Rovaniemen HO 23.03.2000 181

Liikennerikos

Esittely 2.3.2000

Diaarinumero R 99/763
Esittely 2.3.2000
Taltionumero 181
Antopäivä 23.3.2000

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta

1) törkeästä rattijuopumuksesta, koska A oli 5.9.1999 Sallassa kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 1,50 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että rikos oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, ja

2) liikenteen vaarantamisesta, koska A oli 5.9.1999 Sallassa kuljettaessaan B:n omistamaa henkilöautoa Sallatunturin Kelopirtin yleisesti liikenteeseen käytetyllä piha-alueella ja pyrkiessään peruuttamaan autoa törmännyt C:n omistaman ja D:n kuljettaman henkilöauton etupuskuriin vaurioseurauksin. A oli tuolla menettelyllään laiminlyönyt peruuttaa ajoneuvoa yleisesti liikenteeseen käytettävällä piha-alueella vaaratta ja muita estämättä. A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle.

Kemijärven käräjäoikeuden tuomio 9.11.1999

Käräjäoikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla A:n syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. Liikenteen vaarantamisen osalta käräjäoikeus totesi A:n myöntäneen syytteen oikeaksi. Käräjäoikeus sovelsi uutta lakia (545/1999) syytetyn eduksi, koska sen soveltaminen johti lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekohetkellä voimassa olleen lain (267/1981) soveltaminen.

Rikoslain 23 luvun 1 §:n 3 momentin (545/1999) mukaan pykälää liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ei sovellettu, jos menettely oli omiaan aiheuttamaan ainoastaan vähäisen vaaran.

A oli kertonut lähteneensä humalaisena peruuttamaan Kelopirtin piha-alueella sillä seurauksella, että hän väistäessään toista ajoneuvoa oli törmännyt kuljettamansa ajoneuvon takana pysähtyneenä seisoneen ajoneuvon etupuskuriin. Liikenne piha-alueella oli ollut tapahtumahetkellä ruuhkainen. Törmäyksestä aiheutuneet vahingot olivat olleet vähäiset.

Hallituksen esityksen (32/1997) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vaaran vähäisyyttä arvioitaessa oli otettava huomioon muun ohessa tapahtumaolosuhteet ja teosta mahdollisesti aiheutuvan vahingon vakavuus.

Tässä tapauksessa ajomatka oli ollut lyhyt ja tapahtumapaikkana oli ollut hotellin pysäköintialue. A:n menettelystä oli aiheutunut ainoastaan vähäisiä vahinkoja. Tapahtuma oli johtunut pikemminkin normaalin ja sallitun riskin puitteissa toimimisesta. Teon myöntäminen ei tapahtuman olosuhteet huomioon ottaen riittänyt syyksilukemisen perusteeksi. Käräjäoikeus katsoi, että A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan ainoastaan vähäisen vaaran. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteen liikenteen vaarantamisesta ja tuomitsi A:n rikoslain 23 luvun 2 §:n (655/1994) nojalla törkeästä rattijuopumuksesta 35 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen 31.12.2000 päättyvin koetusajoin sekä sen ohella 20:een 22 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 440 markkaa. Lisäksi A määrättiin ajokieltoon.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Virallinen syyttäjä toisti vaatimuksensa A tuomitsemisesta rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta. Toissijaisesti syyttäjä vaati A:lle rangaistusta liikennerikkomuksesta. Syyttäjä lausui, että A:n teko ei ollut tapahtumaolosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

Vastaus

A ei vastannut valitukseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että A oli sangen vahvassa humalatilassa ryhtynyt hotellin pysäköintialueella peruuttamaan hallinnassaan ollutta ajoneuvoa sillä seurauksella, että hän oli väistäessään toista ajoneuvoa törmännyt kuljettamansa ajoneuvon takana pysähtyneenä olleen ajoneuvon etupuskuriin. Liikenne pysäköintialueella oli ollut tapahtumahetkellä ruuhkainen. Törmäyksestä aiheutuneet vahingot olivat olleet vähäiset.

Törmäys oli ainakin osaksi johtunut siitä, ettei A humalatilansa vuoksi ollut kyennyt havaitsemaan tapahtumapaikan muuta liikennettä. Vaikka A:n menettelystä ei ollut aiheutunut muuta kuin vähäisiä omaisuusvahinkoja, muun vahingon mahdollisuus ei ollut ollut olosuhteet huomioon ottaen vähäinen. Kysymyksessä ei siten ollut rikoslain 23 luvun 1 §:n 3 momentissa (545/1999) tarkoitettu vähäistä vaaraa koskeva tilanne. Uuden lain soveltaminen ei johtanut lievempään lopputulokseen, joten rikokseen oli sovellettava tekohetkellä voimassa ollutta lakia. A oli syytteessä kuvatulla menettelyllään, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle, syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A:n syyksi luettiin käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen lisäksi tieliikennelain 20 §:n ja 98 §:n (267/1981) nojalla liikenteen vaarantaminen. A tuomittiin noista rikoksista yhteiseen 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen käräjäoikeuden tuomitsemine koetusaikoineen sekä käräjäoikeuden tuomitsemaan oheissakkoon. Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jäi pysyväksi.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.