Finlex ®

Tappo

	Rovaniemen HO
Diaarinumero:	R 99/330
Antopäivä:	17.12.1999
Ratkaisunumero:	861
Esittelypäivä:	--
Asianumero:	RHO:1999:13

Pääkäsittely 4. ja 18.11.1999

Diaarinumero R 99/330
Pääkäsittely 4. ja 18.11.1999
Taltionumero 861
Antopäivä 17.12.1999

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

Syyttäjä lausui, että A oli yöllä 16.3.1999 Kuusamossa lähtenyt tyytymättömänä asuntonsa lämmitykseen, jota hoidettiin B:n asunnosta, etsimään B:tä Mora-puukko mukanaan. A ja B olivat kohdanneet ulkona ja käyneet toisiinsa käsiksi. A oli tuossa tilanteessa tappanut B:n lyömällä tätä puukolla yhden kerran vasemmalle rintakehälle ja kaksi kertaa selkäpuolelle oikeaan hartiaan ja oikeaan olkavarteen. Rintakehälle osunut lyönti oli läpäissyt vasemman keuhkon ja ulottunut nousevaan aorttaan, minkä seurauksena sydänpussiin ja rintaonteloon oli vuotanut verta ja B oli kuollut. Haava oli ollut 17 senttimetriä leveä ja noin 8 senttimetriä syvä. Hartiaan osunut lyönti oli aiheuttanut 18 millimetriä leveän ja 3 senttimetriä syvän haavan sekä olkavarteen osunut lyönti 10 millimetriä leveän ja 2 senttimetriä syvän haavan.

Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen taposta, menettämään sotilasarvonsa sekä korvaamaan valtiolle ruumiinavaus- ja todistelukustannukset ja että puukko tuomitaan valtiolle menetetyksi.

Vastaus

A myönsi syyllistyneensä pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen ja vaati, että syyte enemmälti hylätään.

A lausui, että hänellä ei ollut ollut tarkoitusta tappaa B. Hän oli lyönyt B:tä vain kerran puukolla selkäpuolelle. B:n rintaan tulleen vamman oli täytynyt syntyä vahingossa A:n kädessä olleesta puukosta, kun A ja B olivat tapelleet.

Kuusamon käräjäoikeuden tuomio 19.5.1999

Käräjäoikeus totesi sekä A:n että B:n olleen tapahtumahetkellä vahvahkossa humalatilassa. Tällä seikalla oli oletettavasti ollut vaikutusta siihen, että A:n arviointikyky yhteenottotilanteessa oli ollut heikentynyt. A:n kädessä ollut puukko oli saattanut osua B:n rintaan A:n sitä tietämättä. A ei ollut kertomansa mukaan tarkoittanut tappaa B:tä eikä myöskään voitu edellyttää, että hänen olisi kerrotussa tappelutilanteessa täytynyt käsittää tekonsa varmaksi tai varsin todennäköiseksi seuraukseksi B:n kuolema. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi syytteen tahallisesta taposta.

A oli kuitenkin puukolla varustautuneena lähtenyt tapaamaan B:tä. Todistaja C oli kertonut, että B oli kehottanut A:tä yhteenottotilanteessa panemaan puukon pois. A ei ollut B:n kehotuksestakaan luopunut puukosta, vaan oli koko tappelutilanteen ajan pitänyt puukkoa kädessään. A:n voitiin katsoa tienneen, että hänen menettelystään saattoi seurata B:lle vammoja. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi A:n menetelleen törkeän huolimattomasti.

Käräjäoikeus lausui, että A oli siten kerrotulla menettelyllään aiheuttamalla B:n kuoleman törkeästä huolimattomuudestaan syyllistynyt törkeään kuolemantuottamukseen, kun tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Lisäksi käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn, kun tämä oli pistämällä puukolla B:tä hartiaan aiheuttanut tälle vaikean ruumiinvamman ja tekoa oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Käräjäoikeus tuomitsi A:n kohdan 1 törkeästä kuolemantuottamuksesta ja kohdan 2 törkeästä pahoinpitelystä 5 vuoden vankeusrangaistukseen sekä määräsi tämän sotilasarvon menetetyksi, tuomitsi puukon valtiolle menetetyksi ja määräsi A:n korvaamaan valtiolle ruumiinavauskustannukset.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitukset

Kihlakunnansyyttäjä on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa kerrotun syytteensä ja vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen taposta. Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan kohdassa 2 törkeästä pahoinpitelystä, koska tämä oli syytteessä kerrotulla tavalla tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa lyömällä tätä teräaseella kolme kertaa. A oli pahoinpitelyllä aiheuttanut B:lle vaikean ruumiinvamman ja hengenvaarallisen tilan, pahoinpitelyssä oli käytetty teräasetta ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Edelleen syyttäjä on vaatinut, että A:lle tuomittua rangaistusta kovennetaan.

Perusteluinaan syyttäjä on lausunut, että käräjäoikeus oli arvioinut esitetyn näytön virheellisesti. B:ssä oli tapahtuman jälkeen havaittu kolme syytteessä kerrottua pistohaavaa. A:n kertomusta tapahtumien kulusta ei voitu pitää luotettavana tämän humalatilasta johtuen. Lisäksi A:n kertomus oli ristiriidassa käräjäoikeudessa todistajana kuullun C:n kertomuksen kanssa. C oli kertonut nähneensä A:n poistuvan paikalta heti sen jälkeen, kun B oli lyyhistynyt maahan. A puolestaan on väittänyt lyöneensä B:tä vain kevyesti puukolla selkään sen jälkeen, kun tämä oli kaatunut maahan ja että tuo lyönti oli ollut ainoa tahallinen lyönti. B:n rintaan saama vamma viittasi siihen, että kyseessä oli ollut voimakas puukonisku, jonka oli täytynyt tapahtua A:n ja B:n kamppailun loppuvaiheessa ennen tilannetta, jossa B oli todistaja C:n mukaan lyyhistynyt maahan ja A oli heti poistunut paikalta. Huomioon ottaen B:ssä havaittujen puukonpistojen lukumäärä ja erityisesti rintakehällä olevan pistohaavan sijainti ja syvyys sekä todistaja C:n havainnot, A oli tahallaan lyönyt B:tä puukolla rintaan. A:n oli täytynyt käsittää, että lyönnistä varsin todennäköisesti seuraisi B:n kuolema.

A on lausunut kohdassa 2 syyllistyneensä vain pahoinpitelyyn ja vaatinut, että syyte enemmälti hylätään. Toissijaisesti A on vaatinut, että rangaistusta alennetaan.

Perusteluinaan A on lausunut, että ruumiinavauslausunnon mukaan B:n oikeaan hartiaan 5 senttimetriä lapaluun yläreunan alapuolelle oli kohdistunut teräaseen pisto, joka oli ulottunut ihonalaiseen kudokseen. Tämä A:n B:lle aiheuttama ruumiinvamma ei ollut ollut vaikea eikä A ollut tarkoittanutkaan aiheuttaa B:lle vaikeaa ruumiinvammaa. Yksin se seikka, että A oli käyttänyt pahoinpitelyssä teräasetta, ei tehnyt pahoinpitelyä törkeäksi. Kokonaisuudessaan arvostellen teko ei ollut törkeä. Rangaistusta mitattaessa tuli ottaa huomioon myös se seikka, että B oli menettelyllään aiheuttanut riidan.

Vastaukset

Syyttäjä on vastannut A:n muutoksenhakemukseen ja vaatinut, että se hylätään.

A on vastannut syyttäjän muutoksenhakemukseen ja vaatinut, että se hylätään. Perusteluinaan A on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja lausunut, että B:n kuolema ei vastannut sitä, minkä A oli käsittänyt tekonsa seuraukseksi tekohetkellä. A ei ollut tahallaan lyönyt B:tä kolmea kertaa vaan ainoastaan yhden kerran.

Hovioikeus on 4. ja 18.11.1999 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on myöntänyt, että hän on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin ottanut tupettoman puukon mukaansa ja lähtenyt etsimään B:tä. Tultuaan B:n kanssa vastakkain pimeässä hän on ryhtynyt painimaan B:n kanssa. Hän on väittänyt, ettei hän ollut havainnut puukon osuneen B:hen muutoin kuin silloin, kun hän oli tuikannut tätä tappelun päätteeksi kerran kevyesti selkään. Lisäksi A on väittänyt, että B:llä oli ollut kädessään jonkinlainen ase lyöntiasentoon kohotettuna silloin, kun B oli ollut tulossa häntä vastaan.

Tehdyn teknisen tutkinnan mukaan tapahtumapaikalta ei ole löydetty mitään lyömäaseeksi sopivaa välinettä. Viitteitä ei myöskään ole siitä, että B olisi ottanut kengän jalastaan uhatakseen sillä A:ta. Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että A olisi ollut hätävarjelutilanteessa.

B:ssä on todettu käräjäoikeuden tuomiossa kerrotut kolme puukoniskusta aiheutunutta haavaa, joista rinnalle osunut haava on aiheuttanut B:n kuoleman. A on edellä kerrotuin tavoin kiistänyt aiheuttaneensa B:lle muita kuin tämän selkäpuolella olevan puukonpistohaavan. Sen hän oli aiheuttanut B:lle tuikkaamalla tätä selkään, kun B oli maannut maassa.

Hovioikeudessa todistajana kuultu C on kertonut, että hän oli nähnyt A:n ja B:n painivan pystyssä aika kauan ja B:n sen jälkeen kaatuvan maahan. A oli tuolloin välittömästi poistunut paikalta. Tuo seikka ei tue A:n kertomusta siitä, että hän olisi lähtiessään tuikannut jo maassa maannutta B:tä puukolla selkään. C on hovioikeudessa lisäksi lausunut, että hän ei enää muistanut, että B olisi kehottanut A:ta tappelun aikana panemaan puukon pois. C on kuitenkin sanonut, että hänen esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa asiasta antamansa lausunnot olivat todenmukaiset. Noissa kertomuksissa C on yhdenmukaisesti kertonut kuulleensa B:n kehottaneen A:ta panemaan puukon pois. Hovioikeus katsoo selvitetyksi, että B on kehottanut A:ta panemaan puukon pois. A ei ole noudattanut kehotusta, vaan hänellä on ollut puukko kädessä koko tappelun ajan.

C:n kertomuksella on myös näytetty, että A:n väite vain yhdestä tahallisesta puukonpistosta ei pidä paikkaansa. Myös B:lle aiheutunut kuolettava vamma viittaa siihen, että kyseessä ei ole ollut tuottamuksellisesti tappelun kuluessa aiheutunut vamma, kun otetaan huomioon, että puukoniskusta jääneen haavan perusteella on pääteltävissä, että puukko on uponnut B:hen koko terän pituudelta.

Edellä kerrottu lyönti on tapahtunut pimeässä ja tappelun kuluessa. A on kolme kertaa lyönyt veitsellä B:tä ylävartaloon. A:n on täytynyt ymmärtää, että B tuon menettelyn seurauksena varsin todennäköisesti kuolee. A on siten syyllistynyt tappoon.

Ratkaisu

Hovioikeus tuomitsi A:n taposta 9 vuoden vankeusrangaistukseen ja määräsi tämän edelleen pidettäväksi vangittuna.

Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen