Rovaniemen HO 28.06.2002 414

Kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain rikkominen

Esittely 30.5.2002

Diaarinumero R 02/86
Esittely 30.5.2002
Taltionumero 414
Antamispäivä 28.6.2002

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

Syyttäjä oli vaatinut A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain rikkomisesta.

Syyttäjä oli lausunut A:n osalta, että A oli 1. - 5.7.2000 Torniossa luvattomasti kalastanut rauhoitusaikana Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen alueella, Tornionjoen kalastusalueen merialueella Munaluodossa asettamalla pyyntiin kaksi rysää, vaikka kaikki kalastus tällä merialueella kiinteillä pyydyksillä oli ollut kielletty 1.5. ja 5.7.2000 välisenä aikana.

Syyttäjä oli lausunut B:n osalta, että B oli 3.6. - 5.7.2001 Torniossa luvattomasti kalastanut rauhoitusaikana Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen alueella, Tornionjoen kalastusalueen merialueella Kiikkarassa asettamalla pyyntiin rysän, vaikka kaikki kalastus tällä merialueella kiinteillä pyydyksillä oli ollut kielletty 1.5. ja 5.7.2001 välisenä aikana.

Syyttäjä oli lausunut C:n osalta, että C oli 17.6. - 5.7.2001 Torniossa luvattomasti kalastanut rauhoitusaikana Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen alueella, Tornionjoen kalastusalueen merialueella Herakarin eteläpuolella asettamalla pyyntiin kaksi loukkua aitaverkkoineen, vaikka kaikki kalastus tällä merialueella kiinteillä pyydyksillä oli ollut kielletty 1.5. ja 5.7.2001 välisenä aikana.

Syyttäjä oli lisäksi vaatinut, että A:n, B:n ja C:n luvattomaan kalastukseen käyttämät kalanpyydykset tuomitaan valtiolle menetetyiksi.

A:n, B:n ja C:n vastaus

A, B ja C olivat kiistäneet syytteet muun muassa sillä perusteella, että maa- ja metsätalousministeriön päätös kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella oli kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain vastainen. Kyseistä ministeriön päätöstä ei siten voitu soveltaa eikä sen rikkomisesta voitu tuomita rangaistusta. Tämä ilmeni perustuslain 107 §:stä.

Maa- ja metsätalousministeriö oli voinut rauhoittaa tietyn kalalajin taikka kieltää tai rajoittaa vahingolliseksi osoittautuneen pyydyksen käyttöä joko kalastusalueella tai sen määrätyssä osassa silloin, kun tämä oli kysymyksessä olevan kalalajin säilyttämisen kannalta välttämätöntä. Tällainen kielto ei ollut ollut syytteissä tarkoitettuina vuosina Tornionlohen luonnonlohen säilyttämisen kannalta välttämätöntä. Rysät ja loukut eivät olleet suojelukohteen eli luonnonvaraisen lohen osalta osoittautuneet vahingollisiksi pyydyksiksi. Luonnonvarainen lohi ei ollut liikkunut syytteessä tarkoitetuilla alueilla kuin sattumanvaraisesti. Ministeriön päätös oli loukannut A:n, B:n ja C:n elinkeinovapautta ja omaisuuden suojaa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus oli lausunut, että A:n, B:n ja C:n kertomuksista ja kirjallisista todisteista oli ilmennyt, että Tornionjoen luonnonlohikanta oli ollut viime vuosina hyvä. Maa- ja metsätalousministeriöllä ei siten ollut ollut mitään tarvetta rauhoittaa lohen ja taimenen kalastusta A:n, B:n ja C:n käyttämällä Kemijoen terminaalialueella, jossa Tornionjoen luonnonlohi oli liikkunut vain satunnaisesti. Ministeriöllä ei ollut ollut oikeutta rauhoittaa muiden kalalajien kuten siian, hauen, mateen ja ahvenen kalastusta. Rauhoituspäätöksen aiheettomuutta osoitti myös se, että lohikaloista kalastuksen kohteena oli käytännössä ollut yksinomaan Kemijoen istutuslohi, jota oli samanaikaisesti voinut kalastaa välittömässä läheisyydessä sijaitsevan kuntarajan Kemin puolella. Rauhoituspäätöksen aiheettomuutta tuki lisäksi se, että jos pyydykseen olisi poikkeuksellisesti mennyt Tornionjoen lohi tai taimen, se olisi voitu vapauttaa pyydyksestä vahingoittumattomana. Rauhoituspäätös oli aiheetta kohdistunut A:n, B:n ja C:n omaisuuteen ja ammattiin. Maa- ja metsätalousministeriön päätös oli loukannut A:n, B:n ja C:n oikeutta normaaliin, järkevään ja kohtuulliseen omaisuuden ja oikeuksien käyttämiseen ja oli siten Suomen perustuslain 107 §:n mukaan ristiriidassa perustuslain ja kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain säännösten kanssa.

Käräjäoikeus oli hylännyt syytteet ja velvoittanut Suomen valtion oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n nojalla korvaamaan A:n, B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Syyttäjä on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatinut, että A, B ja C tuomitaan rangaistukseen kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain rikkomisesta ja että heidän rangaistavaan kalastukseen käyttämänsä kalanpyydykset tai niiden arvo tuomitaan valtiolle menetetyiksi.

Syyttäjä on lausunut, että A, B ja C olivat menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla. Maa- ja metsätalousministeriön päätös ei ollut ristiriidassa perustuslain tai kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain säännösten kanssa eikä kyseinen päätös ollut kohtuuttomasti loukannut vastaajien oikeutta omaisuuden ja oikeuksien normaaliin, järkevään ja kohtuulliseen käyttämiseen. Käräjäoikeus oli virheellisin perustein katsonut maa- ja metsätalousministeriön päätöksen kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella olevan ristiriidassa Suomen perustuslain 15 ja 18 §:n kanssa. Käräjäoikeus oli perustanut ratkaisunsa lähinnä ministeriön päätöksen tarkoituksenmukaisuutta koskeviin syihin. Käräjäoikeudella ei ollut ollut oikeutta arvioida säännösten tarkoituksenmukaisuutta. Kalastuksen rajoittaminen alueella oli ollut perusteltua huomioon ottaen luonnonlohikannan uhanalaisuus. A, B ja C olivat joka tapauksessa rikkoneet myös maa- ja metsätalousministeriön laillisesti määräämää kalastuskieltoa kalastamalla rauhoitusalueella lohta käyttäen niiden kalastukseen soveltuvia pyydyksiä.

Vastaus

A, B ja C ovat vaatineet, että syyttäjän valitus hylätään. A, B ja C ovat myös vaatineet, että valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen ja että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

A, B ja C ovat lausuneet, että maa- ja metsätalousministeriön päätös, joka kielsi kaiken kalastuksen kiinteillä pyydyksillä 1.5. ja 5.7. välisenä aikana Suomen ja Ruotsin välisessä rajajokisopimuksessa tarkoitetulla merialueella, oli Suomen perustuslain 15 ja 18 §:n ja kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain vastainen. Kysymys oli myös Eroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan tarkoittamasta syrjinnästä. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen vuoksi Kemijoen kalakorvauksiin oikeutetut Tornion kuntarajan puolella olevat oikeudenhaltijat olivat menettäneet oikeuden pyytää Kemijokeen istutettua lohta juuri silloin, kun lohennousu oli parhaimmillaan. Kaiken kalastuksen kieltäminen edellä mainitulla merialueella ei ollut ollut välttämätöntä. A, B ja C eivät olleet kalastaneet Tornionjoen luonnonlohta. Pyydyksiin joutuneet luonnonlohet voitiin päästää pyydyksistä vapaaksi. Tornionjoen luonnonlohi ei ollut uhanalainen kalalaji.

HOVIOIKEUDEN KÄSITTELYRATKAISU

A, B ja C ovat vaatineet, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

Asian ratkaiseminen hovioikeudessa ei riipu suullisen todistelun uskottavuudesta. Jutussa on maa- ja metsätalousministeriön päätöksen lainmukaisuuden ja käytettyjen pyydysten vahingollisuuden arvioinnin osalta kysymys asian oikeudellisesta arvioinnista. Asianosaiset ovat esittäneet kirjallisesti hovioikeudelle perustellun kantansa asiassa. Pääkäsittelyn toimittaminen ei siten ole asian ratkaisemisen kannalta tarpeen.

Hovioikeus hylkää pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla selvästi tarpeettomana.

HOVIOIKEUDEN PÄÄASIARATKAISUN PERUSTELUT

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen laillisuus

Maa- ja metsätalousministeriö on päätöksellään 7.5.1998 numero 319 kieltänyt kaiken kalastuksen kiinteillä pyydyksillä 1.5. ja 5.7. välisenä aikana Suomen ja Ruotsin välisen rajajokisopimuksen liitteenä olevassa kalastussäännössä määritellyllä merialueella, jossa A, B ja C ovat kalastaneet syytteessä mainittuina ajankohtina. Kiinteiden pyydysten käyttökielto merkitsee käytännössä sitä, että päätöksellä rajoitetaan myös Kemijoen istutuslohen ja muiden kalalajien kuin lohen kalastusta Tornionjoen kalastusalueella.

Arvioitaessa sitä, ovatko edellä mainitut kalastusrajoitukset ristiriidassa perusoikeussäännösten kanssa, on otettava huomioon, että perusoikeuksia ei ole pääsääntöisesti tarkoitettu ehdottomiksi oikeuksiksi, vaan kysymys niiden rajoittamisesta ratkaistaan perusoikeuksia koskevien yleisten oppien mukaisesti. Yleisiä perusoikeuksien rajoittamista koskevia vaatimuksia ovat muun muassa, että rajoitusten tulee olla täsmällisiä, tarkkarajaisia ja suhteellisuusvaatimuksen mukaisia sekä perusteiltaan hyväksyttäviä. Rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin. Perusoikeuksia rajoitettaessa on myös huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä eivätkä rajoitukset saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.

Hallituksen esityksestä laiksi kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella (HE 78/1997) ilmenee, että kalastuksen rajoittamista koskevien määräysten tavoitteena tuli olla lohikannan kalastuksen jatkumisen turvaaminen Tornionjoen kalastusalueella. Maa- ja metsätalousministeriölle on siten kyseisessä laissa annettu valtuudet muun muassa rajoittaa vahingolliseksi osoittautuneen pyydyksen käyttöä lohi- ja taimenkannan turvaamiseksi loukkaamatta kuitenkaan perusoikeussäännösten osalta muun muassa oikeutta omaisuuden ja oikeuksien normaaliin, järkevään ja kohtuulliseen käyttämiseen.

Kalastuksen rajoittaminen Tornionjoen kalastusalueella on ollut luonnonlohikannan säilyttämisen kannalta perusteltua ja välttämätöntä. Maa- ja metsätalousministeriön päätös on perustunut valtuuttavaan lakiin eli kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annettuun lakiin. Ottaen huomioon Tornionjoen luonnonlohikannan suojelutavoite, kalastusrajoituksen varsin lyhyt kestoaika, mahdollisuus saada poikkeuslupa rajoitetuksi ajaksi muiden kalalajien kuin lohen ja taimenen kalastukseen kalastusalueella 1.5. ja 5.7. välisenä aikana sekä se, että muiden kalalajien kuin lohen ja taimenen kalastus on ollut edellä mainittuina ajankohtina merialueella sallittua muilla kuin kiinteillä pyydyksillä, hovioikeus katsoo, että kalastusrajoitukset ovat olleet riittävän täsmällisiä ja perusteiltaan hyväksyttäviä ja että rajoitukset ovat kohdistuneet samalla tavalla kaikkiin Tornionjoen kalastusalueen kalastusoikeuden haltijoihin ja rajoitukset ovat myös koituneet kaikkien kyseisen kalastusalueen kalastusoikeuden haltijoiden eduksi Tornionjoen luonnonlohikannan säilyessä vakaana suojelutoimien ansiosta. Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrätyt kalastusrajoitukset eivät ole loukanneet A:n, B:n ja C:n Suomen perustuslain 15 §:n turvaamaa oikeutta normaaliin, järkevään ja kohtuulliseen omaisuuden ja oikeuksien käyttämiseen. Sanotuilla perusteilla kyseiset kalastusrajoitukset eivät myöskään ole kohtuuttomasti rajoittaneet A:n, B:n ja C:n Suomen perustuslain 18 §:n turvaamaa oikeutta työhön ja elinkeinon harjoittamiseen. Maa- ja metsätalousministeriön sanottu päätös ei siten näissä tapauksissa ole Suomen perustuslain 107 §:ssä tarkoitetulla tavalla ristiriidassa perustuslain tai muun lain eli kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain säännösten kanssa.

Edellä mainitut kalastusrajoitukset eivät ole myöskään ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan syrjintäkiellon kanssa.

Pyydysten vahingollisuus

Koska kalastusta Tornionjoen kalastusalueella koskevan lainsäädännön tarkoituksena on Tornionjoen luonnonlohikannan suojelu ja lohta kalastetaan pääosin rysillä ja muilla kiinteillä pyydyksillä, hovioikeus katsoo, että kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun pyydyksen vahingollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon pyydyksen käyttämisen merkitys koko kysymyksessä olevan kalalajin säilymisen kannalta. Tällöin ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, että yksittäiset pyydyksiin joutuneet kalat voidaan vapauttaa vahingoittumattomina. Tämän vuoksi kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja A:n, B:n ja C:n käyttämiä kiinteitä pyydyksiä on pidettävä kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain 3 §:ssä tarkoitettuina vahingollisina pyydyksinä.

Syyksilukeminen ja oikeudenkäyntikulut

A, B ja C ovat myöntäneet syytteen tapahtumainkulun sinänsä oikeaksi. A, B ja c ovat syyllistyneet rikoksiin, joista syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta.

Koska A, B ja C ovat syyllistyneet niihin rikoksiin, joista syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta, valtio ei ole velvollinen korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulujaan käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeus tuomitsi A:n, B:n ja C:n kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain rikkomisesta kunkin 20 päiväsakon sakkorangaistukseen. A:n maksettavaksi tuomitun sakon määrä oli 860 euroa, B:n 200 euroa ja C:n 120 euroa.

Hovioikeus tuomitsi myös A:n, B:n ja C:n luvattomaan kalastukseen käyttämät pyydykset valtiolle menetetyiksi ja vapautti Suomen valtion velvollisuudesta maksaa A:lle, B:lle ja C:lle korvausta heidän oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.