24.11.1999

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

A oli tahallaan yrittänyt tappaa ravintolan vahtimestarina toimineen B:n siten, että oli ampunut tätä 6,35 millimetrin pistoolilla kohti keskivartaloa. Nähdessään A:n kohottavan aseensa B oli refleksinomaisesti kohottanut kättään, jolloin luoti oli lävistänyt B:n oikean kämmenen ja pysähtynyt nivuseen. Teko oli näin jäänyt ulkoisen esteen vuoksi yritysasteelle. Lisäksi A oli ilman asianmukaista lupaa pitänyt hallussaan edellä kerrottua pistoolia ja viittä siihen sopivaa patruunaa.

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta tapon yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta.

Oulun käräjäoikeuden tuomio 17.6.1999

Käräjäoikeus lausui selvitetyksi, että B ja ravintolan toinen vahtimestari eivät olleet millään tavoin uhanneet A:ta, eikä heidän ja A:n välillä ollut ollut riitaa tai edes sanaharkkaa. Tilanne ei siten ollut ollut A:n kannalta millään tavalla yllättävä tai äkillinen, eikä hänellä ollut ollut mitään aihetta puolustaa itseään. Kun lisäksi otettiin huomioon, että A oli aikaisemmin samana iltana toisessa ravintolassa käyttäytynyt väkivaltaisesti ja esittänyt ampumis- ja tappouhkauksia, käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli tahallaan yrittänyt tappaa B:n, mutta teko oli ulkoisen esteen vuoksi jäänyt yritysasteelle.

Rangaistuksen mittaamisen osalta käräjäoikeus lausui, että A oli tuomittu useita kertoja ehdottomaan vankeusrangaistukseen väkivaltarikoksista, joista osa oli ollut törkeitä. Sen vuoksi rangaistusta oli kovennettu. Rangaistusta lisäävänä tekijänä oli otettu huomioon myös se seikka, että teko oli kohdistunut työtehtävissä olevaan henkilöön ilman, että sen kohde olisi millään tavalla siihen myötävaikuttanut. Rangaistusta määrättäessä oli kohtuuden mukaan otettu sitä alentavana seikkana huomioon Oulun käräjäoikeuden 11.5.1999 tuomitsema ehdoton vankeusrangaistus, kuitenkin huomioiden, että sitä oli jo kohtuullistettu kahden aikaisemman tuomion perusteella.

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli syyllistynyt niihin tekoihin, joista hänelle oli vaadittu rangaistusta, ja tuomitsi A:n tapon yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta 3 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus kohtuullisti rangaistusta ottamalla huomioon edellä mainitun lainvoimaa vailla olevan tuomion. Lisäksi käräjäoikeus määräsi menetetyksi A:n 23.1.1998 alkaneen ehdonalaisen vapauden.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Syyttäjän valitus

Syyttäjä vaati, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.

Syyttäjä lausui, että teko oli tehty ampuma-aseella ja se oli kohdistunut työtehtävässä olleeseen henkilöön. B ei myöskään ollut provosoinut A:ta.

A:n valitus

A vaati, että syyte tapon yrityksestä hylätään ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

A lausui, että hän oli kokenut tilanteen uhkaavana. Hänen tarkoituksena oli ollut ainoastaan pelotella B:tä taskustaan ottamallaan aseella, joka oli kuitenkin lauennut vahingossa. Kysymyksessä oli ollut tuottamuksellinen teko. Joka tapauksessa hänelle tuomittu rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa tekoon.

Vastaukset

Syyttäjä vaati, että A:n valitus hylätään.

A vaati, että syyttäjän valitus hylätään.

B vaati, että A:n valitus hylätään.

Pääkäsittely

Hovioikeus on 25.10.1999 toimittanut jutussa pääkäsittelyn.

HOVIOIKEUDEN PÄÄASIARATKAISUN PERUSTELUT

Hovioikeuden pääkäsittelyssä todistelutarkoituksessa kuultujen B:n ja A:n sekä todistajien C:n, D:n ja E:n kertomuksista ei ole ilmennyt mitään, mikä antaisi aihetta arvioida näyttöä noilta osin toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

A on vedonnut siihen, että hän oli käsittänyt B:n uhanneen
häntä. Tältä osin hovioikeuden pääkäsittelyssä on kuultu todistajina F:ää ja G:tä.

F ei ole tehnyt havaintoja nyt kysymyksessä olevasta
tapahtumasta.

G on kertonut, että ravintolan ovella A:n ja B:n välillä oli ollut huutelua. A ja G olivat lähteneet pois paikalta ja he olivat olleet ylittämässä katua, kun B oli lähtenyt heidän peräänsä. Tilanne oli sekä hänestä että A:sta näyttänyt uhkaavalta. G oli kuullut laukauksen.

G on ollut tapahtuma-aikaan humalassa. Lisäksi hänen kertomuksensa tilanteen uhkaavuudesta on osaltaan perustunut A:n käsitykseen asiasta. Hän ei ole kyennyt kertomaan laukausta välittömästi edeltäneistä tapahtumista tarkemmin. Sen vuoksi G:n kertomus ei edes yhdessä A:n kertomuksen kanssa ole riittävä näyttö väitetystä B:n uhkaavasta käyttäytymisestä. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoo näytetyksi, että A:lla ei ole ollut aihetta puolustaa itseään. Muilta osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Rangaistuksen mittaaminen

A on kantanut mukanaan ladattua käsiasetta. Hän on tahallaan yrittänyt surmata työvuorossa olleen ravintolan vahtimestarin. Sen vuoksi käräjäoikeuden A:lle tuomitsema rangaistus ei ole oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen eikä rikoksista ilmenevään hänen syyllisyyteensä. Rangaistusta on korotettava.

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS

4 vuotta 3 kuukautta vankeutta

Rangaistusta korotettu.

Rangaistusta kohtuullistettu. Otettu huomioon Oulun KO:n 10. osaston ei lainvoimainen tuomio 11.05.1999.

Rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tehtävä vähennys 2 kuukautta.

Vapaudenmenetysaika 30.04 - 29.06.1999

Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi.

VANGITTUNA PITÄMINEN

A on pakkokeinolain 1 luvun 26 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 26a §:n nojalla pidettävä edelleen vangittuna kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai asiassa toisin määrätään.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen