Finlex ®

Kolme törkeän pahoinpitelyn yritystä, Syyksilukeminen, Rangaistuksen mittaaminen, Vahingonkorvaus

	Rovaniemen HO
Diaarinumero:	R 03/417
Antopäivä:	19.09.2003
Ratkaisunumero:	616
Esittelypäivä:	--
Asianumero:	RHO:2003:7

Pääkäsittely 11.8.2003

Diaarinumero R 03/417
Pääkäsittely 11.8.2003
Taltionumero 616
Antamispäivä 19.9.2003

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n, B:n ja C:n rangaistukseen kohdassa 5.1 syyttäjän vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti kolmesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Käräjäoikeus oli lausunut, että A, B ja C olivat B:n aloitteesta suunnitelleet vapauttavansa vankeusvanki G:n Kemistä Ouluun lähtevästä vankienkuljetusautosta, jossa olivat olleet vankienkuljettajina ja saattajina vanginvartijat D, E ja F. A, B ja C olivat tätä varten varustautuneet muun muassa pistoolilla, putkiaseella ja vaahtosammuttimella. D:n kuljettaman vankienkuljetusauton käyttäessä 80 kilometrin tuntinopeutta henkilöauto oli ajettu vankienkuljetusauton rinnalle lähietäisyydelle ja sen jälkeen henkilöauto oli käännetty jyrkästi vankienkuljetusauton eteen samalla jarruttaen. Henkilöautosta oli samalla heitetty vaahtosammutin vankienkuljetusauton etuosaan. Vankienkuljetusautoon oli kohdistettu useita peräkkäisiä laukauksia renkaisiin ja tuulilasiin. Tämä oli tapahtunut vilkkaan liikenteen aikana. Käräjäoikeus oli katsonut edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että A:n, B:n ja C:n oli menetellessään edellä kerrotulla tavalla täytynyt käsittää, että heidän menettelystään olisi voinut varsin todennäköisesti seurata vanginvartijoille vaikea ruumiinvamma tai hengenvaarallinen tila. Käräjäoikeus oli katsonut selvitetyksi, että A, B ja C olivat yrittäneet tehdä D:lle, E:lle ja F:lle ruumiillista väkivaltaa. Pahoinpitelyn yrityksessä oli käytetty ampuma-asetta ja siinä oli yritetty aiheuttaa toiselle vaikea ruumiinvamma tai hengenvaarallinen tila. Rikosta oli sen suunnitelmallisuus ja vaarallisuus sekä tekoaika ja -paikka huomioon ottaen pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Käräjäoikeus oli myös tuominnut A:n, B:n ja C:n kohdassa 6 syytteen mukaisesti rangaistukseen vaaran aiheuttamisesta. A, B, ja C olivat yhdessä toteuttaessaan laatimaansa suunnitelmaan perustuvaa vankeusvangin vapauttamista kohdassa 5.1 kerrotulla tavalla vilkasliikenteisellä valtatiellä normaalilla valtatienopeudella asetta käyttäen, tahallaan aiheuttaneet vankienkuljetusautossa omassa osastossaan olleille vankeusvangeille G:lle, H:lle, I:lle ja J:lle vakavan hengen ja terveyden vaaran.

Käräjäoikeus oli tuominnut A:n ampuma-aserikoksesta, lievästä vahingonteosta, kolmesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, vaaran aiheuttamisesta, vangin laittoman vapauttamisen yrityksestä, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta yhteiseen 3 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, B:n ampuma-aserikoksesta, lievästä vahingonteosta, kolmesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, vaaran aiheuttamisesta ja vangin laittoman vapauttamisen yrityksestä yhteiseen 2 vuoden 8 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja C:n ampuma-aserikoksesta, kolmesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, vaaran aiheuttamisesta ja vangin laittoman vapauttamisen yrityksestä yhteiseen 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus oli katsonut selvitetyksi, että D:lle, E:lle ja F:lle oli aiheutunut A:n, B:n ja C:n menettelystä henkistä kärsimystä. Käräjäoikeus oli arvioinut henkisestä kärsimyksestä maksettavan korvauksen kohtuulliseksi määräksi D:n ja E:n osalta 2 500 euroa ja F:n osalta 3 000 euroa.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjän valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A:lle, B:lle ja C:lle tuomittuja rangaistuksia korotetaan vähintään kuudella kuukaudella. Syyttäjä on myös vaatinut, että A, B ja C vapautetaan velvollisuudesta korvata valtiolle laittomasti hallussapitämänsä ja rikoksentekovälineenä käyttämänsä pistoolin arvona 500 euroa. Syyttäjä on vielä vaatinut, että laittomasti hallussapidetty ja käytetty ase tuomitaan rikoslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin perusteella valtiolle menetetyksi.

Syyttäjä on lausunut, että A:n, B:n ja C:n rikokset olivat olleet vakavia ja vaarallisia. Heidän syykseen kohdissa 5 - 7 luetut rikokset olivat olleet sekä motiiviltaan että tekotavaltaan Suomen oloissa varsin poikkeuksellisia ja ainutlaatuisia. Tämän vuoksi rangaistukset oli mitattava huomattavasti yli törkeän pahoinpitelyn yrityksen normaalirangaistuksen ottaen lisäksi huomioon tekojen yksiköinti ja muut syyksi luetut rikokset. Rikoksentekovälineenä käytetty ase oli löytynyt 11.4.2003 eli viikon kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen. Koska rikoksentekoväline ei ollut joutunut lopullisesti hävitetyksi, käräjäoikeuden tuomitsema arvokonfiskaatio oli muutettava esinekonfiskaatioksi.

A:n ja B:n valitus

A ja B ovat vaatineet, että syyte kohdassa 5.1 kolmesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä hylätään, rangaistuksia alennetaan ja heidät määrätään heti päästettäväksi vapaaksi. A on myös vaatinut, että 4.7.2002 alkanutta ehdonalaista vapautta ei määrätä menetetyksi. A ja B ovat vielä vaatineet, että henkisestä kärsimyksestä heidän maksettavakseen tuomitut korvaukset alennetaan E:n ja D:n osalta 500 euroksi sekä F:n osalta 1 000 euroksi. A ja B ovat lisäksi vaatineet, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

A ja B ovat lausuneet, että heillä ei ollut ollut tarkoitusta pahoinpidellä vanginkuljetusauton kyydissä olleita vanginvartijoita eikä aiheuttaa näille vahinkoa. He eivät olleet ampuneet mukanaan olleella pistoolilla vanginkuljetusauton ikkunaan. Ampumayritys vanginkuljetusauton rinnalla oli ollut lähellä kelvotonta yritystä. Aseen tehottomuus huomioon ottaen edes todellista mahdollisuutta vahingon aiheuttamiselle ei ole ollut olemassa. Heidän ajatuksenaan oli ollut ampua auton renkaaseen, jolloin auto pysähtyisi renkaan tyhjentyessä hiljaa. Auton eteen ajaminen oli ehkä ollut huolimaton ohitus, mutta ei tahalliseen pahoinpitelyyn liittyvä toimi. Aseen käyttäminen ja muut A:n ja B:n toimet olivat olleet osa heidän syykseen kohdissa 5.2, 6 ja 7 luettuja rikoksia, mikä tuli ottaa huomioon tekojen arvioinnissa. A:lle ja B:lle tuomitut rangaistukset olivat liian ankaria suhteessa heidän toimintaansa. Käräjäoikeuden E:lle, F:lle ja D:lle maksettavaksi tuomitsemat korvaukset henkisestä kärsimyksestä olivat liiallisia, minkä vuoksi korvaukset oli alennettava myönnettyihin määriin.

C:n valitus

C on vaatinut, että syyte kohdassa 5.1 kolmesta törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ja kohdassa 6 vaaran aiheuttamisesta hylätään, rangaistusta joka tapauksessa alennetaan ja hänet määrätään heti päästettäväksi vapaaksi. C on myös vaatinut, että henkisestä kärsimyksestä hänen maksettavakseen tuomitut korvaukset alennetaan E:n ja D:n osalta 500 euroksi ja F:n osalta 1 000 euroksi. C on vielä vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

C on lausunut, että hän ei ollut pyrkinyt tekemään kenellekään ruumiillista väkivaltaa. C ei ollut voinut käsittää, että minkään sellaisen menettelyn, johon hän oli osallistunut, varsin todennäköisenä seuraamuksena olisi voinut olla ruumiinvamman tai hengenvaarallisen tilan aiheutuminen vanginvartijoille. C ei ollut ampunut pistoolilla kohti vanginkuljetusautoa eikä asiassa ollut esitetty selvitystä siitä, että vanginkuljetusauton tuulilasiin olisi ylipäätään ammuttu. Käytetty ase oli ollut tehoton. Sen vuoksi kysymyksessä oli joka tapauksessa kelvoton yritys, koska aseella ammutun luodin läpäisykyky ei riittänyt auton tuulilasin läpäisemiseen. Kaikki käräjäoikeuden kohdassa 5.1 syyksilukemat osateot olivat sisältyneet lähinnä kohdan 5.2 virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. C:n yksituumaisuus oli ulottunut korkeintaan vangin vapauttamisyritykseen. Kohdan 6 vaaran aiheuttaminen sisältyi kohdan 7 vangin laittoman vapauttamisen yritykseen, minkä vuoksi vaaran aiheuttaminen ei ollut erikseen rangaistava teko. C:lle tuomittu rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen eikä C:n syyllisyyteen. E:lle, D:lle ja F:lle ei ollut aiheutunut hänen myöntämiään korvausmääriä suurempaa henkistä kärsimystä.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että A:n, B:n ja C:n valitukset hylätään.

Syyttäjä on lausunut, että käräjäoikeuden tuomio oli syyksilukemisten osalta oikea eikä käräjäoikeuden A:lle, B:lle ja C:lle tuomitsemia rangaistuksia tullut alentaa.

A:n ja B:n vastaus

A ja B ovat vaatineet, että syyttäjän valitus hylätään rangaistuksen korottamisvaatimuksen osalta.

A ja B ovat viitanneet valituksessaan esittämiinsä perusteisiin ja lausuneet lisäksi, että mikäli aseella olisi ammuttu vanginkuljetusauton tuulilasia kohden, kysymyksessä olisi ollut aseen heikkotehoisuuden vuoksi kelvoton yritys.

C:n vastaus

C on vaatinut, että syyttäjän valitus hylätään rangaistuksen korottamisvaatimuksen osalta.

C on lausunut, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta ei tullut korottaa. Käräjäoikeuden C:lle tuomitsema rangaistus oli liian ankara.

D:n vastaus

D on vaatinut, että A:n, B:n ja C:n valitukset hylätään ja että heidät velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

D on lausunut, että A:n, B:n ja C:n menettely oli ollut yksituumaista ja ennalta suunniteltua. D oli ollut tilanteessa, jossa vaikean ruumiinvamman tai hengenvaarallisen tilan aiheutuminen hänelle oli ollut varsin todennäköinen seuraus ilman ammuttuja laukauksiakin. Rangaistuksien alentamiselle ei ollut perusteita. A:n, B:n ja C:n menettely oli aiheuttanut D:lle kärsimystä, joka oli ollut asteeltaan voimakasta. Kärsimyksestä tuomitun vahingonkorvauksen alentamiselle ei ollut perusteita.

E:n vastaus

E on vaatinut, että A:n, B:n ja C:n valitukset hylätään.

E on lausunut, että A:n, B:n ja C:n menettely oli ollut yksituumaista ja ennalta suunniteltua. E oli ollut tilanteessa, jossa ruumiinvamman ja hengenvaarallisen tilan aiheutuminen hänelle oli ollut varsin todennäköinen seuraus ilman ammuttuja laukauksiakin. Rangaistuksien alentamiselle ei ollut perusteita. A:n, B:n ja C:n menettely oli aiheuttanut E:lle kärsimystä, joka oli ollut asteeltaan voimakasta. Kärsimyksestä tuomitun vahingonkorvauksen alentamiselle ei ollut perusteita.

F:n vastaus

F on vaatinut, että A:n, B:n ja C:n valitukset hylätään.

F on lausunut, että A:n, B:n ja C:n menettely oli ollut yksituumaista ja ennalta suunniteltua. F oli ollut tilanteessa, jossa vaikean ruumiinvamman tai hengenvaarallisen tilan aiheutuminen hänelle oli ollut varsin todennäköinen seuraus ilman ammuttuja laukauksiakin. Rangaistuksien alentamiselle ei ollut perusteita. A:n, B:n ja C:n menettely oli aiheuttanut F:lle kärsimystä, joka oli ollut asteeltaan voimakasta. Kärsimyksestä tuomitun vahingonkorvauksen alentamiselle ei ollut perusteita.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kohta 5.1

Asiassa on käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla selvitetty, että B:n kuljettamasta henkilöautosta, jossa ovat olleet matkustajina A ja C, on vankienkuljetusauton pysäyttämiseksi ammuttu pistoolilla kaksi laukausta vankienkuljetusauton eturengasta kohti. Tämän jälkeen henkilöauto on ohjattu jyrkästi vankienkuljetusauton eteen samalla voimakkaasti jarruttaen. C on lisäksi tunnustanut heittäneensä vaahtosammuttimen henkilöautosta vankienkuljetusauton etuosaan.

A, B ja C ovat kiistäneet ampuneensa mukanaan olleella pistoolilla vankienkuljetusauton tuulilasiin siinä vaiheessa, kun henkilöauto oli ajettu edellä kerrotulla tavalla vankienkuljetusauton eteen. He ovat myös katsoneet pistoolin olleen niin tehoton, että vahinkojen aiheutumiselle ei olisi ollut todellista mahdollisuutta.

Pistooli on löydetty käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnosta 25.4.2003 ilmenee, että kyseisellä pistoolilla ammuttu luoti ei ole kyennyt läpäisemään auton kerrostettua tuulilasia. Lausunnosta kuitenkin ilmenee pistoolin olleen siinä määrin tehokas, että lähietäisyyksiltä suoraan ihmiseen ampuen sillä voidaan aiheuttaa hengenvaara. A:n, B:n ja C:n hallussa ollut pistooli ei siten ole ollut tehoton.

E, D ja F ovat kertoneet, että B:n kuljettamasta autosta oli ammuttu laukauksia vankienkuljetusautoa kohti myös sen jälkeen, kun B oli ohjannut auton vankienkuljetusauton eteen. E, D ja F olivat kuulleet laukausten äänet. He olivat syytteessä kerrottujen tapahtumien jälkeisenä päivänä rikosteknisen tarkastuksen suorittaneiden henkilöiden pyynnöstä tarkastaneet vankienkuljetusauton tuulilasin. He olivat havainneet tuulilasissa neljä iskemäjälkeä, joita ei heidän mukaansa ollut ollut tuulilasissa ennen syytteessä kerrottuja tapahtumia. Jäljet olivat heidän näkemyksensä mukaan aiheutuneet luodeista. He eivät olleet ajaneet syytteessä kerrottuna tapahtumapäivänä sorateitä pitkin.

Edellä selostetut E:n, D:n ja F:n yhdenmukaiset kertomukset osoittavat, että henkilöautosta on ammuttu neljä laukausta vankienkuljetusauton tuulilasiin.

Hovioikeudessa tapahtumainkulun osalta esitetty todistelu ei anna aihetta arvioida näyttöä toisin kuin käräjäoikeus on arvioinut. A:n, B:n ja C:n on menetellessään käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla täytynyt käsittää, että heidän menettelystään voi varsin todennäköisesti seurata E:lle, D:lle ja F:lle vaikea ruumiinvamma tai hengenvaarallinen tila. A, B ja C ovat siten syyllistyneet kohdassa 5.1 käräjäoikeuden heidän syykseen lukemiin kolmeen törkeän pahoinpitelyn yritykseen.

Kohta 6

Vaaran aiheuttamista koskevassa rikoslain 21 luvun 13 §:ssä suojeltava oikeushyvä on henki ja terveys. Rikoslain 16 luvun 15 §:ssä säännellyn vangin laittoman vapauttamisen tunnusmerkistö ei sisällä hengen tai terveyden vaarantamista, vaan siinä kriminalisoidaan toiminta viranomaisia vastaan. Sen vuoksi C on syyllistynyt vangin laittoman vapauttamisen yrityksen lisäksi kohdassa 6 erikseen rangaistavaan vaaran aiheuttamiseen.

Rangaistusseuraamukset

Hovioikeus ottaa rangaistusta korottavina seikkoina huomioon, että A:n, B:n ja C:n teko kohdassa 5.1 on kohdistunut kolmeen vankienkuljetustehtävissä olleeseen vanginvartijaan ja että heidän syykseen on luettu kolme törkeän pahoinpitelyn yritystä. Vangin vapauttamisen yrityksessä on käytetty ampuma-asetta. Menettely on muutoinkin ollut erittäin vaarallista, koska vangin laittoman vapauttamisen yritykseen liittyvät rikokset ovat tapahtuneet ajon aikana valtatiellä, jossa on ollut tapahtuma-ajankohtana vilkas liikenne.

Ottaen huomioon A:n, B:n ja C:n syyllisyyden aste ja osallisuus, sekä edellä kerrotut rangaistusta korottavat seikat ja A:n rangaistuksen mittaamisessa sovellettava koventamisperuste, hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden tuomitsemia rangaistuksia ei voida pitää riittävinä seuraamuksina syyksi luetuista rikoksista. Sen vuoksi rangaistuksia korotetaan tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla. C:n rangaistuksen mittaamisessa hovioikeus on toisaalta ottanut huomioon myös sen, että hän on ollut tekoajankohtana nuori rikoksentekijä.

Vahingonkorvaukset henkisestä kärsimyksestä

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.

TUOMIOLAUSELMA

Hovioikeus korotti A:n rangaistuksen 4 vuodeksi vankeutta, B:n rangaistuksen 3 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeutta ja C:n rangaistuksen 3 vuodeksi vankeutta.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen