17.11.2006

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

JÄMSÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 28.6.2006

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ RATTIJUOPUMUS
Rikoslaki 23 luku 4 §

13.4.2006 KUHMOINEN

A on kuljettanut henkilöautoa yleiseen liikenteeseen tarkoitetulla sairaalan pysäköintialueella nautittuaan alkoholia niin, että hänen verenalkoholipitoisuutensa on ollut ajon jälkeen 2,5 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

2. KULKUNEUVON KULJETTAMINEN OIKEUDETTA
Rikoslaki 23 luku 10 §

13.4.2006 KUHMOINEN

A on kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä ajo-oikeudetta.

Syyttäjän muut vaatimukset

- - -

Rikoksentekovälineen menettäminen syytekohdassa 1

A:lta takavarikoitu, hänen omistamansa henkilöauto on tuomittava rikoksentekovälineenä valtiolle menetetyksi.

Menetetyksi tuomitseminen on välttämätöntä uusien rikosten ehkäisemiseksi. A on syyllistynyt 3 kertaa vuoden sisällä ja lukuisia kertoja sitä ennen törkeisiin rattijuopumuksiin, minkä lisäksi hän on kuljettanut useita kertoja henkilöautoa ilman ajo-oikeutta.

Rikoslaki 10 luku 4 §

- - -

Vastaus

- - -

A on vastustanut auton määräämistä valtiolle menetetyksi. Menettämisseuraamus olisi kohtuuton. A oli ottanut auton ostoa varten pankista lainaa 15.000 euroa. Autolla oli ajettu vasta hieman yli 20.000 kilometriä ja auton nykyarvo oli 11.000-12.000 euroa. A oli tosin viime vuosina syyllistynyt liikennejuopumuksiin, mutta niitä edeltäviin rikoksiin oli huomattavan pitkä väli.

- - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

- - -

Menettämisseuraamus

Rattijuopumukseen syyllistyneen henkilön kuljettaman auton menetetyksi tuomitsemisesta Korkein oikeus on antanut ennakkopäätökset KKO 2005:75 ja 2005:76. Samaa kysymystä on erityisesti viime vuosina käsitelty oikeuskirjallisuudessa useissa julkaisuissa; viimeksi professori Pekka Viljanen artikkelissaan: Vielä rattijuopon auton konfiskoinnista, Defensor Legis 3/2006, s. 370-381.

Ennakkopäätöksissä KKO 2005:75 ja 2005:76 lausuttujen periaatteiden mukaisesti liikennejuopumuksissa auton menetetyksi tuomitseminen voi tulla harkittavaksi rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella rikoksen kohteena. Mainitun lainkohdan mukaan rikoksen kohteena ollut esine tai omaisuus voidaan tuomita menetetyksi, jos menettämisseuraamus on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi ja esine on erityisen sovelias rikoksen kohteeksi tai rikolliseen käyttöön.

Auto on laissa tarkoitetulla tavalla erityisen sovelias rikoksen kohteeksi, koska rattijuopumusrikos voidaan tehdä vain moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua kuljettamalla.

Kuten Korkein oikeus on mainituissa ennakkopäätöksissään todennut ensisijainen turvaamistoimi rattijuopumusrikosten ehkäisemiseksi on rikoksen tekijälle tieliikennelainsäännösten nojalla määrättävä ajokielto. Rattijuopumusrikosten toistuvuus rangaistuksista ja ajokielloista huolimatta voi kuitenkin johtaa siihen, että menettämisseuraamus on aiheellinen. Tällaisen turvaamistoimenpiteen tarpeellisuutta lisää osaltaan se, jos tuomittavana oleva teko on tehty ajokiellon aikana.

Korkein oikeus on ratkaisuissaan ottanut myös kantaa niihin kohtuusnäkökohtiin, jotka rikoslain 10 luvun 10 §:n mukaan on otettava huomioon menettämisseuraamusta harkittaessa. Liikennejuopumuksia koskevan sääntelyn suojelukohteena on liikenneturvallisuus. Moottoriajoneuvon kuljettaminen alkoholin vaikutuksen alaisena lisää liikenneonnettomuuksien riskiä ja aiheuttaa siten vakavaa vaaraa toisten hengelle, terveydelle ja omaisuudelle. Kun menettämisseuraamusta käytetään turvaamistoimenpiteenä uusien rattijuopumusrikosten ehkäisemiseksi, ei rikoksen tekijän ja hänen perheensä ajoneuvon tarpeelle voida antaa samanlaista painoarvoa kuin harkittaessa rikoksentekovälineenä käytetyn kuljetusvälineen menetetyksi tuomitsemista esimerkiksi salakuljetusrikoksen yhteydessä. Perusteltuna lähtökohtana on pidetty sitä, että mitä enemmän tarvetta menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen on, sitä vähemmän painoarvoa rikoksen tekijän henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyville näkökohdille voidaan antaa.

Vielä Korkein oikeus on viitannut siihen, että jos menettämisseuraamus tuomitaan, se voidaan rikoslain 6 luvun 7 §:n perusteella ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä seikkana.

A:n tapauksen arviointi

A on viime vuosina tätä ennen tuomittu rattijuopumusrikoksista ja ajo-oikeudetta ajoista seuraavasti:

• Lahden käräjäoikeudessa 15.3.2006 törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 13.1.2006

• Lahden käräjäoikeudessa 22.6.2005 törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 13.5.2005

• Lahden käräjäoikeudessa 25.9.2003 törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 11.7.2003

Liikennetietojärjestelmästä ilmenee, että A on syyllistynyt kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta myös 10.7.2001. Aikaisemmin A on 1990 ja 1980 -luvuilla tuomittu törkeistä rattijuopumuksista ja rattijuopumuksista rangaistukseen yli 15 kertaa. Tuomioihin on usein liittynyt myös kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta. Ajo-oikeutta A:lla ei ole ollut lainkaan 9.6.1977 jälkeen. Vuoden 1994 jälkeen A:n syyllistymisessä rattijuopumusrikoksiin on tosin ollut varsin pitkä väli, mutta aiemmat rikoksetkaan eivät ole merkityksettömiä harkittaessa menettämisseuraamuksen tarpeellisuutta.

Käräjäoikeuden mielestä A:n tapaus on rattijuopumusrikosten toistuvuuden suhteen täysin verrattavissa Korkeimman oikeuden ratkaisuun 2005:76.

A:lle tuomitut rangaistukset eivät ole saaneet häntä pidättymään auton kuljettamisesta päihtyneenä. Esitutkinnassa antamiensa lausuntojen perusteella A suhtautuu myös auton kuljettamiseen ilman ajo-oikeutta vähättelevästi. Viimeaikaisessa oikeuskäytännössä ajoneuvo on katsottu voitavan tuomita menetetyksi myös pelkkien "Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta" rikosten perusteella (Itä-Suomen hovioikeus 2006:11).

A:n auto, jonka hän on ilmoittanut ostaneensa velaksi, on hänen olosuhteisiinsa nähden tosin varsin arvokas. Auton merkkiin ja ikään nähden sen nykyarvoksi ilmoitettu 11.000-12.000 euroa on uskottava. A on eläkeläinen. Hän on ilmoittanut asuvansa seitsemän kilometrin päässä Kuhmoisten kirkonkylältä. Hänen avopuolisollaankaan ei ole ajo-oikeutta. A on ilmoittanut, että pääosan autolla ajetuista reilusta 20.000 kilometristä hän on itse ajanut. Tämä seikka ei ainakaan puhu menettämisseuraamukseen määräämistä vastaan. Koska A:lla ei ole ajo-oikeutta eikä ole todennäköistä, että hän sellaista hankkisikaan, menettämisseuraamus ei voi johtaa sellaiseen käyttöhyödyn menettämiseen, että se tekisi menettämisseuraamuksen kohtuuttomaksi.

A:n tapauksessa lähinnä auton arvo on sellainen seikka, joka puhuu menettämisseuraamuksen tuomitsemista vastaan. Menettämisseuraamuksen puolesta puhuvat näkökohdat eli A:n toistuva syyllistyminen rattijuopumusrikoksiin ja ajo-oikeudetta-ajoihin ovat kuitenkin tässä tapauksessa niin painavia, että menettämisseuraamusta ei voida pitää laissa tarkoitetuin tavoin kohtuuttomana.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että syyttäjän vaatimus tulee hyväksyä.

A:lle rangaistusta mitattaessa tämä menettämisseuraamus on otettu huomioon rangaistusta kohtuullistavana perusteena rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan nojalla.

- - -

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeus on ratkaissut asian erillisestä tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä rattijuopumus 13.4.2006

2) Kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta 13.4.2006

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
Syyksi luetut rikokset 1 ja 2
80 päivää vankeutta
- - -

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 23 luku 4 § /1
2) Rikoslaki 23 luku 10 §
Tieliikennelaki 64 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 31.12.2007.
Tieliikennelaki 75 § ja 78 §

A:lta takavarikoitu hänen omistamansa henkilöauto tuomitaan rikoksen kohteena valtiolle menetetyksi. Takavarikko - - - määrätään pidettäväksi voimassa, kunnes menettämisseuraamus pannaan täytäntöön tai asiasta toisin päätetään.

Rikoslaki 10 luku 5 § 2/2

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Osmo Riepponen ja lautamiehet

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.11.2006

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että A:n omistamaa henkilöautoa ei tuomita valtiolle menetetyksi.

Perusteet

- - -

Menettämisseuraamus

A on hankkinut auton uutena keväällä 2005. Hän on rahoittanut auton oston 15.000 euron pankkilainalla. Syrjäisen asuinpaikan vuoksi auto on ollut A:lle välttämätön. Naapurin oli ollut tarkoitus toimia kuljettajana, kunnes A saa ajo-oikeuden.

A:n nettotulot ovat kansaneläke 432 euroa kuukaudessa. Autolainan maksamatta oleva pääoma on 14.6.2006 ollut 14.215 euroa. Auto on A:lle hyvin arvokas. Sen menettämisestä ja autolainan maksamisesta aiheutuu hänelle tuntuva taloudellinen kokonaismenetys ottaen huomioon A:n tulojen pienuus.

Vaatimukset ja perusteet

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana. Käräjäoikeuden tuomio on oikea.

A:lla on ollut runsaasti aikaa hankkia ajo-oikeus sen jälkeen, kun hän oli vuonna 1977 menettänyt sen. A on ajanut autolla ilman ajo-oikeutta tuhansia kilometrejä ja syyllistynyt kolmen vuoden aikana neljä kertaa törkeään rattijuopumukseen. Hän on suhtautunut ilmeisen piittaamattomasti auton kuljettamiseen juopuneena ja ilman ajo-oikeutta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

- - -

Menettämisseuraamus

A on käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla toistuvasti syyllistynyt rattijuopumusrikoksiin ja kulkuneuvon kuljettamisiin oikeudetta. Ajo-oikeutta A:lla ei ole ollut lähes 30 vuoteen. A:n keväällä 2005 ostamalla autolla oli ajettu vuoden aikana noin 20.000 kilometriä, josta A on kertonut itse ajaneensa pääosan.

A:lle tuomitut rangaistukset ja ajokiellot eivät ole estäneet häntä syyllistymästä uusiin rattijuopumusrikoksiin ja kulkuneuvon kuljettamisiin oikeudetta. Ensisijainen turvaamistoimi vastaavanlaisten uusien rikosten ehkäisemiseksi on ajokielto. A:lle se ei kuitenkaan ole osoittautunut riittäväksi ottaen huomioon aiempien rattijuopumusten ja ilman ajo-oikeutta ajamisten määrä ja toistumistiheys. A:n syyllistyminen uusiin vastaaviin rikoksiin on siinä määrin todennäköistä, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen on rikoslain 10 luvun 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeen niiden ehkäisemiseksi, kuten käräjäoikeuskin on katsonut.

Rikoslain 10 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, vaikka siihen muutoin olisi perusteet, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen laatu, vastaajan taloudellinen asema ja muut olosuhteet. Kohtuusnäkökohtina voidaan ottaa huomioon muun muassa se, että auto on arvokas tai että auto on kulkuneuvona välttämätön maaseudulla asuvalle.

A:lla ei ole ollut ajo-oikeutta auton hankkiessaan. Hän on ajanut autolla jatkuvasti aikomattakaan hankkia ajo-oikeutta ja syyllistyen rattijuopumusrikoksiin. Koska A ei ole voinut luvallisesti ajaa autoaan, se ei ole voinut olla hänelle myöskään kulkuvälineenä sillä tavoin välttämätön, että auton menettämiselle voitaisiin tästä syystä antaa merkitystä menettämisseuraamuksen kohtuuttomuutta harkittaessa.

Auton menetetyksi tuomitseminen aiheuttaa A: lle raskaan taloudellisen menetyksen. A:n vastuulla on lisäksi auton ostoa varten otettu pankkilaina, josta suurin osa on maksamatta. Silti menettämisseuraamuksen kohtuullistamista harkittaessa ei mainitulle seikalle voida antaa suurta merkitystä. A:lla ei ole ollut auton pankkilainotuksella hankkiessaan ajo-oikeutta ja hän on myös kuljettanut autoa luvattomasti ja syyllistynyt sitä ajaessaan jopa rattijuopumusrikokseen.

Menettämisseuraamuksen tarkoitus tässä asiassa on uusien rattijuopumusrikosten ehkäisemisellä tavoiteltava turvallisuus liikenteessä. A on toistuvasti syyllistynyt rattijuopumusrikoksiin ja niiden uusiutuminen on todennäköistä. Vertailtavina etuina ovat siis liikenneturvallisuuden ylläpitäminen ja toisaalta A:n taloudellisen aseman suojaaminen. Tässä vertailussa liikenneturvallisuus painaa selvästi enemmän. Hovioikeus katsookin, että menettämisseuraamuksen tuomitsemisen puolesta puhuvat seikat ovat niin painavia, ettei auton menetetyksi tuomitsemista voida pitää kohtuuttomana ja että asiassa ei ole esitetty myöskään sellaisia kohtuusnäkökohtia, joiden nojalla voitaisiin päätyä vain auton arvon tai sen osan menetetyksi tuomitsemiseen.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenpresidentti Mikko Könkkölä, hovioikeudenneuvos Eija-Liisa Helin ja ma.hovioikeudenneuvos Jukka Mäkelä.

Lainvoimaisuustiedot:

Vastaaja A pyysi valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu 17.4.2007 nro 681: Ei valituslupaa.

+