Rovaniemen HO 02.06.2000 375

Vahingonkorvaus

JULKISUUTEEN ANNETTAVA TIEDOTE

Rovaniemen hovioikeuden tuomiosta

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy ja Koillis-Suomen Säästöpankin entinen pankinjohtaja/toimitusjohtaja olivat hakeneet muutosta Kemijärven käräjäoikeuden tuomioon 30.1.1998.

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden oikeudenkäyntiaineisto ja tuomiot lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuun ottamatta ovat juttuun liittyvien pankkisalaisuuden piiriin kuuluvien seikkojen vuoksi salaisia 10 vuoden ajan käräjäoikeuden tuomion antopäivästä lukien. Tämän vuoksi ja asian yleistä mielenkiintoa herättävä laatu huomioon ottaen, hovioikeus on laatinut seuraavan julkisen koosteen tuomiostaan 2.6.2000.

Pankin hallituksen jäsenet olivat toistaneet hovioikeudelle antamassaan vastauksessa muun ohella vaatimuksen, että kanne tuli jättää tutkimatta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua siltä osin kuin käräjäoikeus oli katsonut, että Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy:llä oli säästöpankin seuraajana oikeus nostaa kanne ja päättänyt tutkia Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy:n kanteen. Hovioikeus ei myöskään muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua siltä osin kuin kanne oli tutkittu pankin hallituksen jäsenille ja toimitusjohtajalle myönnetystä vastuuvapaudesta huolimatta.

Siltä osin kuin kysymys oli Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy:n vaatimuksista hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta, jonka mukaan kanne oli hylätty pankin hallituksen jäseniä vastaan ajettuna. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu myöskään siltä osin kuin pankinjohtaja/toimitusjohtaja oli tuomittu maksamaan pankille vahingonkorvausta korvausta sovitellen 900 000 markkaa korkoineen.

Hovioikeus katsoi, että asiakaskokonaisuuksien A:n, B:n ja C:n taloudellinen tilanne ja vastuut pankille olivat sellaiset, että asiakaskokonaisuuksille vuonna 1990 myönnetyille luotoille ja takauksille olisi pitänyt olla turvaava vakuus. Vuonna 1991 asiakaskokonaisuuksille A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle myönnetyille luotoille ja takauksille olisi pitänyt olla asianmukainen vakuus. Asiakaskokonaisuuksien vakuusvajeen määrä suhteessa pankin omaan pääomaan ja varausten määrään nähden ei kuitenkaan ollut niin suuri, että luotonannossa olisi vaarannettu pankin vakavaraisuutta

Asiakaskokonaisuus A:n osalta hovioikeus totesi, että pankkitakausten A 2 ja A 3 myöntäminen ilman asianmukaista vakuutta oli tapahtunut tilanteessa, jossa pankki oli vuonna 1990 alkanut rahoittaa asiakkaan laajennusinvestointia. Investointia oli voitu sitä aloitettaessa pitää taloudellisesti perusteltuna ja sen oli voitu odottaa lisäävän yrityksen luotonhoitokykyä sekä kiinteistön arvoa vakuutena. Yritys harjoitti edelleen liiketoimintaa kiinteistöllä. Hovioikeus katsoi, kuten käräjäoikeuskin, että sanotut olosuhteet huomioon ottaen pankkitakausten myöntämiselle ja pankinjohtajan tekemälle vakuuksien vaihdolle toisen pankin kanssa oli pankin kannalta hyväksyttävä syy.

Asiakaskokonaisuuksien B:n ja C:n osalta hovioikeus totesi, että luottojen B 1 ja B 2 myöntäminen asiakaskokonaisuus B:lle ja pankkitakauksen C 4 myöntäminen asiakaskokonaisuus C:lle ilman turvaavaa vakuutta oli tapahtunut tilanteessa, jossa oli pyritty hoitamaan pankin edun mukaisesti pitkään alalla toimineiden asiakasyritysten tilapäiseksi uskottu ylivelkaantuminen. Yritysten toimintaedellytykset olivat pankin hankkimien taloudellisten selvitysten mukaan paranemassa. Luottopäätöksiä maaliskuussa ja lokakuussa 1990 tehtäessä ei yleinen taloudellinen laskusuhdanne tai ainakaan lama vielä ollut ennakoitavissa. Luottojen B 1 ja B 2 ja pankkitakauksen C 4 myöntämiselle ilman turvaavia vakuuksia oli siten noissa olosuhteissa ollut pankin kannalta hyväksyttävä syy. Asiakaskokonaisuuksien taloudellinen tilanne ei muuttunut paremmaksi, vaan entisiä luottoja jouduttiin hoitamaan uudella luotolla ja ottamaan lisää luottoa. Tämän vuoksi asiakaskokonaisuus B:n luototuksen jatkaminen pankkitakauksen B 4 myöntämisellä tammikuussa 1991 ja asiakaskokonaisuus C:n luototuksen jatkaminen pankkitakausten C 6 ja C 7 myöntämisellä tammi- ja maaliskuussa 1991 ei enää ollut pankin edun kannalta perusteltavissa. Hovioikeus katsoi, kuten käräjäoikeuskin, että pankkitakauksen B 4 myöntäminen asiakaskokonaisuus B:lle ja pankkitakausten C 6 ja C 7 myöntäminen asiakaskokonaisuus C:lle oli ollut huolimatonta. Lisäksi pankinjohtaja oli ylittänyt luottovaltuutensa ja toiminut sopimattomasti suhteessa pankkiin osallistuessaan ja valmistellessaan asiakaskokonaisuus C:n luototusta, jonka vastuunalaiseen yhtiömieheen hänellä oli sukulaisuussuhde.

Asiakaskokonaisuus D:n osalta hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei kanteessa kyseessä olevaa luottoa ollut myönnetty ilman asianmukaisia vakuuksia.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus oli todennut pankinjohtaja/toimitusjohtajan menetelleen huolimattomasti vapauttamalla parhaimmalla etuoikeudella olevia, omistamaansa kiinteistöön kiinnitettyjä ja pankille pantattuja haltijavelkakirjoja ja luovuttamalle ne toiselle pankille sekä siltä osin kuin hänen oli todettu toimineen huolimattomasti luotottaessaan ilman turvaavia vakuuksia asiakaskokonaisuus G:tä ja Kiinteistö Oy E:tä ja F:ää, joihin nähden hän on lisäksi ollut esteellinen.

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal SSP-Oy oli kanteessaan vaatinut hallituksen jäseniltä vahingonkorvausta niistä luottotappioista, jotka olivat syntyneet, kun A:n, B:n, C:n ja D:n asiakaskokonaisuuksille oli myönnettyjä luottoja ja annettu pankkitakauksia. Luotot oli myönnetty ja maksettu asiakkaalle ja pankkitakaussitoumukset annettu pankkia sitovasti hallituksen jäsenten sitä tietämättä jo ennen hallituksen tekemiä päätöksiä. Hovioikeus katsoi, että vahingot eivät siten olleet syntyneet hallituksen kokouksissa tehtyjen päätösten seurauksena eivätkä hallituksen jäsenet olleet sen vuoksi vastuussa kanteessa tarkoitetusta vahingoista.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.