Helsingin HO 06.02.2007 339

Työsopimus - Työsopimuksen purkaminen - Kilpaileva toiminta - Korvauksen määrä (TSL 12:2:3)

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 26.1.2006
Kantaja
A

Vastaaja
B Oy

Asia
Työsuhteen purkaminen

Vireille
21.12.2004

Selostus asiasta

Riidaton taustatosiseikasto

A on 9.8.2002-18.5.2004 ollut toistaiseksi voimassa olleessa työsopimussuhteessa B Oy:n palveluksessa myyntineuvottelijan tehtävässä. A:n työtehtävät olivat olleet viikko-osakkeiden esittelyä ja myyntiä B Oy:n eri kohteisiin Suomessa. A:n toimipaikka oli ollut Katinkullan osakemyynti Sotkamossa. A oli saanut provisiopalkkaa ja työaika oli ollut viisi päivää viikossa á 7,5 tuntia. Vapaapäivät olivat vaihdelleet asiakastilanteen mukaan. A:n keskimääräinen bruttokuukausipalkka vuonna 2003 oli ollut 2.874,58 euroa kuukaudessa.

A oli työskennellyt vuonna 2004 keväällä B Oy:n palveluksessa, joka on viikko-osakkeiden jälleenmyyntiyritys. C Oy myy viikko-osakkeita Suomessa. A oli tehnyt työtä mainitulle yritykselle muualla kuin Vuokatissa.

A:n työsuhde oli purettu 18.5.2004. A ja B Oy:n edustaja D olivat 18.5.2004 käyneet Katinkullassa keskustelun.

A:ta ei oltu varoitettu ennen työsuhteen päättämistä.

A on työllistynyt 1.7.2004 B Oy:n palveluksessa ja saanut palkkaa helmikuun loppuun 2005 mennessä 6.810,88 euroa.

A ei ole saanut työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista etuutta.

Kanne
A on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa B Oy:n suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkana yhden kuukauden palkan 2.874,58 euroa korkoineen 18.6.2004 lukien ja työsuhteen perusteettomasta päättämisestä korvauksena 10 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 21.934,92 euroa korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Lisäksi A on vaatinut, että B Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 9.580,59 euroa korkoineen.

Perusteet
Työsuhteen purkamiselle tai irtisanomiselle ei ole lainmukaisia edellytyksiä. A:ta ei oltu varoitettu työsuhteen aikana tai kuultu ennen työsuhteen päättämistä, eikä hänelle oltu annettu mandollisuutta käyttää avustajaa työsuhdetta päätettäessä.

Vastaus
B Oy on kiistänyt kanteen ja on vaatinut sen hylkäämistä.

B Oy on vaatinut, että A on velvoitettava korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 7.848,96 euroa korkoineen.

Perusteet
A on toimimalla työsuhteensa aikana B Oy:n kilpailijan C Oy:n palveluksessa olennaisella tavalla rikkonut työsopimuksensa ja työsopimuslain mukaisia velvoitteitaan sekä lojaliteettivelvollisuuttaan B Oy:tä kohtaan. A:n toiminta on aiheuttanut B Oy:lle vahinkoa.

B Oy:llä oli ollut oikeus purkaa ja joka tapauksessa ollut oikeus toissijaisesti irtisanoa A:n työsopimus. Kanne tulee ainakin irtisanomisajan palkan ylittäviltä osin hylätä.

A:n työsopimus oli sisältänyt vaitiolovelvollisuutta koskevan ehdon. A oli työsopimuksessa sitoutunut noudattamaan B Oy:n yleiseen käytäntöön perustuvia määräyksiä ja ohjeita, johon kuuluu ehdoton kilpailevan toiminnan kielto. A oli 14.5.-16.5.2004 ollut C Oy:n toimesta Kalajoella myymässä viikko-osakkeita samaan aikaan kun hän oli ilmoittanut olevansa sairauden vuoksi poissa työstä. A ei ollut työsuhdetta purettaessa vastustanut menettelyä ja hänelle oli varattu tilaisuus esittää käsityksensä asiasta.

Kantajan lausuma
A:lla oli ollut oikeus tehdä vapaa-aikanaan sivutyötä samalla liiketoiminta-alueella toimivalle yritykselle, eikä kysymyksessä ole ollut työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta kielletystä kil.pailevasta toiminnasta. A oli tehnyt C Oy:lle sivutyötä neljänä eri kertana vapaa-aikanaan tai aikana, jolloin B Oy:llä ei ollut ollut tarjota A:lle työtä. C Oy ei ole ollut todellinen kilpailija B Oy:lle. Työ oli tehty muilla paikkakunnilla kuin työ B Oy:lle. Työ oli koskenut kohdetta, johon B Oy ei ollut myynyt lomaosakkeita. Työsopimuksessa ei ole rajoitettu sivutyön tekemistä, eikä siinä ole kilpailukieltosopimusta. A:n toiminnasta ei ole aiheutunut vahinkoa B Oy:Ile. A ei ole rikkonut lojaliteettivelvoitettaan työnantajaa kohtaan.

Todistelu

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työsopimus 9.8.2002
2. Purkuilmoitus 18.5.2004

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Työsopimus 9.8.2002
2. Purkuilmoitus 18.5.2004
3. C Oy:n osakerekisteriote 18.12.2005

Henkilötodistelu

Todistelutarkoituksessa on kuultu A:ta. Todistajina on kuultu E:tä, F:ää, D:tä ja G:tä.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Perustelut

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Velvollisuus välttää työsuhteen kestäessä kilpailevaa toimintaa on osa työntekijän yleistä uskollisuusvelvollisuutta, josta on yleissäännös työsopimuslain 3 luvun 1 §:ssä. Työsopimuslain 3 luvun 3. §:n 1 momentin mukaan työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Säännös rajoittaa kaikkea kilpailevaa toimintaa, eikä vain toisen työnantajan kanssa tehtyjä kilpailevia työsopimuksia. Kilpailevaa toimintaa koskevan säännöksen rikkominen voi johtaa työsopimuksen irtisanomiseen tai purkamiseen.

Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000) mukaan työntekijän toiminnan sallittavuutta arvioitaessa on aina otettava huomioon sekä työn luonne että työntekijän asema. Säännöstä tulkittaessa olisi otettava huomioon oikeutta työhön ja elinkeinovapautta koskeva perustuslain 18 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemalla, työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Työsopimuslain säännös on siten lailla säädetty perusoikeuden rajoitus. Kilpailevaa toimintaa koskeva rajoitus ei tarkoita, että työnantajalla olisi yksinoikeus työntekijänä työvoimaan. Työntekijällä on oikeus päättää vapaa-aikansa käyttämisestä esimerkiksi sivutoimessa. Työnantajalla ei siten ole yleensä oikeutta kieltää työntekijää tekemästä vapaa-aikanaan toista työtä, jollei se kilpaile varsinaisen työn kanssa. Kiellon rikkomisen merkitys esimerkiksi perusteena päättää työsopimus ratkaistaan tapauskohtaisesti kokonaisarvioinnilla.

Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan oikeuden tulee arvioinnissa ottaa huomioon toiminnan laajuus ja laatu. Työnantajalla ei ole oikeutta päättää työsuhdetta, mikäli työntekijän toiminta on ollut vähäistä (TT:1996-55). Kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon muun muassa teon luonne, työntekijän mandollisuudet käyttää hyödykseen työnantajan tietoa ja materiaalia, työntekijän asema (johtava asema, erityisasema), työntekijän työtehtävien suorittaminen (laiminlyönnit, virheellisyydet), luottamussuhteen säilyminen (ammatti- ja liikesalaisuuksien paljastuminen) ja aiheutettu vahinko (kilpailevasta toiminnasta, asiakkaiden menettämisestä). Työsopimuksen purkaminen edellyttää yleensä kilpailevan yrityksen hyväksi tehtyjä aktiivisia toimia. Pääsääntö kilpailevan yrityksen hyväksi tehtyjen aktiivisten toimien kohdalla on luottamussuhteen vakava häiriintyminen. Lisäksi on edellytetty, että kilpailevalla toiminnalla on rikottu törkeästi mainittua kilpailevan toiminnan kieltoa. Irtisanomisperusteeksi riittää edellistä yleisempikin peruste, mutta se edellyttää yleensä myös etukäteen työntekijälle annettavaa varoitusta. Oikeus irtisanoa työsopimus edellyttää kiellon riittävän olennaista rikkomista.

Kielletty kilpailuteko on yleensä kysymyksessä, kun työntekijä suorittaa ammattinsa taikka työnantajan toimialan mukaista työtä joko kilpailevassa työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Jotta työntekijän menettely voitaisiin katsoa lainkohdassa tarkoitetuksi hyvän tavan vastaiseksi kilpailutoiminnaksi on edellytetty, että työntekijän toiminnan tulee ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Riittäväksi ei ole katsottu sitä, että työntekijän toiminta mandollisesti vahingoittaa työnantajaa. Lain esitöiden mukaan työnantajan toimialan kilpailutilannekin voi saattaa vaikuttaa työntekijän oikeuteen toimia toisen työnantajan palveluksessa. Kilpailevan toiminnan kiellon rikkominen on sitä moitittavampaa, mitä enemmän siinä hyödynnetään työnantajan asiakkaita taikka omaisuutta (ks. TT:1974-93, KKO 1995:47).

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Näyttövelvollisuus työsopimuksen päättämisen lainmukaisuudesta on työnantajalla eli B Oy:llä.

Asiassa on ollut riidatonta se, että A on työskennellyt C Oy:n palveluksessa, joka on myös lomaosakkeiden jälleenmyyntiyritys kuten B Oy. Asiassa on riitaa siitä, onko C Oy B Oy:n kilpailija.

A:n ja C Oy:n myyntipäällikön todistaja F:n kertomuksista oikeudessa ilmenee, että A oli työskennellyt C Oy:ssä neljänä eri viikonloppuna keväällä 2004. F on kertonut, että yhtiö oli perustettu helmikuussa 2004 ja sen toiminta oli ollut silloin vielä vähäistä. Toiminta oli suuntautunut vain vanhoille viikko-osakkeiden omistajille. Heille oli järjestetty viikonloppuisin tilaisuuksia pienillä paikkakunnilla muun muassa Kalajoella. Osakkeenomistajille oli vaihdossa tarjottu muun muassa Tahkovuoren viikko-osakkeita, jotka eivät ole B Oy:n kohteita. Edelleen F on kertonut, että yhtiön myymät lomaosakkeet ovat samantyyppinen tuote kuin B Oy:n viikko-osakkeet ja myynti tapahtuu samalle kohderyhmälle kuin B Oy:n myynti. Yhtiön toiminta on myöhemmin laajentunut.

B Oy:n todistajien myyntipäällikkö D:n ja myyntipäällikkö G:n kertomuksista ilmenee, että C Oy on B Oy:n kilpailija ja toimii lomaosakkeiden jälkimarkkinoilla. Todistajien kertomuksista ilmenee, että yhtiö myy myös B Oy:n viikko-osakkeita. C Oy:n myymistä B Oy:n viikko-osakkeiden myynneistä on tullut kyselyjä B Oy:lle, C Oy:n käyttämien markkinointikeinojen osalta. D ja G ovat kertoneet, että C Oy:n tekemät kaupat ovat suoraan pois B Oy:n myynnistä.

Käräjäoikeus katsoo F:n, D:n ja G:n kertomuksista näytetyn, että C Oy on B Oy:n kilpailija. Vastaajan kirjallinen todiste nro 3 tukee D:n, G:n ja F:n kertomusta siitä, että C Oy myy samoja tuotteita kuin B Oy ja myös samalle kohderyhmälle.

A:n työsopimuksesta (kantajan kirjallinen todiste nro 1) ei ilmene, että sopimuksen osaksi olisi tehty työsopimuslain 3 luvun 5 §:n kilpailukieltosopimusta. Työsopimuksen ehtojen mukaan A on sitoutunut olemaan ilmoittamatta työnantajan liike- tai ammattisalaisuuksia sekä asiakkaiden hänelle uskomia asioita ulkopuolisille tai olemaan käyttämättä niitä omaksi hyödykseen. Työsopimuksessa ei ole mainintaa työntekijän sivutoimista.

A:n ja samaan aikaan B Oy:llä työskennelleiden todistaja E:n ja F:n kertomuksista oikeudessa ilmenee, ettei työsopirnuksessa oltu sovittu sivutoimista. E on kertonut harjoittaneensa itsekin samaan aikaan edustusliikettä, joka oli myynyt teollisuusimureita. A:n mukaan sivutoimia koskevia ohjeita ei oltu työnantajan taholta annettu myöhemminkään. A on kertonut, ettei ollut yrittänyt mitenkään salailla työskentelyään C Oy:ssä, vaan oli kertonut siitä B Oy:n työntekijöille. A:n mukaan hän ei ole ollut viikonlopun 15.5.-16.5.2004 lauantaina sairaana, eikä hänellä kyseisenä viikonloppuna tai muutoinkaan ollut sunnuntaisin työvuoroa. A on myöntänyt olleensa sunnuntaina 16.5.2004 Kalajoella.

Todistajien D:n ja G:n kertomuksista ilmenee, että B Oy:llä on suhtauduttu tiukasti siihen, että muiden lukuun myynti on kiellettyä. Todistajat ovat kertoneet, että jokaisen myyjän kanssa on keskusteltu asiasta työsopimusta tehtäessä ja sen jälkeisellä työhön perehdyttämisjaksolla, joka on vaihdellut työntekijän aikaisemman kokemuksen mukaan. Todistajien mukaan A:n on täytynyt pitkään lomaosakealalla olleena tietää muutoinkin, että myynti muiden kuin B Oy:n ja sen tytäryhtiöiden lukuun on kiellettyä. Todistajat ovat kertoneet, että A:n myynti B Oy:llä oli laskenut keväällä 2004 aikaisemmasta. Todistajat olivat saaneet tietää muilta B Oy:n myyjiltä, että A on tehnyt keikkamyyntiä muualla Suomessa C Oy:n lukuun. Todistajat ovat kertoneet, että A:lla olisi ollut viikonloppuna 15.5.-16.5.2004 työvuoro lauantaina. A oli kuitenkin ilmoittanut olevansa sairas. G on kertonut joutuneensa tekemään itse A:n vuoron ja kuullensa eräältä toiselta myyjältä, että A:n auto oli nähty samaan aikaan Kalajoella. Todistajien mukaan A:n työsopimus oli purettu luottamuspulan vuoksi, eikä A ollut työsopimusta purettaessa kiistänyt olleensa mainittuna viikonloppuna Kalajoella.

Esitetyn selvityksen mukaan työsuhteen päättäminen on tapahtunut vain muutaman päivän kuluessa siitä, kun työnantaja oli saanut tietää A:n menettelystä asiassa. Työsuhteen päättäminen on niin ollen tapahtunut työsopimuslain 8 luvun 2 §:n edellyttämässä ajassa. A:n, G:n ja D:n kertomuksilla on näytetty, että A:lle on myös annettu tilaisuus tulla kuulluksi työsuhteen päättämisen perusteesta työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene seikkoja, että A olisi pyytänyt työsuhteen päättämistilanteessa saada käyttää avustajaa tai että häneltä olisi tämä mahdollisuus työnantajan taholta estetty.

Käräjäoikeus katsoo, että A:n on lähes 12 vuoden ajan lomaosakkeita myyneenä täytynyt tietää ja ymmärtää, ettei kilpailevan yrityksen tai omaan lukuun voi tehdä lomaosakkeilla kauppaa edes vapaa-aikana ilman työnantajan lupaa. G:n ja D:n kertomuksilla on näytetty, että tämä on ollut lomaosakemyyjien yleisessä tiedossa ja että asiasta on jokaisen myyjän kohdalla erikseen keskusteltu työsopimuksen solmimistilanteessa ja sen jälkeisellä perehdyttämisjaksolla. Se seikka, että todistaja E on myynyt teollisuusimureita edustamansa liikkeen nimissä samanaikaisesti kuin on työskennellyt B Oy:llä, ei osoita, että yhtiö on hyväksynyt lomaosakkeiden myynnin omaan tai toisen lukuun työntekijän työ- tai vapaa-aikana. A on ollut B Oy:n palveluksessa kokopäiväisessä työsuhteessa lähes kaksi vuotta, joten hänen on täytynyt olla tietoinen yhtiön kilpailevaa toimintaa koskevista määräyksistä ja ohjeista. G:n ja D:n uskottavilla kertomuksilla on lisäksi näytetty, että A on ollut samana viikonloppuna Kalajoella; kun hänellä on ollut lauantaina työvuoro, jonka G oli joutunut hänen puolestaan tekemään. A ei ole edes väittänyt, ettei hänellä olisi ollut työvuoroa kyseisen viikonlopun lauantaina, vaikka onkin kiistänyt olleensa sairaana kyseisenä päivänä.

Käräjäoikeus katsoo, että A:n menettely on aiheuttanut työnantajalle ilmeistä vahinkoa, koska myyntityötä on tehty kilpailijan lukuun ja samoilla tai ainakin lähes samoilla tuotteilla sekä samalle ostajaryhmäIle, jolle B Oy myy lomaosakkeitaan. Toimimalla kilpailijan lukuun A:n luottamussuhde työnantajaansa nähden on vakavasti häiriintynyt. Käräjäoikeus yhtyy vastaajayhtiön käsitykseen siitä, että lomaosakekaupassa luottamuksella on erityinen merkitys suhteessa markkinoihin ja asiakkaisiin. Yksittäiseen myyjään kohdistuva luottamuspula voi aiheuttaa vahinkoa koko yhtiölle. A:n menettelyä ei siten ole pidettävä vähäisenä. Käräjäoikeus katsoo, että A:n menettely on ollut työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastainen kilpailuteko, joka on ilmeisesti vahingoittanut työnantajaa. A on menettelyllään tärkeällä tavalla rikkonut työsopimuslain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa olevaa kieltoa. Sen vuoksi yhtiöllä on ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:n edellyttämä erittäin painava syy purkaa työsopimus.

Oikeudenkäyntikulut

A on hävinnyt asian ja on siten velvollinen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on myönnetty määrältään arvonlisäverottomana oikeaksi.

A:n vaatimukset ovat olleet perusteettomia, eikä yhtiön vaatimia oikeudenkäyntikuluja ole syytä kohtuullistaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8a §:n tai 8b §:n nojalla.

Tuomiolauselma

Kanne on hylätty.

A velvoitetaan maksamaan B Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 7.848,96 euroa. Korvaus ei sisällä arvonlisäveroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä.

Muilta osin esitetyt vaatimukset on hylätty.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen
Käräjätuomari Timo Niemi

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 6.2.2007

Valitus
A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, sekä toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen vaatien, että B Oy velvoitetaan korvaamaan hänelle irtisanomisajan palkkana 2.874,58 euroa korkoineen 18.6.2004 lukien, korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 21.934,92 euroa korkoineen 26.1.2006 lukien sekä oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen. A on lisäksi vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

A:ta ei ollut varoitettu ennen työsuhteen päättämistä. Vain hyvin poikkeuksellisessa tapauksessa työsuhde voitiin purkaa ilman varoitusta ja irtisanomisaikaa. A:n asema, työn luonne ja kilpailevaksi väitetyn toiminnan laatu huomioon ottaen kysymys ei ollut ollut tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta. A:n ja B Oy:n välillä ei ollut solmittu kilpailukieltosopimusta. Sellaisen solmimiseen ei ollut ollut tarvettakaan, sillä A oli toiminut yhtiössä ainoastaan lomaosakkeiden myyntimiehenä. Hänen työpanokseensa ei ollut sisältynyt sellaista tietoa tai osaamista, jota kilpailijoilla ei olisi ollut yleisesti käytössä.

B Oy oli lomaosakkeiden myynnin ylivoimainen markkinajohtaja. C Oy oli huhtikuussa 2004 puolestaan ollut juuri perustettu vähäinen toimija B Oy:hyn verrattuna. A ei olisi saanut B Oy:n kautta yhtään asiakasta niinä aikoina, jolloin hän oli ollut tekemässä myyntityötä C Oy:lle, mistä työstä hän oli täysin avoimesti kertonut B Oy:n työtovereilleen. A:lle ei ollut kerrottu, että hän ei olisi voinut tehdä vapaa-ajallaan työtä tai että olisi ollut kiellettyä tehdä myyntityötä muiden lukuun.

A:n C Oy:ssä suorittamista myyntitilaisuuksista ei ollut aiheutunut ilmeistä vahinkoa B Oy:lle. A ei ollut C Oy:n osakas ja yhtiö olisi vienyt esittelytilaisuutensa läpi riippumatta siitä, olisiko A ollut niissä mukana vai ei. Lomaosakekauppa-alalla olevalla mahdollisella erityisellä luottamuksella ei ollut voinut olla merkitystä A:n työsuhteen päättämisen kannalta, sillä A ei ollut tehnyt työssänsä B Oy:ssä laiminlyöntejä. A oli hoitanut työnsä moitteettomasti. Varoitus olisi ollut riittävä toimenpide työnantajan kannalta.

Pääkäsittely tuli toimittaa sen arvioimiseksi, oliko A:n työsuhteen päättämiselle työnantaja esittänyt riittäviä toteennäytettyjä perusteita. Lisäksi pääkäsittelyssä voitiin arvioida todistajan uskottavuus sekä selvittää oliko B Oy:lle aiheutunut sen väittämä vahinko. Lisäksi todistajan kuulemisella voitiin saada selvitystä C Oy:n todellisesta asemasta lomaosakemarkkinoilla huhtikuussa 2004. A:n jo käräjäoikeudessa esittämä B Oy:n työsopimuslomake tuli ottaa huomioon kirjallisena todisteena.

Vastaus
B Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.720 eurolla korkoineen. Yhtiö on vastustanut pääkäsittelyn toimittamista hovioikeudessa.

C Oy oli lomaosakkeiden jälleenmyyntiyritys, joka myi, osti ja välitti lomaosakkeita samalle kohderyhmälle kuin B Oy. Yhtiö oli B Oy:n kilpailija. A oli ollessaan työsuhteessa B Oy:hyn saanut aikaan kauppoja C Oy:n puolesta. Tämä myynti oli vähentänyt B Oy:n myyntiä ja oli ollut B Oy:n kannalta vahingollista. Pienenkin toimijan puitteissa harjoitettu kilpaileva toiminta aiheutti samalla alalla toimivalle työnantajalle vahinkoa. Nimenomaisen kilpailukieltoehdon puuttuminen A:n työsopimuksesta ei tarkoittanut, että hänen olisi ollut sallittua myydä lomaosakkeita C Oy:n puolesta saman aikaisesti kun hän oli ollut työsuhteessa B Oy:hyn. Menettelyllään A oli törkeällä tavalla rikkonut työsopimuslaissa tarkoitettua kilpailevan toiminnan kieltoa. Tämän vuoksi B Oy:llä oli ollut oikeus purkaa A:n työsopimus.

Luottamuksen säilymisellä suhteissa asiakkaisiin ja markkinoihin oli lomaosakealalla erityisen suuri merkitys. Luottamuksen säilymisen vuoksi oli ollut ymmärrettävää, että B Oy alan markkinajohtajana oli halunnut kontrolloida omien työntekijöidensä toimia ja ehdottomasti kieltää kaiken muun lomaosakkeiden myyntitoiminnan ainakin sinä aikana kun työntekijä oli ollut työsuhteessa B Oy:hyn. A oli 12 vuotta lomaosakealalla toimineena täytynyt olla tietoinen tästä ja siksi hänen toimintaansa ei voitu pitää vähäisenä. A:n menettelyn teki erityisen moitittavaksi se, että hän oli viikonloppuna 14.-16.5.2004 ilmoittautunut sairaaksi, vaikka hän oli ollut samanaikaisesti tekemässä Kalajoella myyntitöitä C Oy:lle. Työsopimuksen purkuperusteen oltua käsillä, työnantajalla ei ollut velvollisuutta varoittaa A:ta. A:n menettely oli aiheuttanut korjaamattoman häiriön hänen ja B Oy:n väliseen luottamussuhteeseen. Varoituksen antamisella ei ollut voitu palauttaa tätä luottamusta.

Pääkäsittelyn toimittaminen oli selvästi tarpeetonta, sillä A:n valituksen perusteiksi esittämät seikat eivät liittyneet todistajien uskottavuuden tai henkilötodistelun uudelleen arviointiin.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisut
Käräjäoikeuden asiakirjoista ilmenee, että A on esittänyt B Oy:n työsopimuslomakkeen huomioon ottamista kirjallisena todisteena ennen käräjäoikeuden toimittamaa pääkäsittelyä. Pääkäsittelypöytäkirjasta ei ilmene, että A olisi luopunut esittämästä asiakirjaa todisteena, mistä syystä se voidaan ottaa huomioon kirjallisena todisteena hovioikeudessa.

A:n hovioikeuden pääkäsittelyn toimittamiseksi esittämä peruste työsuhteen päättämisen riittävistä perusteista on oikeudellinen harkintakysymys, jonka ratkaiseminen ei ole riippuvainen asian riidattomat seikat huomioon ottaen suullisesta todistelusta. A ei ole valituksessaan riitauttanut käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen todistajainkertomusten uskottavuutta eikä myöskään C Oy:n volyymiltään vähäistä asemaa lomaosakemarkkinoilla huhtikuussa 2004 ole riitautettu. A:n esittämillä perusteilla pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa on siten selvästi tarpeetonta. Sen vuoksi A:n pyyntö pääkäsittelyn toimittamisesta hylätään oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla.

Pääasia
Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A B Oy:n kanssa toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen aikana toiminut kilpailevaksi väitetyssä yhtiössä C Oy:ssä siinä määrin moitittavasti vastoin työsopimuslain 3 luvun 3 §:n kilpailevan toiminnan kieltoa, että B Oy:llä on ollut oikeus purkaa A:n työsuhde välittömästi.

Velvollisuus välttää työsuhteen kestäessä kilpailevaa toimintaa on osa työntekijän yleistä uskollisuusvelvollisuutta. Työsopimuslain 3 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työntekijä ei saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona.

Asiassa on riidatonta, että valittaja A on työskennellyt keväällä 2004 C Oy:n palveluksessa viikko-osakkeiden myyjänä saman aikaisesti kun hän on ollut B Oy:n vakituisena työntekijänä. A:n käräjäoikeudessa esittämän kirjelmän mukaan hän oli tehnyt sivutyötä neljänä eri kertana Lahdessa, Kuopiossa, Vaasassa ja Kalajoella, joista viimeksi mainitussa ei ollut syntynyt kauppaa. Asiassa ei ole väitettykään, että A:n C Oy:ssä tekemä työ olisi ollut eri työtä kuin mitä A oli tehnyt B Oy:n palveluksessa. C Oy:n toimialana on ollut lomaosakkeiden jälleenmyynti, mitä toimintaa myös B Oy on harjoittanut. Tähän nähden hovioikeus katsoo, että A:n C Oy:ssä tekemä työ on ollut työsopimuslaissa tarkoitettua kilpailevaa toimintaa B Oy:n toiminnan kanssa. Tämän arvioinnin kannalta merkityksetöntä on se, onko yrityksessä kaupiteltavana olleet viikko-osakkeet olleet samoja tai mikä on ollut yritysten kokoero keväällä 2004.

Kilpailevalta toiminnalta edellytetään työsopimuslaissa edellä mainitulla tavalla, että se ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 157/2000 vp s. 79) mukaan pelkkä mahdollisuus vahingon syntymiseen ei siten ole riittävää. Hallituksen esityksessä on tulkintaohjeena edelleen todettu, että työnantajan organisaatiossa ylempänä oleville työntekijöille voidaan asettaa laajempi uskollisuusvelvollisuus kuin alempana oleville ja siksi heidän oikeutensa harjoittaa työnantajansa kanssa kilpailevaa toimintaa voi olla rajoitetumpaa. Työnantajan toimialan kilpailutilannekin saattaa vaikuttaa työntekijän oikeuteen toimia toisen työnantajan palveluksessa tai omaan lukuunsa.

A:n toiminta C Oy:ssä on ollut mainitulla tavalla sitä työtä, mitä hän on tehnyt B Oy:n palveluksessa. Yhtiöiden voidaan katsoa olevan niiden toimialat huomioon ottaen toistensa suoria kilpailijoita. Tähän nähden hovioikeus katsoo, että A:n toiminta C Oy:ssä on työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisesti vahingoittanut hänen työnantajaansa työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Hovioikeuden arvioitavana on tässä tilanteessa se, onko B Oy:llä ollut oikeus purkaa A:n työsopimus tämän kilpailevan toiminnan perusteella välittömästi.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Käräjäoikeus on katsonut, että oikeus purkaa työsopimus tällaisen toiminnan perusteella edellyttää kilpailevan toiminnan kiellon törkeää rikkomista. Kilpailukiellon rikkomisen onkin oltava niin vakavaa, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Tässä asiassa A on neljänä eri kertana tehnyt kilpailevaa myynti- ja esittelytyötä ollessaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa B Oy:hyn. A on tehnyt kilpailevaa työtä työsuhteensa aikana pääosin vapaa-ajallaan. Ainoastaan yhden työkerran osalta A:n on väitetty tehneen kilpailevaa työtä työaikanaan. A:n kilpaileva toiminta ei ole missään tapauksessa jatkunut pitkään. Hänen organisatorinen asemansa B Oy:ssä ei ole ollut korkea hänen toimittuaan lomaosakeoikeuksien myyntimiehenä. A ei ole myöskään ollut C Oy:ssä osakas eikä hänen työpanoksensa ole väitettykään olleen merkittävää kilpailevan yhtiön toiminnan kannalta. A:ta ei ole myöskään huomautettu tai varoitettu nimenomaisesti tässä asiassa tarkoitetusta työstä eikä hänen ole edes väitetty käyttäneen työnantajan asiakkaita tai omaisuutta taikka B Oy:n tunnettuutta hyödykseen C Oy:ssä toimiessaan. A ei ole myöskään rikkonut nimenomaista kilpailukieltosopimusta, koska hänen työsopimuksessaan ei ole ollut tällaista ehtoa. Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A ei ole rikkonut työsopimuslain 3 luvun 3 §:ssä tarkoitettua kilpailukieltoa niin vakavasti, että B Oy:llä on ollut oikeus välittömästi purkaa A:n työsopimus. A:n kilpailevaa toimintaa on kuitenkin pidettävä siinä määrin vakavana, että B Oy:llä olisi ollut A:n toiminnan vuoksi työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettu painava syy irtisanoa A:n työsopimus päättymään työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentin mukaisesti ilman varoitusta.

Työsopimuslain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Tästä syystä A on oikeutettu vaatimaansa yhden kuukauden palkkaa vastaavaan irtisanomisajan palkkaan 2.874,58 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka on laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Yksinomaisena korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Koska korvaus ei sisällä irtisanomisajan korvausta, se on tuomittava erikseen. Lainkohdan 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin säännöstä korvauksen vähimmäismäärästä ei sovelleta muun muassa silloin, kun työnantaja on purkanut työsopimuksen yksinomaan 8 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti.

Koska B Oy on edellä mainitulla tavalla työsopimusten purkamisen asemesta voinut työsopimuslain 7 luvun nojalla irtisanoa A:n työsopimuksen ilman varoitusta, lain 12 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä vähimmäiskorvauksesta voidaan siten pykälän 3 momentin nojalla poiketa. A:n kilpailevan toiminnan vakavuus ja toisaalta lain 12 luvun 2 §:n 2 momentissa korvauksen määrän arvioinnissa muutoin huomioitavat tekijät huomioon ottaen hovioikeus on arvioinut kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä yhden kuukauden palkkaa vastaavan määrän 2.874,58 euroa.

Asian lopputulokseen ja oikeuskäytäntöön (KKO 2002:71) nähden asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulut asiassa kokonaisuudessaan vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan.

B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 2.874,58 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 18.6.2004 lukien ja korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 2.874,58 euroa vastaavine korkoineen 26.1.2006 lukien.

A vapautetaan velvollisuudesta korvata B Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkoineen. Asianosaisten on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa.

Asianosaisten hovioikeudessa toisiaan vastaan esittämät oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Antti Miettinen
hovioikeudenneuvos Petri Leskinen

Esittelijä:
viskaali Hannu Rantalainen

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.