20.9.2005

LAPIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

Käräjäoikeus katsoi A:n anastaneen työntekijänä työnantajansa varoja 16.10.2003 - 17.4.2004 yhteensä 5 502,10 euroa ja tuomitsi A:n kavalluksesta 60 päiväksi vankeuteen, joka määrättiin ehdolliseksi 30.6.2006 päättyvin koeajoin.

A valitti hovioikeuteen.

KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että hänelle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus lievennetään sakoksi.

A on lausunut, että hän oli ennen rikoksen paljastumista palauttanut työnantajalle varoja virhekorjauksien avulla haluten näin oma-aloitteisesti poistaa tekonsa vahingolliset vaikutukset. A:n menettely rinnastui tehokkaaseen katumiseen tai oli ainakin rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan tarkoittama lieventämisperuste. Lisäksi hän oli käräjäoikeudessa todennäköisesti myöntänyt korvausvaatimuksen määrältään suurempana kuin sen todellinen määrä olisi ollut. A oli käräjäoikeuden tuomion jälkeen ottanut korollista lainaa ja suorittanut asianomistajalle sovitun korvauksen. Edelleen rangaistusta lieventävänä seikkana tuli ottaa huomioon rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan tarkoittamalla tavalla se, että teko oli pienellä paikkakunnalla saanut runsaasti julkisuutta. Lisäksi A oli teon vuoksi menettänyt työpaikkansa ja hänen työllistymisensä tekopaikkakunnalla oli hyvin epätodennäköistä. A ei ollut aikaisemmin syyllistynyt rikoksiin. Vankeusrangaistus johtaisi kohtuuttomaan seuraamukseen.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Syyttäjä on lausunut, että rangaistuksen lieventämiselle ei ollut teon laatu ja yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen huomioon ottaen perusteita. A oli menettänyt työpaikkansa oman rikollisen menettelynsä vuoksi. Hän oli käyttänyt kavaltamansa rahat omaan henkilökohtaiseen kulutukseensa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai tekijän muu pyrkimys poistaa rikoksensa vaikutuksia on rangaistuksen lieventämisperuste. A ja asianomistaja ovat tehneet sopimuksen rikoksella aiheutetun vahingonkorvauksen maksamisesta. A on hovioikeudessa ilmoittanut maksaneensa kokonaisuudessaan korvauksen asianomistajalle. A:n ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto ja korvauksen maksaminen kokonaisuudessaan asianomistajalle ovat peruste lieventää A:lle tuomittavaa rangaistusta.

Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä kohtuullistamisperusteena on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi tästä syystä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Peruste on tarkoitettu poikkeussäännökseksi. Sen piiriin eivät kuulu rikokseen ja rangaistukseen säännönmukaisesti liittyvät seuraukset. Se, että A on kavallettuaan varoja työnantajaltaan menettänyt työpaikkansa ja joutunut korvaamaan työnantajalle kavaltamansa varat, ovat luonnollisia seuraamuksia hänen rikoksestaan, eivätkä johda yhdessä A:lle tuomittavan vakiintuneen käytännön mukaisen rangaistuksen kanssa kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Rangaistusta ei ole perustetta lieventää myöskään sillä perusteella, että teko voi vaikuttaa A:n tuleviin työllistymismahdollisuuksiin, tai sillä perusteella, että teko on mahdollisesti saanut tapahtumapaikkakunnalla jonkin verran julkisuutta.

A:n syyksi luetun kavalluksen jatkuminen pidemmän aikaa sekä kavallettujen varojen tuntuva määrä puoltavat rangaistuksen määräämistä vankeutena. Käräjäoikeus on jo ottanut rangaistusta määrätessään huomioon lieventämisperusteena A:n ja asianomistajan välillä saavutetun sovinnon korvauksesta. Käräjäoikeuden A:lle tuomitsema 60 päivän ehdollinen vankeusrangaistus ei ole lieventämisperusteen soveltaminen huomioon ottaen liian ankara seuraamus A:n syyksi luetusta teosta.

Ratkaisu

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO ASIASSA

Kavallettu määrä, yhteensä 5 502,10 euroa, puoltaa A:n tuomitsemista vankeusrangaistukseen. Määrän merkitystä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, että yksittäiset kavalletut rahasummat ovat olleet yhteissummaan nähden jopa erittäin pieniä. Kavallukset ovat jatkuneet noin puoli vuotta, mitä sinällään ei voida pitää niin pitkänä aikana, että se puoltaisi vankeusrangaistusvaihtoehtoa.

A on kertonut, että hän oli jo ennen rikoksensa paljastumista oma-aloitteisesti palauttanut työnantajalle varoja virhekorjausten avulla. Tämä osoittaa tekijän katumusta ja pyrkimystä poistaa rikoksensa vahingollisia vaikutuksia. Lisäksi A on oikeuskäsittelyn aikana ottanut korollista lainaa ja maksanut kokonaisuudessaan asianomistajalle aiheuttamansa vahingon.

A on rikoksen tehdessään ollut 25-vuotias. Asiassa ei ole tuotu ilmi, että hän olisi syyllistynyt tätä aiemmin rikoksiin. Asianomistaja ei ole vaatinut hänelle rangaistusta. Arvioidessani edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena ja ottaen huomioon rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan lieventämisperusteen katson, että sakkorangaistusta voidaan pitää riittävänä seuraamuksena A:n rikoksesta.

Kuten enemmistö katson, että rangaistusta ei voida kohtuullistaa rikoslain 6 luvun 7 §:n nojalla.

Lievennän käräjäoikeuden A:lle tuomitseman ehdollisen vankeusrangaistuksen 70 päiväsakon sakkorangaistukseksi á 7 euroa, yhteensä 490 euroa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Teuvo Peltoniemi, Marianne Wagner-Prenner (erim.), Kaarina Ollikainen
Esittelijä Kaarina Ollkainen

Lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 15.11.2006

Lainvoimaisuustiedot: