Rovaniemen HO 10.02.2000 82

Velallisen epärehellisyys

Pääkäsittely 11.1.2000

Diaarinumero R 99/439
Pääkäsittely 11.1.2000
Taltio 82
Antopäivä 10.2.2000

OULUN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 8.6.1999

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 23.2.1994 - 10.1.1995 tehdystä velallisen epärehellisyydestä 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjän valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan hänen syykseen luetun velallisen epärehellisyyden sijasta törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja että rangaistusta joka tapauksessa korotetaan ja A:lle tuomitaan oheissakko.

Syyttäjä on perusteluinaan lausunut, että A:n teollaan tavoitteleman hyödyn määrä ja teon erityinen suunnitelmallisuus huomioon ottaen rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rikos oli täyttynyt, kun A oli lain vastaisesti nostanut itselleen X Oy:n varoja. Tämän vuoksi hänen myöhemmin suorittamansa verovelan lyhennys ja verovirastolle esittämänsä maksusuunnitelma eivät teon kokonaisarvostelussa poistaneet rikoksen törkeyttä. A:lle tuomittu rangaistus ei missään tapauksessa ollut riittävän ankara suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja hänen rikoksesta ilmenevään syyllisyyteensä. Pelkkä ehdollinen rangaistus ei ollut riittävä seuraamus A:n teosta.

Veroviraston valitus

Verovirasto on vaatinut, että A tuomitaan hänen syykseen luetun velallisen epärehellisyyden sijasta törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja että rangaistusta joka tapauksessa korotetaan ja A:lle tuomitaan oheissakko. Verovirasto on vielä vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan viraston oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 5.000 markalla korkoineen. Verovirasto on perusteluinaan viitannut syyttäjän valituksessaan esittämiin perusteisiin.

A:n valitus

A on vaatinut, että syyte ja veroviraston korvausvaatimukset hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 9.952,76 markalla. A on lisäksi vaatinut, että joka tapauksessa rangaistus lievennetään sakoksi tai sitä ainakin alennetaan. A on vielä vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn hänen itsensä ja todistaja B:n kuulemiseksi.

A on perusteluinaan lausunut, ettei hän ollut asiassa velallinen eikä velallisen vastuussa X Oy:n selvitysmiehenä tekemistään toimista. X Oy:llä ei A:n yhtiöstä sen selvitystilan aikana varoja nostaessa ollut olemassaolevia eikä hänen tiedossaan olleita odotettavia taloudellisia vaikeuksia. X Oy ei ollut missään vaiheessa olemassaolonsa aikana myöskään maksukyvytön. X Oy:n purkamisen jälkeinen maksukyvyttömyys ja verojen maksamatta jättäminen oli aiheutunut siitä, että A:n jako-osuutena itselleen yhtiöstä siirtämä Y Oy:ltä oleva saaminen oli jäänyt A:lta saamatta täysin odottamattomista ja hänestä itsestään riippumattomista syistä. A oli voinut perustellusti uskoa, että kyseisestä saatavasta kertyy ennen verojen erääntymistä niiden maksamiseen tarvittavat varat. Edellä mainituista syistä A ei ollut myöskään tiennyt menettelynsä voivan vahingoittaa verottajan taloudellisia etuja. Hänen tarkoituksenaan ei ollut ollut laiminlyödä verojen maksamista. A:lla oli ollut lisäksi hyväksyttävä syy varojen nostamiseen yhtiöstä, koska hän oli ollut yhtiön ainoa osakas ja hän oli purkaessaan yhtiön ottanut vastattavakseen myös sen veloista.

Vastaukset

Syyttäjä on vastannut A:n valitukseen ja vaatinut, että se hylätään käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla.

Verovirasto on vastannut A:n valitukseen ja vaatinut, että se hylätään käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla. Lisäksi verovirasto on toistanut käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän toissijaisella perusteella esittämänsä vahingonkorvausvaatimuksen muutettuna siten, että korvauksen määrä oli yhteensä 592.892 markkaa ja pääoma 7.2.1996 lukien laskettavalle viivästyskorolle 170.309 markkaa.

A on vastannut syyttäjän sekä veroviraston valituksiin ja vaatinut, että ne hylätään käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

A on 22.9.1993 muuttanut omistamansa Y Oy:n nimen X Oy:ksi ja samana päivänä saanut rekisteröidyksi uuden Y Oy nimisen yhtiön. X Oy on 23.10.1993 asetettu selvitystilaan ja A on yhtiön selvitysmiehenä 1.1.1994 myynyt sen koko käyttö ja vaihto-omaisuuden uudelle Y Oy:lle velaksi 2.970.795 markalla. A on 28.1.1994 myynyt uuden Y Oy:n koko osakekannan puolisolleen ja lapsilleen.

Y Oy:n on tullut suorittaa kauppahinta X Oy:lle kokonaisuudessaan 30.6.1994 mennessä. A on Y Oy:n lyhennettyä velkaansa X Oy:lle 23.2., 23.3. ja 28.7.1994 yhteensä 673.900 markalla nostanut välittömästi maksujen tapahduttua yhtiön tililtä 650.000 markkaa omaan käyttöönsä. A on ollut mainitut varat nostaessaan tietoinen yhtiön toiminnasta vuosilta 1993 ja 1994 syntyneistä vielä nostoajankohtana maksuun panemattomista 687.406 markan veroveloista. A on ollut varat nostaessaan tietoinen myös vuonna 1994 maksuun pantavista X Oy:n 350.500 markan määräisistä ennakkoveroista. A on maksanut ennakkoverot Y Oy:n 23.8 ja 23.12.1994 välisenä aikana X Oy:lle suorittamilla yhteensä 336.000 markan määräisillä velan lyhennyksillä. Sen sijaan vuoden 1993 osalta 2.2. ja 4.4.1995 sekä vuoden 1994 osalta 7.12.1995 ja 7.2.1996 maksettaviksi erääntyneet verovelat on A:n myöhemmin maksamaa 124.129 markkaa lukuun ottamatta jääneet suorittamatta valtiolle. Y Oy on vuoden 1994 aikana lyhentänyt velkaansa X Oy:lle yhteensä 1.009.900 markalla. Tämän jälkeen velkaa ei ole lyhennetty.

A on jakokirjalla 10.1.1995 purkanut X Oy:n ja luovuttanut itselleen yhtiön vielä jäljellä olevasta kauppahintasaatavasta koostuvat varat sekä ottanut vastattavakseen yhtiön verovelat. A:n X Oy:stä nostamat jakoennakot on kirjattu yhtiön lainasaamisiin A:lta. Hovioikeus toteaa, että A on osakeyhtiölain selvitystilaa koskevien säännösten vastaisesti X Oy:n selvitysmiehenä jakanut yhtiön omaisuutta itselleen ennen kuin hänen tiedossaan ollut verovelka oli maksettu. A ei ole myöskään pannut erääntymättömän verovelan maksamista varten tarpeellisia varoja erilleen.

A:n mukaan hänellä oli ollut X Oy:stä varoja nostaessaan perusteltua syytä olettaa, että Y Oy:ltä olevasta vajaan kolmen miljoonan määräisestä saatavasta tulisi kertymään riittävästi varoja X Oy:n kaikkien myöhemmin erääntyvien verojen maksamiseen. Tämän on vastannut myös todistajana kuullun KHT-tilintarkastaja D:n käsitystä tilanteesta.

Y Oy:n kirjanpidosta esitetyn selvityksen mukaan rakentaja-yhtiöstä erillisen lomaosakkeiden myyntiorganisaation myyntiprovisio on ollut vajaat 40 prosenttia yhtiön bruttomyynnistä. Kun Y Oy:n on ollut tarkoitus maksaa kauppahintavelkansa X Oy:lle tältä ostamansa lomaosakekannan myynnistä saamillaan tuloilla, ei X Oy:n saaminen edellä mainitut myyntipalkkiot huomioon ottaen ole alunperinkään ollut välttämättä ainakaan koko määrältään realistinen. Toisaalta Y Oy:n on esitetyn selvityksen mukaan ollut tarkoitus jatkaa toimintaansa ja hankkia tuloja myös rakenteilla olevien ja myöhemmin rakennettavien lomaosakkeiden myynnistä.

A:n mukaan Y Oy:n vaikeudet ovat alkaneet täysin yllättäen vuonna 1995 yhtiön ja koko lomaosakealan saatua runsaasti negatiivista julkisuutta. Y Oy:n lomaosakemyynti on pysähtynyt lähes kokonaan ja myös huomattava määrä aiemmin tehtyjä kauppoja on jouduttu purkamaan. Tämän vuoksi Y Oy ei ole pystynyt maksamaan velkaansa X Oy:lle eikä X Oy puolestaan verovelkojaan valtiolle.

Y Oy:n kirjanpidosta esitetystä selvityksestä ilmenee, että yhtiön lomaosakemyynti on vuoden 1995 ensimmäisellä puoliskolla kääntynyt laskuun, joka on edelleen jyrkentynyt vuoden 1995 jälkimmäisellä puoliskolla. Myös purettujen lomaosakekauppojen määrä on vuoden 1995 aikana lisääntynyt. Ei ole kuitenkaan uskottavaa, että Y Oy:n kirjanpidon osoittamat taloudelliset vaikeudet olisivat vuonna 1995 alkaneet niin yllättäen, etteivät ne jo vuoden 1994 aikana olisi olleet tiedossa tai ennakoitavissa.

A on myynyt 28.1.1994 uuden Y Oy:n osakekannan tuona ajankohtana 15 ja 18-vuotiaille lapsilleen sekä puolisolleen. A on ollut uuden Y Oy:n toimitusjohtaja. A:n on täytynyt olla X Oy:stä varoja nostaessaan sekä toimitusjohtajan että asiayhteydestä ilmenevän tosiasiallisen asemansa perusteella tietoinen myös uuden Y Oy:n silloisesta ja odotettavissa olevasta taloudellisesta tilanteesta.

Rikoslain 39 luvun 1 §:n velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön soveltamisen edellytyksenä on, että velallinen tietää jo olemassaolevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja ja että velallinen aiheuttaa teollaan maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa sitä. Hovioikeus toteaa, että velallisen epärehellisyys on niin sanottu vaarantamisrikos, jonka toteutuminen ei edellytä, että velallisen suoranaisena tarkoituksena olisi hyötyminen velkojien kustannuksella. Kysymys on siitä, onko A X Oy:n varoja nostaessaan tiennyt yhtiön mahdollisesti jo olemassaolevista tai odotettavista taloudellista vaikeuksista ja varojen noston voivan tämän vuoksi vahingoittaa verottajan taloudellisia etuja.

A on 23.2, 23.3 ja 28.7.1994 nostanut jako-osuusennakkona itselleen selvitystilassa olleen X Oy:n varoja tilanteessa, jossa yhtiöllä ei ole ollut enää liiketoimintaa ja sen ainoa varallisuus on muodostunut sillä Y Oy:ltä olleesta saamisesta. Tässä tilanteessa A:n on täytynyt edellä selvitetyillä perusteilla tietoisena Y Oy:n odotettavista taloudellista vaikeuksista tietää menettelynsä johtavan rikoslain 39 §:ssä tarkoitetulla tavalla myös X Oy:n taloudellisiin vaikeuksiin sekä tällä perusteella tekonsa voivan vahingoittaa verottajan taloudellisia etuja. A:n suorittama X Oy:n varojen nostaminen on myös tosiasiallisesti aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömäksi tulemisen verottajaan nähden.

Edellä mainituilla sekä muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A on syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan velallisen epärehellisyyteen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu muilta kuin siltä osin, että A velvoitettiin korvaamaan valtiolle vahingonkorvauksena käräjäoikeuden tuomitseman 595.877 markan sijasta 592.892 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 175.180,50 markalle 10.1.1995 lukien, 74.108,50 markalle 31.10.1995 lukien, 173.294 markalle 7.12.1995 lukien ja 170.309 markalle 7.2.1996 lukien.

Hovioikeudessa äänestys

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.