Helsingin HO 29.12.1988 2265

Rikokseen osallisuus - Välillinen tekijä - Perätön lausuma - Reformatio in peius

A oli tahallaan taivuttanut B:n ja C:n antamaan todistajana valan nojalla lausumat, jotka hän oli tietänyt perättömiksi.
A:n menettelyä oli, kun B ja C olivat syyllistyneet vain huolimattomuudesta tapahtuneeseen perättömän lausuman antamiseen, arvosteltava ikään kuin A itse olisi vastoin parempaa tietoaan todistajana valan nojalla oikeudessa antanut perättömät lausumat.
A, joka oli raastuvanoikeudessa tuomittu yllytyksestä perättömän lausuman antamiseen ja joka oli yksin hakenut muutosta hovioikeudessa, tuomittiin tekijänä RL 17:1 §:n 2 momentin nojalla raastuvanoikeuden hänelle määräämään rangaistukseen.

Anttila: Välillinen tekeminen, 1958, s. 97

Salovaara: Oikeustapausselostus no 24, DL 1962 oikeustapausosasto s. 57-61

Virolainen: Reformatio in pejus-kiellosta, s. 272

Läsnä: Rosokivi, Iirola ja Niemelä (apuj.) Esittelijä: Järvilahti

Lainvoimainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.