8.10.2004

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta pahoinpitelystä, koska A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle siten, että hän oli kovasta vauhdista hypännyt lumilaudalla hyppyristä törmäten lennossa lauta edellä normaalista alastulopaikasta sivussa kuvaustarkoituksessa seisoneeseen B:hen. Aikeensa A oli ilmaissut ennen laskua rinteen lähtöpaikalla. Menettelyllään A oli aiheuttanut B:lle mustelmia, kaularangan retkahdusvamman, lievän aivotärähdyksen sekä iskeytymävammoja. Toissijaisesti syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta vammantuottamuksesta, koska A oli huolimattomuudellaan aiheuttanut B:lle ruumiinvamman, joka ei ollut vähäinen. A oli hypännyt lumilaudalla hyppyristä varmistumatta siitä, että hyppääminen oli ollut turvallista ilman vaaran aiheuttamista B:lle.

B oli yhtynyt syytteeseen ja vaatinut A:lta vahingonkorvausta kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä oikeudenkäyntikuluista.

A oli kiistänyt syytteen ja B:n vahingonkorvausvaatimukset perusteeltaan ja vaatinut, että korvausvaatimuksia oli joka tapauksessa soviteltava B:n oman myötävaikutuksen johdosta. A:n mukaan hän oli törmännyt B:hen vahingossa. Törmäys oli johtunut hypyn epäonnistumisesta ja siitä, että B oli oleskellut hyppyalueella, mistä hyppääjiä ei ollut etukäteen varoitettu.

Käräjäoikeus oli katsonut, että A oli lähtenyt suorittamaan vaikeaa hyppyä, vaikka hän oli ollut tietoinen B:n oleskelusta hyppyalueella. A:n oli täytynyt käsittää, että hyppy saattoi epäonnistua, ja törmääminen B:hen, sekä B:lle törmäämisestä aiheutuvat vammat, olivat hypyn varsin todennäköinen seuraus. Käräjäoikeus oli katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi ennen laskuun lähtöä ilmoittanut aikovansa laskea B:n päälle. A:n oli katsottava tahallaan aiheuttaneen B:n vammat. Käräjäoikeus oli siten lukenut A:n syyksi pahoinpitelyn. Käräjäoikeus oli velvoittanut A:n maksamaan B:lle vahingonkorvausta kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä oikeudenkäyntikuluista, mutta oli sovitellut vahingonkorvauksia B:n oman myötävaikutuksen perusteella.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A:n valitus

A on vaatinut, että syyte pahoinpitelystä hylätään ja hänet vapautetaan vahingonkorvausvelvollisuudesta tai korvauksia joka tapauksessa sovitellaan enemmän kuin käräjäoikeus on tehnyt.

A on lausunut, että hän ei ollut hyppyä tehdessään tarkoittanut osua B:hen eikä tahallisuuden alinkaan aste hänen toiminnassaan täyttynyt. Törmäys oli ollut vahinko, jossa tuottamusta oli ollut vain B:ssä. Joka tapauksessa A:n voitiin katsoa syyllistyneen enintään vammantuottamukseen.

B:n vastavalitus

B on A:n valituksen johdosta tekemässään vastavalituksessa vaatinut, että A:n vahingonkorvausvelvollisuutta ei sovitella, koska A oli aiheuttanut hänen vammansa tahallisella teolla ja koska vammojen syntymisellä ja hänen kuvitellulla omalla tuottamuksellaan ei ollut syy-yhteyttä. Hovioikeuden pääkäsittelyssä B on vielä vaatinut, että pahoinpitely luetaan A:n syyksi sillä perusteella, että A oli nimenomaan tarkoittanut hypätä hänen päälleen.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vastauksessaan vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Syyttäjä on lausunut, että A oli nimenomaan tarkoittanut hypätä B:n päälle. Teko tuli lukea A:n syyksi pahoinpitelynä ensisijaisesti tällä perusteella ja toissijaisesti käräjäoikeuden tuomiossa mainitulla perusteella eli sillä, että törmäys oli ollut A:n menettelyn varsin todennäköinen seuraus. A oli käräjäoikeudessa tuomittu syyttäjän vaatimuksen mukaisesti tahallisesta teosta, joten syyttäjä ei ollut voinut valittaa pelkästään käräjäoikeuden ratkaisun perusteluista. Näin ollen syyttäjä oli voinut esittää käsityksensä tahallisuuden asteesta vasta vastauksessaan. Syyttäjä on vielä vaatinut, että A joka tapauksessa tuomitaan rangaistukseen ainakin vammantuottamuksesta käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti.

HOVIOIKEUDEN KÄSITTELYRATKAISU

Käräjäoikeus on tuomiossaan todennut, että A:n törmääminen B:hen oli ollut seurausta A:n tekemän vaikean lumilautahypyn epäonnistumisesta eikä siitä, että A olisi nimenomaan tarkoittanut hypätä B:n päälle. Käräjäoikeus on kuitenkin pitänyt A:n menettelyä tahallisena, koska aiheutunut törmäys ja siitä B:lle aiheutuneet vammat olivat olleet tuossa tilanteessa hypyn varsin todennäköinen seuraus.

Kysymys on siitä, onko syyttäjä voinut vastauksessaan ja asianomistaja B vasta pääkäsittelyssä vaatia ratkaisua muutettavaksi siten, että A oli tarkoittanut pahoinpidellä B:tä vai olisiko syyttäjän ja B:n tullut hakea muutosta saadakseen hovioikeuden tutkittavaksi tahallisuuden asteeltaan moitittavamman teon kuin käräjäoikeus on syyksi lukenut.

Hovioikeus katsoo, että syyttäjän ja B:n vaatimuksessa ei ole kyse pelkästään käräjäoikeuden perustelujen muuttamisesta, vaan he vaativat syyksilukemista muutettavaksi A:n vahingoksi siten, että A:n katsottaisiin syyllistyneen moitittavampaan tekoon kuin minkä käräjäoikeus on hänen syykseen lukenut. Näin ollen syyttäjän ja B:n olisi tullut hakea muutosta saattaakseen käräjäoikeuden ratkaisun tältä osin tutkittavaksi hovioikeudessa.

Syyttäjä on kuitenkin esittänyt vaatimuksensa vastauksessaan. Sen vuoksi hovioikeus jättää syyttäjän vaatimukset tältä osin tutkimatta.

Asianomistaja B on tehnyt asiassa vastavalituksen. Hän ei kuitenkaan ole vastavalituksessaan, vaan vasta hovioikeuden pääkäsittelyssä vaatinut käräjäoikeuden ratkaisua muutettavaksi syyksilukemisen osalta. Sen vuoksi hovioikeus jättää B:n vaatimukset tältä osin myöhään tehtynä tutkimatta.

HOVIOIKEUDEN PÄÄASIARATKAISUN PERUSTELUT

Näytön arviointi ja syyksilukeminen

Edellä selostettu käsittelyratkaisu huomioon ottaen hovioikeudessa on kysymys siitä, onko teko käräjäoikeuden tavoin luettava A:n syyksi tahallisena pahoinpitelynä sillä perusteella, että törmääminen B:hen ja hänelle aiheutuneet vammat olivat olleet A:n menettelyn varsin todennäköinen seuraus vai onko kysymyksessä ollut tuottamukseen perustuva vammantuottamus vai pelkästään tapaturma.

A on ollut tietoinen siitä, että B oleskelee hyppyalueella ja valokuvaa A:n ja muiden lumilautailijoiden hyppyjä. Todistajien X ja Y kertomusten perusteella hovioikeus katsoo näytetyksi, että B:n paikallaolo on ärsyttänyt A:ta ja osaa muista lautailijoista. B:lle oli todistaja X:n mukaan huudeltu hävyttömyyksiä ja B:tä oli vaadittu poistumaan paikalta.

A itse on kertonut, että hän ei hyppyyn lähtiessään ollut nähnyt B:tä ja oli luullut tämän poistuneen paikalta. Myös Järvenpään seurassa ollut todistaja Z on kertonut B:n poistuneen hetkeksi näkyvistä. B on kertonut, että hän oli kyykistynyt lataamaan kameraansa uutta filmiä ja siitä noustessaan hän oli juuri ennen törmäystä ehtinyt nähdä A:n ilmassa. A oli huutanut hänelle kiroillen ja käskenyt häntä poistumaan. B oli näkemyksensä mukaan ollut vain muutaman sekunnin näkymättömissä. Todistajat X ja Y olivat molemmat nähneet B:n sillä hetkellä kun A oli aloittanut hyppynsä. Todistaja Y:n mukaan A oli hyppyyn lähtiessään sanonut jotakin B:n päälle hyppäämiseen viittaavaa. Näihin seikkoihin nähden hovioikeus ei pidä uskottavana, että A oli luullut B:n poistuneen paikalta.

Todistajien X ja Y kertomuksista on pääteltävissä, että A on lähtemällä hyppäämään B:n läheisyydessä olleesta hyppyristä ja suuntaamalla hyppynsä kohti B:tä halunnut pelotella B:tä. A ei ole täysin hallinnut hyppyään, joka on epäonnistunut käräjäoikeuden perusteluissa kerrotuin tavoin ja seurauksin. Suuntaamalla hyppynsä pelottelutarkoituksessa varsin lähelle B:tä A:n on lähtiessään hyppäämään vaikeaa hyppyä B:n välittömässä läheisyydessä olleesta hyppyristä täytynyt käsittää, että hän hypyn epäonnistuessa varsin todennäköisesti törmää B:hen ja aiheuttaa tälle vammoja. A on siten syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan pahoinpitelyyn.

Vahingonkorvaukset

Käräjäoikeuden ratkaisussa kerrotuilla perusteilla on näytetty toteen, että B:lle on aiheutunut törmäysvammoista pysyvä vika ja haitta.

A on tiennyt B:n oleskelusta hyppyalueella. A on edellä kerrotuissa olosuhteissa aiheuttanut B:n vammat tahallisella rikoksella. Tähän nähden sillä seikalla, että B on oleskellut rinteessä hyppyrien läheisyydessä, ei ole sellaista syy-yhteyttä B:lle aiheutuneisiin vammoihin, että B:n voitaisiin katsoa myötävaikuttaneen hänelle aiheutuneisiin henkilövahinkoihin. Näin ollen B:lle kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä oikeudenkäyntikuluista tuomittuja korvauksia ei ole aihetta sovitella.

HOVIOIKEUDEN PÄÄASIARATKAISU

Hovioikeus korotti A:n B:lle maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvauksia. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jäi pysyväksi.

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT ASIASSA

Hovioikeudenneuvos Marianne Wagner-Prenner:

Käsittelyratkaisu

Käräjäoikeus on lukenut A:n syyksi tahallisen pahoinpitelyrikoksen. Käräjäoikeus on siten lukenut A:n syyksi sen rikoksen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta. Tahallisuuden osalta syyttäjä oli katsonut A:n tarkoittaneen hypätä lumilaudallaan B:n päälle ja aiheuttaa B:lle syytteen mukaiset vammat (tarkoitustahallisuus). Käräjäoikeus on tästä poiketen lukenut A:n syyksi lievemmän tahallisuuden asteen ja katsonut, että A oli noissa olosuhteissa pitänyt törmäystä ja vammojen aiheutumista hyppynsä varsin todennäköisenä seurauksena (todennäköisyystahallisuus). Kysymys on siitä, ovatko syyttäjä ja asianomistaja B voineet vastauksissaan vedota siihen seikkaan, että A oli tarkoittanut pahoinpidellä B:tä vai olisiko syyttäjän ja B:n tullut hakea muutosta saadakseen hovioikeuden tutkittavaksi tahallisuuden asteeltaan moitittavamman teon kuin käräjäoikeus on syyksi lukenut.

Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa muutoksenhakuun yksinomaan perustelujen osalta on suhtauduttu kielteisesti. Kun tuomion lopputulos on vastannut täysin asianosaisen vaatimuksia, hänellä ei yleensä ole katsottu olevan tarvittavaa intressiä muutoksenhakemiseen siitäkään huolimatta, että perustelut ovat saattaneet olla jossakin määrin hänelle vastaiset. Muutoksenhaun kieltävä pääsääntö ei kuitenkaan ole ehdoton. Siitä on oikeuskäytännössä poikettu, mikäli muutoksenhakija on poikkeuksellisesti pystynyt näyttämään, että hänellä on ollut oikeudellinen tarve tai muutoin riittävä aihe saada perusteluissa oleva lausuma muutetuksi.

Tässä tapauksessa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, että syyttäjällä tai B:llä olisi voitu katsoa olleen oikeudellinen tarve tai muu riittävä aihe saada perusteluissa oleva lausuma muutetuksi. Käräjäoikeuden ratkaisu on lopputulokseltaan ollut heidän rangaistusvaatimuksensa mukainen. Näin ollen syyttäjän ja B:n valitukset perustelujen muuttamisesta edellä kerrotuin tavoin olisi jätetty vain perusteluihin kohdistuvana tutkimatta. Tällä perusteella katson, että syyttäjä ja B ovat muutosta hakematta voineet vedota A:n valitukseen antamissaan vastauksissa siihen, että A oli tarkoittanut hypätä B:n päälle ja aiheuttaa tälle vammat. Tässä muutoksenhakutilanteessa syytetyn asema on kuitenkin suojattu siten, että käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusseuraamusta ei voida syytetyn vahingoksi muuttaa eikä sellaista ole vaadittukaan.

Näytön arviointi ja syyksilukeminen

A on todistaja Y:n mukaan sanonut jotain siihen viittaavaa, että hän hyppää B:n päälle. Katson, että kysymyksessä on ollut uhoaminen ja B:n pelottelu, jota muun näytön puuttuessa ei voida pitää riittävänä selvityksenä siitä, että A olisi tarkoittanut pahoinpidellä B:tä hyppäämällä tämän päälle.

Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Hovioikeudenneuvos Erkki Nenonen:

Näytön arviointi ja syyksilukeminen

Asiassa todistelutarkoituksessa ja todistajina kuultujen kertomukset osoittavat, että osa hyppääjistä on laskettelurinteen lähtöpaikalta huutamalla kehottanut B:tä poistumaan. B ei ole ilmeisesti kuullut kehotusten sisältöä, vaan hän on jäänyt kuvauspaikalleen jatkaakseen kuvien ottamista.

Todistajat X ja Y ovat käsityksenään kertoneet, että A suuntasi hypyn tahallaan B:tä kohti. Käsityksensä X ja Y ovat perustaneet niihin huutoihin, jotka A ja tämän seurueeseen kuuluneet kohdistivat B:hen sekä niihin hyväksyviin reaktioihin, jonka törmäys synnytti A:n seurueessa. Huutojen sisällöstä X ja Y ovat päässeet siihen käsitykseen, että B:n päälle hypätään, ellei tämä poistu.

Katson, etteivät nuo huudot ja reaktiot riidattomasti osoita, että A:n tarkoituksena olisi ollut suunnata hyppynsä B:n päälle ottaen huomioon, että A olisi muussa tapauksessa itsekin ollut vaarassa vahingoittua. Huudot on pikemminkin tulkittavissa vain pelotteluksi tai varoitukseksi siitä, että B saattaa jäädä hyppääjän alle jättäessään poistumatta vaara-alueelta.

Katson käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla näytetyksi kuten käräjäoikeuskin, että A:n hyppy on epäonnistunut sen vuoksi, että lumilaudan kantti on purrut alustaan liian voimakkaasti. Jos hyppy olisi onnistunut, se olisi suuntautunut hyppyristä laskuliun suuntaisesti suorempaan. Epäonnistuneesta kanttauksesta johtuen hyppy on lähtenyt vinoon vasemmalle, minkä seurauksena A on lumilautansa kanssa osunut B:hen.

A on laskuliukuun lähtiessään tiennyt, että B on lähellä hyppyriä sen vasemmalla puolella ja siten vaara-alueella. B tosin on käräjäoikeudessa kertonut, että hän oli ollut lataamassa kameraa polviensa varassa ja saatuaan kameran ladatuksi sekä noustuaan ylös törmäys oli tapahtunut välittömästi. Vaikka B onkin kertomallaan tavalla ollut kumartuneena ladatessaan kameraansa, A:n tietoisuutta B:n vaara-alueella olosta tukee se, että todistajien X:n ja Y:n mukaan B näkyi laskettelurinteen lähtöpaikalle olleille A:n lähtiessä laskuliukuun.

Lähtiessään laskuliukuun vaikka hän on tiennyt B:n olevan vaara-alueella, A on laiminlyönyt sen varovaisuuden, joka olisi ollut tarpeen vahingonvaaran välttämiseksi siinä tapauksessa, että hyppy epäonnistuisi. Sanotuin tavoin varomattomasti menetellessään A on huolimattomuudellaan aiheuttanut B:lle syytteessä mainitut vammat, jotka eivät ole olleet vähäisiä, ja siten syyllistynyt vammantuottamukseen.

Käräjäoikeuden mainitsemin perustein katson B:n myötävaikuttaneen hänelle aiheutuneiden vammojen syntymiseen käräjäoikeuden toteamin tavoin.

Noilla perusteilla olisin hyläten syytteen pahoinpitelystä tuominnut A:n vammantuottamuksesta käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta lievempään rangaistukseen.

Pakotettuna äänestyksen tuloksen johdosta lausumaan enemmistön A:n syyksi lukeman pahoinpitelyn edellyttämistä rangaistuksesta, korvauksista ja oikeudenkäyntikuluista olen niiden osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen