Vaasan HO 04.07.2000 763
- Asiasanat
- Rikosprosessi, Syyttäjän oikeus hakea muutosta, Asianomistaja, Kontradiktorinen periaate, Suomen perustuslain 21 §
- Hovioikeus
- Vaasan hovioikeus
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 00/310
- Asianumero
- VaaHO:2000:2
- Ratkaisunumero
- 763
Asianomistajan vaatimukset oli selvitetty puutteellisesti esitutkinnassa eikä asianomistajalle ollut varattu mahdollisuutta täydentää esitutkinnassa antamaansa lausumaa. Asianomistajaa ei ollut kutsuttu käräjäoikeudessa pidettyyn pääkäsittelyyn, jossa hän olisi halunnut esittää yksityisoikeudellisen vaatimuksen, jonka tueksi hän olisi joutunut vetoamaan sellaisiin seikkoihin, joihin syyttäjän ei ollut tarvinnut vedota oman rikosoikeudellisen vaatimuksensa tueksi. Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati asian palauttamista käräjäoikeuteen sillä perusteella, että käräjäoikeus oli menettelyllään rikkonut Suomen perustuslain 21 §:ssä jokaiselle kansalaiselle turvattua oikeutta tulla kuulluksi asiassaan. Rikosasian vastaaja katsoi syyttäjän valitukseen vastatessaan, ettei syyttäjällä ollut muutoksenhakuoikeutta ja ettei asianomistajan oikeusasemaa ollut loukattu, koska tällä oli aina mahdollisuus nostaa rikosasiasta erillinen siviilikanne.
Hovioikeus totesi, että syyttäjällä oli tuomion oikeusvoimavaikutuksen
vuoksi muutoksenhakuoikeus niissä tapauksissa, joissa hän
oli ottanut ajaakseen asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen ja joutunut tämän vaatimuksen tueksi vetoamaan oikeudenkäynnin
kuluessa sellaisiin syytteen teonkuvauksen ulkopuolisiin seikkoihin,
joihin ei voitu enää myöhemmin vedota. Hovioikeus totesi
edelleen, että syyttäjällä oli ennen oikeudenkäynnistä rikosasioissa
annetun lain säätämistä katsottu olleen vastaajan eduksi muutoksenhakuoikeus
niissä tilanteissa, joissa lainvoiman saanut tuomio
olisi voitu ylimääräisten muutoksenhakukeinojen avulla poistaa.
Suomen perustuslain 21 §:ssä turvattu oikeus tulla kuulluksi oli
niin ikään ilmennyt aikaisemmin keskeisimmin juuri oikeudenkäymiskaaren
31 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa, jonka mukaan tuomiovirheenä
pidetään sitä, että henkilö, jota ei ole kuultu, kärsii
muutoin haittaa tuomiosta. Koska lainkohdan mukaisella haitalla
tarkoitettiin aiemmin mainitun oikeusvoimavaikutuksen ohella myös
tuomion täytäntöönpano- tai todistusvaikutusta ja koska asiassa
jo annetulla rikostuomiolla oli vahva todistusvaikutus, hovioikeus
katsoi, että asianomistaja kärsi vahinkoa siitä, ettei hänellä
ollut ollut tilaisuutta hyödyntää rikosprosessin yhteydessä esitettyä
oikeudenkäyntiaineistoa siviilioikeudellisen vaatimuksensa ajamisessa ja myös välttää erillisestä oikeudenkäynnistä aiheutuvat
kustannukset. Asianomistaja ei ollut täten saanut osakseen asianmukaista
oikeudenkäyntiä, jonka seikan valvomisen katsottiin kuuluvan
myös syyttäjälle. Valitus otettiin tutkittavaksi ja asia palautettiin
käräjäoikeuden uudelleenkäsiteltäväksi.
L oikeudenkäynnistä rikosasioissa 5 luku 15 § 1 Oikeudenkäymiskaari 31 luku 1 § 1 momentti 2 kohta
NJA 1994:59 HE 82/1995 vp. s. 73
LaVM 9/1997 vp. s. 12
Frände: Finsk straffprocessrätt I, 1999, s. 442
Jokela: Uudistuva rikosprosessi, 3. uud.p., 2000, ss. 205 ja 423-424
Lappalainen: Siviiliprosessioikeus I, 1995, s. 62
Valtakunnansyyttäjän yleinen ohje syyttäjille 1998:4, s. 3
Vuorenpää: Asianomistajan oikeudet rikosprosessilaissa, 1999, s. 178
Jäsenet: Kalervo Auerma, Lasse Silvennoinen, Tapani Koppinen
Esittelijä: Tomi Vistilä
Lainvoimainen (LVT:1)