27.5.2005

ASIA

Ositussopimuksen julistaminen pätemättömäksi tai sopimuksen sovittelu

VALITTAJA

X

VASTAPUOLI

Y

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Päätöslauselma

Sovinto

Hovioikeus kumoaa käräjäoikeuden tuomiolauselman todistajanpalkkioita lukuun ottamatta. Asianajaja A:n X:n puolesta ja asianajaja B:n Y:n puolesta 18.3.2005 allekirjoittama sovintosopimus vahvistetaan.

Avustajan palkkio

Avustaminen käräjäoikeudessa

Asianajaja A on avustanut X:ää käräjäoikeudessa asiassa, joka on ratkaistu 17.5.2004.

Käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen A on esittänyt hovioikeuden pääkäsittelyssä 18.1.2005 selvityksen siitä, että X:lle oli 13.4.2004 myönnetty oikeusapua 17.4.2003 lukien 30 prosentin perusomavastuuosuudella ja että hänelle oli määrätty oikeudenkäyntiavustajaksi A. Samalla A on pyytänyt, että hänelle maksetaan palkkio X:n avustamisesta asiassa. A on ilmoittanut, että X on esitellyt hänelle käräjäoikeuden pääkäsittelyn 15.4.2004 alkaessa samana aamuna saamansa oikeusapupäätöksen, jonka perusteella oikeusapua ei käräjäoikeudessa pyydetty, koska oli perusteltua lähteä siitä, että oikeudenkäyntikulut vaaditaan vastapuolelta ja että ne saadaan ilman sitä omavastuuosuutta, mikä oikeusapupäätöksen perusteella olisi tullut X:n maksettavaksi.

Oikeusapulain 17 §:n mukaan avustajan on palkkion määräämistä varten esitettävä oikeusapupäätös ja yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan. Lain 18 §:n mukaan tuomioistuin määrää avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen tehtävän päättyessä kyseisessä tuomioistuimessa. Muutoksenhakutuomioistuin voi määrätä avustajanpalkkion ja korvauksen myös alemmassa oikeusasteessa suoritetuista toimenpiteistä silloin, jos oikeusapu on myönnetty koskemaan alemmassa oikeusasteessa suoritettuja toimenpiteitä vasta sen jälkeen, kun pääasian käsittely alemmassa oikeusasteessa on päättynyt. Siltä osin kuin oikeusapua annetaan oikeusapulain nojalla avustaja ei saa lain 17 §:n 2 momentin mukaan omavastuuosuuden lisäksi periä muuta palkkiota tai korvausta oikeusavun saajalta.

X:lle on myönnetty Kokemäen oikeusaputoimiston 13.4.2004 antamalla päätöksellä oikeusapua 17.4.2003 lukien 30 prosentin perusomavastuulla ja määrätty avustaja. Koska X:lle oli myönnetty oikeusapu jo ennen pääasian käsittelyn päättymistä käräjäoikeudessa, oikeusapupäätös ja vaatimus avustajan palkkion ja kulujen määräämisestä maksettavaksi valtion varoista käräjäoikeuden osalta olisi pitänyt esittää siellä. Hovioikeudessa esitetyt syyt siitä, miksi oikeusapuun perustuva palkkiovaatimus käräjäoikeuden osalta esitetään vasta hovioikeudessa, eivät oikeuta poikkeamaan edellä mainituissa lainkohdissa säädetystä menettelystä. A:n vaatimus saada palkkio ja kulujen korvausta valtion varoista käräjäoikeudessa tehdyistä toimenpiteistä hylätään.

Oikeusapulain 20 §:n 2 momentin mukaan, kun yksityinen oikeusavustaja on antanut oikeusapua osakorvausta vastaan tuomioistuimen käsittelemässä asiassa, 18 §:n 2 momentissa mainittu tuomioistuin, varattuaan oikeusapua saaneelle tilaisuuden lausua laskun oikeellisuudesta, velvoittaa oikeusavun saajan suorittamaan avustajalleen oikeusavun omavastuuosuuden samalla kun se määrää valtion varoista maksettavan palkkion. Muussa tapauksessa oikeusaputoimisto määrää omavastuuosuuden suuruuden. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa on edellä lausutuin tavoin poikettu siitä, mitä mainituissa 17 ja 18 §:ssä on säädetty oikeusapupäätöksen ja laskun esittämisestä ja palkkion määräämisestä. Vaikka A:n pyyntö oikeusapupäätöksen mukaisen palkkion ja kulukorvauksen saamisesta valtion varoista käräjäoikeuden osalta hylätään, hovioikeus kuitenkin katsoo, ettei X voi vapautua oikeusapupäätöksen mukaisen 30 prosentin omavastuuosuutensa suorittamisesta avustajalleen. Tuon omavastuuosuuden määräämiseksi hovioikeuden on ensin vahvistettava oikeusapulain 20 §:n 1 momentin mukainen palkkio ja kulukorvaus arvonlisäveroineen.

A on esittänyt käräjäoikeuden osalta arvonlisäveroineen 5.128,46 euron määräisen laskun, jonka perusteet ja määrän X on 21.3.2005 päivätyllä merkinnällään hyväksynyt. Hovioikeus toteaa, että laskua ei ole kaikin osin laadittu oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti eikä sitä X:n hyväksymisestä huolimatta voida pitää perustana X:n omavastuuosuutta määrättäessä. Hovioikeus vahvistaa käräjäoikeuden osalta 60,80 euron matkakulukorvauksen ja 130 euron oikeudenkäyntimaksun ohella palkkioksi oikeudenkäyntiin valmistautumisesta mainitun asetuksen 2 §:n 3 momentin perusteella 10 tunnilta 903 euroa (84+819), suullisesta valmistelusta 11.2.2004 matkoineen 399 euroa (327+72), jatketusta valmistelusta 15.4.2004 182 euroa ja samana päivänä pidetystä pääkäsittelystä matkoineen 581 euroa (327+182+72). Palkkio- ja kulukorvaukseksi vahvistetaan siten 2.255,80 euroa ja arvonlisäveron määräksi 467,68 euroa eli yhteensä 2.723,48 euroa, mistä määrästä X:n A:lle suoritettava 30 prosentin omavastuuosuus on 817,04 euroa.

Avustaminen hovioikeudessa

Asianajaja A:lle ei ole tuleva korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 1985-II-147 ja 1989:152 ilmenevän oikeusohjeen mukaan valtion varoista korvausta tänne X:n puolesta toimitetun oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon hankkimiskuluista asiassa, koska lausunnon hankkiminen ei ole ollut oikeusavusta annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellista. Näin ollen lausunnosta aiheutunutta kulua ei korvata valtion varoista. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 2 momentin mukaan korvattavia kuluja ovat vain suoranaiset kulut kuten matkakulut. Päiväraha ei ole korvaus suoranaisesta kulusta, vaan se suoritetaan siitä riippumatta, onko matkasta aiheutunut kuluja. Hovioikeus hylkää A:n vaatimuksen päivärahan suorittamisesta.

Valtion varoista vahvistetaan asianajaja A:lle palkkioksi X:n avustamisesta hovioikeudessa valituksen laatimisen osalta asian hoitamisen edellyttämän kohtuulliseksi harkitun viiden tunnin ajankäytön perusteella 455 euroa, oikeudenkäyntiin valmistautumisesta viiden tunnin ajankäytön perusteella 455 euroa, avustamisesta kaksi tuntia kestäneessä pääkäsittelyssä 327 euroa, mihin määrään sisältyy yksi tunti matka-aikaa, matka-ajalta kolmen tunnin perusteella 216 euroa, matkakulujen korvauksena 120 euroa, sovintosopimuksen laatimisen osalta asian hoitamisen edellyttämän kohtuulliseksi harkitun kahdeksan tunnin ajankäytön perusteella 728 euroa ja arvonlisäveron osuutena 506,22 euroa. Näistä määristä maksetaan valtion varoista palkkion osuutena 1.526,70 euroa, kulujen korvauksena 84 euroa ja arvonlisäveron osuutena 354,35 euroa.

X velvoitetaan korvaamaan oikeusavun omavastuuosuutena A:lle 30 prosentin perusomavastuuosuutta vastaavat 842,17 euroa hovioikeuden osalta ja käräjäoikeuden osalta 817,04 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut näiden korvausten tuomitsemispäivästä, niille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Vahvistettavan sovinnon lopputulokseen nähden hovioikeus oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin ja oikeusapulain 22 §:n nojalla katsoo, ettei asiassa ole syytä velvoittaa Y:tä osaksikaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeuden osalta oikeusapulain nojalla maksettaviksi määrättyjä kustannuksia.

Valtion varoista hovioikeuden pääkäsittelyssä maksetut todistelukustannukset 364,54 euroa jäävät valtion vahingoksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Jorma Olli
hovioikeudenneuvos Jukka Uusitupa
hovioikeudenneuvos Eeva Perho

Esittelijä:

viskaali Nora Viikari

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen