14.6.2005

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 14.6.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Joensuun käräjäoikeus on ratkaisullaan 23.10.2003 kihlakunnansyyttäjän syytteestä, johon asianomistajana ollut osakeyhtiö on yhtynyt, tuominnut K:n törkeästä kavalluksesta 1 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja H:n ammattimaisesta kätkemisrikoksesta 11 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi käräjäoikeus on velvoittanut K:n ja H:n suorittamaan osakeyhtiölle vahingonkorvausta, K:n 155.947 euroa ja H:n 90.248 euroa korkoineen, sekä korvauksen oikeudenkäyntikuluista.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

K on valituksessaan vaatinut, että rangaistusta alennettaisiin ja että se määrättäisiin ehdolliseksi sekä että hänen osakeyhtiölle maksettavakseen tuomittua vahingonkorvausta alennettaisiin.

H on valituksessaan vaatinut, että syyte ja siihen perustuvat korvausvaatimukset hylättäisiin.

Kihlakunnansyyttäjä ja osakeyhtiö ovat vastauksissaan vastustaneet muutosvaatimuksia perusteettomina. Osakeyhtiö on lisäksi vaatinut, että K ja H velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

H on hovioikeuteen 3.9.2004 saapuneessa kirjoituksessaan väittänyt, että käräjäoikeudessa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari N oli ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan asian, koska N kuului vapaamuurarijärjestön samaan loosiin kuin vastapuolena olevan osakeyhtiön edustaja B. Tästä syystä asiaa ei ollut käsitelty käräjäoikeudessa puolueettomasti. H:lla oli ollut aihetta olettaa, että mainittu esteellisyys oli vaikuttanut asian ratkaisemiseen. Sen vuoksi H on vaatinut, että asia käsiteltäisiin uudestaan.

N on hovioikeuden häneltä pyytämässä lausumassa ilmoittanut kuuluvansa vapaamuurarijärjestöön kuten B:kin. Tämä seikka ei kuitenkaan ollut vaikuttanut millään tavalla asian käsittelemiseen ja ratkaisemiseen eikä N ollut asiaa käsitellessään ja ratkaistessaan edes muistanut sitä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Suomen perustuslain 21 §:n oikeusturvaa koskevan säännöksen tarkoituksena on turvata oikeussuojaelimien riippumattomuus suhteessa toimeenpanovaltaan ja ratkaisuelimen puolueettomuus suhteessa oikeusjutun tai muun asian eri osapuoliin kussakin yksittäisessä tapauksessa. Perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Tuomioistuinten riippumattomuus muodostaa yleisen perustan sille, että tuomioistuimet ovat puolueettomia asioita ratkaistessaan. Puolueettomuudella, joka on osa riippumattomuutta, tarkoitetaan tapauskohtaista riippumattomuutta, joka ilmenee esteettömyytenä, objektiivisuutena ja ennakkoluulottomuutena. Tuomareiden esteellisyyttä koskevan sääntelyn tarkoituksena on osaltaan turvata oikeudenkäynnin tasapuolisuutta ja objektiivisuutta. Riittävänä ei voida pitää yksin sitä, että tuomari toimii puolueettomasti, vaan lisäksi on edellytettävä, ettei asianosaiselle tai yleisölle synny perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuutta yksittäisessä asiassa.

Tuomioistuinten riippumattomuutta ja tuomarin esteellisyyttä koskevia kysymyksiä tarkasteltaessa keskeisen merkityksen ovat saaneet Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus ja sen sisältöä tulkinneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut. Mainitun sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä puolueettomuuden arvioinnin on katsottu tarkoittavan subjektiivista ja objektiivista puolueettomuutta. Subjektiivisessa puolueettomuudessa on kysymys siitä, onko tuomari toiminut yksittäisessä tapauksessa puolueettomasti, ilman kyseiseen tapaukseen liittyvää henkilökohtaista asennetta tai vakaumusta. Subjektiivisesti puolueettomalla tuomarilla ei ole ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää toisen osapuolen etua tai aiheuttaa toiselle osapuolelle haittaa. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan tuomarin oletetaan täyttävän henkilökohtaisen, subjektiivisen puolueettomuuden vaatimukset, jollei toisin osoiteta. Objektiivisessa puolueettomuudessa on kysymys siitä, onko ulkonaisten seikkojen perusteella perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuuden vaarantuvan, vaikka näyttöä subjektiivisesta puolueellisuudesta ei olisikaan. Kysymys on siitä, miltä asiat näyttävät ulospäin, syntyykö asianosaisille ja yleisölle vaikutelma tuomarin puolueettomuudesta. Tuomioistuin on objektiivisesti puolueeton, jos kaikki epäilyt tuomioistuimen puolueettomuuden vaarantumisesta voidaan sulkea pois. Lähtökohtana on, että ratkaisevaa merkitystä ei ole asianosaisen mahdollisilla henkilökohtaisilla epäilyillä tuomarin tai tuomioistuimen puolueellisuudesta, vaan sillä, voidaanko epäilyjä objektiivisesti arvioiden pitää oikeutettuina.

Tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa. Tuon luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa, jos hän on tässä luvussa tarkoitetuin tavoin esteellinen. Saman luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Mainitun luvun muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 78/2000 vp) mukaan säännöksen tarkoitus on kattaa sellaisia tilanteita, joissa jonkun asianosaisen ja myös ulkopuolisen silmin katsottuna vaarana voi olla yhden asianosaisen suosiminen tai syrjiminen. Epäily tuomarin puolueettomuudesta saattaa joissain tilanteissa syntyä myös silloin, kun tuomari ja asianosainen osallistuvat saman järjestön tai muun yhteisön toimintaan. Tällainen toimintaan osallistuminen ei lähtökohtaisesti aiheuta esteellisyyttä. Tuomarin puolueettomuus voi ulkopuolisen tai vastapuolen silmissä kuitenkin vaarantua, jos hän kuuluu asianosaisen kanssa yhteisöön, jolle on luonteenomaista yhteisön päämäärien velvoittavuus ja jäsenten keskinäinen lojaalisuus. Tällaisten kytkentöjen merkitystä esteellisyysperusteena on tarkasteltava yksittäistapauksittain. Käsiteltävänä olevan asian laadulla on ratkaiseva merkitys arvioitaessa, voiko kytkentä vaikuttaa haitallisesti tuomarin kykyyn käsitellä asia tasapuolisesti.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Mainitun hallituksen esityksen mukaan esteellisyysperusteet on pyritty ilmaisemaan ehdotetuissa säännöksissä mahdollisimman tarkasti ja siten, että säännökset käsittävät tavallisimmat esteellisyystilanteet. Kaikkia esteellisyystilanteita ei kuitenkaan ole voitu ehdotetuilla säännöksillä kattaa. Tämän vuoksi sanottua yleissäännöstä sovelletaan tilanteissa, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa vaarantuvan muulla perusteella kuin luvussa on aikaisemmin mainittu. Esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Tuomari on esteellinen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa käsitellä asiaa.

Kummankin mainitun esteellisyysperusteen sisältöä sääntelevän lainkohdan osalta kysymys on niin sanotusta harkinnanvaraisesta esteellisyysperusteesta. Arvioitaessa, onko tuomari ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan asian, lähtökohtana on, että ratkaisevaa merkitystä ei ole asianosaisen mahdollisilla henkilökohtaisilla epäilyillä tuomarin tai tuomioistuimen puolueellisuudesta, vaan sillä, voidaanko epäilyjä objektiivisesti arvioiden pitää oikeutettuina. Arviointi on tehtävä kokonaisharkinnan perusteella.

Asiassa on kysymys H:n oikeusturvasta sekä siitä, onko ulkopuolisen silmin perusteltua aihetta epäillä, että H:ta vastaan ajetun syytteen sekä osakeyhtiön korvausvaatimusten käsitteleminen ja ratkaiseminen N:n toimesta on aiheuttanut vaaran asianosaisen suosimisesta tai syrjimisestä. Vaikka asianosaisen kannanotoille ei voidakaan antaa ratkaisevaa merkitystä esteellisyyttä harkittaessa, niillä on kuitenkin merkitystä erityisesti harkinnanvaraisten esteellisyysperusteiden osalta. H on katsonut, että N oli ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan kysymyksessä olevan asian. H ei ole esittänyt perusteita, joiden vuoksi N:n henkilökohtaista, subjektiivista puolueettomuutta olisi syytä epäillä.

Tätä rikosasiaa koskevista asiakirjoista ilmenee, että B on osakeyhtiön hallituksen jäsen ja hän on edustanut yhtiötä käräjäoikeudessa. H on perustanut N:n esteellisyyttä koskevan väitteensä N:n ja B:n jäsenyyteen vapaamuurarijärjestössä ja on katsonut, että tämä seikka oli saattanut vaikuttaa N:n puolueettomuuteen asiassa. Huomioon ottaen asian vakavuus ja asiassa tuomitun vahingonkorvauksen suuri määrä hovioikeus katsoo, että H:lla on näissä olosuhteissa objektiivisesti arvioiden aihetta epäillä N:n puolueettomuutta tässä asiassa. N on näin ollen ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja saman luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla esteellinen osallistumaan asian käsittelemiseen ja ratkaisemiseen. Tämän vuoksi asia on H:n väitteen johdosta palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Vaikka K ei olekaan esittänyt väitettä N:n estellisyydestä, asia on K:n ja H:n syyksi väitettyjen tekojen keskinäisen yhteyden vuoksi palautettava myös K:n osalta käräjäoikeuteen.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan K:ta ja H:ta koskevalta osalta K:n ja H:n puolustajille valtion varoista maksettuja määriä lukuunottamatta ja asia palautetaan kumotuilta osin käräjäoikeuteen. Käräjäoikeuden tulee, palautuspäätöksen saatua lainvoiman, ilmoituksetta ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Jorma Lumiala, Pertti Jokinen ja Pekka Pärnänen
Esittelijä Mikko Ollikainen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen