30.9.2004

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A on vaatinut, että hänelle B:n avustamisesta valtion varoista maksettu palkkio korotetaan hänen käräjäoikeudessa esittämänsä laskun mukaiseksi eli 505 euroksi, johon on lisättävä arvonlisäveron määrä.

A on perustellut vaatimustaan sillä, että hän on hoitanut velkajärjestelyyn liittyviä asioita ammattimaisesti vuodesta 1993 lähtien. Hänellä on toimintaa varten vuokratut toimitilat ja tarvittava kalusto. Kysymyksessä olevassa asiassa velkajärjestelyn hakijalla on ollut aikaisempaa yritystoimintaa ja velkojien lukumäärä on ollut 24. Tehtävän hoitaminen on edellyttänyt erityistä asiantuntemusta, kokemusta ja ammattitaitoa. Sen vuoksi palkkiota ei tule alentaa yksin siitä syystä, että A:lta puuttuu oikeustieteen kandidaatin tutkinto tai sitä vastaava tutkinto.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu
Hovioikeuden presidentti on siirtänyt asian hovioikeuslain 8 §:n 2 momentin nojalla vahvennetun istunnon käsiteltäväksi.

Perustelut
A on toiminut B:n avustajana velkajärjestelyhakemuksen laatimisessa. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (389/2002, jäljempänä palkkioasetus) 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, sellaisena kuin tuo säännös oli asetuksella 31/2004 säädetyssä muodossa voimassa käräjäoikeuden antaessa asiassa päätöksensä, normaalipalkkio hakijan avustajalle on 505 euroa. Koska A ei ole suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkintoa tai sitä vastaavaa tutkintoa, käräjäoikeus on määrännyt A:n palkkion 20 prosenttia normaalipalkkiota alhaisemmaksi.

A on vaatinut, että hänelle määrätään maksettavaksi normaalipalkkion suuruinen palkkio, vaikkei hän ole suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkintoa tai sitä vastaavaa tutkintoa. Vaatimustaan hän on perustellut palkkioasetuksen 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainituilla perusteilla. Palkkiota A:lle määrättäessä on näin ollen kysymys

a) siitä, onko sovellettava palkkioasetuksen 9 §:n 1 kohtaa, jonka mukaan palkkio määrätään normaalipalkkiota alhaisempana,

b) siitä, voidaanko palkkioasetuksen 9 §:ssä säädettyjen palkkion määräytymisperusteiden ohella soveltaa samaa palkkiota määrättäessä myös asetuksen 8 §:n 1 momentin 2 kohtaa, jonka mukaan palkkio määrätään normaalipalkkiota suurempana, ja onko viimeksi mainittua säännöstä tässä tapauksessa sovellettava, sekä

c) palkkion määrästä.

Hovioikeus on ratkaissut nämä kysymykset seuraavasti:

a) Koska A ei ole suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkintoa eikä sitä vastaavaa tutkintoa, palkkioasetuksen 9 §:n 1 kohtaa on sovellettava.

b) Palkkioasetuksen sanamuodosta ei ilmene, millaisena avustajan palkkio on määrättävä silloin, kun on olemassa sekä asetuksen 8 §:ssä että 9 §:ssä säädettyjä palkkion määräämisperusteita. Ottaen huomioon, että avustajalle maksettavan palkkion tulee oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan olla kohtuullinen, hovioikeus katsoo, että palkkiota määrättäessä voidaan ottaa huomioon sekä palkkioasetuksen 8 §:ssä että saman asetuksen 9 §:ssä säädetyt perusteet ja siis soveltaa noita molempia säännöksiä samaa palkkiota määrättäessä.

Palkkioasetuksen 8 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jolla A on perustellut valitustaan, palkkio määrätään normaalipalkkiota suurempana, jos tehtävä on poikkeuksellisen vaikea ja sen hoitaminen edellyttää erityistä asiantuntemusta, kokemusta ja ammattitaitoa. Hovioikeus katsoo, ettei nyt kysymyksessä oleva tehtävä ole ollut poikkeuksellisen vaikea ja ettei se ole edellyttänyt säännöksessä tarkoitettua erityistä asiantuntemusta, kokemusta ja ammattitaitoa. Näin ollen palkkioasetuksen 8 §:n 1 momentin 2 kohtaa ei ole tässä tapauksessa sovellettava.

c) Palkkioasetuksessa ei ole säännöstä siitä, kuinka paljon normaalipalkkiota alhaisemmaksi palkkio on määrättävä 9 §:ssä säädettyjen alentamisperusteiden ollessa olemassa. Tämä on jätetty tuomioistuimen kussakin tapauksessa ratkaistavaksi. Hovioikeus katsoo, että palkkiota näissä tapauksissa määrättäessä on otettava huomioon 8 ja 9 §:ssä mainittujen perusteiden ohella muun muassa avustajantehtävän laatu ja laajuus, avustajan ammattitaito ja kokemus sekä suoritetun työn laatu.

Hovioikeus toteaa, että A on hoitanut velkajärjestelyasioita selvittäjänä ja muissa tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan ja hankkinut alalla hyvän ammattitaidon. Hänen työnsä laatu nyt kysymyksessä olevassa asiassa on ollut moitteeton. Näin ollen hovioikeus katsoo, että hänelle asian hoitamisesta tuleva palkkio on määrättävä 95 prosentiksi normaalipalkkion määrästä.

Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan.

A:lle tulevaksi palkkioksi B:n avustamisesta käräjäoikeudessa vahvistetaan 479,75 euroa, jota vastaava arvonlisäveron määrä on 105,55 euroa. Kokonaismäärästä 585,30 eurosta A:lle maksetaan valtion varoista 70 prosenttia eli 409,71 euroa. Tämän vuoksi A:lle maksetaan hovioikeuden toimesta käräjäoikeuden määräämän ja nyt vahvistetun palkkion erotus 64,69 euroa.

Koska B on saanut oikeusapua 30 prosentin omavastuuosuudella, hänen A:lle avustamisesta suoritettavansa omavastuuosuuden määräksi vahvistetaan 175,59 euroa. Sen vuoksi B:n on korvattava A:lle käräjäoikeuden määräämän omavastuuosuuden lisäksi 27,73 euroa.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Jussi Kivinen, Juha-Matti Murto, Pertti Nieminen, Seppo Ikävalko, Jouko Rantanen, Satu Salmi ja Tapani Vasama
Esittelijä: Aki Rasilainen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen