Rovaniemen HO 08.05.2003 281

Liikennevakuutuksesta korvattava vahinko

Esittely 28.2.2003

Diaarinumero R 02/822
Esittely 28.2.2003
Taltionumero 281
Antopäivä 8.5.2003

LAPIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 15.10.2002

Käräjäoikeus katsoi muun ohella selvitetyksi, että A oli tahallaan oikeudettomasti vahingoittanut B:n omistamaa henkilöautoa sekä asunto-osakeyhtiö C:n omistamaa rivitaloa työntämällä tahallaan kaivinkoneella B:n henkilöauton talon pysäköintipaikalta noin 8 metrin matkan talon nurkkaa vasten. B:n auto oli tällöin vahingoittunut kauttaaltaan ja rivitalon nurkka oli painunut sisään. A:n menettelyn seurauksena auto oli syttynyt tuleen ja tuli oli tuhonnut auton ja levinnyt rivitaloon aiheuttaen siinä vahinkoa, jonka vakuutusyhtiö D oli myöhemmin kiinteistövakuutuksen perusteella korvannut. Käräjäoikeus tuomitsi A:n muun ohella vahingonteosta ja velvoitti A:n maksamaan B:lle korvauksia auton arvosta ja siinä olleista työkaluista sekä vakuutusyhtiö D:lle korvausta yhtiön takautumisoikeuden perusteella.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A vaati muun ohella, että B:n korvausvaatimus tuhoutuneista autosta ja työkaluista sekä takautumisoikeuteen perustuva vakuutusyhtiö D:n korvausvaatimus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus jätetään tutkimatta. A vaati lisäksi, että B ja vakuutusyhtiö D velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle oikeudenkäyntikulujen omavastuuosuus hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

A lausui, että aiheutetussa vahingossa oli ollut kysymys liikennevakuutuslain 1 §:ssä tarkoitetusta moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. B:n ja vakuutusyhtiö D:n korvausvaatimukset tuli mainitun lain 12 §:n 2 momentin nojalla jättää tutkimatta, koska asiassa ei ollut esitetty liikennevahingon korvaamisesta vastuussa olleen vakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta.

B vaati, että valitus hylätään. S:n oikeusaputoimisto vaati lisäksi, että A velvoitetaan korvaamaan sille B:n avustamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

B lausui, että A:n tahallisen rikoksen tekovälineenä käyttämällä ajoneuvolla aiheutettu vahinko ei ollut liikennevakuutuslaissa tarkoitettu moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko. Siinä tapauksessa, että korvausvaatimukset jätettäisiin tutkimatta, B tulisi vaatimaan korvauksia myöhemmin vakuutusyhtiöltä tai A:lta. Joka tapauksessa oli kohtuutonta velvoittaa B:tä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa.

Vakuutusyhtiö D vaati, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa viivästyskorkoineen.

Vakuutusyhtiö D lausui, että A:n aiheuttama vahinko ei ollut liikennevakuutuksen nojalla korvattava vahinko.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Liikennevakuutuslain soveltaminen

Asiassa on hovioikeudessa ollut kysymys siitä, ovatko A:n käräjäoikeuden tuomiossa edellä kerrotulla tavalla tahallisella teolla aiheuttamat vahingot liikennevakuutuslain nojalla korvattavia liikennevahinkoja.

Liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin mukaan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta. Se, mitä moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisellä tarkoitetaan, on jätetty lakia säädettäessä avoimeksi kuitenkin siten, että lain 2 §:ssä on mainittu tilanteita, joissa moottoriajoneuvo ei ole laissa tarkoitetussa liikenteessä. Nyt kysymyksessä olevaa tilannetta ei ole tuossa säännöksessä suljettu liikennevakuutuslain kattaman korvauspiirin ulkopuolelle.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta 2003:3 ilmenevän liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin tulkintaohjeen mukaisesti hovioikeus katsoo, että A on kuljettamalla traktoria pysäköintipaikalla käyttänyt moottoriajoneuvoa liikenteeseen liikennevakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla. B:n autolle ja rivitalolle traktoria kuljettamalla aiheutetut vahingot ovat aiheutuneet traktorin käyttämisestä liikenteeseen siitä huolimatta, että A on aiheuttanut nuo vahingot tahallisella rikoksella. Vahingot on näin ollen korvattava A:n traktoria varten annetusta liikennevakuutuksesta liikennevakuutuslain nojalla.

Liikennevakuutuslain 12 §:n 2 momentin mukaan liikennevakuutuksesta korvattavaa vahinkoa koskevaa vahingonkorvausvaatimusta ei tule ottaa tutkittavaksi, ellei näytetä, että vakuutusyhtiö, joka on vastuussa vahingosta, on kieltäytynyt suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta.

B ei ole vaatinut korvausta A:n aiheuttamista vahingoista liikennevakuutuksesta. Jutun asiakirjoista on myös pääteltävissä, että myöskään asunto-osakeyhtiö C ei ole vaatinut korvausta liikennevakuutuksen nojalla. Asiassa ei ole näytetty liikennevahingon korvaamisesta liikennevakuutuslain nojalla vastuussa olleen vakuutusyhtiön kieltäytyneen suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. Näin ollen käräjäoikeuden ei olisi tullut ottaa B:n ja vakuutusyhtiö D:n, jolle asunto-osakeyhtiön oikeus vaatia korvausta A:lta on siirtynyt, vaatimuksia tutkittavakseen.

Oikeudenkäyntikulut

A on voittanut valituksensa. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain (1973/87) 21 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla B ja vakuutusyhtiö D olisivat pääsäännön mukaan velvollisia korvaamaan valtiolle sen varoista A:n avustajalle maksetun palkkion ja kulukorvauksen sekä A:lle hänen maksettavakseen jäävän omavastuuosuuden.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8b §:n mukaan, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8a §:n nojalla tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin.

Korkein oikeus on 16.1.2003 eli vasta sen jälkeen, kun B ja vakuutusyhtiö D ovat hovioikeudessa vastanneet A:n valitukseen, antanut liikennevakuutuksesta korvattavaa vahinkoa koskevan liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin soveltamiskäytäntöä koskevan ratkaisun numero 2003:3.

Ottaen huomioon, että asia on oikeudellisesti ollut epäselvä, on ilmeisen kohtuutonta velvoittaa B ja vakuutusyhtiö D korvaamaan valtiolle sen varoista maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain (87/1973) nojalla A:n avustajalle maksettu palkkio ja kulukorvaus sekä A:lle tämän omavastuuosuus.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan yksityisoikeudellisten korvausten osalta seuraavasti.

B:n korvausvaatimukset tuhoutuneista autosta ja työkaluista sekä vakuutusyhtiö D:n korvausvaatimus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus jätetään tutkimatta. Käräjäoikeuden lausunto A:n korvausvelvollisuudesta noilta osin poistetaan ja A vapautetaan velvollisuudesta maksaa B:lle korvausta autosta 337 euroa ja työkaluista 100 euroa sekä vakuutusyhtiö D:lle korvausta 24 653,95 euroa ja oikeudenkäyntikuluja 100 euroa sekä viivästyskorkoa edellä mainituille määrille.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomioon ei ole haettu muutosta.

A:n, B:n ja vakuutusyhtiö D:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hovioikeudessa hylätään.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.