22.6.2005

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TURUNSEUDUN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 1.6.2005

Syyttäjä

Vastaaja(t)

A

Asia

TÖRKEÄ LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN

Vireille

26.4.2005

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ LIIKENNETURVALLISUUDEN VAARANTAMINEN
(6190/R/0000539/05)
Rikoslaki 23 luku 2 § (545/99)

4.4.2005 LIETO

A on kuljettaessaan moottoripyörää Avantintiellä tahallaan tai ainakin törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa tielle liikennemerkein asetettua suurinta sallittua ajonopeutta 40 km/h ajaen 114 kilometrin tuntinopeudella ylittäen huomattavasti sallitun enimmäisnopeuden siten, että rikos on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle ottaen myös huomioon, että Avantintiellä on ajon tapahtumapaikassa neljä risteystä, yksi pihaliittymä sekä näkyvyyttä haittaavia mutkia ja korkeuseroja.

• A:n kertomus esitutkinnassa: Nopeuden mittamisen todennäköinen oikeellisuus.
• Todistaja B: Mitattu nopeus ja olosuhteet tiellä.

Syyttäjän muut vaatimukset

Ajokiellon määrääminen syytekohdassa 1

A on määrättävä ajokieltoon vähintään yhdeksi vuodeksi, koska A on 7.1.2002 syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Hänet on 4.4.2005 määrätty väliaikaiseen ajokieltoon.

Tieliikennelaki 75 § ja 78 §

VASTAUKSET JA PERUSTEET

Vastaaja on myöntänyt syytteen oikeaksi. Hän on pyytänyt, että ajokielto määrätään ehdollisena.

PERUSTELUT

Syyksilukeminen

Vastaaja on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on rangaistusta vaadittu.

Syyksilukemisen perusteet

Vastaajan myöntämisen perusteella syyte on näytetty toteen.

Rangaistusseuraamus

Vaikka kysymyksessä olevalla Avantintiellä ei tapahtuma-aikana ole ollut muita liikkujia, A:n käyttämä nopeus on ollut vaarallisen suuri. Tiellä on mäki ja mutka, jonka takana olevaan risteykseen on huono näkyvyys A:n tulosuunnasta. Nämä seikat puoltaisivat melko ankaraa rangaistusta. Koska A:lle kuitenkin aiheutuu ajokiellosta merkittävää taloudellista haittaa, hänelle tuomittava sakkorangaistus voi olla lievä.

Ajokielto

Tieliikennelain 1.3.2005 voimaan tulleen 78 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä vähintään yhden vuoden kestävään ajokieltoon, jos hän on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön. A on ennen nyt käsiteltävää rikosta 7.1.2002 syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, josta hänet on 17.4.2002 tuomittu sakkorangaistukseen. Hän oli tuon rikoksen johdosta ajokiellossa 7.1. - 17.4.2002. Siten sanottu lainkohta soveltuu hänelle nyt määrättävään ajokieltoon.

Oikeustieteellisessä keskustelussa on esitetty, että uusimissäännöstä voidaan soveltaa vasta, kun aikaisempikin rikos on tehty uuden lain voimaantulon jälkeen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös tapauksessa Achour vs. Ranska (10.11.2004) viittaa siihen, että muutoin kysymyksessä olisi Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa kielletty rikoslain taannehtiva soveltaminen syytetyn vahingoksi. Mainittu Achour-tapaus koskee Ranskan rikoslainsäädännön poikkeuksellisen ankaraa uusimissäännöstä, joka on oikeudelliselta rakenteeltaan ja erityisesti tosiasiallisilta seurauksiltaan olennaisesti toisenlainen kuin nyt kysymyksessä oleva Suomen ajokieltosäännös. EIT:n 4 - 3 äänestysratkaisussa vähemmistöön jääneet tuomarit korostivat, että uusimissäännöstön oikeudellisen logiikan perusti juuri myöhempi rikos eikä ennen uuden rikoksen tekemistä voimaan tullut uusi laki ollut taannehtiva. Käräjäoikeus katsoo, että eräistä samankaltaisuuksista huolimatta Achour-tapauksessa käsillä ollutta oikeudellista asetelmaa ei voida pitää samanlaisena kuin nyt käsiteltävää ajokieltosäännöstä. Siten ei ole estettä ottaa aikaisempana rikoksena huomioon ennen 1.3.2005 tehtyä rikosta.

Tieliikennelain ajokieltosäännöstä muutettaessa lain esitöissä tavoitteeksi ilmoitettiin ajokiellon vaikutusten tehostaminen niin, että ajokieltoajat pitenisivät. Samoin edellytettiin, että ajokiellot kohdistuisivat ammattikuljettajiin samalla tavalla kuin muihin kuljettajiin. Pidemmät ajokiellot vastaisivat paremmin ajokiellolle tarkoitettua liikenteen turvaamistavoitetta. Eduskuntakäsittelyssä liikenne- ja viestintävaliokunta katsoi lisäksi, että kuljettajan toistuvaa säännöistä piittaamattomuutta osoittavissa tilanteissa ajokiellon haitallisiin vaikutuksiin vetoamisen ei enää tule lyhentää ajokiellon pituutta. Lain 78 §:n 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Laki ei oikeuta poikkeamaan ajokiellolle asetetuista vähimmäis- ja enimmäisajoista.

Esitetyn uskottavana pidettävän selvityksen mukaan A on väliaikaisen ajokiellon vuoksi lomautettu kuorma-autonkuljettajan työstään eikä työnantajayhtiöllä, jonka osakas hän on, ole hänelle muuta työtä. Lomautusilmoituksen mukaan lomautus päättyy, kun A saa takaisin ajokorttinsa. Ajokortin välttämättömän tarpeen vuoksi hänet olisi määrätty noin neljän kuukauden ajokieltoon, mikäli rikos olisi tapahtunut ennen 1.3.2005. Siten uusi laki johtaa olennaisesti ankarampaan lopputulokseen, kuten lakia säädettäessä on edellytettykin.

Tieliikennelain 79 §:n säännöksiä ehdollisesta ajokiellosta ei ole muutettu vuoden 1991 jälkeen. Niiden mukaan ajokielto voidaan määrätä ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ammatin takia välttämätön eikä teosta ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle. Ajo-oikeutta voidaan perustellusti pitää A:lle välttämättömänä ammatin takia. Syyttäjän ilmoituksen mukaan Avantintiellä ei ollut tapahtuma-aikaan muita liikkujia. Sen vuoksi on mahdollista tuomita ajokielto ehdollisena.

Ehdollista ajokieltoa on sekä lakia säädettäessä että myöhemmin oikeuskäytännössä ja oikeustieteellisessä kirjallisuudessa pidetty poikkeuksellisena seuraamuksena. Mikäli rikos olisi tehty ennen nykyisen lain voimaantuloa, A:n ajokieltoa ei olisi määrätty ehdollisena erityisesti sen vuoksi, että hän oli jo aikaisemmin syyllistynyt samanlaiseen rikokseen, mutta myöskään sen vuoksi, että ajokieltoaika olisi ollut suhteellisen lyhyt. Nykyisen lain nimenomaisesti ilmaistuja tavoitteita ei vastaa se, että ehdollisen ajokiellon käyttöalaa laajennetaan. Käräjäoikeus ei voi soveltaa uutta lakia siten, että sillä tavoitellut vaikutukset menettävät merkityksensä.

A:n ajokielto tuomitaan ehdottomana. Hänen välttämättömän ajokortin tarpeensa vuoksi sen kesto on lähellä säädettyä vähimmäisaikaa.

SYYTETTY

A

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen
4.4.2005

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
50 päiväsakkoa a 10 euroa = 500 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 23 luku 2 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 30.4.2006.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Kimmo Leskinen
Lautamiehet

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 22.6.2005

ASIA

Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen

VALITTAJA

A

VASTAPUOLI

Syyttäjä

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että ajokielto määrätään ehdolliseksi ja että sitä merkittävästi lyhennetään. Perusteina vaatimuksilleen A on lausunut, että ajo-oikeus on hänelle ammatin vuoksi välttämätön ja että edellytykset ajokiellon määräämiselle ehdollisena täyttyvät. A on 1.3.2005 voimaan tulleen lainmuutoksen jälkeen syyllistynyt vain yhteen, nyt käsiteltävänä olevaan törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, eikä häntä taannehtivan rikoslain kielto ja lievemmän lain periaate huomioon ottaen voida rangaista ankarammin jälkikäteen 7.1.2002 tehdyn teon perusteella. Vielä A on lausunut, että käräjäoikeuden tuomitsema ajokielto on kohtuuton ottaen huomioon sen vaikutukset hänen toimeentuloonsa.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään aiheettomana.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Ratkaisun antaminen ennen valitusajan umpeenkulumista

A on ilmoittanut hovioikeudelle luopuvansa hänen hyväkseen säädetystä 30 päivän valitusajasta ja ilmoittanut, ettei hän tule täydentämään valitustaan ja että asia voidaan hänen puolestaan ratkaista ennen valitusajan päättymistä. Syyttäjä on ilmoittanut käräjäoikeudelle, ettei hän tule käyttämään mahdollisuutta vastavalituksen tekemiseen. Syyttäjä on vastannut A:n valitukseen. Hovioikeus on päättänyt ratkaista asian ennen muutoksenhakuajan päättymistä.

Sovellettava laki

Tieliikennelain 1.3.2005 voimaan tulleen 78 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä vähintään yhden vuoden kestävään ajokieltoon, jos hän on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön. A on ennen nyt käsiteltävänä olevaa rikosta syyllistynyt 7.1.2002 törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, josta hänet on tuomittu rangaistukseen 17.4.2002.

Valituskirjelmässä on katsottu, että edellä lausuttua säännöstä ajokiellon vähimmäiskestosta voidaan taannehtivan rikoslainsäädännön kielto ja lievemmän lain periaate huomioon ottaen soveltaa vain silloin, kun aikaisempikin rikos on tehty uuden lain voimaantulon jälkeen.

Ennen 1.3.2005 voimassa olleessa säännöksessä ajokiellon pituudelle ei ollut säädetty vähimmäiskestoa. Lakiuudistuksen valmisteluaineistossa ei ole otettu kantaa siihen, edellyttääkö uuden säännöksen soveltaminen sitä, että myös aikaisempi rikos on tehty sen voimassaoloaikana.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä Achour vs. Ranska 10.11.2004 on todettu rikoslain taannehtivaa soveltamista koskevan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan vastaiseksi tilanne, jossa rikoksen uusimisvaikutuksen huomioon ottamiselle siten, että sovellettavaksi tuli ensikertalaiseen verrattuna selvästi ankarampi asteikko, oli säädetty viiden vuoden määräaika, joka sittemmin oli pidennetty kymmeneksi vuodeksi, ja henkilö, jonka osalta viiden vuoden määräaika oli ehtinyt päättyä ennen lainmuutosta, oli määräajan pidentämisen jälkeen pidennetyn määräajan kuluessa syyllistynyt uuteen rikokseen, josta hänet oli tuomittu soveltaen rikoksenuusijaa koskevaa normaalia ankarampaa rangaistusasteikkoa.

Sekä ennen 1.3.2005 voimassa olleen että nykyisen tieliikennelain 78 §:n mukaan tuomioistuimen määräämän ajokiellon enimmäispituus on viisi vuotta. Myös aikaisemman lain aikana sillä, että törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistynyt henkilö oli muutaman rikosta edeltäneen vuoden aikana syyllistynyt vastaavaan rikokseen, oli tosiasiassa merkitystä uudesta rikoksesta rangaistusta määrättäessä sekä ajokiellon pituutta ja sen mahdollista ehdollisuutta harkittaessa. Aikaisemmassa laissa ei ollut säädettynä sen ajanjakson pituutta, jonka kuluessa tehdyistä uusista rikoksista tuomittaessa aikaisemmalle rikokselle annettiin merkitystä seuraamuksia määrättäessä. Nykyisessäkään laissa ajanjakson pituutta ei ole kattavasti säännelty, vaan on ainoastaan eräiden rikosten uusintavaikutuksen osalta säädetty uusista rikoksista määrättävän ajokiellon vähimmäispituus.

Koska aikaisemman rikoksen vaikutusta myöhemmästä rikoksesta määrättäviin seuraamuksiin ei ole ennen 1.3.2005 voimassa olleen lain mukaan ajallisesti rajoitettu, lainmuutoksen yhteydessä ei ole syntynyt sellaista ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa kuvattua tilannetta, jossa uusintavaikutus olisi ehtinyt vanhan lain aikana päättyä ja saatettaisiin uuden lain aikana uudelleen voimaan. Näin ollen se, että määrättäessä 1.3.2005 jälkeen tehdystä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ajokieltoa otetaan tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna aikaisempana rikoksena huomioon sellainen rikos, joka on tehty ennen 1.3.2005, ei merkitse rikosoikeudellisten säännösten soveltamista taannehtivasti. Säännöstä tulee siten soveltaa myös niissä tilanteissa, joissa aikaisempi rikos on tehty ennen 1.3.2005.

Ajokiellon pituus ja mahdollinen ehdollisuus

A on määrättävä vähintään yhden vuoden kestävään ajokieltoon.

Tieliikennelain 78 §:n 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Tieliikennelain 79 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi, jollei yleinen etu muuta vaadi, määrätä ajokiellon ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ammatin takia välttämätön eikä teosta ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ajo-oikeus on A:lle ammatin takia välttämätön eikä teosta ole aiheutunut konkreettista vaaraa toisten turvallisuudelle.

Lainvalmisteluasiakirjoista ilmenee, että ajokieltojen on edellytetty kohdistuvan ammattikuljettajiin samalla tavalla kuin muihin kuljettajiin. Teosta aiheutuvat seuraamukset eivät saa muodostua kohtuuttomiksi. Toimeentuloon liittyvät vaikutukset voidaan ottaa huomioon tapauskohtaisessa harkinnassa (HE 104/2004 vp. s. 15). Aikaisemman lain aikana tämä on käytännössä useimmiten toteutunut siten, että ammattikuljettajille on määrätty lyhyempiä ajokieltoja kuin muille henkilöille. Myös nykyisen lain aikana ammatillinen ajo-oikeuden tarve on tarkoitettu otettavaksi huomioon ensisijaisesti ajokiellon pituudessa.

Säätämällä ajokiellolle vähimmäisaikoja on pyritty vaikuttamaan ajokieltokäytäntöön siten, että ajokielloille tarkoitettu liikenteen turvaamistavoite toteutuisi aiempaa paremmin (HE 104/2004 vp. s. 13). Vallinnutta seuraamuskäytäntöä on tietoisesti pyritty lainmuutoksella ankaroittamaan erityisesti vakavimpien liikennerikosten osalta. Tällaisia rikoksia ovat törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja törkeä rattijuopumus. Vähimmäisaikojen säätämisestä ei lähtökohtaisesti tule seurata ehdollisen ajokiellon aikaisempaa runsaampaa käyttöä.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa vähintään vuoden mittaisesta ehdottomasta ajokiellosta aiheutuu kuitenkin ammatikseen autoa kuljettavalle A:lle niin huomattavia tosiasiallisia seuraamuksia, että ajokiellon määrääminen ehdollisena tulee harkittavaksi.

Hallituksen esitystä 104/2004 koskevassa liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä 19/2004 on todettu, että kuljettajan toistuvaa säännöistä piittaamattomuutta osoittavissa tilanteissa ajokiellon haitallisiin vaikutuksiin vetoamisen ei tule lyhentää ajokiellon pituutta. Tämä toteamus ja tieliikennelain 78 §:n sisältö ja rakenne osoittavat, että lakiuudistuksella on ensinnäkin haluttu aikaisempaa voimakkaammin puuttua liikennerikoksiin ja toiseksi puuttua korostetun voimakkaasti rikosten toistumiseen. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo ajokiellon määräämisen ehdollisena tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan tilanteissa olevan erittäin poikkeuksellista myös ammattikuljettajien osalta. Nykyisen lainsäädännön mukaan ei ole mahdollista määrätä ajokieltoa osittain ehdottomana ja osittain ehdollisena. Koska ajokiellon määrääminen kokonaan ehdollisena ei ole A:n tekoon ja oikeuskäytäntöön nähden riittävä seuraamus, hovioikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

SYYTETTY

A

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Heikki Särkilä
hovioikeudenneuvos Allan Ahnger
viskaali Juha Karvinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 22.9.2005

Korkeimman oikeuden ratkaisu 14.12.2005 KKO:2005:132