleet saaneet A:lta tällaista suostumusta. Nimenomaisena suostumuksena ei voitu pitää kutsukirjeen jälkeistä A:n saapumista koekuvaukseen tai valokuvien raakavedoslaskun maksamista. A:lla ei ollut ollut myöskään yhteistyö- tai työsuhdetta X Oy:n kanssa eikä valokuvien käytöstä yhtiön markkinointiin ollut tehty sopimusta. Yhteistyö- tai työsuhdetta ei osoittanut A:n kertaluontoinen juonto 17.5.2003 Oulussa järjestetyssä muotinäytöksessä eikä muu vähäinen toiminta X Oy:hyn liittyen. Sähköpostiviestit 28.7. ja 3.8.2003 eivät olleet koskeneet riidan kohteena olevan valokuvan käyttöoikeussopimusta. Ne eivät myöskään osoittaneet, että A olisi toiminut yhteistyö- tai työsuhteessa X Oy:n tai B:n kanssa eivätkä myöskään sitä, että A olisi halunnut kuviaan näytettäväksi yhtiön verkkosivustoille.

X Oy:n kuvaussihteerinä toiminut henkilö oli ollut vastuussa tekijänoikeus- ja koekuvausasioista. Hänen mukaansa X Oy tai B eivät olleet voineet koekuvausmenettelyn perusteella ilman erillistä nimenomaista sopimusta saada oikeutta käyttää kuvia edes malliesittelyssä. Tästä syystä kuvien kaupallista hyödyntämistä koskeva sopimusehto oli ollut yllättävä ja ankara. X Oy:n menettelyä voitiin pitää myös hyvän tavan vastaisena. A oli reagoinut valokuvan luvattomaan käyttöön riittävän tehokkaasti ja ripeästi eikä hän ollut missään vaiheessa hyväksynyt valokuvansa käyttöä X Oy:n internetsivustolla.

Valokuvan luvattoman käytön vuoksi A:lla oli oikeus kohtuulliseen hyvitykseen tekijänoikeuslain ja oikeuskäytännön mukaisesti. Valokuvaa oli nimenomaisen harkinnan jälkeen tahallisesti pyritty käyttämään siten, ettei sen käytöstä olisi tarvinnut maksaa korvausta. Henkilön kuvan käyttöä kaupallisessa tarkoituksessa voitiin pitää jo sellaisenaan erittäin painavana syynä puhtaan varallisuusvahingon korvaamiselle. Vahingonkorvauksen määrää arvioitaessa oli huomioitava kuvan luvattoman käytön ja lehtikirjoittelun yhteisvaikutus A:n yhteistyösuhteisiin. Kuvan luvaton käyttö oli aiheuttanut luonteensa vuoksi jo sinällään perusteen kärsimyskorvaukselle. Kuvan käytöstä oli aiheutunut A:lle stressiä, migreeniä ja hän oli todennäköisesti myös joutunut käymään kuvan käytön takia lääkärissä.

Vastaus

X Oy ja B ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan yhtiön ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 10.934,13 eurolla korkoineen.

Kysymys ei ollut ollut tilauksesta valokuvaamalla valmistetusta muotokuvasta. A:n vasta hovioikeudessa esittämä väittämä hänen X Oy:n antamasta toimeksiannosta valmistaa hänestä mallikansio oli perusteeton. A ei yhteydenotossaan 28.9.2002 X Oy:hyn ollut edellyttänyt mitään toimenpiteitä saati pyytänyt B:tä ottamaan hänestä riidanalaista valokuvaa. X Oy oli kutsunut A:n koekuvaukseen. Kutsussa koekuvauksiin oli todettu, että yhtiö valmisti koekuvauksista saadusta materiaalista mallikansion X Oy:lle ja että yhtiö markkinoi kuvia internetsivuilla ja esitteissä. A oli siten osallistunut X Oy:n järjestämään koekuvaukseen nimenomaisesti X Oy:ltä saamansa koekuvauskutsun eikä oman yhteydenottonsa perusteella. Valokuva oli otettu B:n toimesta koekuvauksen yhteydessä ja se oli ollut ainoastaan yksi B:n ottamista useista valokuvista sen arvioimiseksi, oliko A:lla edellytyksiä toimia X Oy:n mallina.

Vaikka kysymys olisi ollut tilatusta valokuvasta, B:llä kuvaajana oli ollut yksinomainen oikeus määrätä siitä sekä näyttää sitä julkisesti. A ei ollut edes väittänyt, että hän ja B olisivat sopineet valokuvan oikeuksien kuulumisesta A:lle. Tämän vuoksi oikeudet valokuvaan kuuluivat tekijänoikeuslain mukaisesti B:lle ja X Oy:lle. Väite tämän seikan yllättävyydestä ja ankaruudesta oli perusteeton, koska lain mukainen menettely ei voinut olla ankaraa tai yllättävää. A oli lisäksi antanut X Oy:lle nimenomaisen suostumuksensa valokuvan käyttämiseen muun muassa X Oy:n internetsivuilla ja esitteissä. Suostumuksensa perusteella A oli menettänyt oikeutensa kieltää kuvansa julkaisemisen.

A:ta esittävä yksi kuva oli julkaistu X Oy:n internetsivuilla merkityksettömän pienenä osana kokonaisuutta. Valokuvasta saatava kokonaisvaikutelma ei ollut miltään osin haitallinen. Keskivertokuluttajalle ei ollut muodostunut sellaista käsitystä, että tämä erehtyisi luulemaan A:n olevan enää yhteistyössä X Oy:n kanssa etenkään kun A:n nimeä tai valokuvia ei ollut mainittu X Oy:n mallilistoilla. X Oy:n toiminta ei ollut haitannut A:n brändiä, vaan päinvastoin A oli saanut valokuvansa julkaisemisen kautta tunnettuisuutta. A ei ollut valituskirjelmässään edes väittänyt, että valokuvan esittämistapa olisi ollut epäedullinen, asiaton tai muutoin hyvän tavan vastainen. A:lle ei ollut aiheutunut taloudellista haittaa ja vahinkoa tai kärsimystä. Painavia syitä taloudellisen vahingon korvauksen tuomitsemiseen ei myöskään ollut A:n ja X Oy:n välisessä suhteessa.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Pääkäsittelyssä on kuultu A:ta ja B:tä todistelutarkoituksessa ja todistajina D:tä ja E:tä.

Hovioikeuden ratkaisu

Pääasia

A, B, D ja E ovat kertoneet pääkäsittelyssä olennaisilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon on merkitty.

Tekijänoikeuslain 1 §:n mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Säännöksessä mainitaan esimerkkinä suojatuista teoksista muun muassa valokuvateos. Valokuvat, jotka eivät yllä teostasoon, saavat lain 49 a §:n mukaista suojaa. Asiassa ei ole väitettykään, että kysymyksessä oleva valokuva olisi teostason ylittävä, mistä syystä jälkimmäinen säännös tulee asiassa lähtökohtaisesti sovellettavaksi.

Tekijänoikeuslain 49 a §:n 1 momentin (446/1995) mukaan valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna, valmistamalla siitä kappaleita sekä näyttämällä sitä julkisesti. Valokuvaajalta puuttuu, toisin kuin valokuvateoksen osalta, yksinoikeus levittää kuvia, millä tarkoitetaan lain 2 §:n (404/1961) mukaan yksinoikeutta luvallisesti valmistettujen valokuvan kappaleiden myymiseen, lainaamiseen tai vuokraamiseen. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kysymys siitä, että X Oy tai B olisivat myyneet, lainanneet tai vuokranneet A:n valokuvaa. Sen sijaan A on väittänyt, että kysymys on ollut tilauksesta tehdystä muotokuvasta, mistä syystä asiassa tulisi soveltaa tekijänoikeuslain 27 §:n mukaista muotokuvan käyttöä rajoittavaa säännöstä.

Valokuvaamalla tehtyä muotokuvaa koskee lain 40 c §:n erityissäännös, jota sovelletaan 49 a §:n 3 momentin (446/1995) viittaussäännöksen perusteella myös teostasoon yltämättömiin valokuviin. Säännöksen mukaan valokuvaamalla valmistetun muotokuvan tilaajalla on, vaikka valokuvaaja on pidättänyt itselleen oikeuden teokseen, oikeus antaa lupa muotokuvan ottamiseen sanomalehteen, aikakauskirjaan tai elämäkerralliseen kirjoitukseen, jollei valokuvaaja erikseen ole pidättänyt oikeutta kieltää sitä. Saman viittaussäännöksen mukaan valokuvaamalla tehtyyn muotokuvaan kuten myös muuhun valokuvaan sovelletaan muun ohella lain 27 §:ää. Tämän lainkohdan 2 momentin mukaan kappaleen luovutukseen ei sisälly tekijänoikeuden luovutusta. Tilauksesta tehtyyn muotokuvaan tekijä ei kuitenkaan saa käyttää oikeuttaan tilaajan suostumuksetta. Hovioikeus toteaa, että lain 27 §:ssä on säädetty valokuvaan liittyen valokuvaajalle kuuluvien tekijänoikeuksien luovutuksesta. Käsiteltävässä asiassa ei ole kysymys siitä, että X Oy tai B olisivat luovuttaneet tekijänoikeudet valokuvaan kolmannelle. Asiassa ei myöskään voida pääkäsittelyn perusteella katsoa näytetyn, että B olisi valokuvaajana luovuttanut valokuvan tekijänoikeudet A:lle. Mainituista syistä asian ratkaisemisen kannalta mainitulla lain 27 §:n säännöksellä ei ole merkitystä.

Riippumatta siitä, onko kysymyksessä ollut tilauksesta tehty muotokuva vai ei, valokuvaajalle kuuluu yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna, valmistamalla siitä kappaleita sekä näyttämällä sitä julkisesti. Muotokuvaa koskevalla lain 40 c §:llä on ainoastaan annettu muotokuvan tilaajalle oikeus antaa lupa muotokuvan ottamiseen muun muassa sanomalehteen ellei valokuvaaja ole erikseen pidättänyt oikeutta kieltää sitä. Hovioikeus toteaa, että lain 40 c §:n säännöksellä ei siten ole rajoitettu muotokuvan valokuvaajalle kuuluvia edellä selvitettyjä tekijänoikeuksia. Koska B:n tai X Oy:n ja A:n ei ole osoitettu sopineen tekijänoikeuksien luovutuksesta A:lle, hänellä ei tällä perusteella ole oikeutta kieltää kuvansa esittämistä vastapuolen internetsivuilla.

Edellä mainitulla tavalla valokuvaajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna, valmistamalla siitä kappaleita sekä näyttämällä sitä julkisesti. Valokuvaajalle kuuluvista tekijänoikeuksista huolimatta kaikenlainen julkinen kuvien näyttäminen ei ole sallittua ilman kuvattavan antamaa suostumusta. Kuvien julkista näyttämistä rajoittavat muun muassa yksityisyyteen ja yksityiselämän suojaan liittyvät seikat. Hovioikeuden arvioitavana onkin asiassa valokuvaajalle kuuluviin oikeuksiin nähden se, onko B:llä tai X Oy:llä ollut oikeus käyttää A:n valokuvaa X Oy:n verkkosivun sivupalkeissa kirjallisessa todisteessa 1 esitetyllä tavalla.

A:sta 11.1.2003 järjestetyssä koekuvauksessa otettu valokuva on ollut esillä X Oy:n internetsivuilla sivupalkeissa sellaisilla alasivuilla, joilla yhtiö on hakenut toimistoonsa uusia malleja, valokuvaajia, stylistejä, kuvaussihteereitä ja meikkaaja-maskeeraajia. Lisäksi valokuva on ollut sivupalkissa sivulla, jossa on lueteltu X Oy:n yhteistyökumppaneita. Hovioikeus katsoo, että tällä tavoin esitettynä A:sta otettua valokuvaa on käytetty X Oy:n mainostamis- ja markkinointitarkoituksessa. Oikeuskäytännössä (KKO 1982-II-36 ja KKO 1989:62) on vakiintuneesti katsottu, että henkilön kuvan käyttäminen tällaisessa tarkoituksessa edellyttää aina kuvattavan suostumusta.

Kirjallisena todisteena esitetyssä X Oy:n A:lle lähettämässä kutsukirjeessä (todiste 11) on todettu, että yhtiö valmistaa koekuvauksesta saadusta materiaalista mallikansion yhtiöön sekä että yhtiö markkinoi kuvia muoti- ja mainosalan yhteyshenkilöiden lisäksi internetsivuilla ja esitteissä. Tämän lisäksi X Oy on koekuvauskuvien raakavedoslaskun yhteydessä (todiste 13) ilmoittanut omistavansa kuvien käyttö- ja julkaisuoikeudet ja että toimistoa markkinoidaan internetsivujen ja esitteiden avulla. A on lisäksi itse lähettänyt X Oy:lle hänestä otettuja valokuvia ilmoituksin, että kuvia saa käyttää X Oy:n sivuilla (todiste 14). Hovioikeus toteaa, että kutsussa koekuvauksiin ei ole ollut mainintaa koekuvauksissa otettujen valokuvien käyttämisestä X Oy:n mainostamis- ja markkinointitarkoituksessa. Kutsussa on mainittu ainoastaan kuvien markkinoimisesta internetsivuilla. Myöskään sanotussa laskussa ei ole mainittu koekuvauksessa otettujen valokuvien käyttämisestä nimenomaisesti yhtiön mainostamis- ja markkinointitarkoituksessa. Lisäksi A:n suorittama kuvien lähettäminen yhtiölle edellä mainituin ilmoituksin on pikemminkin katsottava koskeneen A:n hovioikeudessa kertomalla tavalla hänen pyrkimystään saada itseään esille valokuvamallina kuin sitä, että kuvat olisi tarkoitettu yhtiön mainostamis- ja markkinointitarkoituksiin. Hovioikeus katsoo johtopäätöksenään, että A ei ole nimenomaisesti tai muullakaan tavalla antanut suostumustaan tässä asiassa tarkoitetun koekuvauksessa otetun valokuvan käyttämiseen X Oy:n mainostamis- ja markkinointitarkoituksessa verkkosivuilla ja että A:lla on tästä syystä oikeus kieltää kuvansa sanotunlainen käyttö.

Koska X Oy ja B ovat käyttäneet edellä selvitetyllä tavalla A:sta otettua valokuvaa yhtiön internetsivuilla yhtiön mainos- ja markkinointitarkoituksessa ilman A:n suostumusta, X Oy ja B ovat velvollisia yhteisvastuullisesti suorittamaan kuvan sanotunlaisesta luvattomasta käyttämisestä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kohtuullisen korvauksen. Korvauksen määrää arvioitaessa lähtökohtana on se summa, jolla A todennäköisesti olisi antanut luvan valokuvansa käyttämiseen kysymyksessä olevin tavoin internetissä. Korvauksen määrää harkittaessa korottavana tekijänä on otettava huomioon se, että kuvaa on käytetty pitkän aikaa X Oy:n sivustoilla ja alentavana tekijänä toisaalta se, että kuva ei ole A:n yksityiselämään liittyvä valokuva eikä A:n harjoittaman mallitoiminnan kannalta epäedullinen. Hovioikeus on edellä mainituilla perusteilla harkinnut kohtuulliseksi korvauksen määräksi 1.000 euroa.

Käräjäoikeuden katsomalla tavalla A:sta koekuvauksissa otettu valokuva ei ole ollut hänen kannaltaan epäedullinen, asiaton tai muutoin hyvän tavan vastainen. Tästä syystä ja koska A ei ole esittänyt kärsimyskorvausvaatimuksensa perusteeksi mitään selvitystä, A:n vaatimus kärsimyksensä korvaamisesta on selvittämättömänä hylättävä. Perustetta A:n vaatiman erillisen taloudellisen haitan ja vahingon korvaamiseen ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

A on voittanut kanteensa perusteeltaan siltä osin kuin hän on vaatinut kieltoa ja korvausta valokuvansa oikeudettomasta käyttämisestä. Hovioikeus on kohtuullistanut A:n vaatimaa korvauksen määrää merkittävästi sekä hylännyt A:n asiassa muutoin esittämät vaatimukset ja osittain hyväksyttyjen vaatimustenkin osalta esitettyjä perusteita. Tähän asian lopputulokseen nähden ja kun sillä, minkä A on asiassa hävinnyt, ei ole vain vähäistä merkitystä, hovioikeus on harkinnut oikeaksi velvoittaa B ja X Oy yhteisvastuullisesti korvaamaan ainoastaan osaksi A:n kohtuulliseksi harkitut oikeudenkäyntikulut asiassa.

Todistajan palkkio

A:n nimeämä todistaja D on hovioikeuden pääkäsittelyssä vaatinut puhelinkuuntelunsa vuoksi todistajanpalkkiona 2.000 euroa, joka sisälsi kärsimyskorvausvaatimuksen perunkirjoitustilaisuuden siirtämisestä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:n 1 momentin perusteella hovioikeus on harkinnut kohtuulliseksi todistajan palkkion määräksi A:n määrällisesti myöntämät 100 euroa.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

X Oy:tä ja B:tä kielletään esittämästä A:sta otettua valokuvaa yhtiön verkkosivuilla.

X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle kohtuullisena korvauksena valokuvan luvattomasta käyttämisestä 1.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 25.2.2005 lukien.

A vapautetaan suorittamasta X Oy:lle ja B:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa korkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

X Oy ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 15.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien.

A velvoitetaan suorittamaan todistajanpalkkiona hovioikeuden osalta D:lle 100 euroa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Antti Kuningas
hovioikeudenneuvos Helena Sunila
määräaikainen hovioikeudenneuvos Hannu Rantalainen

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.