19.6.1985

Aviopuolisot A olivat 14.3.1980 ostaneet 174.500 markan kauppahinnasta grynderiltä B erään asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttivat 52 neliömetrin suuruisen huoneiston hallintaan.
A:lle esiteltyjen asiakirjojen mukaan asunto-osakeyhtiön omistaman talon pohjoispuolelle oli merkitty rakennettavaksi 133 neliömetrin suuruinen leikkipaikka ja talon eteläpuolelle 60 neliömetrin suuruinen leikkipaikka. Tontille oli kuitenkin rakennettu vain vajaan 70 neliömetrin suuruinen leikkipaikka talon pohjoispuolelle, talon eteläpuolelle tullessa suunnitellulle leikkipaikalle nurmikkoalue.

A katsoi B:n jättäneen sopimusvelvoitteensa täyttämättä ja aiheuttaneen aviopuolisoille harmia ja vaivaa. A vaati B:n velvoittamista suorittamaan heille korvausta leikkipaikkojen alentuneesta tasosta, muuton johdosta hukkaan menneistä leimaveroista, muuttokustannuksista ja kalustoinvestoinneista sekä turhien muuttojen aiheuttamasta henkisestä rasituksesta, kehnoista leikkipaikoista aiheutuneesta kärsimisestä kahden vuoden ajalta ja pihajärjestelyjen vuoksi tapahtuneesta riitelystä ja neuvotteluista sekä uuden asunnon hankkimisen ja ostamisen vaivasta kahdelta vuodelta laskettuine korkoineen.

RO totesi, ettei B ollut rakentanut piha-alueiden leikkipaikkoja asemapiirustuksessa edellytetyllä tavalla ja että B oli tällä tavoin rikkonut asianosaisten välisen kauppasopimuksen ehtoja vastaan. Tämä puute B:n suoritusvelvollisuudessa oli kuitenkin kohdistunut taloyhtiön yhteisiin pihatiloihin, ja vain erääseen osaan niistä, joihin nähden yksityisellä osakkeenomistajalla ei ollut määräysvaltaa. Leikkipaikkojen vastoin asemapiirustusten määräyksiä tapahtuneen rakentamisen oli näytetty tapahtuneen talon asukkaiden valitseman rakennusaikaisen valvojan toimesta ja sitäpaitsi oli piha-alueet viranomaisten tarkastuksessa hyväksytty. Kun edellä mainittua puutetta vastaajan kauppakirjan edellyttämässä suoritusvelvollisuudessa ei voitu kaupan varsinaiseen kohteeseen ja kauppahintaan nähden pitää niin olennaisena, että se olisi vaikuttanut kaupan lopputulokseen, mikäli A olisi tästä puutteesta kauppaa tehdessään tiennyt ja kun A:lla siten ei ollut oikeutta saada korvausta tai hinnanalennusta mainitun seikan johdosta vastaajalta, RO hylkäsi kanteen.

HO totesi, etteivät A:n puolisot olleet vedonneet heille kauppakirjan mukaan kuuluvaan oikeuteen purkaa kauppa sen ehtojen olennaisen rikkomisen perusteella. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että B:n kysymyksessä olevaan piha-alueeseen kohdistuva sopimusrikkomus olisi ollut kaupan kohteeseen ja kauppahintaan nähden niin olennainen, että ostajien tietoisuus siitä olisi yleisen elämänkokemuksen mukaan vaikuttanut kaupan lopputulokseen.
HO edelleen katsoi, ettei B:llä kaupan perusteella ollut korvausvelvollisuutta henkisestä kärsimyksestä tai muusta siihen verrattavasta vaivasta aiheutuneesta vahingosta. Näillä perusteilla HO pysytti RO:n päätöksen, jolla kanne oli hylätty.

Läsnä: Hiltunen, Kalliokoski ja Ritola (apuj.) Esittelijä: Rousu

Lainvoimainen