8.12.2000

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

A, B ja C olivat yksissä tuumin 21.7.1999 Haukiputaalla tehneet ruumiillista väkivaltaa D:lle siten, että A oli lyönyt D:tä nyrkillä useita kertoja kasvoihin ja potkaissut tätä pari kertaa. B oli myös lyönyt D:tä nyrkillä ja töninyt häntä. C oli pahoinpitelyn ajan pidellyt D:tä käsistä kiinni, myös B oli pidellyt D:tä kiinni.

Pahoinpitelyn seurauksena D:lle oli tullut oikean silmän alaluomeen turvotusta, suun limakalvolle ruhjevammoja ja haavoja sekä kylkeen aristusta. Lisäksi nenästä oli alkanut tulla verta ja yksi hammas oli lohjennut.

A, B ja C olivat edellä mainitulla tavalla käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa yrittäneet pakottaa D:tä luopumaan taloudellisesta edusta, johon heillä ei ollut laillista oikeutta. Pahoinpitelyn tarkoituksena oli ollut pakottaa D kertomaan pankkikorttinsa tunnusluku. D ei kuitenkaan pahoinpitelystä huolimatta ollut kertonut tunnuslukua, joten teko oli jäänyt yrityksen asteelle.

Syyttäjä vaati A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta ryöstön yrityksestä. Toissijaisesti syyttäjä vaati kaikille vastaajille rangaistusta pahoinpitelystä.

Oulun käräjäoikeuden tuomio 15.6.2000

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syyllistynyt syytteessä mainitulla tavalla ryöstön yritykseen. Sen sijaan käräjäoikeuden mukaan ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että B ja C olisivat osallistuneet syytekohdassa kerrottuun tekoon. Käräjäoikeus tuomitsi A:n ryöstön yrityksestä sekä muista rikoksista yhteiseen 4 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta oli kohtuullistettu.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A vaati, että syyte ryöstön yrityksestä hylätään ja hänet tuomitaan tältä osin pahoinpitelystä. A vaati lisäksi, että hänelle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Perusteluinaan A lausui, että hän oli pahoinpitelemällä pyrkinyt saamaan D:ltä tämän pankkikortin tunnusluvun siinä kuitenkaan onnistumatta. Näin menetellessään hän oli syyllistynyt pakottamisen yritykseen. Koska pakottamisen yritys ei ole rangaistava teko, A oli enintään syyllistynyt pahoinpitelyyn. A lausui lisäksi, että hänelle tuomittu rangaistus oli muutoinkin kohtuuttoman ankara yleinen oikeuskäytäntö huomioon ottaen. A lausui myös, että hänelle tuomittua rangaistusta oli kohtuullistettava enemmän.

Vastaus

Syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

Perusteluinaan syyttäjä lausui, että käräjäoikeuden tuomio asiassa oli oikea. A oli pahoinpitelemällä pyrkinyt pakottamaan D:n luopumaan sellaisesta taloudellisesta edusta, johon A:lla ei ollut laillista oikeutta. Pankkikortin tunnuslukua on pidettävä lainkohdan tarkoittamana taloudellisena etuna, jolloin ryöstön yritys täyttyy.

Syyttäjä lausui lisäksi, että käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus oli oikeudenmukainen ja myös yleisen oikeuskäytännön mukainen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ryöstöön syyllistyy se, joka väkivaltaa käyttäen pakottaa toisen luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä ei ole oikeutta. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan taloudellisen edun käsitteeseen kuuluu, että rikos heikentää uhrin varallisuusasemaa, mikä voi ilmetä esimerkiksi joko jo saadun varallisuusarvon tai vasta odotettavissa olevan voiton menetyksenä (HE 66/1988vp).

D oli väkivaltaa käyttäen yritetty pakottaa ilmaisemaan häneltä anastetun pankkikortin tunnusluku. Kortin käyttäminen varojen nostoon pankkiautomaatista edellytti pankkikortin haltijan tunnusluvun tuntemista. Tunnuslukuun liittyi siten tässä tilanteessa tavoittelemisen arvoinen taloudellinen etu, johon rikoksentekijällä ei ollut laillista oikeutta.

A:lle tuomittu yhteinen vankeusrangaistus oli oikeassa suhteessa A:n syyksi luettuihin tekoihin ja yleiseen oikeuskäytäntöön nähden. Siinä oli myös kohtuuden mukaan otettu huomioon A:lle aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistus.

Ratkaisu

Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen