6.10.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

KOUVOLAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 19.5.2005

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. RATTIJUOPUMUS
(6340/R/0011252/05)
Rikoslaki 23 luku 3 § (1198/2002)

23.3.2005 ANJALANKOSKI

A on yleisellä tiellä kuljettanut omistamaansa henkilöautoa nautittuaan ennen ajoa alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana on ollut ainakin 1,08 promillea.

Syyttäjän muut vaatimukset

Ajokiellon määrääminen

A on määrättävä ajokieltoon.

Tieliikennelaki 75 § ja 78 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaus

A on myöntänyt syytteen oikeaksi.

A on kertonut olevansa ammatiltaan kirvesmies. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Liikkuminen työpisteisiin ilman autoa on hankalaa ja lisäksi A tarvitsee autoa työkalujen kuljettamiseen. Väliaikaisen ajokiellon aikana hänen vaimonsa ja lapsensa ovat kuljettaneet häntä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ajokielto

A on kertonut tarvitsevansa autoa työssään ennen kaikkea paikasta toiseen siirtymiseen. Varsinaisessa työssään kirvesmiehenä A ei ajo-oikeutta tarvitse. A on kertonut olevansa työsuhteessa Yhtiö B:hen ja asuvansa Ummeljoella. Työmatka ei siten ole erityisen pitkä. A on kertonut, että hänen polvensa ei ole kunnossa ja hän tekee lisätöitä kerätäkseen rahaa polvileikkaukseen. Myös polvi vaikeuttaa liikkumista ilman autoa.

A on tuomittu 23.8.2001 törkeästä rattijuopumuksesta, johon hän oli syyllistynyt 7.7.2001. Tuolloin hän sai kuuden kuukauden ehdollisen ajokiellon. A on siten rattijuopumuksen uusija. Käräjäoikeus katsoo, että tällä kertaa edellytyksiä ajokiellon tuomitsemiseen ehdollisena ei ole olemassa, vaikka ajo-oikeus onkin A:lle ammatissa tärkeä. Ajo-oikeus ei ole kuitenkaan hänelle välttämätön. Käräjäoikeus on arvioinut niitä vaikutuksia, joita ajokiellolla on A:n toimeentuloon ja muihin olosuhteisiin. Tieliikennelain 1.3.2005 alkaen voimaan tullut muutettu 78 § edellyttää, että rattijuopumuksen uusijalle tuomitaan vähintään kuuden kuukauden ajokielto, mikäli uusiminen tapahtuu viiden vuoden sisällä aiemmasta teosta. HE:ssä 104/2004 todetaan, että toimeentulovaikutusten arviointi ei saa johtaa lain minimiä lyhyempään ajokieltoon. Tieliikennelain muuttamisesta annetussa laissa 14.12.2004/1103 ei ole siirtymäsäännöksiä. Epäselväksi jää, onko uusittua ajokieltopykälää tarkoitus soveltaa myös niissä tilanteissa, joissa aiempi teko on tehty vanhan lain ollessa voimassa. Tämä johtaisi jossakin määrin vastaajalle epäedulliseen lain takautuvaan soveltamiseen. Käräjäoikeus katsoo, että säädäntötilanteen ollessa epäselvä, tässä asiassa ei ole estettä tuomita A:lle vanhan 78 §:n perusteella vastaajan kannalta edullisempaa, hieman uuden pykälän mukaista minimiajokieltoa, lyhyempää ajokieltoa.

Ratkaisu

Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 6.7.2005.

Tieliikennelaki 75 § 1 ja 78 § 1 ja 3

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut yhden tuomarin kokoonpano:

Notaari Kaisa Tiusanen

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 6.10.2005

Valitus
Syyttäjä on vaatinut, että ajokieltoaikaa pidennetään siten, että A tuomitaan 1.3.2005 voimaan tulleen tieliikennelain 78 §:n mukaisesti vähintään kuuden kuukauden pituiseen ajokieltoon.

Vaatimustaan syyttäjä on perustellut sillä, että A on ennen nyt hänen syykseen luettua 23.3.2005 tehtyä rattijuopumusta syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen 7.7.2001 eli lainkohdassa säädetyssä viiden vuoden ajassa.

Vastaus
A on kiistänyt syyttäjän muutosvaatimuksen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Tieliikennelain 1.3.2005 voimaan tulleen 78 §:n 1 momentin (1103/2004) mukaan rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään yhdeksi kuukaudeksi. Saman säännöksen 1 kohdan mukaan ajokiellon kestoksi on määrättävä vähintään kuusi kuukautta, jos rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt uudelleen rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen. Lain säätämiseen johtaneista esitöistä (HE 104/2004) ilmenee, että lainsäätäjän nimenomaisena tarkoituksena on ollut ankaroittaa ajokieltoseuraamuksia. Esitöissä ei ole otettu kantaa siihen, edellyttääkö uuden säännöksen soveltaminen sitä, että myös aikaisempi rikos on tehty sen voimassaoloaikana. Ennen 1.3.2005 voimassa olleessa lainsäädännössä ei ajokiellolle ollut säädetty vähimmäisaikaa. Oikeuskäytännössä on kuitenkin vakiintuneesti annettu ajokiellon pituutta harkittaessa tosiasiallista merkitystä sille, onko tuomittava aikaisemmin syyllistynyt rattijuopumusrikoksiin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa (EIT 10.11.2004, Achour vs. Ranska) on käsitelty tilannetta, jossa rikoksen uusimisvaikutuksen huomioon ottamiselle säädetty viiden vuoden määräaika oli pidennetty kymmeneksi vuodeksi. Henkilö, jonka osalta viiden vuoden määräaika oli ehtinyt päättyä ennen lainmuutosta, oli lainmuutoksen jälkeen syyllistynyt uuteen rikokseen kymmenen vuoden määräajan kuluessa. Näin ollen lainmuutoksen seurauksena sanotun henkilön osalta tuli sovellettavaksi selvästi ankarampi asteikko. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että kysymyksessä oleva tilanne oli rikoslain taannehtivan soveltamisen kieltävän ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan vastainen.

Hovioikeus toteaa, että edellä mainitun ratkaisun voidaan perustellusti katsoa puoltavan tulkintaa, jonka mukaan uutta tieliikennelain 78 §:n 1 momenttia sovellettaessa ei voitaisi huomioida niitä rikoksia, joihin vastaaja on syyllistynyt ennen uuden lain voimaan tuloa. Sanotusta ratkaisusta ei kuitenkaan voida suoraan tehdä sellaista johtopäätöstä, että ennen muutetun tieliikennelain 78 §:n 1 momentin voimaantuloa tehtyjen rikosten huomioon ottaminen ajokieltoa määrättäessä olisi ihmisoikeussopimuksen vastaista. Lain soveltaminen syyttäjän vaatimusta vastaavalla tavalla ei johda vastaavaan tilanteeseen kuin edellä kerrotussa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa on ollut kysymys. Ratkaisussa uusimissäännöksen ankaroittava vaikutus sen jo päätyttyä on takautuvasti saatettu uudelleen voimaan. Tieliikennelain 78 §:n 1 momentin sanamuoto on selvä. A on syyllistynyt rattijuopumukseen uuden lain voimaan tulon jälkeen, jolloin hän on tuntenut tai hänen on pitänyt tuntea lain sisältö ja mihin seuraamuksiin hänet sen nojalla voidaan tuomita.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että määrättäessä ajokiellon pituutta on tieliikennelain 78 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla otettava huomioon myös se rikollisuus, johon vastaaja on syyllistynyt ennen nykyisen lain voimaan tuloa.

A on ammatiltaan kirvesmies ja tarvitsee uskottavana pidettävän kertomuksensa mukaan autoa kulkiessaan työpisteisiin sekä työkalujen kuljettamisessa, minkä vuoksi auto on hänen työssään ilmeisen tarpeellinen. A:n olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua tuomita hänet tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa vähimmäisajaksi säädettyyn kuuden kuukauden mittaiseen ajokieltoon. A on ollut ajo-oikeudetta 23.3. - 6.7.2005 eli 3 kuukautta 14 päivää. Vielä suoritettavaksi ajokiellon määräksi jää siten 2 kuukautta 16 päivää, jolloin ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä tuomion antamispäivästä laskettuna on 21.12.2005.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

Muutos käräjäoikeuden tuomioon

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 21.12.2005.
Tieliikennelaki 75 § 1 ja 78 § 1, 2 ja 4 (1103/2004)

Ajokieltoaikaa pidennetty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Jouko Rantanen, Tuomo Kurki, Anne Hallavainio
Esittelijä: Päivi Kokko

Ks.
TurHO:2005:22
I-SHO:2005:13

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen