13.2.2004

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kanne

A vaati, että B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksia lääkäri- ja sairaanhoitokustannuksista, lääkekuluista, hoitojen aiheuttamista matka- ja puhelinkuluista, kotihoidon järjestämisestä ajalta 21.12.2001 - 21.1.2002 aiheutuneista kustannuksista, kivusta ja särystä, pysyvästä kosmeettisesta haitasta sekä kuukausittaista korvausta työansion menetyksestä 1.12.2001 alkaen 30.9.2024 saakka elinkustannusindeksiin sidottuna, kuitenkin siten, että korvauksesta vähennettiin A:lle työkyvyttömyyden perusteella maksetut ja tulevaisuudessa maksettavat kansaneläke- ja työeläkelain mukaiset korvaukset sekä sairausvakuutuslain ja -asetuksen mukaiset sairauspäivärahat ja viivästyskorkoa edellä mainituille korvauksille. A vaati vielä, että B Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. A vaati toissijaisesti, että asianosaiset määrätään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a ja 8 b §:n nojalla vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan. B Oy:n hankkima oikeudellinen asiantuntijalausunto ei kuulunut A:n korvattaviin oikeudenkäyntikuluihin.

A lausui, että hän oli ollut 29.11.2001 Oulun Raksilan jäähallissa katsojana B Oy:n järjestämässä jääkiekon SM- liigan ottelussa. A:n istuessa paikallaan K- katsomossa kaukalosta oli laukaistu kiekko, joka oli osunut kovalla voimalla A:n vasempaan ohimoon. A oli saanut kallonmurtuman. A:lla oli todettu keskivaikean aivovamman neuropsykologinen oirekuva. A oli pysyvästi työkyvytön ammattiinsa. B Oy vastasi tapahtuman järjestäjänä siitä, että pääsylipun ostaneet katsojat saattoivat seurata turvallisesti jääkiekko-ottelua. Urheilukilpailun järjestäjän vastuu oli presumoitua tuottamusvastuuta ja järjestäjällä oli korostunut huolellisuusvelvoite tapahtuman turvallisuudesta. Järjestäjältä edellytettävien turvatoimenpiteiden laajuus määräytyi kussakin urheilulajissa kyseiselle lajille tyypillisten vaaratilanteiden perusteella. Järjestäjän tuli suojata ottelun seuraajat sellaisilta vahingoilta, jotka olivat kyseiselle lajille tyypillisiä ja siten järjestäjän ennakoitavissa. Jääkiekko-otteluissa kiekon lentäminen katsomoon oli niin tavanomaista, että ottelun järjestäjän oli suojattava katsojat kiekoilta. Voimakkaita kiekkoja lensi pitkän sivun katsomoon keskimäärin 1 - 3 kertaa ottelua kohden. Kun B Oy:llä oli ollut tieto kiekkojen lentämisestä pitkän sivun katsomoon ja kun se ei ollut suojannut katsojia esimerkiksi suojaverkoilla, vahingon sattuminen oli ollut B Oy:n ennakoitavissa. Oulun Raksilan jäähalli oli sinänsä turvallisuuteen vaikuttavien rakennelmiensa osalta sääntöjen mukainen. Tämä ei kuitenkaan osoittanut, että B Oy oli riittävästi huolehtinut katsojien turvallisuudesta. Koska kiekko oli päässyt lentämään katsomoon vammauttaen A:n, ei B Oy ollut tilaisuuden järjestäjänä riittävästi täyttänyt sille kuulunutta velvollisuutta huolehtia katsojien turvallisuudesta ja estää kiekon lentäminen katsomoon. Tämän vuoksi B Oy oli vahingonkorvausvelvollinen.

A lausui vielä korvauksien riidanalaisista määristä.

Vastaus

B Oy vaati kanteen hylkäämistä. Lisäksi B Oy vaati, että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

B Oy lausui, että yleisötilaisuuden järjestäjän vastuu oli tuottamusperusteista, kuitenkin siten, että tilaisuuden järjestäjään kohdistui korostettu velvollisuus huolehtia katsojien turvallisuudesta. SM-liigassa käytettyjen jäähallien kaukalo- ja turvarakenteiden osalta noudatettiin kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntöihin perustuvia SM-liigan sääntöjä. Muita kaukalo- ja turvarakenteita koskevia määräyksiä ei ollut. Sääntöjen tarkoittama suojalasi suojasi katsojia katsomoon lentäviltä kiekoilta. SM-liigan säännöissä oli määrätty suojalasin korkeus kentän eri sivuilla. Oulun Raksilan jäähallin laita- ja suojalasirakenteet olivat SM-liigan säännöissä vaaditun mukaiset. Pitkän sivun laidan suojalasi ylitti vähimmäismääräykset 21 senttimetrillä. Lajin luonne ja pelin tarkoitus huomioon ottaen oli tavanomaista ja normaalia, että pitkän sivun katsomoa ei suojattu yhtä hyvin kuin päätykatsomoa. Päätykatsomoissa käytetyn verkkorakenteen käyttöä pitkällä sivulla ei edellytetty säännöissä, eivätkä ne olleet käytössä muilla SM-liigan paikkakunnilla tai kansainvälisesti. B Oy:n tuottamusta tai laiminlyöntiä ei osoittanut se seikka, että B Oy ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin, joita säännöt tai vallitseva käytäntö eivät edellyttäneet. Kysymys oli siitä, mitä B Oy:ltä oli voitu perustellusti ja kohtuudella edellyttää. Vakavan loukkaantumisen aiheuttava kiekon kimpoaminen pitkän sivun katsomoon oli poikkeuksellista. SM-liigassa pelattiin noin 400 ottelua kaudessa ja pelejä seurasi noin 2 miljoonaa katsojaa. Kansainvälisiä pelejä pelattiin noin 500 ja kansallisia otteluita noin 40 000. Vakavia katsojien loukkaantumisia ei ollut tapahtunut. Jutussa oli väitetty, että keskimäärin 1 -3 voimakasta kiekkoa lensi pitkän sivun katsomoon ottelua kohden. Katsomoon lentäneet kiekot eivät olleet aiheuttaneet loukkaantumisia, joiden johdosta sääntöjä ja turvarakenteita olisi tullut muuttaa. B Oy ei ollut perustellusti voinut ryhtyä muihin kuin säännöissä määrättyihin turvallisuustoimenpiteisiin. B Oy ei ollut voinut varautua siihen, että katsojalle aiheutuisi vakava vamma. B Oy ei ollut pystynyt kohtuudella ennakoimaan A:lle tapahtuneen vahingon syntymistä. B Oy oli huolehtinut katsojaturvallisuudesta tilanteeseen soveltuvalla, riittävällä ja määrätyllä tavalla, minkä vuoksi B Oy ei ollut vastuussa aiheutuneesta vahingosta.

B Oy lausui vielä korvauksien riidanalaisista määristä ja oikeudenkäyntikuluista.

Käräjäoikeuden tuomio 14.3.2003

Käräjäoikeus totesi olevan riidatonta, että Oulun Raksilan jäähalli oli täyttänyt jääkiekon SM-liigan sääntöjen asettamat kentän laidan ja suojalasin korkeutta koskevat vaatimukset. Säännöissä ei edellytetty suojaverkkoja kentän pitkällä sivulla, eikä niitä ollut käytössä missään SM-liigan jäähallissa tai kansainvälisestikään. SM- liigan säännöt olivat ainoa jäähallien katsojaturvallisuutta sääntelevä normisto.

Käräjäoikeus lausui vahingonkorvausvelvollisuuden perusteen osalta, että jääkiekko-ottelun järjestäjän vastuu oli tuottamusperusteista. Oikeuskäytännössä järjestäjälle oli asetettu korostunut huolellisuusvelvoite tilaisuuden turvallisuudesta. Tilaisuuden järjestäjän oli vastuun välttämiseksi näytettävä vahingon aiheutuneen järjestäjän huolellisesta menettelystä huolimatta.

Käräjäoikeus lausui vahingon ennakoitavuutta arvioitavan kullekin lajille tyypillisten vaaratilanteiden perusteella. Jutussa oli esitetty todistelua siitä, missä määrin kiekkoja ottelun aikana kimposi pitkän sivun katsomoon, katsomoon kimpoavien kiekkojen vaarallisuudesta ja niiden aiheuttamista loukkaantumisista. Käräjäoikeus katsoi todistelun perusteella kiekkojen kimpoamisen pitkän sivun katsomoon olevan jääkiekkopelille tavanomaista ja niistä katsojille aiheutuneiden vammojen olleen harvalukuisia ja ennen A:n loukkaantumista vähäisiä. Vahingon ennakoitavuutta arvioidessaan käräjäoikeus totesi, että voimakkaita kiekon kimpoamisia katsomoon oli tapahtunut, toisaalta katsojille oli aiheutunut vammoja, minkä vuoksi oli ollut olemassa vaara myös katsojan vakavasta loukkaantumisesta. Käräjäoikeus katsoi myös B Oy:n käyttöön ottamien turvakuulutusten osoittavan, että yhtiö oli tiedostanut mahdolliset vaaratilanteet. Käräjäoikeus katsoi, että A:n saama vakava vamma ei ollut voinut tulla B Oy:lle yllätyksenä.

Käräjäoikeus lausui vielä, että kiekkojen kimpoaminen katsomoon oli estettävissä erilaisilla turvarakenteilla, esimerkiksi suojaverkoilla. B Oy oli liiketoimintaa harjoittava yhtiö, joka järjesti jääkiekko-otteluita kaupallisessa tarkoituksessa ja sai näin ollen otteluista tulevan taloudellisen hyödyn itselleen. Ottelua seuraamaan tuleva henkilö osti pääsylipun. Pääsylipun ostaminen ei tarkoittanut vahinkoriskin hyväksymistä. Katsojalla oli oikeus luottaa siihen, että hän oli ottelun järjestäjän toimesta suojattu kaikilta ennalta-arvattavissa olevilta vahingoilta. SM-liigan pelisäännöt oli laadittu urheilutoiminnan omassa piirissä. Korvausvastuusta vapauttavana seikkana ei voitu vedota siihen, että säännöissä ei edellytetty suojaverkkoa tai että suojaverkot eivät olleet käytössä muillakaan SM-liigan paikkakunnilla. Irtokiekkojen lentäminen pitkän sivun katsomoon oli estettävissä turvarakenteilla, mutta esimerkiksi kentän pitkät sivut peittävät suojaverkot todennäköisesti ainakin jossain määrin heikentäisivät näkyvyyttä ja haittaisivat ottelun seuraamista. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan pelin seurattavuuteen liittyvän näkökohdan vuoksi tällaisia turvarakenteita ei voitu edellyttää tehtäväksi, vaikka siten voitiin ehkäistä kiekkojen kimpoaminen katsomoon. Turvarakenteiden puuttuessa ottelun järjestäjän oli kuitenkin kannettava vastuu vahingon taloudellisista seurauksista. B Oy oli voinut suojautua mahdollista vahingonkorvausvelvollisuutta vastaan ottamalla vastuuvakuutuksen, minkä yhtiö oli myös tehnyt.

Käräjäoikeus lausui johtopäätöksenään, että B Oy:llä oli ollut jääkiekko-ottelun järjestäjänä korostunut huolellisuusvelvollisuus. B Oy ei ollut näyttänyt huolehtineensa riittävästi sille kuuluneesta velvollisuudesta huolehtia katsojien turvallisuudesta ja estää kiekon lentäminen katsomoon. Tämän vuoksi B Oy oli velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneet vahingot.

Käräjäoikeus velvoitti B Oy:n suorittamaan A:lle korvauksia lääkäri- ja sairaanhoitokustannuksista, lääkekuluista, hoitojen aiheuttamista matka- ja puhelinkuluista, kotihoidon järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista, kivusta ja särystä, pysyvästä kosmeettisesta haitasta ja työansion menetyksestä ajalta joulukuu 2001 - 31.12.2003 sekä viivästyskorkoa mainituille korvauksille. B Oy velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut sekä valtion varoista A:n avustajalle suoritetut palkkiot ja todistelukustannukset.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

B Oy:n valitus

B Oy on vaatinut, että A:n vahingonkorvauskanne hylätään ja B Oy vapautetaan tuomituista korvauksista ja että A velvoitetaan korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

B Oy on vahingonkorvauksen perusteen osalta lausunut, että A:lle aiheutunut vahinko ei ollut ollut B Oy:n ennakoitavissa. Riidatonta oli, että kaukalon niin sanotun pitkän sivun katsomoon kimposi joskus jääkiekkoja ja että ennen A:n loukkaantumista Suomessa ei ollut tapahtunut katsojien vakavia loukkaantumisia. Kiekkojen kimpoaminen pitkän sivun katsomoon ei ollut tavanomaista vaan pikemminkin poikkeuksellista. Koska katsojien vakavia loukkaantumisia ei käytettävissä olevien tietojen mukaan ollut Suomessa tai muissakaan maissa aiemmin tapahtunut, käsiteltävänä oleva vahinko ei ollut ollut B Oy:n ennakoitavissa. B Oy oli huolehtinut katsojien turvallisuudesta riittävin tavoin noudattamalla SM-liigan sääntöjä. SM-liigan säännöt olivat ainut jäähallien katsojaturvallisuutta sääntelevä normisto. Oulun jäähallin kaukalo- ja turvarakenteet olivat laidan ja suojalasin osalta vastanneet SM-liigan säännöissä annettuja määräyksiä. Kun B Oy oli tapahtuman järjestäjänä huolehtinut yleisön turvallisuudesta riittävällä tavalla, se ei ollut korvausvastuussa A:lle aiheutuneesta vahingosta. Vastuuvakuutuksen olemassaololla tai mahdollisuudella sen ottamiseen ei ollut vaikutusta korvausvastuun perusteen arviointiin.

Käräjäoikeus oli soveltanut asiassa ankaran vastuun periaatetta vastoin oikeuskäytäntöä ja B Oy:n ja A:n käräjäoikeudessa oikeudenkäynnin kohteesta riidattomaksi toteamaa. Käräjäoikeuden johtopäätös, jonka mukaan suojaverkkoja tai muita turvarakenteita ei voinut edellyttää kaukalon pitkällä sivulla, mutta B Oy tapahtuman järjestäjänä oli siitä huolimatta vastuussa turvarakenteiden puuttumisesta aiheutuvista vahingoista, asetti B Oy:n tuottamuksesta riippumattomaan ankaraan vastuuseen. Yleisötilojen omistajan ja yleisötapahtumien järjestäjän vastuuta ei ollut oikeuskäytännössä pidetty tuottamuksesta riippumattomana vaan tuottamusvastuuna, johon tosin liittyi tavanomaista pidemmälle meneviä huolellisuusvaatimuksia.

B Oy on lausunut A:n vaatimasta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a ja 8 b §:n soveltamisesta, ettei A:n kuluvastuun alentamiselle ollut perusteita.

A:n vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään ja että B Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen. A on myös vaatinut, että häntä ei velvoiteta korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikuluja eikä ainakaan oikeudellisten asiantuntijalausuntojen hankkimisesta käräjä- ja hovioikeudessa aiheutuneita kustannuksia, jos hän häviää jutun.

A on lausunut, että käräjäoikeuden tuomio oli oikea. B Oy vastasi tapahtuman järjestäjänä siitä, että pääsylipun ostaneet katsojat saattoivat seurata ottelua turvallisesti. Yleisötilaisuuden järjestäjälle oli asetettu korostunut huolellisuusvelvoite tilaisuuden turvallisuudesta. Tilaisuuden kaupallinen luonne lisäsi järjestäjältä vaadittavan huolellisuuden määrää. Tilaisuuden järjestäjän oli vastuun välttämiseksi näytettävä vahingon aiheutuneen järjestäjän huolellisesta menettelystä huolimatta. Kiekon lentäminen kaukalon pitkän sivun katsomoon oli jääkiekkopelille tyypillistä ja säännöllistä ja vahinko oli sen vuoksi ollut B Oy:n ennakoitavissa. Asiassa esitetty todistelu oli osoittanut, että jääkiekkopelejä seuraaville katsojille oli aiemmin aiheutunut vammoja kiekon lentämisestä katsomoon. B Oy:n oli tämän vuoksi tullut ottaa huomioon myös vakavien vammojen aiheutumisen mahdollisuus. Tilaisuuden järjestäjän tuli suojata katsojat katsomoon lentäviltä vaarallisilta kiekoilta. Pääsymaksun maksanut katsoja oli oikeutettu vaatimaan suojaa vahingoilta ja riskeiltä sekä oikeutettu korvaukseen, ellei kiekon lentämistä katsomoon ollut voitu estää tai ellei sitä ollut estetty. SM-liigan säännöt eivät edellyttäneet suojaverkkoja kaukalon pitkän sivun katsomossa. Urheilutoiminnan omassa piirissä laadituilla säännöillä ei ollut vaikutusta tapahtuman järjestäjän vahingonkorvausvastuun arviointiin. Mikäli suojaverkkoja ei asennettu pelin seurattavuuteen liittyvistä syistä, tilaisuuden järjestäjä vastasi tämän johdosta mahdollisesti syntyvistä vahingoista. B Oy ei ollut asentanut suojaverkkoja kaukalon pitkän sivun katsomoon. Asiassa ei ollut edes väitetty, että hallin omistanut Oulun kaupunki olisi kieltäytynyt katsojaturvallisuutta parantavista muutostöistä. B Oy ei ollut tilaisuuden järjestäjänä riittävästi täyttänyt sille kuulunutta velvollisuutta huolehtia katsojien turvallisuudesta ja estää kiekon lentäminen katsomoon.

A on lausunut oikeudenkäyntikuluista, että asia oli ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntikulut tuli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan jättää asianosaisten itsensä vastattavaksi. Joka tapauksessa A:n velvoittaminen korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n tarkoittamalla tavalla kohtuutonta. Oikeudelliset asiantuntijalausunnot eivät kuuluneet korvattaviin oikeudenkäyntikuluihin.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A:lle aiheutunut vamma ollut jääkiekkopelille tyypillinen ja ennalta arvattavissa oleva ja onko B Oy näyttänyt täyttäneensä sen huolellisuusvelvollisuuden, jota siltä on kaupallisen yleisötapahtuman järjestäjänä voitu kohtuudella vaatia A:lle aiheutuneen vamman estämiseksi.

Hovioikeuden pääkäsittelyn yhteydessä toimitetun katselmuksen, kirjallisina todisteina esitettyjen valokuvien ja videonauhan perusteella on määritetty A:n päähän osuneen kiekon laukaisupiste ja A:n istumapaikka. Niiden perusteella hovioikeus on arvioinut A:n päähän osuneen kiekon varsin todennäköisesti lentäneen suorana, voimakkaana laukauksena kaukalon pitkän sivun suojalasin yli.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä vastaan otetun henkilötodistelun perusteella hovioikeus hyväksyy ne johtopäätökset ja sen yhteenvedon, joihin käräjäoikeus on sanotun todistelun perusteella omassa arvioinnissaan päätynyt kiekkojen lentämisestä kaukalon pitkän sivun katsomoon, niistä katsojille aiheutuneista vahingoista ja vahinkojen ennakoitavuudesta. Jääkiekkopelille tyypillistä siis on, että kaukalon pitkän sivun katsomoon lentää kiekkoja ja niistä saattaa aiheutua katsojille vammoja. Kiekko on kova ja sen lentonopeus voi olla erittäin suuri. Osuessaan suurella nopeudella erityisesti pään suojaamattomaan osaan kiekko voi aiheuttaa myös vakavan vamman. Näistä syistä vakavankin vamman aiheutuminen katsojalle kaukalon pitkän sivun katsomoon lentävästä kiekosta on ennakoitavissa. Vaikka vakavan vamman aiheutuminen jääkiekko-ottelun yhteydessä on jutussa esitetyn näytön perusteella arvioituna erittäin harvinaista, se on kuitenkin edellä todetuin tavoin ennakoitavissa.

B Oy on näytöksi siitä, että se oli täyttänyt siltä vaadittavan huolellisuusvelvollisuuden A:lle aiheutuneen vamman estämiseksi, vedonnut vakavan vamman ennakoimattomuusväitteen lisäksi siihen, että Oulun jäähallin kaukalo- ja turvarakenteet olivat vastanneet jääkiekon SM-liigan näitä rakenteita koskevia sääntöjä.

Todistajien kertomuksilla hovioikeudessa on selvitetty, että turvarakenteet olivat olleet jatkuvan keskustelun kohteena kansainvälisen jääkiekkoliiton, kansallisen jääkiekkoliiton ja jääkiekon SM-liigan toimielimissä. Todistajien kertomusten mukaan vallitseva käsitys oli, että pelaajaturvallisuuteen, ottelujen seurattavuuteen ja suojalasien rakennusteknisiin ongelmiin liittyvät syyt sekä jääkiekkohallien luonne monitoimihalleina estivät esimerkiksi korottamasta kaukalon pitkän sivun laidan suojalasin korkeutta tai käyttämästä pitkällä sivulla suojaverkkoa. Asiaan vaikuttivat myös jääkiekko-ottelujen järjestämiseen liittyvät kustannus- ja taloudellisuustekijät.

Arvioidessaan, onko B Oy näyttänyt, että yhtiö on täyttänyt sen huolellisuusvelvollisuuden, jota yhtiöltä on kaupallisen jääkiekko-ottelun järjestäjänä voitu kohtuudella vaatia A:lle aiheutuneen vamman estämiseksi, hovioikeus toteaa, että A on istunut kaukalon pitkällä sivulla katsomon alaosassa kolmannella tai neljännellä penkkirivillä. Hovioikeus on edellä katsonut A:n päähän osuneen kiekon varsin todennäköisesti lentäneen suorana, voimakkaana laukauksena kaukalon pitkän sivun suojalasin yli. Selvää on, että kyseisen pitkän sivun katsomon alaosassa olevat katsojat ovat ilman riittäviä turvarakenteita suojaamattomammassa asemassa kuin katsomon yläosassa olevat katsojat. Kaukalon pitkän sivun suojalasin korkeus on A:lle aiheutuneen vamman tapahtuma-aikana ollut 101 senttimetriä. SM-liigan sääntöjen mukaan korkeus on voinut olla 120 senttimetriä. Oulun jäähalliin tekemänsä katselmuksen, kirjallisina todisteina esitettyjen valokuvien ja videonauhan perusteella hovioikeus toteaa, että mikäli suojalasi olisi ollut esimerkiksi SM-liigan sääntöjen enimmäiskorkeuden mukaiset 120 senttimetriä, kiekko ei ilmeisestikään olisi osunut A:han ja hänelle aiheutunut vamma olisi jo tuolla enimmäiskorkeudellakin estynyt. Myös muunlaista turvarakennetta olisi ollut mahdollista käyttää.

Arvioinnissaan riittävän huolellisuusvelvollisuuden täyttämisestä hovioikeus on ottanut huomioon myös sen, että vallitsevan tasoiset turvarakenteet katsojien suojaamiseksi vahingoilta katsomoon lentävistä kiekoista on jutussa esitetystä todistelusta päätellen otettu käyttöön tarkoituksella sovittaa yhteen vaatimukset yhtäältä katsojien turvallisuudesta ja toisaalta jääkiekkopelien seurattavuudesta sekä myös näihin seikkoihin liittyvät kustannus- ja taloudellisuustekijät. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että turvarakenteet mainitunlaisten vahinkojen estämiseksi on Oulunkin jäähallissa osaltaan mitoitettu pelin seurattavuuden ja jääkiekko-ottelujen järjestämiseen liittyvien kustannus- ja taloudellisuustekijöiden perusteella. Tuollaiset seikat eivät kuitenkaan voi vapauttaa kaupallisen jääkiekko-ottelun järjestänyttä B Oy:tä A:lle aiheutuneen vahingon korvausvastuusta.

Edellä kerrotut perusteet huomioon ottaen B Oy ei ole näyttänyt, että se olisi kaupallisen jääkiekko-ottelun järjestäjänä täyttänyt velvollisuutensa riittävästi huolehtia siitä, että A olisi ollut katsojana suojattu yllä todetuin tavoin ennakoitavissa olevalta vahingolta. Sen vuoksi B Oy on velvollinen maksamaan A:lle käräjäoikeuden yhtiön maksettavaksi tuomitsemat korvaukset.

Oikeudenkäyntikulut

B Oy on hävinnyt valituksensa. B Oy on velvollinen korvamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa sekä valtion varoista A:n avustajalle hovioikeudessa maksetut palkkiot ja hovioikeuden pääkäsittelyssä maksetut todistelukustannukset.

Tuomiolauselma

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

B Oy velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen sekä korvaamaan valtiolle sen varoista A:n avustajalle hovioikeudessa maksetut palkkiot korkoineen ja hovioikeuden pääkäsittelyssä maksetut todistelukustannukset.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen